Haja-ajatuksia

Ovikello soi. Avaan oven ja porraskäytävässä seisoo kaksi kirkassilmäistä nuorukaista. 

- Päivää. Me olemme Suomen kollektiivisesta tappiomuisto ry:stä. Onko teillä hetki aikaa keskustella Leijonien finaalitappiosta Kanadaa vastaan?

- NO EI V***U OLE!
*SLÄM* (ovi lyödään kiinni)

Saipa - Usa jääkiekko-ottelu Lappeenrannan kisapuistossa, aloitustilanne kotijoukkueen päädyssä. Kuvapaja, valokuvaaja 1979. Finna.fi

Se siitä Leijonien tappiosta. Hoppee ei oo häppee ja ne neuvoo jotka ei osaa. Luistelin viimeksi 1900-luvulla, enkä osaa kurvata kuin oikealle. Pelipaikkani olisi siis vasen laituri, joka luistelee kaukalossa kellonmyötäisesti ympyrää. Veikkaan, että tuolla taidolla varustettu leijonaryhmä kisaisi D-sarjan mestaruudesta Australian, Etelä-Afrikan ja Thaimaan kanssa.

Heinävesi -laiva, joka liikennöi Kuopio - Savonlinna - Kuopio linjalla. Valokuvaaja Elias Purhonen 1961. Finna.fi

Kynä ei ole viime aikoina kulkenut. Ei vaan irtoa. Olen aloittanut useita blogitarinoita, mutta sitten ne ovat ehtyneet kuin kesähelteen kuivuttama jokiuoma. Mitä tämä on? Ei mitään huolestuttavaa. Välillä peli ei vain kulje, ajatuksen syötöt eivät osu lapaan ja vitsiksi tarkoitettu letkautus kimpoaa tolpasta ulos. Se la vii sano ranskalainen, kun makkaraperuna-annoksen toinen ranskalainen seivästettiin muovihaarukalla ja pisteltiin poskeen. Äääh...

Kuva postauksesta: Lontoon reissu lauantai. Toinen matkapäivä

Käykö minulle kuten äärettömästi arvostamalleni muusikko Billy Joelille: en julkaise enää mitään uutta, vaan ratsastan vanhoilla tarinoilla? Erona tietenkin se, että Billy kuittaa edelleenkin miljoonia esittämällä samoja vanhoja biisejä, kun taas meikä ei ole ansainnut kirjoittamalla penniäkään. 

Kuva: Pixabay

Tässä muutama haja-ajatus, joista piti tulla kokonainen blogikirjoitus mutta tyngäksi jäivät:

***

Kesti aikansa ennen kuin tajusin, että nykykielellä "maksoin kellosta puoli kiloa" tarkoittaa, että kello maksoi 500 €. Mitä hittoa? Kilo on painomitta! Sanooko sama kaveri aamulla puntarilla käytyään laihtuneensa 2 euroa?

***

Historian alkuhämärässä, ennen maanviljelyä ja kaupungistumista, ihmiset olivat metsästäjä-keräilijöitä. Nykyään ihminen metsästää ja keräilee kaikkea mikä liikkuu. Jopa meikäläisen elinaikana maailman villieläinkannat ovat supistuneet 70% ! Ei tarvitse olla kummoinen matemaatikko kun tajuaa, mihin tämä johtaa. Tätä vauhtia villieläimet on metsästetty vuosisadan loppuun mennessä sukupuuttoon ja sitten keräillään enää järjettömän tuhon satoa. Surullista.

.

Karhu ja karhuntappaja 1941. Valokuvaaja Sot.virk. Heikki Aho. Finna.fi

Kuntavaalit lähestyvät. 80-luvulla sain puhelinsoiton, jossa minua kosiskeltiin Suonenjoen kuntavaaliehdokkaaksi. Pyysin saada miettiä yön yli. Se oli hätävale. En halunnut ehdokkaaksi, mutta kun on niin vaikeaa sanoa ei. Seuraavana päivänä keräsin rohkeuteni ja kieltäydyin kauniisti.

Taitaa olla varma vanhuuden merkki, kun politiikka alkaa kiinnostamaan. Toisaalta politiikassa on monia hahmoja, jotka motivoivat äänestämään: Laura Huhtasaari, Paavo Väyrynen, Teuvo Hakkarainen, Ano Turtiainen ja kumppanit tekevät erittäin arvokasta työtä. Ilman heitä olisin edelleen nukkuvien puolueen jäsen. Nyt haluan vaikuttaa äänestämällä siihen, etteivät vastaavanlaiset idiootit pääse päättämään (sotkemaan) meidän asioita. 

Tuusulan vanha kunnantalo, käynnissä oletettavasti kunnallisvaalit. Tuntematon valokuvaaja 1913 - 1916. Finna.fi

Kuopio ei tanssi eikä soi

Jännää miten ihmismieli toimii. Olen asunut puolet elämästäni Kuopiossa, mutta Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalit ei ole kiinnostanut pätkääkään. Nyt kun hallitus väläytti tanssi ja laulu kieltoa, minut valtasi valtava halu päästä katsomaan modernia tanssia, nousta lavalle sukkahousut jalassa esittämään Joutsenlampea ja lähteä illan päätteeksi Uotisen Jorman kanssa Joleneen laulamaan karaokea. Ehkei ihan oikeasti, mutta noin niin kuin kuvaannollisesti. Mikä kielletään, kiinnostaa välittömästi.

Kuopio Tanssii ja Soi -festivaali Kuopiossa 1970. Kirgisialainen tanssiryhmä esiintyy. Kuvaaja Jaakko Julkunen. Kuva: Finna.fi

Me aikuiset marisemme, että lapset eivät tahdo totella mitään. Korona-aika on paljastanut, että se hankalin lapsi tuijottaa meitä aamulla peilistä: minä en halua pitää maskia, pysyä kotona tai ottaa rokotetta. Minä haluan kerääntyä joukolla minne tahansa, koska tahansa ja kenen kanssa huvittaa. Jatkuva kapinointi ja tyytymättömyys syö moraalia päivä päivältä enemmän ja pahentaa epidemiatilannetta entisestään. Spede Pasasen sanoin harrastamme kurjuuden maksimointia..

Ensimmäisen Uuno Turhapuro -elokuvan filmaukset Helsingin Pasilassa heinäkuussa 1973. Spede Pasanen Härski Hartikaisen roolissa. Kuvaaja Markku Lepola. Kuva: Finna.fi

Koska vastarannan kiiskeys nostaa päätään, on aika käyttää käänteistä psykologiaa. Julistetaan koko maahan ulkonaliikkumispakko, jolla kansalaiset velvoitetaan ulkoilemaan vähintään 3 tuntia päivässä. Lisäksi toreille ja turuille rakennetaan lavoja karaoke- ja tanssitapahtumia varten. Viikonloppuisin jokainen kaupungilla haahuileva joutuu vuorollaan esittämään julkisesti valinnaisen laulu- tai tanssiesityksen, selvinpäin. Tästä suivaantuneena tuulipukukansan kansalaistottelemattomuus leviää lähiöihin ja ihmiset jäävät mielenosoituksellisesti koteihinsa.

Tanssit Karjalan Liiton kesäjuhlilla Kuopiossa 1973. Kuvaaja Pekka Kyytinen. Kuva: Finna.fi

Ensimmäisen kerran kaksituhatluvulla meille lankesi yhteisvastuullinen tehtävä: toimia niin, ettei korona leviä ja aiheuta vahinkoa itselle tai muille. Kaikkia vastuullisuus ei tunnu kiinnostavan. Osa ajattelee, että juuri minulla on oikeus toimia toisin, koska en pelkää enkä usko pandemiaan. Aikoinaan talvisodassa rintamakarkurit ammuttiin. Koronarintamakarkurit saavat sen sijaan mellastaa rauhassa ilman maskeja ja saattaa kanssaihmiset alttiiksi tartuntavaaralle. Sitten tämä sama ihmisryhmä itkee ja ihmettelee, miksi koronarajoituksia kaiken aikaa kiristetään. Tässä vastaus: juuri sinun takia. 

Kuva: Pixabay

Tulipas synkkää tilitystä! Hullua ajatella, että tätä on jatkunut jo vuoden. Viime helmikuussa postasin aiheesta humoristisesti otsikolla: Koronavirus: uhka vai mahdollisuus? Nyt meinaa olla vitsit vähissä. Pidetään kuitenkin lippu korkealla ja odotetaan piikille pääsyä. Ja jos joku pelkää, että rokotteen mukana tulee mikrosiru niin huolet pois. Mitä järkeä on piikittää kansalaisiin jäljityslaite, kun me kannamme sellaista jo vapaaehtoisesti: kännykkää. Kännykän avulla meitä seurataan, kuunnellaan ja jossain päin maailmaa jopa tarkkaillaan. Mikrosirun piikittäminen on yhtä uskottavaa kuin avaruusolioiden asentama anaaliluotain.

On aika ryhdistäytyä! Tee kuten hän: älä laula, älä tanssi!
Kuva: Pixabay

Yksikseskös yskiskelet?

Koronaepidemia kiihtyy. Kuvassa THL:än viimeisin maskisuositus.

Eikö ole kummallinen vuosi? Kakskytkakskyt jää mieleen muutenkin kuin näppäränä numeroleikkinä. Tänä vuonna elämä muuttui ja mullistui ja kaveri lihoi ja pullistui. Kakskytkakskyt suorastaan haastaa riimittelemään: 

olin yökerhossa horona 

kun minuun iski korona 

nenä alkoi vuotamaan 

aivan norona. 

Porona ei sopinut tuohon riimiin.


Koronatestien tarkistustuokio ennen peliä.

Mutta hei, jokaisella pilvellä on hopeareunat. Niin myös pandemiapilvellä. Laita käsi sydämelle ja vastaa rehellisesti, oletko käyttänyt koronaa tekosyynä joka päiväisessä elämässä? Jätitkö menemättä sen ärsyttävän sukulaisen juhannushäihin "koska et halua vahingossa tartuttaa riskiryhmäläisiä"? Oletko ottanut viikonloppuna kalsarikännejä "koska vastuullinen ihminen ei mene näinä aikoina ravintolaan"? Oletko jättänyt käymättä appivanhemmilla "ihan vain turvallisuussyistä"? Käytkö ainoastaan lähikaupassa "koska marketeilla on liian paljon ihmisiä"? 

Sitähän minäkin.


In Finnish: Et ole yksin. Me ollaan kaikki kusessa.

Etätyö(kin) on mullistanut ihmisten arjen. Nyt voit haahuilla päivät pyjamassa ja työskennellä läppärillä keittiöpöydän ääressä. Suihkussa käydään vain kerran viikossa kauppareissu päivänä ja pyykkiä pestään kerran kuussa vaatteiden vaihtopäivänä. Ei tarvitse ajaa partaa, kammata hiuksia, leikata kynsiä, niistää nenää tai pyyhkiä persettä. Koronan takia et uskalla lähteä ulos kotoa, eikä kukaan halua tulla kylään. Helppoa!

Enää ei tarvitse keksiä tekosyitä sosiaalisten tilanteiden välttämiseksi. Meillä on korona! Pomoa ei kätellä, opettaja unohtuu etäopiskelussa ja urheiluvalmentajalle kerrot, että hoidat treenit yksin omalla ajallasi. Jos joku epäilee motiivejasi, päästä mojova aivastus, pyyhi nenä hihaan ja huokaise: tää on nyt tätä. Koskaan ei voi olla liian varovainen.

"I want You to inject cleansing product into Your body"

Käsidesipeli

Koronaepidemian myötä asiat ovat saaneet aivan uusia merkityksiä. Hain vaimon aamulla töistä yövuoron jälkeen ja kun avasin autoradion, ensimmäisenä soi Kool and the Gangin Cherish. Aloitin kuuntelun kesken kertosäkeen ja tunsin, että James Taylor lauloi suoraan minulle:

Cherish the love we have
For as long as we both shall live

Hetkinen? Mitä pirua sinä tuolla tarkoitat, kysyi yksin autossa. Miten niin as long as we both shall live? Oliko tämä enne?

Katastrofin kynnyksellä  ihmiset hamstraavat wc-paperia. Tähän on evoluutio meidät tuonut. Kivikaudella esi-isämme etsivät ruokaa välttääkseen nälkäkuoleman. Sama jatkui vielä sota- ja pula-aikoina viime vuosisadalle asti. Nyt suomalaiset varastoivat wc-paperia että on mihin pyyhkiä, kun kotikaranteenin kurimuksessa syödään kaappi tolkulla kuivamuonaa ja säilykkeitä. Onhan se kamalaa, jos kaiken Netflixin katsomisen ja tietsikkapelien pelaamisen lomassa jää perse pyyhkimättä. Modernin ihmisen painajainen.

No pasta today

Maailmanloppu voi tulla: ihmiset ovat ostaneet riisilavat tyhjiksi

Marketin lihatiski on kuin suoraan Neuvostoliitosta

Leipä miehen tiellä pitää?

Koronasta liikkuu monenlaisia juttuja. Kake laittoi viestin, joka menee näin:

Tiedättekö, kun ennen julkisilla paikoilla sitä yskäisi peittääksen pierun, niin eilen kassajonossa jouduin pieraisemaan peittääkseni yskäisyn.

Toisen tragedia on toisen komedia. Eräs kaverini kertoi että oli yksin viikonlopun kotona, kun vaimo ja lapset viettivät hiihtolomaa mummolassa. Puhelimessa vaimo ohjeisti miestä ostamaan kotiin käsidesiä koronan varalta. Mies teki työtä käskettyä.

Kuva: Pixabay

Kävi kuitenkin niin, että kaikki käsidesit oli myyty loppuun ja hyllyt huusivat tyhjyyttään. Nokkelana kaverina hän paineli marketin Alkoon ja osti pullon koskenkorvaa. Eiköhän tuo aja saman asian kuin käsidesi, hän tuumasi.

Seuraavana aamuna kaveri heräsi hämmentyneenä vessan lattialta pelkät kalsarit jalassaan. Tyynyn virkaa toimitti lattialaatoille kuivunut oksennuslammikko. Koskenkorvapullo lojui tyhjänä eteisen lattialla, mutta hän ei kuollakseenkaan muistanut, oliko pessyt sillä kertaakaan käsiään.

On ilmoja pidellyt

Sain kuulla, että ihmisen elimistöstä 18 % on hiiltä. Mitä? Tämä on kauheaa! Tähän täytyy tulla muutos, joten päätin kunnianhimoisesta tavoitteesta: vuoteen 2060 mennessä muutun hiilineutraaliksi, tai ehkä jo aikaisemminkin. Kun meikäläinen tuhkataan, ei jäljelle jää hiilen hiiltä.

Leikki sikseen. Ilmastonmuutos ei ole vitsi, sen kertovat tilastot. Jotain tarttis tehdä, tuumasi YK:n ilmastokokous. Päätökset ovat suunnittelua vaille valmiita. Vähän niin kuin hanke Kuopion jalkapallostadionista: ideoita on ilmassa, löytyisi vain tekijöitä.

Meikäläisen sukupolven on helppo ummistaa silmät tältä katastrofilta. Moniko meistä on enää hengissä vuonna 2050? Porskutellaan vaan entiseen tyyliin ja otetaan ilo irti elämästä. Sanotaan lapsille, että kaikki on hyvin. Aika tekee tehtävänsä. Asioilla on tapana järjestyä. Tyhjää puhetta.

16-vuotiaan Gretan puhe YK:n ilmastokokouksessa oli todellinen tukkapölly nykypäättäjille. Roolit ovat vaihtuneet ja nyt nuoret uskaltavat kyseenalaistaa ja kririsoida vanhempiensa tekoja. Tätä tarvitaan, koska me vanhemmat olemme jo enemmän tai vähemmän eletyn elämän sokaisemia ja mykistämiä. Miksi minkään pitäisi muutua? Näinhän on eletty aina

Koko väittely siitä, onko ilmastonmuutos todellinen, voidaan jo lopettaa. Jäätiköt sulavat ja se johtuu lämpenemisestä, piste. Jos väität muuta, mieti seuraavaa: löydät pakastimesta sulaneen jäätelön. Mitä ajattelet? Johtuuko jäätelön sulaminen mahdollisesti siitä, että pakastimen lämpötila on noussut? Ilmeisesti pakastin on rikki. Olisiko aika korjata se? Oliko tarpeeksi rautalangasta väännetty esimerkki häh!

Ilmastonmuutoksen kanssa ei kukaan voi olla puolueeton. Pitää siis päättää, tekeekö omalta osaltaan jotain vai ummistaako silmät ja jatkaa ruususen unta. Laskee sen varaan, että ehtii itse muuttua hiilineutraaliksi, ennen kuin maailma tuhoutuu.


Kuvat: Pixabay

Krakova toinen matkapäivä: Auschwitz-Birkenau

Torstaina oli vuorossa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo. Museokierros järjestyi Krakow Directin kautta: Tila-auto haki meidät majoituksen edestä klo 8.40. Pakettiin kuului meno-paluu kuljetus Auschwitziin (60 km) sekä opastettu kierros museossa. Hintaa kahdelle 310 Zlotia (n. 78 €). Auschwitz on Unescon maailmanperintökohde.

Jos olette menossa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseoon, niin suosittelen tätä matkanjärjestäjää.

Menomatkalla autossa esitettiin Neuvostoliitossa tehty, 20 minuuttia kestävä lyhytelokuva Auschwitzista. Puna-armeija vapautti leirin tammikuussa 1945 ja mukana olleet venäläiset sotakuvaajat dokumentoivat leirin kauhuja heti vapauttamisen jälkeen. Materiaali oli niin brutaalia, että pari viikkoa myöhemmin kameraryhmää käskettiin kuvaamaan tilanne uudestaan lavastettuna. Tässä kohtauksessa sotilaita eivät odottaneet piikkilanka-aidan takaa tuijottavat ihmisluurangot ja ruumiskasat, vaan iloisesti hymyilevät ja vapauttajille vilkuttavat statistit. Loppujen lopuksi kohtaus ei päässyt dokumentille, koska sitä pidettiin liian epäuskottavana.

Menomatkan dokumentti oli todella karua katsottavaa.

Kuljettajamme Tom kertoi, että välillä hänellä on kyydissä perheitä, joihin kuuluu alle kouluikäisiä lapsia. Aina ennen lähtöä hän kertoo, että matkalla näytetään dokumentti keskitysleirin kauhuista, ja lähes poikkeuksetta vanhemmat hyväksyvät tämän! Tom totesi puoleksi vitsillä, että reissun jälkeen lapset ovat varmasti traumatisoituja ja tarvitsevat kotona psykiatrin apua. Useimmiten ryhmät ovat vielä englantilaisia, joten lapset ymmärtävät kaiken, mitä elokuvassa kerrotaan!

Auschwitzin kuuluisa "Arbeit Macht Frei" -portti.

Perillä huomasimme, että emme olleet yksin. Parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja ja turisteja. Toinen yllätys oli, että kuskimme Tom toimi myös museo-oppaana. Museoon ei saanut viedä isoja laukkuja ja sisäänmeno toimi kuin lento-kentällä, eli irtotavarat hihnalle ja käynti metallinpaljastimen läpi. Turvatarkistuksen jälkeen meille jaettiin pieni lähetin ja kuulokkeet, joiden avulla kuulimme Tomin selostuksen. Museon käyttäytymissääntöihin kuului pysyminen oppaan mukana, ei kovaäänistä puhetta, ei häiritsevää käyttäytymistä ja ennen kaikkea: EI SELFIEITÄ. Opas muistutti, että olimme nyt alueella, joka toimii samalla 1,1 miljoonan ihmisen hautausmaana.

Auschwitz 1 oli pääleiri, jota natsit eivät ehtineet tuhota sodan lopussa. Paikka käsitti keskitysleirin piikkilanka-aitoineen, vartiotorneineen ja rakennuksineen. Rakennuksissa on näyttely holocaustin historiasta. Entisöidyissä tiloissa kerrottiin miten vangit asuivat, elivät ja lopulta kuolivat kidutukseen, näännyttävään pakkotyöhön tai kaasukammioon. Miesvankien keskimääräinen elinikä leirilletulon jälkeen oli n. 3 kuukautta ja naisilla 2 kuukautta. Kahdessa rakennuksessa kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty. 

Juutalaisia tuotiin Auschwitziin kaikkialta Euroopasta. Kaukaisimmat kuljetukset olivat Oslosta, Narvasta, Roomasta, Pariisista, Lyonista, Ateenasta ja Rhodokselta. Ihmisiä kuljetettiin junissa tuhansia kilometrejä ja perillä heidät kaasutettiin ja poltettiin. Käsittämätöntä.

Loistava oppaamme Tom

Vitriineissä oli röykkiöittäin laukkuja, taloustavaroita ja kenkiä. Vitriini, jossa oli tuhansia lastenkenkiä, sai kyyneleet silmään. Mitä pidemmälle kierros eteni, sitä synkemmäksi se muuttui.

Museokierros antoi vastauksen kysymykseen miten oli mahdollista, että 1,1 miljoonaa ihmistä murhattiin niin tehokkaasti ja ilman mainittavaa vastarintaa. Syy oli lopullinen ratkaisu, johon kuului väkijoukkojen kollektiivinen harhauttaminen ja valehtelu. Juutalaisia lastattiin junavaunuihin ympäri Eurooppaa ja heille kerrottiin, että määränpää oli uusi asuinpaikka Itä-Euroopassa. Uhrit saivat ottaa mukaan matkatavaroita max. 25 kg per henkilö. Jokaisen piti merkitä matkalaukkuun nimi ja yhteystiedot, että tavarat voitiin toimittaa perillä oikeille omistajilleen. Näin ei koskaan tapahtunut, vaan laukut ryöstettiin ja arvotavara lähetettiin Saksaan.

Keskitysleiriä ympäröi moninkertainen sähkölanka-aita. Moni vanki teki itsemurhan heittäytymällä aitaan.

 

Kaasukammio ja krematorio.

Natsit ehtivät tuhota Auschwitzin krematoriot ennen puna-armeijan tuloa. Krematorio entisöitiin keskitysleiriltä löytyneen rakennuspiirrustuksen perusteella. Uunien jäljennöksiin käytettiin alkuperäisiä tiiliä.

Auschwitz II eli Birkenau sijaitsee n. kolmen kilometrin päässä pääleiristä. Se toimi varsinaisena tuhoamisleirinä kaasukammioineen ja krematorioineen. Auschwitz-Birkenaun juna-asemalla SS-lääkäri jakoi saapuneet vangit orjatyövoimaksi kelpaaviin ja tuhottaviin.

Auschwitz-Birkenaun portti, josta junat ajoivat sisään kyydissään tuhottavaksi tuotuja juutalaisia.

Tuhottaville kerrottiin, että heitä odotti peseytyminen ja sen jälkeen majoitus leirille. Suihkutilojen pukuhuone muistutti uimahallin pukeutumistiloja, eikä siten herättänyt tulijoissa epäilystä. Kun vaatteet oli riisuttu, alaston ihmisjoukko ohjattiin kaasukammioon, ovet suljettiin ja katosta pudotettiin kanisterit Zyklon-B myrkkykaasua. Auschwitz-Birkenaun kaasukammioihin mahtui kerrallaan 1800 ihmistä ja hidas kuolema tuli n. 15 - 20 minuutissa. Tämän jälkeen uhreista otettiin talteen kultahampaat ja hiukset, joista valmistettiin mm. sukkia. Lopuksi ruumiit työnnettiin polttouuneihin ja tuhkattiin. 

Auschwitz-Birkenaun leiri on valtava. Leirillä oli enimmillään 90.000 vankia.

Koko päiväreissu matkoineen kesti n. 6 tuntia. Oppaamme Tom osasi kertoa holocaustin tapahtumat myös uhrien näkökulmasta. Hän totesi, että 1,1 miljoonaa kuolonuhria ei loppupeleissä kerro ihmisille mitään, koska luvut menevät yli inhimillisen käsityskyvyn. Sitä vastoin on tärkeää tietää, miten kaikki tapahtui ja mitä holocaustin uhrit kokivat. Kierroksen jälkeen kiitimme Tomia ja kysyin, kauanko hän on toiminut oppaana. Vastaus oli yllättävä: muutaman kuukauden. Todella vaikuttavaa.

Natsit ehtivät tuhota Birkenaun kaasukammiot. Rauniot ovat samassa tilassa kuin tammikuussa 1945 Neuvostoarmeijan vapauttaessa leirin.

 Auschwitz-Birkenau on paikka, jossa jokaisen kannattaa käydä edes kerran elämässä. Paikka on totaalisen ahdistava ja monessa paikassa pala nousi kurkkuun ja kyynel silmään. Silti museo on myös muistutus siitä, että loppujen lopuksi hyvä voitti eikä natsien lopullinen ratkaisu onnistunut. Jos kaikki olisi mennyt kuten Hitler, Himmler ja kumppanit suunnittelivat, juutalaisista ei olisi jäänyt edes muistoa. Nyt uhrien muisto elää ja museo pitää huolen, ettei holocaust pääse unohtumaan. Yksi kysymys jää ikuiseksi arvoitukseksi: Miten ihminen pystyi tekemään toiselle ihmiselle kaikki nuo kauheudet?

Keskitysleirimuseoon on pystytetty muistomerkki holocaustin uhreille.

Auschwitzissa murhattiin noin 960 000 juutalaista, mikä on noin 90 prosenttia kaikista murhatuista. Heistä Unkarista tuli 438 000, Puolasta 300 000, Ranskasta 69 000, Alankomaista 60 000, Kreikasta 55 000, Böömistä ja Määristä 46 000, Slovakiasta 27 000, Belgiasta 25 000, Saksasta 23 000, Kroatiasta 10 000, Italiasta 6 000, Valko-Venäjältä 6 000, Itävallasta 1 600 ja Norjasta 700 (Wikipedia)

Juutalaisten lisäksi Auschwitzissa tapettiin 70 000 – 75 000 puolalaista, 21 000 mustalaista, 15 000 neuvostoliittolaista sotavankia ja 10 000 – 15 000 muiden kansojen edustajia. Noin 200 000 muuta vankia kuoli nälkään, sairauksiin ja epäinhimillisiin työoloihin.