Safiiri ja Teräs ja muut suosikkisarjat 60- ja 70-luvulta

Muistelin lapsuuden tv-sarjoja ja sain idean laittaa jonkinlaisen luettelon paperille. Tässäpä sitten lista sarjoista, jotka kumpusivat muistin syövereistä.

Koska luettelosta uhkasi paisua megalomaaninen, päätin tehdä pari rajausta. Ensinnäkin jätin kaikki sketsisarjat pois listalta. Täältä ei siis löydy esim. Muppet Showta, Kenny Everett Showta tai Benny Hill Showta. Ajallisesti rajasin 60- ja 70-luvun sarjoihin, eli jatkoa seuraa.  Ja jos ihmettelette miksi en laittanut listalle Bonanzaa, Payton Placea, Mustaa oria, Lassieta yms. niin vastaus on: Tämä ei ole best of –luettelo, vaan muistelo sarjoista, jotka tekivät minuun vaikutuksen silloin ennen.

Nimen perässä olevat vuosiluvut ovat sarjan tuotantovuodet.

PIDÄTTEKÖ OSTEREISTA (1969)

Aloitan hieman omituisella muistolla. Olin alle kouluikäinen, kun näin telkkarissa kohtauksen, joka aiheutti painajaisia pienen pojan uniin. Kotimaisessa jännärissä joku avaa pakastearkun kannen. Kannen alta paljastuu harmaa, huurteinen ruumis, joka makaa elottomana arkun pohjalla. Äkkiä ruumis avaa silmänsä ja sanoo hyytävällä äänellä: - Pidättekö ostereista?

Kyse oli viisiosaisesta kotimaisesta jännityssarjasta, jonka nimen pakastimessa maannut Ossi Ahlapuro lausui niin ikimuistoisesti. Sarjan tuotti MTV ja suureksi suruksi sen esitysnauha on joko kadonnut tai tuhoutunut, joten en tule enää koskaan näkemään tuota kohtausta uudestaan. Muuta kuin unissani.

STAR TREK – AVARUUSMATKA (1966 – 69)

Alkuperäinen Star Trek valmistui 60-luvulla. Suomen televisioon sarja, suomeksi nimettynä ”Avaruusmatka”, rantautui 70-luvun alussa. Kapteeni Kirk ja Enterprisen miehistö seikkailivat ulkoavaruudessa ja joutuivat mielikuvituksellisiin seikkailuihin. Voitte uskoa että kiinnosti! Sarjassa oli huikeat efektit kuten esim. teleportaatio –laite, jolla päähenkilöt pystyivät sädettään itsensä avaruusaluksesta suoraan planeetan pinnalle. Muistaakseni vierailla planeetoilla oli poikkeuksetta ihmiselle suotuisa ilmakehä.

ODYSSEIA (1968)

Tämä italialais-ranskalais-jugoslavialais-saksalainen yhteistuotanto esitettiin Suomessa ensi kerran 1973. Odysseuksen matkasta kertova, antiikkiin sijoittuva suursarja oli ikimuistoinen. Mieleeni on jäänyt erityisesti jakso, jossa Odysseus jää kyklooppi Polyfemoksen vangiksi. Valtava, yksisilmäinen jättiläinen piti kreikkalaisia vankina kotiluolassaan ja söi laivan miehistöä yksi kerrallaan. Jätti oli todella pelottava ja hyvin tehty. Kohtaus, jossa Odysseus miehineen puhkaisee kykloopin ainokaisen silmän, oli karmiva. Olisi mukava nähdä tämä sarja uudestaan.

MENNÄÄN BUSSILLA (1969 – 73)

Legendaarinen englantilainen komediasarja, jossa bussikuski Stan ja rahastaja Jack jahtaavat työn lomassa naisia ja ovat koko ajan sotajalalla bussiyhtiön hitlerviiksisen tarkastajan kanssa. Minulla naisjutut menivät vielä tuolloin ohi, mutta kaverukset olivat muuten hauskoja velmuilijoita. Muistan aina rahastaja Jackin (Bob Grant) esiintymistä suomalaisessa karkkimainoksessa. Jack piti kädessään Lontoon rae –pussia ja sanoi hoonolla soomella: - Niin londoolaista, niin londoolaista.

SHERIFFI McCLOUD (1970 – 77)

Dennis Weaverin esittämä Sheriffi McCloud oli väliaikaisella komennuksella New Yorkissa oleva maalaispoliisi Taosin pikkukaupungista Uuden Meksikon osavaltiosta. Yksi McCloud jakso on jäänyt erityisesti mieleen. Barbi Benton esitti siinä kappaleen ”Ain’t That Just The Way”. Jotenkin se liittyi siihen, etteivät Sheriffi ja Benton saaneet toisiaan jakson lopussa. Vicky Rostin esittämästä suomenkielisestä versioista ”Näinkö aina meille täällä käy” tuli hitti.

PERHE ON PAHIN (1971 – 79)

Perhe on pahin oli ensimmäinen Suomessa esitetty amerikkalainen saippuaoopperakomedia. Isäni ja äitini pitivät siitä kovasti. Sarja olikin enemmän aikuiseen makuun. Archie Bunker johti perhettään rautaisella otteella lempinojatuolinsa pohjalta ja vaimo Edith kääkätti ja piipitti mennessään. Rasistisen Archien suurin pettymys oli puolalaisjuuret omaava vävypoikaehdokas, jota Archie kutsui leikkisästi läskipääksi. Alkutunnari on yksi legendaarisimmista 70-luvun tv-tunnareista.

CANNON (1971 – 76)

William Conrad esitti kovaotteista ja tukevaa yksityisetsivä Frank Cannonia. Sarja oli Suomessa hyvin suosittu. Muistan yhden hurjan huhun sarjan tiimoilta. Jostain tuli ”uutinen”, että Conrad oli loukkaantunut sarjan kuvauksessa, koska häntä oli ammuttu vahingossa oikealla luodilla. Eihän tuossa ollut mitään perää mutta tuohon aikaan huhu eli sitkeänä. Ehkä yksi syy oli siinä, että tv:ssä nähdyt ampumakohtaukset vaikuttivat niin aidoilta, eikä trikkien tekotapaa tiedetty. Myöhemmin Conrad esiintyi vielä toisessa etsiväsarjassa nimeltä Nero Wolfe.

COLUMBO (1971 – 78)

Columbo oli nuhjuiseen poplaritakkiin pukeutunut, sikareita sauhutteleva, hieman hidasälyiseltä vaikuttava komisario. Columbo selvitti tapauksia kiinnittämällä huomion pieniin yksityiskohtiin ja piinasi epäiltyä, kunnes tämä tunnusti tekonsa. Siinä kaikki, mitä muistan kierosilmäisestä Peter Falkin roolihahmosta. Taidankin tästä lähteä. Tai hetkinen: ”Vielä yksi asia” (just one more thing, Columbon slogani).

LUMIKENTTIEN KUTSU (1973)

La mia grande avventura oli italialaisen RAI-yhtiön seitsemänosainen sarja, joka perustui Jack Londonin teksteihin. Tapahtumat sijoittuivat amerikkaan suuren kultarynnäkön aikoihin 1800-luvulle. Parhaiten sarjasta on jäänyt mieleen loistava, Orso Maria Guerrinin esittämä tunnuskappale ”I wanna go”, jonka levytti suomeksi (Lumikenttien kutsu) Jukka Raitanen

APINOIDEN PLANEETTA (1974)

Apinoiden planeetta pohjautui alkuperäiseen leffaan vuodelta 1968. Apinat ja ihmiset ovat vaihtaneet rooleja. Apinat hallitsevat maailmaa ja ihmiset taistelevat elämästään eläinten lailla. Tästä sarjasta on hauska muisto. Veljeni oli vain noin neljä vuotias ja pelkäsi tämän sarjan alussa kuuluvaa ääntä ja vääntyvää apinanpäätä. Niinpä tein kerran jekun ja pyysin velipoikaa telkkarin ääreen. Pahaa aavistamaton kaveri istui ja odotti jotain piirrosohjelmaan, kun äkkiä ruudun täytti Apinoiden planeetta ja samalla käänsin volyymit täysille. Pikkuveli juoksi kauhusta huutaen turvaan omaan huoneeseen. Ehkä tämä muisto ei ole niin hauska, jos veljeltä kysytään.

PIENI TALO PREERIALLA (1974 – 82)

Tämä legendaarinen sarja kertoi Laura Ingallsin perheen tarinan Keski-Lännessä silloin, kun länsi oli vielä nuori. Kokoperheen sarjaa esitettiin lauantai aamupäivisin. Sarjassa oli muutama traaginen jakso. Esimerkiksi Lauran sisko sokeutui ja joutui opettelemaan elämään maailmassa, jossa sokeita ei vielä huomioitu. Lämminhenkistä ja opettavasta, eli juuri sopivaa silloiselle esiteinille.

KUUDEN MILJOONAN DOLLARIN MIES (1974 – 78)

Onnettomuudessa pahoin loukkaantunut koelentäjä Steve Austin (Lee Majors) varustettiin biomekaanisilla implanteilla. Hänen silmänsä toimi kuin kiikari, käsi oli kuin kaivurin kauha ja jalat saavuttivat huikean juoksunopeuden. Erittäin siisti sarja ja upposi nuorisoon ja miksei vanhempaankin väkeen kuin häkä.

ONNEN PÄIVÄT (1974 – 84)

Sunday, Monday happy days…. Perjantaina oli aina kiire koulusta kotiin, koska iltapäivällä tuli Onnen päivät. Sarja sijoittui 1950-luvun Milwaukeen kaupunkiin Wisconsinissa. Pääosassa oli Cunnighamin perhe ja perheen poika Richie sekä hänen kaverinsa Potsie ja Ralph Malph. Mutta kaikista coolein oli Fonzie, teddytukkainen, nahkatakkinen nuori kapinallinen. Kun Fontzie paukautti kahvilan levyautomaattia nyrkillä, masiina alkoi soittamaan juuri Fontzien toivomaa biisiä. Fonzie oli sankari, mystinen kaveri jota katsottiin ylöspäin.

AVARUUSASEMA ALFA (1975 – 77)

Sci-fi oli kova sana nuorena ja kaikki sci-fi-sarjat kiinnostivat. Avaruusasema Alfa oli kuussa sijaitseva tukikohta. Kuussa tapahtuneen ydinjätteen räjähdyksen takia Kuu siirtyi 13.09.1999 pois kiertoradaltaan ja näin Avaruusasema Alfa siirtyi Kuun mukana tuntemattomaan avaruuteen. Suomessa sarjan esittäminen jätettiin kesken, koska mm. lastentarhaopettajat väittivät sarjan aiheuttavan lapsissa voimakkaita kauhureaktioita.

NÄKYMÄTÖN MIES (1975 - 76)

Tiedemies Daniel West työskenteli yrityksessä, jossa tehtyjen kokeiden sivuvaikutuksena esineet muuttuvat näkymättömiksi. West muutti itsensä näkymättömäksi, mutta toisin kuin eläinkokeissa, hän ei enää muuttunutkaan näkyväksi. Hänen plastikkakirurgi ystävänsä valmisti Westille erityisen maskin, jolla oli samat ominaisuudet kuin iholla. Sivuvaikutuksena hänen täytyy kuitenkin riisua maski aika ajoin. Näkymättömyysefekti oli aikoinaan uraa uurtava ja koukutti sarjaan täysin.

STARSKY JA HUTCH (1975 – 79)

Yksi monista tv:ssä esiintyneistä epäsopivista poliisipareista. Starsky oli ronski katujen kasvatti, kun taas Hutch vakavampi älykkö. Lisäksi hahmot olivat kontrasteja toisilleen: Starsky oli tummatukkainen ja lyhyt, Hutch pitkä ja vaalea. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ehkä parhaiten koko sarjasta on jäänyt mieleen tuo sarjan nimi.

CHARLIEN ENKELIT (1976 – 81)

Kolme naista työskentelivät salaperäisen miljonäärin Charles Townsendin etsivätoimistossa. Charlieta ei koskaan nähty sarjassa, vain hänen äänensä kuului pöytäpuhelimen kaiuttimesta. Alkuperäiset enkelit Jaclyn Smith, Kate Jackson ja Farrah Fawcett olivat minulle ne oikeat enkelit. Hauskaa hömppää, vauhdikkaita tilanteita ja kauniita naisia. Riittävä konsepti nuorelle miespuoliselle katsojalle.

JUURET (1977)

Luin tämän myös kirjana ja tarina teki minuun suuren vaikutuksen. Ensimmäisen kerran tv-sarjassa kerrottiin tarina orjuudesta päähenkilön, Afrikasta väkivalloin tuodun Kunta Kinten näkökulmasta. Erittäin koskettava tarina. Yläaste-iässä me kaverit tietenkin tartuimme kiinni epäolennaisiin. Kun Kunta Kinte ympärileikattiin, hänen penistään kutsuttiin fotoksi. Siitähän me koulussa väännettiin vitsiä oikein urakalla tyyliin ”Näytä mulle sun foto”.

KUPLA (1977 – 81)

Kupla toi olohuoneisiin jotain aivan uutta. Pääosissa olivat erittäin epäsovinnaiset perheet, joiden jäseniin kuului seinähulluja, homoja, pettäjiä, vanhoja puumia jne. Kupla oli jotain uutta ja raikasta ja uudisti komediasarjoja kerta heitolla. Mikään ei ollut pyhää eikä yhtään aihetta, jota ei olisi voinut pilkata tai kyseenalaistaa. Kupla oli aikanaan kova juttu nimenomaan Yhdysvalloissa, jossa sarja ravisteli konservatiivisia tahoja kunnolla.

POLTTOUHRIT (1978)

Polttouhrit kertoi yhden saksanjuutalaisen perheen kohtalosta toisen maailmansodan Saksassa holocaustin aikana. Sarja oli niin rankka, että minä en saanut katsoa sitä. Olin tästä erittäin katkera, koska yläasteella muutama luokkakaveri seurasi sarjaa ja puhui siitä jatkuvasti välitunneilla. Minä lainasin kirjan ja luin sen ahmimalla. Tämä sarja toi natsien tekemän joukkotuhon tapetille. Sitä ennen asiaa oli hyssytelty ja hieman peiteltykin kylmän sodan aikana.

DALLAS (1978 – 91)

Jostain syystä muistan edelleen Dallasin ensimmäisen jakson. Lucy piehtaroin Rayn, talon rengin kanssa hevostallin heinillä kun tilan pihaan kurvasi auto, josta nousivat Bobby ja Pamela. Myöhemmin selvisi, että Ray on Lucyn setä. Mutta tämä oli vain yksi monista juonen käänteestä. Dallas on jäänyt minulle viimeiseksi saippuasarjaksi, jota seurasin aktiivisesti. Ei ole Dallasin voittanutta. Jakso, jossa J.R:ää ammuttiin, nousi jopa sanomalehtien uutisaiheeksi. "Kuka ampui J.R:n?"

TAISTELUPLANEETTA GALACTICA  (1978 – 79)

Galactica kertoi ihmiskunnan viimeisistä eloonjääneistä, jotka pakenevat cylon-nimisiä robotteja halki avaruuden. Erittäin viihdyttävä sarja. Myöhemmin ihmettelin, miksi Ritariässän Kit-autolla oli samanlainen punavalo kuin cylonien kypärässä. Mielestäni Kitin valo oli vain halpa kopio.

YSTÄVÄNI AVARUUDESTA (1978 – 82)

Robin Williamsin ensiesiintyminen tv:ssä oli hulvaton tarina Morkista, muukalaisesta joka saapui planeetta Orkista ja ystävystyi Mindyn kanssa. Robinin verbaali komiikka oli ennen näkemättömän hauskaa ja ”nano nanoa” hoettiin koulujen pihoilla.

TANKKI TÄYTEEN (1978 -80)

Tätä sarjaa seurattiin koko perheen voimin viikosta toiseen. Tuohon aikaan kun ei ollut paljon valinnan varaa. Yleensä perheessä oli yksi televisio, jossa oli kaksi kanavaa: ykkönen ja kakkonen. Ei sen puoleen, Tankki täyteen on loistava sarja. Keskipisteessä on Emilia ja Sulo Vilenin huoltoasema, jossa ei käy asiakkaita, koska uudelta ohitustieltä ei ole ramppia asemalle. Vilenien poika Juhana on onneton aikamiespoika, joka ei tajua naisen eikä minkään muunkaan päälle mitään. Huoltamolla työskentelevä Ulla on iskenyt silmänsä häneen, mutta suhteen virittäminen vaatii työtä. Aika ajoin huoltamolla käy konstaapeli Reinikainen, jolla on aina jokin hauska sattumus kerrottavanaan.

SAFIIRI JA TERÄS (1979 – 82)

Lopuksi vielä tämä englantilainen helmi. Pääosissa ovat David McCallum (joka näytteli myös sarjassa ”Näkymätön mies” pääosaa) sekä Joanna Lumley, joka tuohon aikaa oli viileä vaalea kaunotar. Sarja kertoo näistä kahdesta, ulottuvuuksien välisistä matkailijoista, jotka tulevat maahan korjaamaan ajassa tapahtuneita ongelmia. Vanhalle rautatieasemalle sijoittuvassa jaksossa oli kammottava kohtaus, kun Joanna Lumleyn esittämä Safiiri saa pimeyden sisäänsä ja hänen silmänsä muuttuvat pikimustiksi. Oli jälleen aineksia painajaisiin.

(Tekstin lähteenä Ylen muistikuvaputki, Wikipedia ja omat muistot)

Muistelosarja jatkuu täällä: China Beach ja muut suosikkisarjat 80-luvulta

.