Weired joulukalenteri 23. luukku: Jokainen ihminen on laulun arvoinen

Tässä joulukuun aikana on tullut todistettua kahta hieman erilaista jäähyväiskeikkaa. 3.12 vietettiin Kuopion jäähallissa, ”Niiralan montussa”, #44 iltaa. Kimmo Timosen pitkä ura sai kasvattajaseuralta kunnianosoituksen, kun Kalpa nosti Timosen paidan hallin kattoon. Näin numero 44 jäädytettiin kiitoksena Timosen komeasta kiekkourasta.

Kimmo Timosen #44 -juhlajoukkueessa pelasi mm. Jari Kurri

Kime #44 odottaa lapa jäässä syöttöä

Paidanjäädytys

 

17.12 oli toiset jäähyväiset, kun punkbändi Pertti Kurikan nimipäivät heitti viimeisen Kuopion keikan Henry’s Pubissa. Neljän kehitysvammaisen perustama yhtye ponnisti yleisön tietoisuuteen Kovasikajuttu –dokumentissa ja uran huippuhetkiin kuului pääsy vuoden 2015 Euroviisuihin Suomen edustajana. Kavereiden totaalisesta asenteesta kertoo se, että Pertti Kurikka ilmoitti jo vuosi sitten laittavansa pillit pussiin kun täyttää 60 vuotta. Synttärit ovat joulukuussa ja jäähyväiskiertue huipentuu 26.12 Helsingin On the Rocksiin.

Menemättä sen tarkemmin noihin tapahtumiin tuli vain mieleen, että erilaisten urheilu- ja taiteilijaurien juhlistaminen on varmasti upea kokemus itse juhlakalulle. Saman kokemuksen soisi jokaiselle ainakin kerran elämässä. Että läheiset, sukulaiset ja työtoverit kiittävät ja osoittavat avoimesti kunnioitustaan uutta elämäntilannetta kohti suunnistavalle. Mielellään vielä silloin, kun juhlittava on elossa. Siinä olisi lahja mitä muistella kiikkustuolissa eläkepäivinä.

Kimmo Timonen ja Stanley Cup: Kuopio 21.7.2015

Eilen, kesken Kimmo Timosen Stanley Cup juhlien  minulle tuli tunne, että tämän tajuaa vasta joskus myöhemmin. Sen, miten paljon ihmisiä oli Kuopion torilla juhlimassa Timosta ja miten ainutlaatuinen tilanne oli nähdä livenä tuo jääkiekkoilijoiden himoitsema palkintopysti. Tilanne oli once in a lifetime ja vuosien päästä pääsen kertomaan, että minä olin siellä.

Ennen tapahtuman alkua taivas ripautti muutaman pisaran ja sai epäilemään, niinköhän tästä selvitään kuivin nahoin. Mutta kun Kuosmasen Sakarin rockbändi aloitti soiton, sade lakkasi eikä palannut enää takaisin. Sään jumalat siunasivat tapahtuman.

Sakari Kuosmanen rockband

Sakari kumppaneineen soitti takuuvarmaa rock’n’rollia ja lämmitti yleisöä minkä pysyi. Jotenkin versio Neil Youngin ”Rockin’ in a free world” –biisistä sopi tilanteeseen kuin suutarin sormi sinne. Keep on rockin’ in a free world – Jatkakaa rokkaamista vapaassa maailmassa. Maailmassa, jota Yhdysvallat valvoo. Vähän samaan tapaan kuin ne kaksi vartijaa, jotka tulivat Chicagosta Stanley Cupin mukana pitämään huolta, että kaiken kivan keskellä itse pystille ei tapahdu mitään. No, se siitä maailmanpolitiikasta. Palataan juhlatunnelmaan.

Kuopion oma poika Olli Herman Reckless Loveineen onnistui yleisön lämmittämisessä huomattavasti paremmin. Tunnelma muuttui riehakkaaksi ja jälleen kerran Olli palkitsi naiskatsojat riisumalla yläruumiin paljaaksi. Tuon viisiminuuttisen ajan kaikki torin miespuoliset muuttuivat näkymättömiksi, vähän niin kuin Henrys’s Pubin keväisellä keikalla.

Reckless Love

Kolmas lämppäri, Teflon Brothers, aloitti soittamalla playbackina Jari Sillanpään Sinä ansaitset kultaa. Todella omituinen valinta. Kappaleen jälkeen Brothersit selittivät, että tämä oli heidän kultabiisinsä tilaisuuden kunniaksi. Siis mollisointuinen erobiisi, jossa Sillanpää toistaa kertosäkeessä Rakas onnea matkaa, sinä ansaitset kultaa? Bändin huumorintaju ja tilannetaju menivät pahasti ristiin. Jatkossa meno oli reippaampaa ja Maradona pisti porukan laulamaan. Minulle setin aloitus oli sellainen pannukakku että jäin vain odottamaan, milloin hipit häipyvät lavalta.

Teflon Brothers

Sitten odotus palkittiin. Lavalle asteli Kimmo Timonen, joka kaiken yleisömassan takaa näytti hyvin pieneltä. Stanley Cup nousi ilmaan tuhansien huutojen saattelemana. Paikalla olivat myös joukkuetoverit Teräväinen ja Raanta. Teräväinen kierrätti pokaalia edellisenä päivänä Helsingissä ja seuraavana vuorossa on Rauma ja Raanta. Tiukka ohjelma. Kuuluttaja arvioi yleisöä olevan kymmenentuhatta henkeä, seuraavan aamun Savon Sanomat viisituhatta. Luultavasti totuus oli jossain tuossa välissä. Joka tapauksessa en ole koskaan nähnyt torilla niin paljon väkeä ja arvelen, että tuskin tulen enää näkemäänkään. Tilanne oli niin ainutlaatuinen, että mahdollisimman moni halusi kokea sen.

Yleisön joukossa seilasi toinen "Stanley Cup"

Teräväinen ja Raanta toivat tullessaan Timoselle Chicago Blackhawksin pelipaidan. Ja taas kannu nousi korkeuksiin

Toritapahtuman jälkeen Cuppi lähti ravintolakierrokselle. Suuntasimme Gloriaan koska arvelimme, että ensimmäiset esittelypaikat Henry’s Pub ja Intro olisivat tupaten täynnä. Lisäksi Gloriassa on 20-vuoden ikäraja, joka karsi osan faneista ulkopuolelle. Tiistai-ilta oli muuttunut karnevaaliksi ja tuhannet ihmiset valuivat pitkin Kauppakatua ja yrittivät mahtua baareihin saadakseen lähikosketuksen Timoseen ja pokaaliin. 

Gloria osoittautui oikeaksi valinnaksi, sillä Kimmo nousi pokaalin kanssa pöydälle ja nosti kannun ilmaan aivan käsivarren etäisyydellä katsojista. Haastattelussa sankari toisti, miten tärkeää hänelle oli tehdä tästä koko Kuopion juhla ja miten otettu hän oli väenpaljoudesta. Ei siinä mitään sen syvällisempää tarvinnut sanoa eikä kukaan osannut sen syvällisempää kysyä. 

Lopuksi siirryimme vielä Albatrossiin, jossa meno yltyi villimmäksi. Puolen yön aikaan paikka oli pakattu täyteen ja juhlajuomien nostattama humu oli jo vähän pelottava. Kun Stanley Cup tuotiin Albatrossin lavalle, yleisömassa heilui ja huojui levottomasti ja ilmapiiri oli ahdistava. Kaikki päättyi kuitenkin parhain päin eikä kukaan loukkaantunut, joukkohurmoksesta ja tungoksesta huolimatta.

Kerrankin tuntui että jotain suurta on voittanut mies, jota ei voi kadehtia. Timosen Kimmo on loistava pelaaja ja ihminen, joka ansaitsee kaiken kunnioituksen. Tästä kertoo sekin, että juhlahumun jälkeen hän vei Stanley Cupin seuraavana aamuna Kysin lastenosastolle ja esitteli palkinnon pienille potilaille.

After Work - Ilmainen lounas

Talvilomalla pitää olla lunta

Joku on väittänyt, että ilmaisia lounaista ei ole olemassa. Ei muuten pidä paikkansa Kuopiossa. Mutta ei mennä asioiden edelle. Tämä on ollut kaiken kaikkiaan mukava talvilomapäivä.

Jotta talviloma olisi talviloma, pitää olla lunta ja pakkasta. Lunta on tullut tänään ihan kiitettävästi, pakkanen on jäänyt aika vaisuksi. Kiertelimme vaimon kanssa kaupungilla ilman sen kummempaa ohjelmaa ja lopulta päätimme käydä päiväkahvilla.

Kahvilan ikkunapöydässä oli täysi lasi colaa ja penkillä pipo ja lapaset. Päätimme ottaa viereisen pöydän, kun tarjoilija tuli ja vei colalasin mennessään. Vaimo tuumasi kaverille ääneen, että taitaa lasin omistaja olla jossain käymässä. Tarjoilija ei tähän korvaansa lotkauttanut vaan meni menojaan.

Kuvan kuppi liittyy kahvila-episodiin

Kohta paikalle ilmestyikin jo parhaat päivänsä nähnyt herrasmies, joka jäi hypistelemään hattua ja lapasia hämillään. Sanoimme hänelle, että tarjoilija vei teidän lasin mennessään. Mies hissutteli tiskille, tilasi uuden juoman ja kertoi, että edellinen jäi sattuneista syistä juomatta. Tätä ei tiskin takana ollut tyttö uskonut, vaan pyysi mieheltä kahdeksaa euroa. Vasta kun vaimoni ja vieruspöydän rouva kävivät sanomassa asiasta, tarjoilija uskoi ja antoi miehelle juoman veloituksetta. Mies istuutui ikkunapöydän ääreen ja kiitteli meitä vuolaasti. Ei ollut lasissa pelkkää cocista.

Räntäsateessa seuraava etappi oli Kuopion Kaupunginteatterin lipunmyynti. Perjantaina esitetään Kuin ensimmäistä päivää –näytös, eli sinne siis. Kun avasimme toimiston oven tuli hetkeksi olo, että nyt mentiin kyllä aivan väärään paikkaan. Vastassa oli nimittäin siisti, valkoinen ruumisarkku. Arkku osoittautui teatterin rekvisiitaksi. Olipahan vain laitettu veikeästi oven eteen tervehtimään tulijoita. 

Hetkinen? Meidänhän piti tulla teatteriin...

Sitten syömään. Kauppakatu 16:sta on Ravintola Gloria, jossa on keskiviikkoisin Super After Work klo 16 – 18.00. Suomeksi sanottuna ilmainen lounas. Juoma piti ostaa tiskiltä, mutta syöminen ei todellakaan maksanut mitään. Seisovassa pöydässä oli salaattia, patonkia, levitettä, kebablihasuikaleita ja lihapullia sekä majoneesikastike että salaattikastike.

After Work ilmainen lounasmättö

Ravintolan yhtenä omistajana on NHL-kiekkoilija Kimmo Timonen, joka on kuulemma tuonut idean rapakon takaa. Kun katselin vieruspöytiä ajattelin, että parempaa mainosta paikka ei voisi saada. Pöydät olivat täynnä opiskelijoita, jotka vetivät ilmaista sapuskaa naamariin ja hakivat välillä tuopin tiskiltä. Kaikki olivat tyytyväisiä, kaikki tuntuivat viihtyvän ja sana kiirii kylille. Super After Work on kerran viikossa keskiviikkoisin, joten kustannukset jäävät varmaan pieniksi hyötyihin nähden.

Ravintola Gloria Kauppakatu 16

After Work -lounasta mainostetaan varsin huomaamattomasti mm. ravintolaketjun toisessa paikassa pienellä julisteella. Itse kuulin tästä työkaverilta, ja heti piti lähteä testaamaan.   

  Mitä kaikesta seurasi? Kun ruoka maistuu ja on vielä ilmaista tuli ahdettua niin, että nyt on ähky. Mutta ei se mitään. Ensi keskiviikkona töiden jälkeen käyn taas syömässä Gloriassa. Ilmaiseksi.

 

Kauppahallin kulmalla

 

Kuopion tori kevättalven loisteessa.