Tehtävä Kuopiossa: toinen kuvauspäivä

Toinen kuvauspäivä oli säiden puolesta paljon inhimillisempi ja tällä kertaa kaupungilla meni yli viisi tuntia. Oli hauskaa seurata, miten ihmiset reagoivat kuvauskaksikkoomme. Suurin osa ei noteerannut meitä lainkaan, muutama koetti väistellä kuvasta pois ja pari yksittäistä ikäihmistä pysähtyi katsomaan kiinnostuneena, mitä me touhusimme. Perisuomalaiseen tyyliin kukaan ei kysynyt mitään. 

Korttelimuseon kulmilla kuvasimme kolmekielisiä katukylttejä. Ne kiinnitettiin seinään vuonna 2007. 1900-luvun alussa Kuopion katujen nimet oli merkitty venäjäksi, suomeksi ja ruotsiksi. Näissä "uusissa vanhoissa" kylteissä kielijärjestys on käännetty vastaamaan nykyaikaa.

Tämän jälkeen ateistien tie vei Kuopion tuomiokirkolle. Ovet olivat avoinna, joten ei muuta kuin sisään.

Vaikka 200-vuotta vanhaa rakennusta on remontoitu ja entisöity, ei kirkkoon tulla viihtymään. Kovilla puupenkeillä kuunnellaan, kun kirkkoherra luettelee madonlukuja ihmisten synneistä. Viimeksi kävin tuomiokirkossa pari vuotta sitten Jesse Kaikurannan konsertissa. Varsinaisiin kirkonmenoihin vaimo ei ole vielä saanut houkuteltua. Joku joulu kuulemma mennään joulukirkkoon. Sitä odotellessa.

"Perustus laitettiin ja rakennus alettin vuonna 1805-06 ja 1807 Ruotsin kuningan Gustaf IV:n Adolphin aikana. Sodan tähden rakennus seisahtui 1808 9.10 ja 1812. Jällen rakettin 1813.14 ja päätettin 1815 Keisari Alexanderin I:sen lembiän hallituxen alla"

Kun kymmenisen vuotta sitten menin kansalaisopistoon öljyvärimaalauskurssille, maalasin taulun tuomiokirkosta. Tässä rakennus tammikuussa 2017...

...ja tässä vuonna 2008.

Edellisenä kuvauspäivänä emme loppiaisen takia pääseet kattoparkkeihin. Nyt parkkitasanteet olivat auki ja saimme kuvattua näkymiä ylhäältä käsin. Tässä näkymiä Kauppakadulta.

Käsityökadun nepalilaisen ravintolan paikalla oli alunperin Burgerpark. Kaikki keskustan grillit ovat kaikonneet mäkkäreiden ja pizzerioiden tieltä. Toisaalta surullista, toisaalta ymmärrettävää. Kehitys kehittyy ja makkaraperunasukupolvi saa pikkuhiljaa väistyä. Valinnan varaa on tullut paljon enemmän.

Näkymiä Vihtorin katolta. On se vaan iso, tuo tori nimittäin.

Siirryimme torin toiselle puolella ja menimme hissillä Torikulman kattoparkkiin. Kun asettelimme kameratelinettä kaiteelle paikalle tuli vartija, joka kertoi parkkipaikan olevan kiinni. Emme olisi päässeet enää sisälle, koska ovi meni lukkoon. Kiitos vartijalle että pelasti meidät pinteestä ja kuvauspäivä sai jatkua.

Kuvakukko on hieno retroteatteri Vuorikadun varrella. Teatteri avattiin vuonna 1939 ja nykyisin teatterissa toimii mm. Hyvät Kuvat -elokuvakerho. Kerhon elokuvat esitetään torstaisin ja 25 €:n lipulla voit katsoa 12 leffaa per kausi (kevät / syksy). Edullista! Tälle keväälle on tiedossa mm. Komisario Palmun erehdys, Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, Hacksaw Ridge ja Blade Runner.

Teatterin aulasta löytyy asiaankuuluvaa rekvisiittaa kuten vanhoja projektoreita ja elokuvajulisteita. Tämä robotin näköinen kaveri on yhdistetty tv-kamera/ tv. Mustavalkoisessa ruudussa näkyy kameramies työssään.

Kuopion yksi erikoisimmista rakennuksista on asuinkerrostalo Puolikuu, kansan suussa tunnettu paremmin "Haaremin talona". Talo on seissyt Kuninkaankadun ja Tulliportinkadun kulmassa vuodesta 1927. Vaikea kuvitella, että kellään olisi pokkaa rakennuttaa vastaavanlaista kerrostaloa nykyajan Suomessa. Valitettavasti.



Tätä rakennusta odottaa purkutuomio. Työnkulma pykäistiin pystyyn talkoovoimin vuonna 1957 ja meikäläiselle paikka on tullut tutuksi rock-konserteista. Tähän liittyykin eräs omakohtainen muisto Ruplasta (Työnkulman lempinimi) ja ikääntymisestä:

Kymmenisen vuotta sitten kotimainen rockbändi Negative esiintyi Ruplassa. Minä, velipoika ja naisystäväni menimme paikan päälle katsomaan keikkaa. Keikkasali oli mukavan vanhanaikainen ja karu: Esiintymislava ja iso koruton halli. Hallin perällä oli narulla eristetty anniskelualue. Anniskelualueella ei ollut muita kuin me kolme. Kun keikka alkoi, syy anniskelualueen asiakaskatoon selvisi: muu yleisö koostui 99 prosenttisesti alaikäisistä tytöistä, jotka kirkuivat Jonne Aaronin perään. Siinä me sitten seurasimme meininkiä K-18 alueelta kun pikkutytöt mellastivat lavan edessä.

Jossain vaiheessa menin velipojan kanssa ulos tupakalle. Seisoimme kuvassa näkyvän pylväikön alla pössyttelemässä, kun kaksi tyttö tuli kysymään meiltä jotain. En muista enää itse kysymystä, mutta he selkeästikin luulivat meitä järkkäreiksi. Veli kuittasi neitokaisille, että mekin ollaan vain keikalla katsomassa bändiä. Tämä tuntui huvittavan kyselijöitä ja toinen huikkasi meille: - Niin ja onhan täällä tyttöjäkin! Sitten he painelivat kikatellen sisälle.

Jos joskus olen tuntenut olevani väärässä paikassa väärään aikaan, niin tuo oli yksi niistä kerroista. Meikäläinen oli sentään tarpeeksi vanha tyttöjen isäksi. Onneksi naisystäväni oli mukana, muuten olisimme paenneet paikalta ennen kuin joku luuli meitä oikeasti namusediksi.

Ortodoksisesta kirkosta olen kirjoittanut aikaisemmin tässä.

Ilta pimeni ja maisema muuttui. Tässä Kuopion vanha lääninhallitusrakennus iltavalaistuksessa. Hieno, vuodelta 1885 oleva pytinki löytyy Hallituskadulta.

Ravintola Puikkari. Valot kruunaavat tämänkin puurakennuksen.

Palasimme vielä Vihtorin kattotasanteelle ottamaan yökuvaa torista.

Tällaisin tilanteita tuli vähän väliä: Poikani viritti kameratelineen keskelle jalkakäytävää ja alkoi kuvaamaan. Ylempi kuva meikäläisen, alempi järkkärikameran saldoa.

Suurella hautausmaalla. Nämä kuvat on otettu pilkkopimeässä ilman salamaa, pitkällä valotusajalla. Ihmeellistä, mitä nykyajan kameroilla saa aikaan.

Kaiken kaikkiaan marssimme kahden päivän aikana reilut 18 kilometriä. Sovimme, että uusi kuvausreissu tehdään sitten kesällä samoissa maisemissa. Meikäläiselle jäi kytemään valtava järjestelmäkamerakuume.