Minä ja kylmän sodan Suomi

Tähän tarinaan sain innoituksen Jari Tervon loistavasta dokkarisarjasta: Kylmän sodan Suomi (nähtävissä Yle Areenasta) Minkälainen oli minun kylmän sodan Suomi? Miltä tuntui asua Kekkoslovakiassa? Minäpä kerron. Ja jos toistan itseäni niin se johtuu siitä että olen vanha ja toistan itseäni.

Presidentti Urho Kekkonen laskeutumassa koneesta vuonna 1967. Julkaistu Ilmailu-lehdessä. Lähde: Finna.fi

Dokumenttiohjelmassa Kari Heiskanen kiteyttää hyvin tuon ajan tunnelmat vastatessaan kysymykseen, miltä tuntui elää 70-luvun suomettuneessa Suomessa: "Se ei tuntunut miltään. Kaikki elivät siinä samassa todellisuudessa". Tämä on hieno oivallus, sillä diktatuureissa asuvat tavalliset ihmiset eivät välttämättä koe elämäänsä mitenkään erikoiseksi, koska vertailukohtaa ei ole. Onneksi "diktatuuri" Kekkoslovakiassa oli pehmeämmästä päästä, eikä meillä esim. tapettu toisinajattelijoita. Heidät saatettiin vain jättää yhteiskunnan ulkopuolelle ilman mahdollisuutta päästä johtopaikoille tai näkyviin virkoihin.

Nyrkkeilyturnaus Hyvinkäällä, 1950-luvun alku. Valokuva Hyvinkään kaupunginmuseo, Foto-Hovin kokoelma. Lähde: Finna.fi.  Kuva symboloi hyvin maamme tilannetta jatkosodan jälkeen: Suomen lippu on seinällä, mutta kehää dominoivat itänaapurin nyrkkeilijät.

Kotona ei puhuttu sota-ajasta mikä on tietenkin ymmärrettävää, koska vanhempani syntyivät sodan jälkeen. Pappa taisteli jatkosodassa mutta minulla ei ole hänestä muistikuvia, koska hän menehtyi auto-onnettomuudessa 70-luvun alussa. Mummi toimi sota-aikana lottana eikä koskaan puhunut kokemuksistaan. Muistan vain yhden tarinan sodasta: pappa oli jäänyt rintamalla ryssän vangiksi ja häntä oltiin kuljettamassa linjojen taakse, kun vihollisosasto joutui suomalaisten ansaan ja pappa vapautui viime tingassa. Ilman tuota pelastautumista sukumme tarina olisi voinut sammua sodan melskeeseen.

Jatkosota, kuva Syväriltä 1942, Hyvinkään kaupunginmuseo. Lähde: Finna.fi

70- luvulla matkustin mummin kanssa turistimatkalle miehitettyyn Tallinnaan. Matkan aikana mummi varoitteli minua asioista, joista ei saanut puhua. Ala-asteikäisestä matka ulkomaille tuntui jännittävältä ja varoittelut kuuluivat matkailun eksotiikkaan. Tallinnassa meitä kierrätettiin neuvostoliittolaisen oppaan johdolla ympäri kaupunkia ja "virallinen totuus" upposi minuun kuin häkä. 

Tallinnan reissu tuntui koulupojasta hieman erikoiselle. Kuvakaappaus matkapäiväkirjastani. Matkakertomuksen voit lukea kokonaisuudessaan tästä: Vieraana Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa 1977

70-luvun suomettuminen oli jotain mitä suomettumiskuplassa syntynyt ja kasvanut nuori ei tajunnut. Itänaapurin vaikutus näkyi kuitenkin myös Suonenjoella. Muistan, kuinka vitosluokan historianopettaja kertoi kommunismista ja sosialistisen yhteiskunnan ihanteista. Palopuheensa lopuksi hän pyysi kaikkia, jotka haluaisivat elää tuollaisessa ihannemaailmassa, nostamaan kätensä ylös. Yksikään ei viitannut. Oppilaat eivät halunneet muuttaa mihinkään utopiaan, me haluttiin asua kotona!

Koululaisia jäätelökioskilla uimastadionin luona 1976. Valokuvaaja Erkki Salmela. Helsingin kaupunginmuseo. Lähde: Finna.fi

Vuonna 1982 Suonenjoella kävi DDR:läinen delegaatio, joka toi tuliaisena itäsaksalaisen rokkibändin. Elokuisena koulupäivänä meidät marssitettiin katsomaan, miten kunnanisät nimittivät pienen nurmikkoalueen Ystävyydenpuistoksi ja lopuksi kuulimme itäsaksalaista rokkia. Ainoa hyvä asia koko seremoniassa oli, että saimme samalla vapaata koulusta. DDR:n rock ei saanut minusta fania. Rolling Stonesissa, Hanoi Rocksissa ja Eppu Normaalissa oli enemmän imua ja kapinaa.

Koko tarina postauksessa: Ystävyydenpuisto Suonenjoella: Muisto DDR:stä

70-luvun lopulla harrastin DX-kuuntelua. DX-kuuntelussa kuunneltiin kaukaisten radioasemien lähetyksiä erityisillä radiovastaanottimilla. Lähetysten kuuluvuudesta raportoitiin asemille kirjeitse ja radioasemien lähettämiä vastauksia (QSL-kortteja) kerättiin kansioon. Huomionarvoista oli, että rautaesiripun takana toimivat itäblokin radioasemat olivat todella tehokkaita. Niiden voimakkaat lähettimet peittivät samalla taajuudella toimineen läntisen radioaseman signaalin. Itäblogin radioasemat vastasivat mielellään kuunteluraportteihin ja lähettivät postitse monenlaista lahjatavaraa viireistä ja pinsseistä matkailuesitteisiin ja propagandalehtisiin. Minua ei heidän agendansa kiinnostanut, keräsin vain QSL-kortteja. Mieluiten kuuntelin brittiasemia sekä Radio Luxemburgia, jotka soittivat parasta musaa: länsimaista rokkia ja poppia.

Radio Moskovan Olympia-aiheinen kortti

Eesti Raadion viiri Neuvostoliiton ajalta

Amerikkalaisrahoitteinen Radio Free Europe lähetti Itä-Euroopan kommunistivaltioihin suunnattuja uutisia, musiikkia ja propagandaa.

Vanhempani olivat yrittäjiä ja varsinkin isäni pesunkestävä kapitalisti. He matkustelivat Keski-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja maailmankatsomus oli kotona ehkä Suomikuplaa laajempi. En muista koskaan pelänneeni, että Neuvostoliitto hyökkää Suomeen. Jokaisesta tuutista toitotettiin ystävyyttä ja naapuruutta, joten koko ajatus tuntui absurdille. Ydinsotaa toki pelättiin ja yleinen mielipide Suomessa piti tähän syypäänä Yhdysvaltoja ja Presidentti Ronald Reagania. Neuvostoliitto oli uhri ja valmistautui vain puolustautumaan USA:n hyökkäystä vastaan. Kumma kyllä, samaan aikaan rauhaa rakastava puna-armeija hyökkäsi Afganistaniin ja miehitti sen panssareiden ja pommikoneiden avulla. Viesti vaikutti kieltämättä "hieman" ristiriitaiselle.

Kuva: Pixabay

80-luvulla oltiin vielä niin rähmällään, että edes Neuvostoliiton jouluna 1984 Inarijärveen ampuma ohjus ei horjuttanut luottamusta YYA-toveriin. Uutisointi pehmitettiin joulupukilla ja virallisella "sellaista sattuu" -tyylisellä olankohautuksella. Mitenkähän tuota harhalaukausta olisi kommentoitu, jos ohjus olisi Inarijärven sijaan iskeytynyt Ivalon taajamaan ja aiheuttanut ihmisuhreja? Tämä jää ikuisesti arvoitukseksi. 

Joulupukki ja Inarinjärveen ammuttu Neuvosto-ohjus.

Kun VHS-videolaiteet tulivat ja mullistivat elokuvan katselun, ei Ylen harjoittama elokuvasensuuri enää toiminut. Nyt suosikkileffan pystyi vuokraamaan ja katsomaan koska vain halusi. Elokuvaharrastuksen tiimoilta suomettuminen tuli konkreettisesti esille, kun Renny Harlinin esikoisohjaus Jäätävä polte kiellettiin Suomessa "Neuvostoliiton vastaisen sisällön takia". Elokuvassa amerikkalainen turistiporukka harhautuu rajan yli Neuvostoliittoon ja kokee kovia venäläisessä vankilassa. Kun leffa kiellettiin, se oli tietenkin pakko nähdä eli hankimme kavereiden kanssa videosta piraattikopion. Elokuva julkaistiin Suomessa alkuperäisessä muodossa vasta vuonna 2006.

Vuonna 1986 menin suorittamaan asepalvelusta Mikkelin Karkialammen varuskuntaan. Oppitunneilla meille alokkaille sanottiin suoraan, että vihollinen tulee idässä ja sitä varten tässä harjoitellaan ja varustaudutaan. Veikkaan, että sama mentaliteetti on ollut Suomen armeijassa läpi koko itsenäisyyden ajan, sattuneista syistä. Siitä ei vain puhuttu julkisesti. Armeijassa opetettiin mm. miten selvitään hengissä ydinaseiskusta: Kun sota syttyy ja ydinpommi räjähtää, etsitään maakuoppa tai suojautukaa kallion taakse. Jokainen sotilas peittää itsensä sadeviitalla. Paineaallon mentyä sotilaat kopistelevat taisteluparin päälle laskeutuneen tuhkan ja ydinlaskeumajätteet havunoksalla ja jatkavat sitten taistelua.

Tuli Neuvostoliitosta jotain hyvääkin: Lujaa laatua Lada

Tällaista oli minun elämäni kylmän sodan Suomessa. Toivotaan, että nuo ajat eivät koskaan enää palaa.

Haja-ajatuksia

Ovikello soi. Avaan oven ja porraskäytävässä seisoo kaksi kirkassilmäistä nuorukaista. 

- Päivää. Me olemme Suomen kollektiivisesta tappiomuisto ry:stä. Onko teillä hetki aikaa keskustella Leijonien finaalitappiosta Kanadaa vastaan?

- NO EI V***U OLE!
*SLÄM* (ovi lyödään kiinni)

Saipa - Usa jääkiekko-ottelu Lappeenrannan kisapuistossa, aloitustilanne kotijoukkueen päädyssä. Kuvapaja, valokuvaaja 1979. Finna.fi

Se siitä Leijonien tappiosta. Hoppee ei oo häppee ja ne neuvoo jotka ei osaa. Luistelin viimeksi 1900-luvulla, enkä osaa kurvata kuin oikealle. Pelipaikkani olisi siis vasen laituri, joka luistelee kaukalossa kellonmyötäisesti ympyrää. Veikkaan, että tuolla taidolla varustettu leijonaryhmä kisaisi D-sarjan mestaruudesta Australian, Etelä-Afrikan ja Thaimaan kanssa.

Heinävesi -laiva, joka liikennöi Kuopio - Savonlinna - Kuopio linjalla. Valokuvaaja Elias Purhonen 1961. Finna.fi

Kynä ei ole viime aikoina kulkenut. Ei vaan irtoa. Olen aloittanut useita blogitarinoita, mutta sitten ne ovat ehtyneet kuin kesähelteen kuivuttama jokiuoma. Mitä tämä on? Ei mitään huolestuttavaa. Välillä peli ei vain kulje, ajatuksen syötöt eivät osu lapaan ja vitsiksi tarkoitettu letkautus kimpoaa tolpasta ulos. Se la vii sano ranskalainen, kun makkaraperuna-annoksen toinen ranskalainen seivästettiin muovihaarukalla ja pisteltiin poskeen. Äääh...

Kuva postauksesta: Lontoon reissu lauantai. Toinen matkapäivä

Käykö minulle kuten äärettömästi arvostamalleni muusikko Billy Joelille: en julkaise enää mitään uutta, vaan ratsastan vanhoilla tarinoilla? Erona tietenkin se, että Billy kuittaa edelleenkin miljoonia esittämällä samoja vanhoja biisejä, kun taas meikä ei ole ansainnut kirjoittamalla penniäkään. 

Kuva: Pixabay

Tässä muutama haja-ajatus, joista piti tulla kokonainen blogikirjoitus mutta tyngäksi jäivät:

***

Kesti aikansa ennen kuin tajusin, että nykykielellä "maksoin kellosta puoli kiloa" tarkoittaa, että kello maksoi 500 €. Mitä hittoa? Kilo on painomitta! Sanooko sama kaveri aamulla puntarilla käytyään laihtuneensa 2 euroa?

***

Historian alkuhämärässä, ennen maanviljelyä ja kaupungistumista, ihmiset olivat metsästäjä-keräilijöitä. Nykyään ihminen metsästää ja keräilee kaikkea mikä liikkuu. Jopa meikäläisen elinaikana maailman villieläinkannat ovat supistuneet 70% ! Ei tarvitse olla kummoinen matemaatikko kun tajuaa, mihin tämä johtaa. Tätä vauhtia villieläimet on metsästetty vuosisadan loppuun mennessä sukupuuttoon ja sitten keräillään enää järjettömän tuhon satoa. Surullista.

.

Karhu ja karhuntappaja 1941. Valokuvaaja Sot.virk. Heikki Aho. Finna.fi

Kuntavaalit lähestyvät. 80-luvulla sain puhelinsoiton, jossa minua kosiskeltiin Suonenjoen kuntavaaliehdokkaaksi. Pyysin saada miettiä yön yli. Se oli hätävale. En halunnut ehdokkaaksi, mutta kun on niin vaikeaa sanoa ei. Seuraavana päivänä keräsin rohkeuteni ja kieltäydyin kauniisti.

Taitaa olla varma vanhuuden merkki, kun politiikka alkaa kiinnostamaan. Toisaalta politiikassa on monia hahmoja, jotka motivoivat äänestämään: Laura Huhtasaari, Paavo Väyrynen, Teuvo Hakkarainen, Ano Turtiainen ja kumppanit tekevät erittäin arvokasta työtä. Ilman heitä olisin edelleen nukkuvien puolueen jäsen. Nyt haluan vaikuttaa äänestämällä siihen, etteivät vastaavanlaiset idiootit pääse päättämään (sotkemaan) meidän asioita. 

Tuusulan vanha kunnantalo, käynnissä oletettavasti kunnallisvaalit. Tuntematon valokuvaaja 1913 - 1916. Finna.fi

Tsaarin uudet vaatteet

Olipa kerran tsaari, joka piti vallasta. Hän piti vallasta niin paljon, että käytti kaikkia keinoja pönkittääkseen diktatuuriaan: peukaloituja vaaleja, naapurimaiden pelottelua ja vastustajien salamurhaamista. Tsaari ei välittänyt kansansa murheista tai valtakunnan asioista. Hän ei ylipäätään ollut kiinnostunut mistään muusta kuin vallasta. Sen sijaan, että olisi tehnyt töitä, hän vietti päivänsä lähinnä juonittelemalla ja ryöstämällä valtion kassasta.

Eräänä päivänä tsaarin luo saapui liikemiehiä, jotka selittivät olevansa taitavia luomaan maailman mahtavimpia päämiehiä. Miehet väittivät, että heillä oli salainen vaalijärjestelmä, jolla diktaattori voi voittaa sadan prosentin äänimäärällä. Niin ylivoimaisesti, että asian ymmärtämiseksi täytyi olla erityisen viisas. Tyhmät ihmiset eivät sen sijaan ymmärtäisi lainkaan miten se on mahdollista, väittivät huijarit.

Minun täytyy järjestää itselleni tuollaiset vaalit, tuumi Tsaari. Sitten saisin selville, kuka valtakunnassani on viisas ja kuka tyhmä, hän ajatteli. Niinpä tsaari pyysi liikemiehiä valmistelemaan vaaleja. Hän antoi huijareille runsaasti rahaa, jotta nämä pääsisivät työssään alkuun. He eivät kuitenkaan käyttäneet rahaa vaaleihin vaan pistivät rikkaudet omiin taskuihinsa. 

Tsaari sai sadan prosentin äänisaaliin ja vaalien jälkeen hän saapui hovinarriensa saattamina juhlimaan voittoaan. Huijarit olivat kunnioittavinaan tsaaria. "Kas miten upea vaalivoitto, arvon tsaari“, he sanoivat. "Tosiaankin upea“, säestivät hovinarrit. Mutta eivät he tietenkään ymmärtäneet mitään. Kukaan ei vain uskaltanut tunnustautua tyhmyriksi.

Niin tsaari astui saattueineen ulos kaiken kansan ihailtavaksi. Kansalaiset olivat tulleet sankoin joukoin tsaarin juhlakulkuetta katselemaan. Ihmiset hurrasivat ja ihastelivat tsaaria. Kukaan ei kehdannut myöntää, ettei ymmärtänyt pätkääkään, miten tuo pätkä pystyi voittamaan vaalit. Kukaan ei halunnut myöntää olevansa tyhmä.

Silloin kuului ihmisjoukosta pienen tytön ääni. "Mutta eihän tsaari voittanut vaaleja“, tyttö huudahti. Lapsen sanat levisivät nopeasti ihmisjoukossa. "Joku sanoi, että tsaarilla ei ole valtaa“, kuiskasivat ihmiset toisilleen. "Tsaari on huijari“, he supisivat.

"Mutta eihän hän olekaan mitään“, huusivat lopulta kaikki. Ja se hävetti tsaaria suunnattomasti, sillä hän tiesi kansalaisten olevan oikeassa. Hän ymmärsi viimein, että kaikki näkivät, millainen huijari hän oli. Ja niin tsaariparan ei auttanut muu kuin painaa päänsä alas ja palata mellakkapoliisien suojelemana takaisin bunkkeriinsa. Sen pituinen se.

Mukaelma H.C.Andersenin sadusta Keisarin uudet vaatteet.

Kuvat: Pixabay

Tein Trumpista meemin

Hei, mä tein meemin! Kyllä, näin pääsi käymään. Saas nähdä lähteekö tämä viraaliksi. Saa jakaa!

Meemin pohjana on Eetu Iston maalaus "hyökkäys" vuodelta 1899. Teoksessa Venäjän kaksipäinen kotka ahdistelee Suomi-neitoa yrittäen riistää tältä lakikirjan. 

Vähän taustaa:
Kun Venäjä valloitti Suomen Ruotsilta vuonna 1809, Venäjän hallitsija Aleksanteri I antoi vakuutuksen, että Suomen uskonto, lait ja erikoisoikeudet pidetään voimassa. Suomi liitettiin Venäjään autonomisena ruhtinaskuntana, jonka valtiomuodossa kansa oli vapaa.

.

Venäjän Tsaari Aleksanteri I (1777 - 1825)

Tämä hallitsijanvakuutus ja muut Suomen perustus­lait yritettiin kumota vuonna 1899. Venäjän keisari Nikolai II antoi 15. helmikuuta manifestin, josta alkoi ensimmäinen sortokausi. Autonomiaa kavennettiin ja Suomen valtio­päiville tarjottiin vain neuvoa-antava rooli. Venäjän Tsaarin lait ja asetukset koskivat nyt myös Suomea.

Suomen suurruhtinaskunta 1809 - 1917

Jotain tuttua tuossa on, kuten meemistä huomaa: kaksinaamainen Trump hyökkää vapaudenpatsaan suojelemaa perustuslakia vastaan. Trump lausui juhlallisen presidentinvalan neljä vuotta sitten ja lupasi suojella Amerikan kansaa ja sen perustuslakia. Samainen "tsaari" söi sanansa ja yrittää nyt kaikin keinoin murentaa maansa demokratiaa ja kaapata vallan itselleen. Pelottavinta tässä on se, että puolet kansasta uskoo häntä. 

Kuva: Pixabay

Voi olla, että jos Trump voittaa, kotioveani kolkuttaa kaksi Men in Blackia ja pian meikäläinen istuu häkissä oranssissa haalarissa osoitteena Guantanamo, Cuba.

Olemattomien otusten kerho

Koronaa ei ole olemassa. Uskokaan tai älkää, mutta se on fakta eli fakenews, niin kuin amerikkalaiset sanovat. Koronapandemia on mediamafian ja pankkiirien yhteinen operaatio, jolla saadaan ihmiset kontrolliin. Koronaan ei ole oikeasti kuollut ketään. Kasvomaskit vaarantavat ihmisen hengityselinten toimintaa ja aiheuttavat  pahoja keuhkovaurioita. Näin sanoo Tavarataloketju Kärkkäisen toimitusjohtaja Juha Kärkkäinen, joten sen on pakko olla totta. Miksi suuren firman johtaja valehtelisi?

Kun tarkemmin ajattelee, meille syötetään kaikenlaista potaskaa. Esimerkiksi tämä kuukävely-huuhaa. Ei ihminen ole käynyt kuussa. Miksi? Koska kuuta ei ole olemassa! Kuu on pelkkä Yhdysvaltojen hallituksen luoma myytti, taivaalle heijastettu hologrammi, jonka varjolla valtaapitävät lypsivät veronmaksajilta miljardeja "kuuohjelmaa" varten. Jos kuu on olemassa, miksi sitä ei näy päivällä? Tai miksi kuu katoaa kerran kuussa kokonaan näkyvistä? Koska hologrammiprojektoria pitää huoltaa tasaisin väliajoin ja silloin kuva ei tietenkään näy taivaalla.

Mitenkäs sitten Neuvostoliiton, anteeksi Venäjän, presidentti Putin? Kaveri harrastaa karatea, ajaa rekalla Krimin niemimaalle, lentää muuttohanhien mukana, ratsastaa paidatta siperiantiikerillä, syö uraania ja paskantaa mannertenvälisiä ohjuksia. Eihän tuollaista hahmoa voi olla olemassa! Hän on kuin Venäjän vastine Chuck Norrisille sillä erotuksella, että Chuck Norris ON olemassa. Viimeisin uutinen kertoo, että Chuck Norris sai koronan. Kohtaamisen seurauksena korona makaa edelleen sairaalan teho-osastolla tehohoidossa.

Siirretään ajatus Amerikan mantereelle ja tuleviin presidentinvaaleihin. Valitettavasti tämä nykyinen johtohahmo on olemassa, vaikka sitä onkin vaikea uskoa todeksi. Mietitäänpäs hetki ja siirrytään ajassa kymmenen vuotta taaksepäin: avaat television ja ensimmäisenä silmille hyppää pöhöttynyt oranssi hahmo, joka haukkuu kaikkea mikä liikkuu, pummaa rahaa kansalta, tekee traagisia virhearviointeja, väittää joka katastrofin jälkeen että kaikki on kunnossa ja lupaa tehdä kaiken paremmin kuin kukaan muu. Vuonna 2020 tuo tv-hahmo on Donald Trump, kymmenen vuotta sitten Homer Simpson. Todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Kuvat: Pixabay

PS: Sotkeudun vielä lopuksi Usa:n presidentinvaaleihin:

American People: Remember to vote!

Hiljaiset kansat

Matkalla Suomussalmelta Kuusamoon törmää hätkähdyttävään näkyyn: aukealla niityllä seisoo satoja mykkiä hahmoja, joiden langanlaihojen vartaloiden peittämät vaatteet lepattavat tuulessa. 

Kyseessä on Hiljainen Kansa: Reijo Kelan alunperin vuonna 1988 suunnittelema ympäristötaideteos, joka on seissyt valtatie 5:n vieressä vuodesta 1994 lähtien. Hahmojen päät on tehty turpeesta, vartalo puukepeistä ja paikallinen nuorten työpaja pukee ne kahdesti vuodessa vuodenajan mukaisesti.

Hiljaisen kansan luona ajatukseni palasivat lapsuuteen. Aikaan, jolloin Itä-Euroopan rautaesiripun takana asui kymmeniä hiljaisia kansoja. He elivät suuren ja mahtavan naapurin alistamina, kommunistisen terrorijärjestelmän hiljentäminä, eivätkä uskaltaneet haaveilla ääneen paremmasta.

Nuo hiljaiset kansat saivat äänensä takaisin kun totalitaarinen järjestelmä romahti berliininmuurin mukana 1980-luvun lopulla. Oli ihmeellistä käydä todistamassa tuota muutosta Virossa, varsinkin kun kokemukset Eestin Sosialistisesta Neuvostotasavallasta olivat vielä tuoreessa muistissa. Jälleen kerran historia osoitti, ettei yksikään diktatuuri kestä ikuisesti. 

Kuva: wikipedia

Tänään Euroopan viimeinen hiljainen kansa valkovenäjällä on herännyt henkiin ja huutaa yhteen ääneen: nyt riittää! Ja kuten aina ennenkin, fuhrer pitää vallasta kiinni kansasta piittaamatta. Näyttää siltä, että edessä on tienhaara: joko Lukasenka viimein tajuaa hävinneensä ja siirtyy itään viettämään luksuseläkepäiviä tai sitten hän suuren ja mahtavan naapurin tuella muuttaa Valko-Venäjän Pohjois-Koreaksi. Aika näyttää. Toivon hartaasti, että paha tulee saamaan palkkansa.

Kun katsoin hiljaista kansaa sain vision: voisiko tuon kansan paikalle vaihtaa toiset henkilöt? Kuvittelin tuolle kylmälle ja kolealle aukiolle koulukiusaajat, joilla ei ole mitään empatiakykyä tai sääliä heikompiaan kohtaan. Siellä tuo porukka seisoisi päivän vesisateessa nilkkoja myöten kurassa miettimässä, miten tähän on jouduttu.

Ja illan tullen ennen vapautumista heiltä voisi kysyä sen klassinen kysymyksen: Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Saatana saapuu Moskovaan

Venäläinen teatteriesitys nimeltä "kansanäänestys" päättyi ja suosio oli kuulemma valtava. Hienoa! Kun näytös suunnitellaan tarkkaan ja kulissit ovat kunnossa, tulos on sen mukainen. Kauan eläköön tsaari.

Venäläisestä kulttuurista vielä sen verran että sain juuri kuunneltua äänikirjana Mihail Bulkagovin klassikon "Saatana saapuu Moskovaan". Kirjan jälkeen olo on hämmentynyt. Tarinassa Saatana saapuu apureidensa kanssa Moskovaan, tapattaa teatterinjohtajia ja pitää mm. yleisönäytöksen jossa sataa rahaa ja revitään pää irti. Nainen lentää alasti taivaalla ratsunaan siaksi muuttunut mies....äh. Lukekaa/kuunnelkaa kirja itse, sitä on mahdotonta selittää.

Vaikka kirja valmistui jo 1940-luvulla, eräs asia ei ole muuttunut noista päivistä. Saatana saapuu Moskovaan yhä uudestaan ja uudestaan.

Kuva: www.pixabay.com

Hallitus: kaipaan ohjeita, rajoituksia ja määräyksiä!

Hallitus poisti koronarajoituksia ja antoi uusia suosituksia. Moni valittaa, että ohjeet ovat liian epämääräisiä. No niin ovat! Haluan heti sinulta, Marinin Sanna, tarkennuksia seuraaviin asioihin:

Kirjastot aukeavat ja aloittavat uloslainaamisen. Mitä sitten? Pitääkö minun nyt mennä lainaamaan kirjoja? Mikä on määräys? En ole käynyt kirjastossa koko 2000-luvulla, kun lainaamieni äänilevyjen palautus myöhästyi ja sain lainauskiellon kun en maksanut sakkoja. Myöhästymissakko on korkoineen jo varmaan asuntolainan luokkaa. Onko minun siis pakko mennä kirjastoon, kun ne avataan? Kuuntelen äänikirjoja. Eikö se tässä koronatilanteessa riitä?

Kesällä sallitaan alle viidenkymmenen hengen kokoontumiset. Siis kuinka monen? 49? 48? Vähän tarkkuutta tuohon. Et sinäkään Sanna vastaa "alle viisikymmentä", jos joku tiedustelee sinun ikääsi. Pitääkö minun siis olettaa, että neljänkymmenenyhdeksän hengen kokoontumiset on sallittuja? Se helpottaisi heti suunnitelmia, sillä ajattelin kutsua kaikki kaverini meidän kolmion parvekkeelle juhlimaan koronamääräysten höllentymistä.

Eihän minulla ole neljääkymmentäyhdeksää kaveria. Mutta jos teen avec-kutsun ja lisään, että myös avec saa ottaa mukaan oman avecin, joka voi tulla myös avecinsa kanssa. Eiköhän siitä kerry just ja just 49 henkeä. Parvekkeelle tosin mahtuu vain kaksi kerrallaan, kun pitää olla se turvaväli. Muut saavat odottaa vuoroaan pihalla.

Ei näin: muistetaan turvavälit!

Urheilutapahtumiin päästetään 500 henkeä, kunhan turvavälit pysyvät kunnossa ja käsidesiä on saatavilla. Koskeeko tämä myös pelaajia? Miten matsit järjestetään ja millä säännöillä? Jalkapallo muuttaa radikaalisti luonnettaan: kontaktit kielletään, kavereiden on pidettävä kahden metrin turvaväli kanssapelaajiin ja moken käytettävä käsidesiä jokaisen torjunnan jälkeen. Jalkapallosta tulee todellakin sitä kuuluisaa "vihreän veran shakkia".

Ja 70-vuotiaat pysyvät edelleen karanteenissa kotona. Hei COME ON! No ok, ymmärrän että he ovat riskiryhmää ja noutaja tulee, jos korona iskee. Mutta pitääkö mummot ja papat lukita neljän seinän sisälle kuin rikolliset? Johan he tylsistyvät kuoliaaksi!

Minulla on ratkaisu:

Evakuoidaan Ahvenanmaalaiset väliaikaisesti Manner-Suomeen ja kuskataan tilalle kaikki yli 70-vuotiaat siksi, kunnes rokote on keksitty. Mukaan lähtee terveeksi testattua hoitohenkilökuntaa, ruokaa, juomaa, karaokejuontajia ja bingoemäntiä. Eläkeläiset saavat kulkea vapaasti, kunhan eivät poistu saarelta. Ulkopuolisilla ei ole Ahvenanmaalle mitään asiaa.

Kukaan ei kuole (ainakaan koronaan) ja kriisin jälkeen meillä on kymmeniätuhansia terveitä ja hyväntuulisia senioreita, jotka voivat palata koteihinsa hoitamaan lastenlapsia.

Jos jotain positiivista tästä koronakriisistä ihan kaivamalla kaivaa niin se on tämä: bensa on nyt saman hintaista kuin Latviassa viime elokuussa, eli todella halpaa.

Kaikki valokuvat: Pixabay.com