Paino, kelvotonta tekstiä

Puhutaan painosta. Laihduin tammikuussa 2kg ja nyt palasin lähtöpisteeseen. Kun äiti näki minut sunnuntaina, hän sanoi ensimmäiseksi: sinä olet lihonut. Ei mitään terve tai kiva nähdä vaan: sinä olet lihonut. No niin olen, kun vuosi sitten ostettu hupparikin on kutistunut makkarankuoreksi.

Vaatteet puristaa, kiristää ja hajoilee. Viimeksi tänään meni farkkujen vetoketju kesken työpäivän. Onneksi oli sen verran reilu t-paita, ettei kukaan huomannut mitään. Tai ei ainakaan sanonut. Ehkä joku mietti mielessään, että tuossa se huoleton pullukka kulkee sepalus auki ilman huolta huomisesta.

Töiden jälkeen kävin Tokmannilla, mutta siellä oli vain yhden mallin farkkuja. Jotain XXL-kamaa. Vaimo vitsaili, että siinäpä sinulle tavoitehousut. Vastasin, että jos paino nousee tätä vauhtia, niin ne sopii jalkaan jo ensi vuonna.

Kai sitä on vain laiska ja mukavuudenhaluinen. Juttelin uusien housujen ostamisesta, kun heitin vaimon autolla töihin yövuoroon. Hän vinkkasi, että Prisma on auki klo 23 asti. Istuimme autossa liikennevaloissa, ilta-aurinko paistoi lämpimästi ja juuri syöty illallinen painoi mahassa. Olo oli löysän leppoinen. Totesin vaimolle rauhallisesti, että jos vaihtoehtona on lähteä Prismaan tai olla samoissa rikkinäisissä housuissa, menen mielummin aamulla sepalus auki töihin.