Pyörällä halki Suomen 13. päivä: Jyväskylä

04.08.2018
Lauantaina heräsimme vasta klo 11. Ennenkuulumatonta! Oli välipäivä Jyväskylässä, ei kiirettä mihinkään ja edellinen ilta painoi vähän jäsenissä: terassi, saunaoluet ja valvominen puoleen yöhön saakka.

Mitä tänään syötäisiin?

Lähdimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Jotain, mistä saa helppoa, maistuvaa ja rasvaista evästä. Päädyimme keskustan Pizza Buffaan ja ahdoimme itsemme täyteen pizzaslaisseja (onko tuo oikea sana?). Ruokailun jälkeen ostimme kaupasta vichyä, parit fleecepeitot ja painuimme Harjulle Vesilinnan nurmelle huilaamaan.

Välipäivä Jyväskylässä

Tämä ei ole mainos. Vain muisto maukkaasta mättöateriasta.



Lepohetki nurmella Vesilinnan varjossa. Auringonpaisteesta saatiin tarpeeksi jo aikaisempina päivinä.

Hektisten matkapäivien välissä lepopäivät ovat tervetulleita keitaita. Minulla autokuskina oli tietenkin virtaa, mutta ymmärsin hyvin Miksua, joka kaipasi vain lepoa ja rauhaa. Lauantai otettiin siis löysin rantein. Köllöttelyn jälkeen kävimme Vesilinnassa jäätelöllä ja katsomassa maisemia.

Vesilinna on yhdistetty vesi- ja näkötorni Jyväskylässä Harjun laella. Vesilinnassa toimii myös ravintola Vesilinna ja Jyväskylän yliopiston museon Keski-Suomen luontomuseo. Vesilinnan on suunnitellut Olavi Kivimaa, ja se valmistui vuonna 1953. Tornin korkeus on 34 metriä. Teksti: Wikipedia

Jyväskylä Vesilinnan näköalatornista käsin.

Neron portaat

Ratkiriemukas kahvihetki Vesilinnassa

Lopuksi ajoimme vielä Jyväskylän satamaan. Ilma oli lämmin ja paljon ihmisiä liikkeellä. Join toiset kahvit rantakahvilassa ja päätimme sitten palata takaisin leirintäalueelle. Raukean päivän raukea päätös: sauna, iltapala ja telttaan nukkumaan. Tämä oli tämän reissun toiseksi viimeinen yö leirintäalueella.

Bongaa kuvasta väsynyt pyöräilijä ja autolla ajava huoltomies

Jyväskylän satama

"Aja Hiljaa isi nyt vain..."

Yöllä heräsin epämiellyttävään tunteeseen: minulla oli kylmä. Pikkuhiljaa tajusin, että olin märkä ja kylmissäni. Kokeilin makuupussia ja tunsin kosteuden jalkopäässä. Myös housuni olivat märät ja kylmät. Mitä hemmettiä täällä tapahtuu?

Tässä vielä kuva 1800-luvun puutalosta Jyväskylän keskustassa. Aika harvinaisuus kaiken betonirakentamisen keskellä.

Ei, en laskenut housuuni. Minulla oli litran juomapullo, jonka täytin illalla vedellä. Yöllä olin unissani kaatanut sen ja pullosta valui litra kylmää vettä teltan pohjalle. Teltan pohjalta vesi imeytyi makuupussiin ja vaatteisiin. Mitä tästä opimme? Parempi vesi pullossa kuin litra housussa.

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Pyörällä halki Suomen 12. päivä: Mutkien kautta Jyväskylään

03.08.2018

Yöllä satoi vettä ja heräsin hieman huolestuneena, miten teltalle käy. Ei hätää, kangas oli vedenpitävä. Muistan elävästi 80-luvun teltat, jotka pitivät sadetta siihen saakka, kun koskit telttakangasta. Pintajännite katosi välittömästi ja kosketuskohdasta valui vettä noronaan sisälle. Kehitys kehittyy.

Sitten muistin pyykit. ”Et sinä kuivausrumpua tarvitse”, kaikui camping-emännän eilinen lause takaraivossa. Vetäisin verkkarit jalkaan ja tallustelin rinnettä alas wc/suihku/pyykkäysrakennukselle. Rakennuksen pihassa olevalla pyykkinarulla oli rivi puhtaita, läpimärkiä vaatteita. Hieno homma. Tänään ei sitten vaihdettu puhdasta päälle. Puristelin vaatteista enimmät sadevedet pois ja pinosin pesuvatiin. Pesuvati meni auton perälle odottamaan seuraavaa kuivatustilaisuutta.

Hännilänsalmi Camping Viitasaari

Aamulla sattui erikoinen tapaus. Istuin campingalueen terassilla, kun pieni lintu törmäsi terassin ikkunaan ja jäi pökerryksissä räpiköimään pöydälle. Otin linnun käteen, eikä se tehnyt yhtään vastarintaa. Kun yritin päästää sen menemään ja ottaa samalla kuvaa, lintu pyrähti takaisin ja laskeutui kännykän päälle. Kannoin linnun kauemmaksi ja jätin kivelle selvittämään päätään.

Pökertynyt pikkulintu

Ei meinannut lähteä minnekkään

Miksun puhelinliittymä vaihtui ja uusi liittymäkortti odotti perillä Jyväskylässä. Jouduimme siis kulkemaan päivän ilman puhelinyhteyttä. Asia ei vaikuttanut ongelmalliselle, koska Lapissa teimme pari päivää samoin. Mutta Lappi on Lappi ja nyt lähestyttiin ruuhka-Suomea. Tähän saakka matkan varrella ei ollut tietöitä, mutta Viitasaaren jälkeen tilanne muuttui. Mitä lähemmäksi saavuimme Jyväskylää, sitä enemmän oli asfalttikoneita, keskeneräisiä osuuksia ja hiekkatien pätkiä. Ehdin jo vähän epäillä, miten Miksu selviää tietöiden labyrintistä.

Pohjanmaan lakeudet jäivät taakse. Keski-Suomessa on hillittömiä mäkiä. 

Kuudenkymmenen kilometrin jälkeen odottelin taukopaikalla jonkun tovin, kunnes puhelin soi. Numero oli outo, mutta vastasin silti. Se oli Miksu.
- Mistä sinä soitat?
- Sain yhdeltä ohikulkijalta kännykän lainaan. Miten täältä pääsee Jyväskylään?
- Missä sä oot?
- Täällä on pelkkää tietyötä ja ainoa tienviitta, joka näyttää Jyväskylään, ohjaa moottoritielle.
- Aja vaan sen mukaan.
- Mutta se on moottoritie?
- Sitä on vain lyhyt pätkä ja tienreunus on leveä. Aja vaan sitä pitkin.

Odottavan aika on pitkä. Kun kaveria ei alkanut kuulumaan, jätin puurokeittimen P-paikalle porisemaan ja läksi ajamaan vastaan. Vain parin kilometrin jälkeen näin tutun hahmon vastaantulevien kaistalla. Vaihdoimme pari sanaa, loppu hyvin kaikki hyvin, ja palasimme takaisin taukopaikalle puuron syöntiin.

Loppumatkan Jyväskylään sujui ilman draamaan. Kirjauduin caravanalueelle sisään ja koin mukavan yllätyksen: telttayö maksoi vain 15 euroa! Laajiksen nettisivujen hinnastossa luki: teltta 15 € /yö + 5 € per henkilö. Maksoin mukisematta 30 euroa kahdesta yöstä ja menin alueelle pystyttämään telttaa, ennen kuin Miksu ennätti saapua paikalle. Leirintäalueella oli myös toinen mukava yllätys: ilmaiset saunavuorot miehille ja naisille. Sauna oli niin harvinaista herkkua, että käytimme tarjouksen hyväksi molempina iltoina. Matkaa oli jäljellä enää yksi välipäivä ja kolme suhteellisen lyhyttä päiväetappia ennen Helsinkiä. Miksu polki viimeisen kolmen päivän aikana hurjat 407 kilometriä (tämän päivän etappi 93km). Oli aika vaihtaa vapaalle.

Huom. Kekseliäästi puuhun ripustetut märät pyykit. 

Ensimmäisen kerran tällä reissulla kävimme terassilla. Paikkana toimi Laajiksen ravintola. Voin vakuuttaa, että lonkero maistui mahtavalle Laajavuoren rinteiden takaa paistavan ilta-auringon lämmössä. Ravintola meni kiinni jo klo 20, joten googletimme vielä kilometrin päässä olevan lähikaupan ja haimme saunajuomaa.



Yleisissä tiloissa on mm. pöytäfutis

Laajiksen yleiset tilat ovat huippuhienot. 

Miesten saunavuorolla oli porukkaa ja lauteilla keskustelu kääntyi tuttuun tapaan Miksun pyöräilyurakkaan. Erittäin helppo tapa saada jutunjuurta aikaan. Saunomisen aikana taivas repesi ja kaatosade kasteli alueen. Jäähdyttelimme saunan verannalla ja Miksu katsoi kaihoten taivaalle:
- Harmi kun täällä ei ole järveä minne pulahtaa.
- Harmi tosiaan.
- Tekis mieli lähteä tuonne vesisateeseen seisomaan.
- Senkun menet!
- Mulla ei ole uikkareita mukana.
- Laita bokserit jalkaan.
Kohta Miksu seisoi saunarakennuksen edessä rankkasateessa pelkissä boksereissa ja caravanalueen asukkaat kävelivät ohi hieman kulmiaan kurtistellen. Mutta heistä viis. Poika vaikutti ikionnelliselta vesisateen valuessa pitkin kasvoja ja se oli tärkeintä.

Saderintama lähestyy. 

Saunalta palattua huomasimme, että teltan oviaukko oli unohtunut auki. Sisätilat olivat veden vallassa. Miksu kuivasi paikat niin hyvin kuin pystyi ja nukkui kosteassa teltassa. Minä vietin yön autossa.

Lopuksi vielä arvostelussa Laajis Jyväskylä:

Miksu: 9/10
+ erittäin viihtyisät yleistilat
+ joka ilta maksuton sauna
- sauna lämmitetty liian kuumaksi
- ei veden äärellä (rankkasade toi plussaa)

Meikä: 8/10
+ hienot yhteiset tilat
+ ilmainen sauna!
- alue caravaanareille, vähän telttapaikkoja
- sesonkiaikaan tungosta

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Turistina Jyväskylässä

Kotimaamatkailussa oli vuorossa Jyväskylä. Meikäläiselle jotenkin tuttu tuntematon. Pari kertaa tullut käytyä muttei ns. ajatuksen kanssa vaan lähinnä Jyp – Kalpa peleissä. Tällä kertaa olimme pari yötä reissussa ja haahuilimme kaupungilla vaimon kanssa.

Kauppakadun kävelykatu

Palattuamme kotiin luin kaupunkiin liittyvän vanhan artikkelin Keskisuomalaisesta. Eli reissun kannalta vähän väärässä järjestyksessä. Keski-Suomen museon intendentti Erkki Fredrikson kertoi, miten puurakennukset purettiin 70-luvun Jyväskylässä. Silloisista 1800-luvun kahdestakymmenestä puutaloista on jäljellä enää seitsemän. Tilalle on tullut uutta ja modernia betonirakentamista. Tuttu juttu vähän jokaisen suomalaisen kaupungin osalta. Jutun Fredrikson päätti toteamalla, että Jyväskylässä ei ole vieläkään yhtään nähtävyyttä. En allekirjoita noin jyrkkää mielipidettä.

Kaupungin sydän on Kauppakadun kävelykatu. Kävelykatua reunustaa muutama terassi. Ei mitään ihmeellistä, ihan ok mutta ehkä hieman epäsiisti näin satunnaisen matkailijan silmissä. Rakennukset eivät silmiä hivele, eikä muutama betonipatsas siellä täällä asiaa paranna. Kävelimme siis keskustan läpi etsimään jotain ihan muuta.

Kirkkopuisto

Jyväskylän kirkko vuodelta 1880

Heti kävelykadun päässä alkaa Kirkkopuisto. Nyt vaikutti jo paremmalla. Puiston keskellä sijaitsee punatiilinen, v. 1880 rakennettu kirkko ja ympäristöstä löytyy useita vanhoja kivirakennuksia. Kirkkoa vastapäätä sijaitsee mm. v. 1899 rakennettu koristeellinen kunnallistalo. Kovin vaikutti tutulta. Tällaisia rakennuksia löytyy myös Kuopiosta. 

Kunnallistalo vuodelta 1899

Säästöpankkitalon leijonareliefi

Kirkkopuisto ympäristöineen on kaunis ja rauhallinen alue, jossa oli mukava kävellä. Kuljimme vaimon kanssa ilman karttaa periaatteella katsotaan mitä löytyy. Kun Kirkkopuisto oli bongattu, vaimo huomasi ensimmäisenä kaukana kadun päässä siintävät portaat, jotka johtivat ylös mäelle. Satunnaiset matkailijat päättivät kiivetä portaat ylös.

Neron portaat

Matkalla portaille sattui hauska kohtaaminen. Ulkomaalainen pariskunta pysäytti meidät ja pyysi apua. Selvisi, että he olivatkin asuneet Suomessa, tarkemmin ottaen Helsingissä jo parikymmentä vuotta, mutta olivat ensimmäistä kertaa Jyväskylässä. Aivan kuten minä ja vaimo. Eli me ensikertalaiset opastimme näitä ensikertalaisia kartalla näkyvään määränpäähän lähellä Kauppakatua. Toivottavasti opastimme oikein…

Jyhkeät kiviportaat ovat viralliselta nimeltään Neron portaat. Paikalliset tuntevat ne paremmin Tiedon portaina tai Harjun portaina. Portaat on rakennettu v. 1925 ja saaneet nimensä ei yliopistokaupungin, vaan silloisen kaupungininsinööri Oskar Neron mukaan. Portaita pitkin pääsimme Harjulle, joka on korkealla mäellä sijaitseva puistoalue. Vähän kuin mini-Puijo näin kuopiolaisen näkövinkkelistä. Harjun laella on v. 1953 rakennettu vesi- ja näkötorni Vesilinna.

Vesilinna

Tässä vaiheessa oli jo pieni hiki portaiden kiipeämisestä, joten päätimme käydä Vesilinnan ravintolassa nesteytystauolla. Ovessa oli lappu joka kertoi, että ravintola on avoinna ma – pe klo 11 – 23.00. Oli maanantai ja kello 11.05, mutta ovi olikin kiinni. Mitä ihmettä? Ensin ajattelimme, että ehkä sesonki on jo ohi. Olihan elokuu. Ovesta löytyi kuitenkin myös kuluvan viikon lounaslista, joten sekään ei käynyt selitykseksi. Soitin lapussa näkyvään numeroon ja minulle ilmoitettiin, että puhelinnumero johon soititte, ei ole käytössä.

Vesilinnan tykki

Ehdimme ihmetellä asiaa viitisen minuuttia, kun ovelle ilmestyi rouva, joka pahoitteli tapahtunutta ja kertoi, että kiireessä ovet oli unohdettu avata. No, me olimme lomalla ja myöhästyminen oli kymmenen minuutin luokkaa, joten eipä tuo meitä haitannut. Nauratti korkeintaan. Ylhäällä näkötornin ravintolassa tarjoilija puhui meidät ympäri, joten otimme lasit valkoviiniä. Vesilinnan ravintolasta löytyy kuulemma Jyväskylän paras viinivalikoima ja osan viineistä ravintola tuo maahan itse. Mikäpä siinä, viinilasi kouraan ja ulos näköalaterassille maisemakuvia ottamaan.

Vesilinnan kello

50-luvun valokuvassa Vesilinna näytti rakennetun paljaalle mäelle. Kuudessakymmenessä vuodessa Harjun metsä on kasvanut ja niinpä osa näköalasta oli korkean männikön peitossa. Mutta se mitä näkyi, oli näkemisen arvoista. Ravintola toimii lounaspaikkana ja hinnoista päätellen oli hieman tasokkaampi paikka kuin mihin budjettimme riitti. Joimme siis viinit, otimme valokuvat ja jatkoimme matkaa.

Jyväskylän lyseo

Paluumatkalla näimme vielä Jyväskylän lyseon rakennuksen. Jyväskylän Lyseo on Suomen vanhin suomenkielinen oppilaitos. Koulu perustettiin 1.10.1858 ja siirtyi vuonna 1902 valmistuneeseen Lyseo-rakennukseen Yliopistokadulle. Sisäilma- ja homeongelmien vuoksi kaupunki osti rakennuksen ja poisti sen koulukäytöstä vuonna 2013. Itse Lyseo on upea maurilais-tudorilainen ja rankattu Jyväskylän historiallisesti arvokkaimmaksi rakennukseksi. Lyseossa ovat oppia saaneet mm. Alvar Aalto, Otto-Ville Kuusinen ja Lauri ”Tahko” Pihkala. Rakennuksen tulevaisuudesta ei ole vielä tehty päätöksiä. Onneksi näitä ei enää nykyisin pureta.

Vanha rautatieasema vuodelta 1897

Asemaravintola vuoden 1916 puurakennuksessa

Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa Lutakon asuinalueeseen ja satamaan. Jyväsjärven rannalla. Kirkkaassa auringonpaisteessa tuli olo, että täällähän voisi asua. Kerrostaloista huolimatta alue on väljästi ja fiksusti rakennettu. Kuokkalan silta on perinteistä betoniarkkitehtuuria mutta jokin muu kiinnitti huomiomme. Sillan alla kiikkui ihminen! Todella omituisen ja  pelottavan näköistä. Tarkemmin tarkasteltuna hahmo osoittautui tilataideteokseksi. Omituisuus vaikutti jotenkin siistiltä. Tällaisia mieltä järkyttäviä teoksia lisää, kiitos. 

Neliötori Lutakossa. Paikalla 1911-1995 toimineesta vaneritehtaasta jäljelle jäänyt rakennus ja savupiippu sekä tehtaan perustajan, Wilhelm Schaumanin patsas

Lutakko

Jyväskylän satama

Jyväskylän satamassa pidettiin pieni jäätelöbreikki. Satamassa oli useita asunto- ja saunaveneitä, osa vuokrattavia. Mikäs sen hienompaa kuin seilata Jyväsjärven aalloilla ja loikoilla paljussa veneen kannella. Tämä kesä oli varmasti tähän tarkoitukseen huonoin pitkään aikaan, mutta hyvänä kesänä paatit ovat varmaankin rahasampo. Satamassa on selkeästi potentiaalia mutta ehkä hieman sama ongelma kuin Mikkelissä: se on vähän syrjässä. Tosin me kävimme kesälomakauden ulkopuolella joten olen jäävi sanomaan, minkälainen meno satamassa on kesäaikaan. 

Sataman kahvila, rakennus vuodelta 1909

Turistin Jyväskylä? Uutta, modernia ja betonista. Voin kuvitella, että talviaikaan kaupungilla ei ole turistille paljoa annettavaa. Mutta jos pitää silmät avoinna ja haahuilee kaupungilla ilman karttaa kuten me, saattaa törmätä paikallisiin nähtävyyksiin. Tosin tällä taktiikalla osa nähtävyyksistä jää varmuudella näkemättä. Mutta onpahan hyvä syy tulla käymään uudestaan.

Halosen talo, jugendrakennus vuodelta 1910 vastapäätä rautatieasemaa