Lahti - Kuopio pyöräreissun 3. päivä: Yö neuvolassa

 Päivän motto: Kohta sataa (Pete Parkkonen)

Tänään edessä oli nelipäiväsen pyöräilymme jännittävin etappi: Joutsa - Pieksämäki 92 km. Jännitystä aiheutti lähinnä tuntematon tieosuus sekä säätiedote, joka lupasi vesisadetta koko päiväksi.

Eilen rikkoutunut kännykkä herätti ajatuksia siitä, miten elämä on riippuvainen matkapuhelimesta. Onneksi Miksun kännykkä toimi joten emme jääneet pimentoon. Tässä vähän muistilistaa mitä kannattaa ottaa mukaan, jos puhelin sattuu sanomaan sopimuksensa irti kesken reissun:

- Kello/herätyskello. Aika orpoa rueta nukkumaan ilman herätyskelloa jos aamulla on tarkoitus herätä aikaisin.

- Kartta. Ilman google mapsia pärjää, jos reitti on tuttu. Tuntemattomalla reitillä voi eksyä helposti.

- Kirja. Ajattelin, että kyllähän matkalla pärjää kun on äänikirjat käytössä. Entäs sitten kun kännykkä sippaa?

- Kynä ja paperia. Tykkään tehdä matkoilla muistiinpanoja että tapahtumat ja paikat pysyvät tuoreemmin muistissa. Tätä varten minulla on aina mukana muistivihko ja kynä. Ne eivät mene jumiin eikä virta pääse loppumaan kesken.

- Kamera. Tällä reissulla kahden viimeisen päivän kuvasaldo jäi pojan kännykkäkameran varaan. Ajattelin kyllä ottaa varalta digikameran mukaan mutta en tietenkään ottanut. Ensi kerralla otan.

- Taskulamppu. Kaiken varalta, kun kännykän taskulamppu on pois pelistä.

Puolenmatkan lounastauko Kangasniemen Teboililla.

Alkumatka Joutsasta Kangasniemelle sujui aivan loistavasti: tasainen maantie, myötätuuli, vähäistä sadetta. Kun tien vieressä oleva kyltti ilmoitti, että saavuimme Etelä-Savoon, muuttui myös tie ylä- ja alamäkivoittoiseksi. Erään raskaan ylämäen jälkeen Miksu totesi sarkastisesti: 

- Tervetuloa Savoon.

Kangasniemen Teboililla pidimme lounastauon. Tarjolla oli broileria ja tirripaistia. Tirripaistia, ihanan rasvaista! Miksu tykkäsi enemmän broilerista ja tuumasi, että kasvisruuan etu liharuokaan verrattuna on se, että kasvisruuassa kaikki on syötävää. Liharuuassa voi olla luita, rustoja ja rasvaklönttejä. Totta tuokin. Meikä vanhan liiton miehenä veteli tirripaistin rasvoineen päivineen parempiin suihin.

Vielä hymyilyttää. Kohta sataa, kunnolla.

Kolmekymmentä kilometriä ennen Pieksämäkeä jouduimme sitten säätiedotustermein runsasta sadetta -tyyppiseen tilanteeseen. Vettä satoi niin rankasti, että silmälasit huurtuivat ja kengät tuntuivat kuin olisi polkenut märät pesusienet jalassa. Ehkä ensi kerralla hankin goretexkengät ennen reissuun lähtöä. Tämäkin pätkä päättyi aikanaan onnellisesti ja viiden tunnin pyöräilyn jälkeen pääsimme perille majoitukseen, Wanhan neuvolan majataloon.

Wanhan neuvolan majatalo, Selkiöntie 24 Pieksämäki.

Majatalon rakennus on alunperin 1948 Pieksämän ( silloinen kauppalan nimi) Terveystalo. Yläkerrassa oli kolme kätilön asuntoa ja katutasossa lasten neuvola. Wanhan Neuvolan Majatalo avasi ovensa 2014. Paikka on aivan keskustassa, puolen kilometrin päässä torista.

Kerroin tarinassa "Puheenvuoro pakolaisista" miten suonenjokelaisten ja pieksämäkeläisten välillä oli vihaa nuoruudessani 80-luvulla. Ennen oltiin sentään herrasmiehiä. Kuvassa herrasmiehet kuvattuna Pieksämäellä 30-luvun alussa. Miten tämä liittyy tähän tarinaan: ei mitenkään. Kuva: Finna.fi

Ulko-ovi oli lukossa, joten meidän piti soittaa ja pyytää omistajaa tulemaan avaamaan. Hän tulikin melkein heti ja kysyi, olinko saanut hänen eilen lähettämää sähköpostia jossa olisi ollut oven avainkoodi. Sain varmaan, mutta en tietenkään nähnyt viestiä ilman puhelinta. Kun seisoimme eteisessä läpimärkinä ja vettä valuen nainen kysyi, halutaanko me käydä saunassa. No aivan varmasi! Majoituimme huoneeseen, ripustimme vaatteet kuivumaan ja puolen tunnin päästä istuimme lauteilla heittämässä löylyä. Miten autuas olo viiden tunnin kylmyyden ja sateen jälkeen.

Yövyimme Pertti -huoneessa.

Yhteisissä tiloissa oli keittiö/oleskeluhuone, wc/suihkut sekä sauna.

Seinillä oli tauluja, jotka kertoivat neuvolan historiasta.

Illalla kävimme vielä syömässä ja kaupassa ostamassa aamupalatarpeita. Päivän pyöräily painoi jaloissa sen verran että ei jaksettu hifistellä vaan söimme hampurilaisaterian Hesburgerissa. Kun palasimme majataloon omistaja oli ulkoiluttamassa koiraansa. Koiravanhus oli jo 13 vuotias ja tuli tervehtimään meitä häntä heiluen. Nainen paljasti, että lemmikki on opetettu tervehtimään vieraita ja sai siitä hyvästä herkkupalan. Kun tehtävä oli suoritettu, koira nappasi herkut ja mielenkiinto meihin lopahti välittömästi. Hyvin ehdollistettu!

Paluupäivän aamu. Viimeinen etappi Pieksämäki - Kuopio.

Seuraavana aamuna olikin sitten reissun viimeinen pyöräilypäivä, jolle tuli pituutta n. 90 km. Ennen lähtöä yritimme tuulettaa huonetta kunnolla, sillä märkien vaatteiden hikinen löyhkä oli sanalla sanoen hirvittävä.

Paluumatkalla ei tapahtunut mitään erikoisempaa, joten tyydyn toteamaan lopuksi että neljän päivän reissu Lahdesta Kuopioon oli hieno kokemus säistä huolimatta ja kännykkä tuli kuntoon näyttöä vaihtamalla. 

Miksulla oli edelleen sama naistenpyörä, jolla hän pyöräili neljä vuotta aikaisemmin Nuorgamista Helsinkiin. Tosin tuunattuna seitsemänvaihteiseksi.

Tässä linkissä tarinaa viisi vuotta aiemmin tehdystä pyöräretkestä: Savo-Karjala pyörätour

Lahti - Kuopio pyöräreissun 2. päivä: Vesisadetta ja tuskanhikeä

Päivän motto: Kun ystävät varoittavat sinua, kuuntele.

Pyöräilyn toinen päivä valkeni Camping Sysmässä enteillen sadetta.

Camping Sysmän aamupalalla tiedustelin, onko heillä postikortteja myytävänä. Minulla on tapana lähettää reissuilta postikortteja itselleni ja säilyttää ne kansiossa. Eräänlainen postikorttimatkapäiväkirja siis (tulipa pitkä yhdyssana!). Ei ollut postikortteja. Viimeiset oli myyty edellisenä kesänä saksalaisille turisteille, joten luovuin koko ideasta tämän reissun ajaksi. Liian työlästä lähteä etsimään postikortteja pikkupaikkakunnalla. Sääli.

Ennen vanhaa oli komeita postikortteja. Ei ole enää...

Aamu meni kytätessä sopivan sateetonta rakoa pyöräilylle. Kun sellainen vihdoin tuli, lähdimme sotkemaan kohti Hartolaa ja sade saavutti meidät vartin pyöräilyn jälkeen. Sitten pyöräilimme säätermein ajoittaista sadetta -kelissä kunnes saavuimme Hartolan Jari Pekkaan ja kävimme syömässä. Tauon aikana sää kirkastui, jes! Matkanteosta tulisi nyt helpompaa.

Hartolassa on komea, arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema kirkko. Valmistunut vuonna 1913.

Paitsi että ei tullutkaan. Vähän pohjustusta aiheeseen: Pari viikkoa aikaisemmin törmäsin ystävääni Lauriin Puutossalmen kioskilla. Juttelimme kesälomasuunnitelmista ja kun kerroin meidän matkareitistä, Laurin reaktio oli:

- Älkää nyt kuitenkaan nelostietä ajako. Hartolan ja Joutsan väli on aivan hirveä! Rekkoja menee koko ajan.
- Mutta sehän on vain kahdenkymmenen kilometrin mittainen pätkä.
- Silti. Hankkikaa ainakin sivupeilit, että näette takaa tulevan liikenteen.

Toinen varoitus tuli tiistaina päivää ennen reissulle lähtöä. Miniäni Pihla kuuli meidän matkasuunnitelmasta ja vastaus kuulosti jotenkin tutulle:
- Ei kannata ajaa pyörällä nelostietä Hartolasta Joutsaan. Tiellä on ihan hirveä liikenne. Kiertäkää jotain toista kautta.

Kuva: Pixabay

Palataan tähän päivään. Olimme Hartolassa, tauko vietetty ja matka jatkui pitkin nelostietä Joutsaan. Tunnin kuluttua olimme yhä elossa mutta järkytyksestä jäykkinä. Tieosuuden piennar oli korkeintaan 20 cm leveä ja raskasliikenne paahtoi ohi vajaan metrin päästä jopa 4 - 5 rekan letkoissa. Lisäksi matkan varrella tehtiin tietyötä jolloin väylä kapeni entisestään. Ylämäessä talutimme pyöriä pientareen puolella, koska rekkojen ja tienvarsivaroitustolppien välissä ei mahtunut enää kulkemaan. 

Uskokaa siis rakkaat lukijat kun varoitan teitä:

ÄLKÄÄ AJAKO NELOSTIETÄ POLKUPYÖRÄLLÄ HARTOLAN JA JOUTSAN VÄLILLÄ.

Onnellisesti päättyneen neljänkymmenen kilometrin päiväetapin jälkeen majoituimme Joutsassa Hotelli Aatto & Elliin. Vanha 50-luvun kivitalo piti sisällään hotellihuoneita ja kellariravintolan. Ja mikä parasta: huoneessa oli sauna! Sauna napsahti päälle välittömästi ennen kuin ehdimme purkaa märät vaatteet ja matkatavarat. 

Sää aiheutti sen, ettei tehnyt mieli lähteä bongaamaan paikallisia nähtävyyksiä. Tosin kauppareissulla kävi mielessä, että liekö paikkakunnalla on oikeasti mitään nähtävää. Joutsa vaikutti pieneltä, uinuvalta 4350:nen asukkaan kunnalta. 

Joutsan keskustan sykettä torstai-iltana.

Kyllä Joutsassa jotain tapahtuu. Siitä todisteena tämä hotellin seinässä ollut juliste.

Hotellin kellariravintola oli tiiliseinäinen, holvikaarinen, pieni ja idyllinen paikka. Ennen kuin menimme syömään googlettelin paikan arvosteluita ja yksi kommentti toistui usein: hidas palvelu. No worries, meillä ei ollut kiirettä. Pyysimme ruokalistan, 0.5 litran sahtituopit ja menimme pöytään suunnittelemaan mitä syötäisiin.

Sahti on erikoinen, hiilihapoton olutjuoma josta Miksu tuumasi:

- Ihan kuin simaa johon on lisätty viinaa.

Jotain tuollaista sahdista oli aistittavissa ja 7 %:n alkoholipitoisuus aiheutti nopeasti hövelimmän olon. Mistään turhasta perinnejuomasta ei kuitenkaan ole kysymys: Sahti on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi vuonna 2002, eli se kuuluu samaan joukkoon ranskalaisen shampanjan ja kreikkalaisen fetajuuston kanssa.

Päivän päätteeksi palkitsimme itsemme tuopillisella sahtia. Kippis!

Puoli tuntia myöhemmin Miksu kävi tiskillä huomauttamassa, että me voitais sitten tilata ne ruuat. Kanatoast ja kanapizza tulivatkin sitten vartissa ja hyvää oli. Ruokailun kruunasi köyhät ritarit mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Miksi köyhiä ritareita ei tarjoilla joka paikassa? Loistava perinteinen jälkiruoka! Ruokailun jälkeen ostimme vielä tuliaisiksi 0,3 litran sahtipullot hintaan 8 € kpl.

Miksu tyytyväisenä köyhät ritarit -jälkiruuan ääressä.

Kanapizza.

Kanatoast.

Illalla tapahtui sitten jotain, mikä muutti koko matkan luonnetta: puhelimen näyttö pimeni. Ilmeisesti kostea päivä teki tehtävänsä ja aiheutti luurissa oikosulun. Nyt olimme sitten loppumatkan Miksun puhelimen varassa. Navigaattorin virka siirtyi isältä pojalle.

Lahti - Kuopio pyöräreissun 1. päivä: Kauris joka melkein rakastui meihin

 Päivän motto: Tärkeintä on matka.

Isä, poika ja pyöräretki

Kahden hengen pyöräretkikuntamme tämän kertainen tavoite oli pyöräillä neljässä päivässä Lahdesta Kuopioon. Ensimmäisen päivän etappi oli pituudeltaan 70 kilometriä ja päättyi Sysmään. Eräänlainen paluu neljän vuoden takaisiin maisemiin, kun Miksu pyöräili Suomen halki 11 päivässä ja yövyimme samaisella leirintäalueella. Tällä kertaa emme telttailleet, vaan luvassa oli ylellistä mökkielämää.

Kuva: Pixabay

Palataan heti tuohon ehkä hämmennystä herättävään blogiotsikkoon. Kun jätimme Lahden mäkiset maastot taakse, pyörätie jatkui tasaisena ja myötätuuli sekä +18 asteen keli loivat ihanteelliset olosuhteet pyöräilylle. Eräällä peltoaukealla bongasimme kauriin, joka seisoi paikallaan tähystellen ympärilleen. Poljimme pyörätietä ja maantie oli meistä oikealla, peuran ja meidän välissä. Kun peura huomasi meidät, se lähti nopeaan juoksuun ja lähestyi pellon halki suoraan kohti. Huikea näky! Siinä me pyöräille vauhdilla eteenpäin ja peura saavutti meitä hetki hetkeltä. Sitten Miksu huikkasi iloisesti: - Tule vain messiin kaveri!

Kun peura kuuli kutsun, se pysähtyi kuin seinään ja jäi hetkeksi tuijottamaan meitä kuin ajatellen:
- Ei saat.... ei nuo olekaan meikäläisiä!
Sitten se kääntyi 180 astetta ja palasi samalla vauhdilla tulosuuntaan. Jäi siis epäselväksi, oliko mahdollinen urospeura kiinnostunut meistä romattisessa mielessä vai lähtikö se muuten vain kisailemaan polkupyörien kanssa.

Ensimmäinen päivä oli aurinkoinen, joten kuvia tuli räpsittyä pitkin matkaa. Loppumatka olikin sitten fotoköyhempää.

Vääksyn kanava

Välillä piti ottaa pyörä talutukseen. Turha tappaa itseään hillittömiin mäkiin.

Pulkkilanharjun sillalla. 

Pulkkilanharjua mainostetaan Suomen kauneimpana maisematienä eikä suotta. Koko kauneus paljastuu tosin paremmin ilmakuvassa. Itse tie menee metsän keskellä ja vesistöä näkyy vain satunnaisesti. Kuvassa on sama silta josta edellinen selfie on otettu. Tämä kuva: Asikkala.fi

40 kilometrin jälkeen poikkesimme lounaalle Rantaterassi Reimariin. Tämä oli ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta kun vierailimme kyseisessä paikassa, sillä ensi vuonna Reimaria ei enää ole: Rakennus puretaan syksyllä ja paikalle rakennetaan uusi Reimarin matkailukeskus. Sinällään ihan ymmärrettävää, sillä rakennus vaikutti ulkopuolelta hieman rapistuneelta ja terassin "Varokaa ahnasta lokkia!" -kyltti kertoi, kuka oli paikan todellinen herra. Lounaaksi tarjottu aurajuustokana oli todella hyvää, joten voin suositella lounaspaikkaa lämpimästi.

Rantaterassi Reimari

Nälkäinen pyöräilijä

4 tuntia ja 72 kilometriä myöhemmin saavuimme viimein Camping Sysmään. Receptionissa meidät vastaanotti kaksi naista jotka kertoivat heti kättelyssä, että he olivat harjoittelijoita. Ei haitannut lomalaisia yhtään ja Miksu kiteytti tuntomme hyvin kommentoimalla: - Meidän kiireet loppui just äsken (kun pääsimme perille). Majoittumisen ja suihkun jälkeen otimme pienet tirsat ja sitten lähdimme pyöräillen katsomaan, miltä itse Sysmän kunta näyttää.

Aurajuustokanan jälkeen tie ei ollut hetken kevyt kulkea. Taukopaikka oli siinä missä piti tauon.

Camping Sysmä

Meidän lomamökki numero 1

Perusmökki perusmukavuuksilla (jääkaappi ja mikro), 55 € yö.

Tämän reissun ensimmäinen ja viimeinen aurinkoinen päivä.

Kävimme bongaamassa keskiaikaisen Pyhän Olavin kirkon. Kirkko on rakennettu 1520-luvulla ja muutettu ristikirkoksi eli nykyiseen ulkoasuun vuonna 1834. Kirkon hautausmaalla on hautakiviä ja ristejä 1800-luvulta asti. Missä on niitä vanhemmat haudat? Kysymys jäi vähän ilmaan roikkumaan, pitänee tutkia asiaa myöhemmin. Kirkon lähellä oli kyllä rautakautinen kalmisto josta kertoi paikalle pystytetty opaskyltti. Itse kalmisto on jäänyt jonnekin maakerrosten alle joten paikalla ei ollut varsinaisesti mitään nähtävää.

.

Pyhän Olavin kirkko

Kellotapuli on vuodelta 1845

Kansalaissodan kaatuneiden muistomerkki

Illalla oli vielä vuorossa rantasauna ja pulahdus kylmään Majutveteen. Sinne jäi talviturkki. Camping Sysmässä on upea keittiörakennus kaikilla mausteilla ja siellä valmistimme iltapalan Outdoor Pasta Carbonarasta: pussi auki, kiehuvaa vettä sisään, sekoitus, pussi kiinni ja 15 minuutin kuluttua satsi oli valmista syötäväksi. Toimii, eikä tämä ollut edes maksettu mainos.

Camping Sysmä sijaitsee Majutveden rannassa

Rantasauna

Miksu pulahti uimaan. Pakkohan sitä oli seurata esimerkkiä. Vesi oli alkukesäisen virkistävää (lue: kylmää)

Illalla mökin ympärillä alkoi parveilla itikoita ja yöllä ne löysivät myös tiensä sisälle mökkiin. Ikkunat ja räppänät olivat kiinni mutta jostain aina joku ilmestyi inisemään korvan juureen just kun olin pääsemässä uneen. Uni tuli viimein ja aamulla oli paria hyttysenpuremaa rikkaampi.