Joulun paras hiljentymispaikka on pikkainen kappeli. Tosin hiljaisuutta saattaa joskus rikkoa papin herjaus. Hän rukoilee ja hinkkaa päästäen tuskan parahduksen: hoitaisiko joku arkun orvolle? Voisiko joku jo päästää papin tuskasta? Käy sääliksi tuota Kaukalon Pekkaa.
Joulukiireet eivät anna armoa. Koska meillä on kaarat harvassa (vain yksi auto taloudessa), meikäläinen sortuu vimmaan tuttuun: joka paikkaan pitää päästä vauhdilla. Vaimon kanssa kiidettiin huumassa niin, että ajettiin päin kuravallia ja vinkkari meni ruttuun. Naamalleni lensi kumit ja nasta, mutta muuten selvisimme ilman henkilövaurioita. Kolarin jälkeen totesimme molemmat, että oli se hillitön kurvi!
Jouluruuaksi hankimme kinkkuruukun, rosollia ja lohta. Juhlapöydästä löytyy myös tutunomaisia virvokkeita: pikaiset limpsat ja syksyistä ruskapunkkua, joka on sopivan kuivaa ja nasevaa. Sitä ryystetään ruuan kanssa mukitolkulla ja jälkiruuaksi sitten pikkaiset kahvit. Meidän jouluhetki on muutenkin suora ja huoleton, ei mitkään hurjat kutsut. Toivottavasti teillä lukijoillakin on rauhallinen joulu, eikä kukaan loukkaa toista tai pyydä suksimaan kuuhun.
(Lukuvinkki: tarina sisältää sananmuunnoksia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti