Joulukalenteri 6. luukku: Evoluution nallekarkit eivät mene tasan

Tiedättekö sitä tunnetta, kun tekee mieli syödä niin paljon että perseeseen muodostuu pihkatappi ja voi kömpiä levollisin mielin talviunille? Nyt on se aika vuodesta. Miksei evoluutio luonut meille samanlaista biologista kelloa kuin karhulle? Nallet nukkuvat koko pimeän talven ja heräävät keväällä auringonpaisteeseen. Ihmisten pitää herätä aamulla ja matkustaa pilkkopimeässä töihin/kouluun, uurastaa päivä ja palata sitten pilkkopimeässä kotiin. Jossain välissä aurinko käväisee pilviverhon takana, mutta vain pienen hetken. Lapissa ei senkään vertaa.

Moni muukin asia on tässä evoluution kilpajuoksussa mennyt ihmisen osalta perseelleen. Esimerkiksi paineensietokyky. Tyynellä valtamerellä, Mariaanien haudan pohjalla vallitsee 1 086 baarin paine, joka on tuhatkertainen normaaliin ilmanpaineeseen verrattuna. Mistä johtuu, että siellä elävät kalat kestävät tuota hirvittävää painetta, kun taas me hajoamme heti, kun aamuruuhkan autojono ei liikahda puoleen minuuttiin? Miksei mekin voida ajella meriveden täyttämällä autolla silmät pullollaan ja chillailla ruuhkassa kuin se olisi parasta, mitä maailma voi tarjota. Mutta kun ei. Ihmisen pitää napottaa ratin takana naama punaisena ja ohimosuoni räjähtämispisteessä.

Mutta jotain meillä on mitä eläimiltä puuttuu: joulu. Kun vapahtaja köllötteli kapaloituna seimessä, karja ja lampaat olivat sivuroolissa. Joulupukin poroille aattoilta on vain yksi rekiretki muiden joukossa. Ja vaikka varpunen syö joululyhteestä hyvällä ruokahalulla se ei tajua, että tarjoilussa on jotain spesiaalia.

Loppupeleissä on ihan mukava olla joulun aikaan ihminen, vaikka vuoden loput 364 päivää ovatkin sitten pelkkää työläisen helvettiä ja arjen raadantaa.

Kuvat: Pixabay