Joulukalenteri 4. luukku: Kuka keksi joulun?

Kaija K lauloi kuka keksi rakkauden. Minä haluan laulaa, tai siis kysyä, kuka keksi joulun. Unohdetaan hetkeksi se Jeesus-lapsi ja mietitään, mistä jouluperinteet alkoivat. Se on saattanut mennä ehkä näin:

Keskitalvi on ollut pimeä ja kylmä jo Aatamin ajoista lähtien. Mökin Martti ja Miina hytisevät torpassa pilkkopimeässä ja masennus on ankara. Eikö mistään saa valoa pimeään?

Martti siihen ehdottamaan, että eiköhän laiteta tupa täyteen kynttilöitä. Tuodaan sisälle puu, että saadaan ripustettua valontuojia joka oksalle. Martti ehdottaa koivua, mutta Miina järkevänä naisena tyrmää ajatuksen. Tähän aikaan vuodesta koivu on pelkkä lehdetön ranka. Havupuu sen olla pitää ja mänty ei käy, koska siinä on niin harvassa oksia. Martti hakee siis kuusen ja pystyttää sen tuvan nurkkaan. Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.

Ruuasta on puutetta, omavaraistaloudessa kun eletään. Koko syksy on syöty vain kaurapuuroa ja nyt se ei enää uppoa. Karsinassa röhkii talon ainoa possu. On kylmä, pimeä, ankea talvi ja nälkä kurnii. Pariskunta päättää yhdessä tuumin pistää Puten lihoiksi ja antautua lihan iloille edes kerran kaamoksen keskellä. Ostetaan sitten keväällä uusi possu ja kasvatetaan siitä kinkku seuraavaa talvea varten.

Ilta sujuu mukavasti kahdestaan kinkkua syödessä ja kuusta katsellessa. Rauhan rikkoo tuvan ovelta kuuluva koputus ja Martti menee avaamaan. Oven takana seisoo naapurin vanha juoppo, joka tervehtii iloisesti talonväkeä ja pyytää päästä sisään. Ukko on punapipoinen, isopartainen ja -mahainen turilas, mutta leppoisa sellainen, joten Martti ja Miina suostuvat pyyntöön. Äijällä on säkki selässä ja pian syykin selviää. Ukko haluaa maksaa takaisin velkojaan, mitä on kertynyt vuoden aikana runsaasti.

Martille hän antaa emäntänsä neulomat villasukat, puukon ja pullon pontikkaa. Hassutellakseen naapuri on käärinyt tavarat paperiin, jotta jännitys säilyy paketin avaamiseen asti. Miina saa korillisen kuivattuja hedelmiä, huivin ja pullon pontikkaa. Velat on nyt kuitattu ja kaikilla hyvä mieli. Lähtiessään ukko toivottaa vielä Hyvää Joulua ja painelee takaisin ulos kylmään ja pimeään. Miina ja Martti jäävät taas kahden.

Tämähän oli mukava päivä, Miina tuumaa. He keskustelevat illan tapahtumista ja päättävät, että seuraavana vuonna vietetään samanlainen ruokajuhla. Martin mielestä tuo naapurin vanha pukki, jolla on lapsia melkein kylän jokaisessa talossa, olisi saanut käydä joku toinen päivä. Häntä jäi myös ihmetyttämään, mitä ukko tarkoitti huikatessaan läksiäistervehdyksensä. Mikä vi**n joulu?