Vuosi 198? ja opiskelun alku vieraalla paikkakunnalla. Muutin juuri rakennetun kerrostalon ylimpään, eli kolmanteen kerrokseen ja aloitin opiskelijaelämän. Ei mitään glamouria vaan lukemista ja puurtamista, sellaistahan se pääasiassa oli.
Siinä syksyn aikana kävi niin, että meidän talossa meni viemäri tukkoon. Kun tulin maanantaina koulusta kotiin, putkimies käveli vastaan rappukäytävässä kakkoskerroksen kohdalla.
- Asutko sinä tuossa yläpuolella?
- Jep. Kolmosessa. Suoraan yläpuolella.
- Meillä on täällä viemäritukos ykkös- ja kakkoskerroksen välillä. Vähän vaikeampi semmoinen. Asia saadaan korjattua aamulla mutta siihen asti: kun käyt vessassa, älä vedä sitä. Ilmoittelen sitten kun tilanne on ohi.
- Tämä selvä.
Ennen nukkumaanmenoa kävin vessassa ja jätin vetämättä. Ovi kiinni, jospa hajuhaitat ei valtaa koko asuntoa. Huomenna tilanne helpottuu.
Aamulla heräsin klo 7.00. Unenpöpperössä keittelin kahvit ja luin lehden. Puolen aikaan pakkasin repun ja päätin vielä käydä vessassa ennen kouluun lähtöä. Lopuksi vedin vessan.
Samalla hetkellä kun vedin vessan, muistin putkimiehen sanat ja kylmä hiki kihosi otsalle. Vessan vetämisestä n. minuutin päästä ovikello soi. Menin avaamaan koulureppu selässä. Putkimies seisoi oven takana, eikä toivottanut hyvää huomenta.
- Menit sitten vetämään vessan.
- Joo. En muistanut.
- Ykkös ja kakkoskerroksen välillä on putki tukossa, joten kaikki sun vetämä tulvi ylös kakkoskerroksen wc-pöntöstä ja nyt siellä hukutaan paskaan.
- Sori, mun pitää mennä. Koulu alkaa.
Iltapäivällä kotiin palatessa toivoin, että en enää törmää putkimieheen. Turha toivo. Kaveri poltteli pihalla tupakkaa ja mulkaisi minua vihaisesti. Moikkasin arasi ja kysäisin, miten meni. Pyysin anteeksi.
- Saatiin viemäri auki mutta olihan tuo urakka kun ei ollut edes kumihanskoja.
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Enkelten luokse
Tässä jo useamman vuosikymmenen työelämässä pyörineenä on eteen tullut tilanteita, jotka jäävät mieleen. Tämä sattui kultaisella 90-luvulla kolleegalle ja olin kuulemassa tapausta ihan tuoreeltaan.
Olin puhelinpalvelufirmassa, jossa yhtenä työtehtävä oli olemassaolevien asiakkaiden kontaktointi ja uusien tuotteiden tarjoaminen. Iltapäivällä siis rimputeltiin asiakkaille ja huudettiin "ooostakaa, oostakaa", noin niinkuin kuvannollisesti.
Kollega siis soitti asiakkaalle ja kävi seuraavanlaisen keskustelun:
- Tiina xxxx:stä hei. Soitan xxxxxx:lle kertoakseni yrityksemme uudesta tuotteesta. Onko hän kotona?
- Hän lähti ...enkelten... luokse
Tässä vaiheessa Tiina kertoi, että hänelle tuli valtavan paha mieli ja syyllinen olo siitä, että hän häiritsi leskeä niin mitättömällä asialla.
- No mutta sehän on surullista. Olen todella pahoillani. Onko tämä tapahtunut ihan hiljattain?
Nyt oli sitten asiakkaan vuoro mykistyä häkeltyneenä. Hetken aikaa linjoilla oli hiljaista kunnes nainen vastasi:
- Taisitte kuulla nyt väärin. Sanoin että hän on lähtenyt lenkille.
Olin puhelinpalvelufirmassa, jossa yhtenä työtehtävä oli olemassaolevien asiakkaiden kontaktointi ja uusien tuotteiden tarjoaminen. Iltapäivällä siis rimputeltiin asiakkaille ja huudettiin "ooostakaa, oostakaa", noin niinkuin kuvannollisesti.
Kollega siis soitti asiakkaalle ja kävi seuraavanlaisen keskustelun:
- Tiina xxxx:stä hei. Soitan xxxxxx:lle kertoakseni yrityksemme uudesta tuotteesta. Onko hän kotona?
- Hän lähti ...enkelten... luokse
Tässä vaiheessa Tiina kertoi, että hänelle tuli valtavan paha mieli ja syyllinen olo siitä, että hän häiritsi leskeä niin mitättömällä asialla.
- No mutta sehän on surullista. Olen todella pahoillani. Onko tämä tapahtunut ihan hiljattain?
Nyt oli sitten asiakkaan vuoro mykistyä häkeltyneenä. Hetken aikaa linjoilla oli hiljaista kunnes nainen vastasi:
- Taisitte kuulla nyt väärin. Sanoin että hän on lähtenyt lenkille.
lauantai 28. syyskuuta 2013
Nettideittailua
Ote nimeltä mainitsemattoman nettideittitsätin sivulta:
- Hei. Anteeksi, voinko käyttää kysymysmerkkiä.
- Sopiihan se.
- Voinko kirjoittaa kanssasi hetken?
- Mikäpäs siinä.
- Kirjoitatko sinä täällä useinkin? Minulle tämä on ensimmäinen kerta ja vähän jännittää. Enkä tarkoita edes lainausmerkeissä.
- Kirjoitan täällä joskus viikonloppuisin. En mitenkään vakituisesti. Kotona ei ole ketään, kenelle kirjoittaa, joten tulen joskus tänne tuulettumaan.
- Saanko käyttää kysymysmerkkiä.
- Ole hyvä.
- Koska olet viimeksi kirjoittanut miehen kanssa?
- Tuo on aika intiimi kysymys enkä mielelläni vastaa siihen. Enhän edes tunne sinua enkä tapaasi kirjoittaa.
- Oletko kirjoittanut useankin miehen kanssa?
- No nythän sinä aloit pommittamaan kysymyslauseilla. Jos et lopeta hyvän sään aikana, laitan tähän huutomerkin.
- Ei ollut tarkoitus loukata, anteeksi. Kun olen hermostunut, kirjoittelen mitä sattuu. Kysymyslauseet ovat siitä helppoja, että vastausvuoro siirtyy toiselle eikä tarvitse itse miettiä vastauksia. Älä laita huutomerkkiä, lupaan parantaa tapani. Tähän perään laitoin vilpittömän hymiön.
- Vilpittömän hymiön? Minkälainen se on? Oho, nyt minä innostuin kirjoittamaan kysymyslauseita.
- Ei se mitään. Vilpitön hymiö on pyöreä, siinä on rehelliset silmät ilman silmäniskua ja suu, joka kaartuu puhtaaseen hymyyn, ei virnistykseen.
- Pidän tuosta. Täällä on liikaakin sellaisin kirjoittajia, jotka viljelevät silmäniskuhymiöitä tai hyömiöitä, jotka näyttävät kieltä. Se on ällöttävää ja lopetan aina lukemisen siihen. Kirjoittakoon jollekin muulle, pervot.
- Joo, tuollainen kirjoittelu ei ole kivaa. Ei mutta nyt minun pitää lähteä ja laittaa piste tälle keskustelulle. Oli mukavaa kirjoitella. Voinko kirjoitella kanssasi joskus toistekin? Olen ollut niin kauan yksin, että olen alkanut kirjoittamaan jo yksinäni. Se on paperin tuhlausta.
- Sopiihan se. Tähän laitan hymiön joka vilkuttaa sinulle iloisesti ja toivotan mukavaa illanjatkoa. Kirjoitellaan!
- Hei. Anteeksi, voinko käyttää kysymysmerkkiä.
- Sopiihan se.
- Voinko kirjoittaa kanssasi hetken?
- Mikäpäs siinä.
- Kirjoitatko sinä täällä useinkin? Minulle tämä on ensimmäinen kerta ja vähän jännittää. Enkä tarkoita edes lainausmerkeissä.
- Kirjoitan täällä joskus viikonloppuisin. En mitenkään vakituisesti. Kotona ei ole ketään, kenelle kirjoittaa, joten tulen joskus tänne tuulettumaan.
- Saanko käyttää kysymysmerkkiä.
- Ole hyvä.
- Koska olet viimeksi kirjoittanut miehen kanssa?
- Tuo on aika intiimi kysymys enkä mielelläni vastaa siihen. Enhän edes tunne sinua enkä tapaasi kirjoittaa.
- Oletko kirjoittanut useankin miehen kanssa?
- No nythän sinä aloit pommittamaan kysymyslauseilla. Jos et lopeta hyvän sään aikana, laitan tähän huutomerkin.
- Ei ollut tarkoitus loukata, anteeksi. Kun olen hermostunut, kirjoittelen mitä sattuu. Kysymyslauseet ovat siitä helppoja, että vastausvuoro siirtyy toiselle eikä tarvitse itse miettiä vastauksia. Älä laita huutomerkkiä, lupaan parantaa tapani. Tähän perään laitoin vilpittömän hymiön.
- Vilpittömän hymiön? Minkälainen se on? Oho, nyt minä innostuin kirjoittamaan kysymyslauseita.
- Ei se mitään. Vilpitön hymiö on pyöreä, siinä on rehelliset silmät ilman silmäniskua ja suu, joka kaartuu puhtaaseen hymyyn, ei virnistykseen.
- Pidän tuosta. Täällä on liikaakin sellaisin kirjoittajia, jotka viljelevät silmäniskuhymiöitä tai hyömiöitä, jotka näyttävät kieltä. Se on ällöttävää ja lopetan aina lukemisen siihen. Kirjoittakoon jollekin muulle, pervot.
- Joo, tuollainen kirjoittelu ei ole kivaa. Ei mutta nyt minun pitää lähteä ja laittaa piste tälle keskustelulle. Oli mukavaa kirjoitella. Voinko kirjoitella kanssasi joskus toistekin? Olen ollut niin kauan yksin, että olen alkanut kirjoittamaan jo yksinäni. Se on paperin tuhlausta.
- Sopiihan se. Tähän laitan hymiön joka vilkuttaa sinulle iloisesti ja toivotan mukavaa illanjatkoa. Kirjoitellaan!
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
No Problem sir
Kerronpa tarinan elävän elämän kierrätyksestä. Laitoin nimittäin tuossa vuosi sitten syksyllä nettiin ilmoituksen, että tarjolla olis käytetty 198? telkkari. Vanha kuin mikä, toimiva, ilmaiseksi. Ainoa ehto, että hakija hoitaa kuljetuksen itse. Ja sitten aloin odottamaan puhelua.
Viikon päästä sainkin puhelun. Keskustelu käytiin englanniksi, koska soittaja ei osannut sanaakaan suomea. Hän kysyi kohteliaasti, onko tv edelleen vapaana ja olihan se. "Good, then I will come to take it, if that's allright?" Olihan se ihan oolrait. Kysyin, että minkälainen auto kaverilla on, tv oli sentään kasarimallia eli iso ja painava. "I come by buss". Ooolrait.... Ja onko sulla kaveri mukana, koska minä en tv:tä kanna. "No problem sir".
Sovittiin sitten treffit töiden jälkeen maanantai illalle. Kaveri odotti minua rappukäytävässä, semmoinen vanttera, 170 cm yönmusta mies. Mielessä välähti hetki parinkymmenen vuoden takaa kun viisivuotias esikoinen meni avaamaan ovea ja totesi senegalilaiselle taulukauppiaalle: "Miten sinä olet noin musta?" Kauppias vastasi lyhyesti: "Minä musta, sinä valkoinen". Sen sijaan että olisin ihmetellyt tilannetta kuin lapsi, kättelin miestä ja opastin varastoon. Tv oli kanahäkkikopissa.
Sen verran sentään autoin, että saimme kaksissa miehin riehuttua tv:n pihalle ahtaasta varastosta. Katselin hetken vähän ymmälläni että mitä nyt, kun mies laittoi päähänsä paksun villapipon ja pyysi, että laittaisin telkkarin hänen päänsä päälle kuvaruutu päälakea vasten. "Can You manage?" "No problem".
Tempaistiin sitten töllötin kaverille pään päälle. Heti kun mies sai kantamuksesta tukevan otteen, hän lähti kävelemään reippaasti kohti bussipysäkkiä. "Are You allright?" huusin vielä perään. "No problem sir!" hän vastasi iloisesti ja paineli eteenpäin tv pään päällä keikkuen. Tumma mies katosi tummenevaan iltaan.
Kohtaamisesta tuli mukava mieli. Töllö sai uuden kodin ja hakija oli selkeästi iloinen saamastaan kierrätyskamasta. Näin tämän maailman pitäisi toimia. Yhdessä kierrättäen.
Viikon päästä sainkin puhelun. Keskustelu käytiin englanniksi, koska soittaja ei osannut sanaakaan suomea. Hän kysyi kohteliaasti, onko tv edelleen vapaana ja olihan se. "Good, then I will come to take it, if that's allright?" Olihan se ihan oolrait. Kysyin, että minkälainen auto kaverilla on, tv oli sentään kasarimallia eli iso ja painava. "I come by buss". Ooolrait.... Ja onko sulla kaveri mukana, koska minä en tv:tä kanna. "No problem sir".
Sovittiin sitten treffit töiden jälkeen maanantai illalle. Kaveri odotti minua rappukäytävässä, semmoinen vanttera, 170 cm yönmusta mies. Mielessä välähti hetki parinkymmenen vuoden takaa kun viisivuotias esikoinen meni avaamaan ovea ja totesi senegalilaiselle taulukauppiaalle: "Miten sinä olet noin musta?" Kauppias vastasi lyhyesti: "Minä musta, sinä valkoinen". Sen sijaan että olisin ihmetellyt tilannetta kuin lapsi, kättelin miestä ja opastin varastoon. Tv oli kanahäkkikopissa.
Sen verran sentään autoin, että saimme kaksissa miehin riehuttua tv:n pihalle ahtaasta varastosta. Katselin hetken vähän ymmälläni että mitä nyt, kun mies laittoi päähänsä paksun villapipon ja pyysi, että laittaisin telkkarin hänen päänsä päälle kuvaruutu päälakea vasten. "Can You manage?" "No problem".
Tempaistiin sitten töllötin kaverille pään päälle. Heti kun mies sai kantamuksesta tukevan otteen, hän lähti kävelemään reippaasti kohti bussipysäkkiä. "Are You allright?" huusin vielä perään. "No problem sir!" hän vastasi iloisesti ja paineli eteenpäin tv pään päällä keikkuen. Tumma mies katosi tummenevaan iltaan.
Kohtaamisesta tuli mukava mieli. Töllö sai uuden kodin ja hakija oli selkeästi iloinen saamastaan kierrätyskamasta. Näin tämän maailman pitäisi toimia. Yhdessä kierrättäen.
tiistai 17. syyskuuta 2013
GTA V? WTF???
Tänään se sitten tapahtui, enkä tiennyt siitä etukäteen mitään.
Työpäivä oli tavallinen, maa ei järissyt eikä aurinko pimentynyt. Mutta
kuopukseni mielestä jotain mieletöntä oli meneillään.
Niinpä kun pääsin töistä, kuopus soitti minulle välittömästi (most unusuall). Tarvitsi lainaan minun persoonaa ja 20 egeä, tavataan Top Tenissä. Piti tulla suoraan töistä, älä käy kotona, ne loppuu kesken. Kama on K-18 ja kaikki haluaa sitä. Mitä????
Odotin Top Tenissä olevan valtavan hässäkän, ihmispaljouden joka vyöryy ja talloo alleen hitaat ja heikot. Eipä ollutkaan. Peliosastolla mahtui hyvin liikkumaan ja vaikka kuopus oli pelännyt pahinta, hyllyt notkuivat kymmeniä, uunituoreita GTA V:sia. Siis mitä???
Kaikki tämä kiire ja paniikki töistä kauppaan yhden videopelin takia. Oikeasti. Netissä oli kuulemma peloteltu, että GTA V viedään käsistä ja osa pelaajista saa jäädä nuolemaan näppejään. No ainakaan Kuopiossa ei käynyt niin. Kuopuksen isoveli oli hehkuttanut peliä koko viikonlopun ja nythän tuo rullaa olohuoneen 50 tuumaisella TV:llä. Kieltämättä hienon näköistä ja hauskan oloista, harmitonta kanssaihmisten mukilointia ja kaahailua maustettuna graafisesti komealla väkivallalla. Mutta en moralisoi. Ymmärrän hyvin, ettei tuo peli ole tehty tämmöiselle 40+ äijälle, joka pelaa pelkästään Hattrickia lauantaisin. Vai voisikohan se sittenkin olla......
Niinpä kun pääsin töistä, kuopus soitti minulle välittömästi (most unusuall). Tarvitsi lainaan minun persoonaa ja 20 egeä, tavataan Top Tenissä. Piti tulla suoraan töistä, älä käy kotona, ne loppuu kesken. Kama on K-18 ja kaikki haluaa sitä. Mitä????
Odotin Top Tenissä olevan valtavan hässäkän, ihmispaljouden joka vyöryy ja talloo alleen hitaat ja heikot. Eipä ollutkaan. Peliosastolla mahtui hyvin liikkumaan ja vaikka kuopus oli pelännyt pahinta, hyllyt notkuivat kymmeniä, uunituoreita GTA V:sia. Siis mitä???
Kaikki tämä kiire ja paniikki töistä kauppaan yhden videopelin takia. Oikeasti. Netissä oli kuulemma peloteltu, että GTA V viedään käsistä ja osa pelaajista saa jäädä nuolemaan näppejään. No ainakaan Kuopiossa ei käynyt niin. Kuopuksen isoveli oli hehkuttanut peliä koko viikonlopun ja nythän tuo rullaa olohuoneen 50 tuumaisella TV:llä. Kieltämättä hienon näköistä ja hauskan oloista, harmitonta kanssaihmisten mukilointia ja kaahailua maustettuna graafisesti komealla väkivallalla. Mutta en moralisoi. Ymmärrän hyvin, ettei tuo peli ole tehty tämmöiselle 40+ äijälle, joka pelaa pelkästään Hattrickia lauantaisin. Vai voisikohan se sittenkin olla......