Pyörällä halki Suomen 1. päivä: Autolla Nuorgamiin

23.07.2018

Maanantaiaamuna pakkasimme auton ja suunnistimme kohti Nuorgamia. Matkaa Kuopiosta Oulun kautta Nuorgamiin kertyy n. 1000 kilometriä. Ajamiseen meni koko päivä, joten lähdimme jo aamu kuudelta. Minä otin ensimmäisen ajovuoron.

Miko has wrote about this journey in his blog: Miko Lankinen - The Dude with the thoughts

Luvalla sanoen ajomatkan aikana ei ollut paljoakaan nähtävää ennen Rovaniemeä. Siikalatvan kohdalla huikkasin Miksulle, että nyt ajetaan sitten loppumatka samaa tietä, mitä hän polkee viikon kuluttua takaisinpäin. – En halua nähdä etukäteen! Poika heitti läpällä.

Rovaniemi ja kauan odotettu ruokatauko

Kebabia noutopöydästä. Tarjolla oli myös paistettuja muikkuja! Sopii savolaisille.

Rovaniemellä pysähdyimme kebabille ja kävimme pyhiinvaellusmatkalla Lordin aukiolla. Tai ei se mikään pyhiinvaellusmatka ollut. Sattuipahan vain ruokapaikka olemaan samaisen aukion laidalla. Hassua, että siitä Euroviisuvoitosta on jo 12 vuotta aikaa.

Aukion keskellä on iso betonimonumentti, johon on ikuistettu monsteribändin jäsenten kädenjäljet. Ennemmin helvetti jäätyy kuin Suomi voittaa Euroviisut, sanottiin ennen. Helvetistä en tiedä mutta voitto otettiin meillä tosissaan ja siitä on todisteena tuo muistomerkki, jota uusi sukupolvi katsoo jo hieman vinosti hymyillen. Mutta meille kuuskyt ja seitkytluvulla syntyneille vuoden 2006 Euroviisuvoitto never foget.

Lordin kädenjäljet Rovaniemellä

 Rovaniemen ostoskeskuksessa sattui hauska kohtaaminen: Käyskentelimme Miksun kanssa kaikessa rauhassa ostoskeskuksen käytävällä, kun vastaan tuli ryhmä nuoria naisia, joista yksi alkoi haastatella meitä:
- Oletteko te tai oletteko olleet parisuhteessa?
- Ei. Me ollaan isä ja poika. Sehän olisi laitonta.
Onnistuin pitämään naamani peruslukemissa ja nainen meni selvästi hämilleen. Hän ei kuitenkaan luovuttanut vaan aloitti uudestaan:
- Tarkoitin että oletteko te tahoillanne olleet parisuhteessa?
- Joo, kyllä. Vahvistukseksi esittelin vasemman käden nimettömässä olevaa sormusta.
- No hyvä. Minä olen kaupittelemassa tällaista (esitteli jotain tarraa tms.). En tosin rahasta vaan vaihdan sen johonkin tavaraan, jos sinulla on.
Mietin hetken, kaivoin sitten lompakkoa ja tarjosin pari särkylääkettä.
- En tiedä, onko tämä laitonta, mutta mulla ei ole nyt muuta vaihdettavaa.
- Okei. Oon saanut jo särkylääkkeen aikaisemmin, joten antaa olla. Oisko sulla antaa tulevalle vaimolle ohjeita parisuhdetta varten?
- Tarvitaan pitkää pinnaa.

Ivalossa. Homma skulaa hyvin.

Miksu ei ole koskaan käynyt Oulua pohjoisempana. Minulla viimeisestä Lapin reissusta oli kulunut jo melkein neljä vuosikymmentä. Ensimmäinen poro tepasteli vastaan ennen Rovaniemeä ja mitä pohjoisemmaksi päästiin, sitä useammin tienreunassa näkyi sarvipäitä. Porot eivät muusta liikenteestä välitä, joten autoilijat joutuivat väistelemään nöyrästi tiellä taivaltavia eläimiä. Onneksi Lapissa on valoisa kesä ja pitkät suorat. Kesäaikaan porokolari on melkeinpä huonoa tuuria.

Utsjoen korkeudella maisema muuttui tutun näköiseksi. Uljasta Tenojokea reunastaa molemmilla rannoilla vaivaiskoivujen ja pensaiden värittämät tunturit, aivan kuten isän 70-luvulla ottamissa kaitafilmielokuvissa. Miksu oli maisemasta aivan haltioissaan. Mietin, että näin ne elämän ympyrät aina välillä sulkeutuvat: isä vei meidän perhettä 70- ja 80-luvulla Lappiin ja nyt kuljin oman pojan kanssa samoissa maisemissa. Oli hauska huomata, minkälaisen vaikutuksen Lapin maisemat saivat aikaan ja innostus tarttui myös minuun. Nyt ollaan Pohjoisessa! Enää 40 kilometriä ja saavuimme perille Nuorgamiin.

Tässä vaiheessa auto toimi vielä hyvin. Mutta ei mennä asioiden edelle. Aiheesta lisää tulevina päivinä.

Mentiin kahden kuskin taktiikalla: toinen ajoi, toinen huilasi

Nuorgam, kuten kaikki matkan varrella olevat pikkupaikkakunnat, on yhden tien varteen kasvanut kylä. Uutta 70-lukuun verrattuna on suuri rajamarketti, joka on selkeästi suunnattu norjalaisille kuluttajille. Nuorgamin kylässä ei ole tarpeeksi asukkaita pitämään moista pytinkiä taloudellisesti pystyssä. Ohitimme vielä huoltoaseman ja toisen kaupan, ennen kuin tien vasemmalla puolella näkyi määränpää: Nuorgamin lomakeskus.

Lomakeskuksen edustalla seisoi iso tolppa, jonka tienviittoihin oli merkitty etäisyyksiä eri puolille maailmaan. Tolpassa luki myös Kuopio ja kilometrimäärä 1008 km. Sen verran ajoimme neljässätoista tunnissa. Takapuoli ei huutanut hoosiannaa, mutta ristiselkä jämähti jo aikoja sitten istuma-asentoon ja vaati vähän venyttelyä.

Saimme hyvin mutkattomaan tyyliin ohjeet yöpymiselle ja köyhdyimme kuusikymppiä, eli kolmekymppiä per yö. Hinta olisi voinut olla kovempikin. Ennen reissua hankin netin kautta Camping Key –kortin, jolla luvattiin alennuksia leirintäalueyöpymisistä. Kortti maksaa 16 euroa/ vuosi. Nuorgamissa vastaanotto oli tyly: kortti ei kelpaa meillä. Katsoin alustavasti, että kortin antamalla alennuksella kaksi yötä maksaa yhteensä 70 euroa. Nyt meitä veloitettiin kahdesta yöstä ilman korttialennusta 60 euroa! Emme valittaneet.

Tiedoksi: Tämä kortti ei kelpaa Nuorgamissa

 

Kun teltta saatiin pystyyn oli iltapalan aika. Camping-alueella oli vain asuntoautoja ja –vaunuja. Meidän teltta nökötti yksinäisenä alueen laidalla. Yhteiset tilat kuten keittiö, vessat ja suihkut olivat hyvässä kunnossa. Keittiössä oli myös jotain, mitä kaikilla leirintäalueilla ei ole: jääkaappi ja mikro.

Myöhemmin illalla saimme naapuriksi toisen telttakunnan.

Yhteinen keittiötila oli tilava ja viihtyisä. Ja huom: mikro ja jääkaappi!

Suihku, puhtaat vaatteet, hyttysmyrkkyä pintaan, risottoa naamariin ja olimme valmiita heittäytymään vapaalle. Kävelimme Tenojoen rannalle, istuuduimme penkille ja ihailimme ilta-auringon paistetta. Sama paiste muuttui yöllä huomaamattomasti aamuauringoksi, koska Nuorgamissa oli meneillään yötön yö ja aurinko laskeutui seuraavan kerran vasta heinäkuun lopussa.

Seuraavana päivänä lähdimme ulkomaille.

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Tenojoki on Euroopan suurin vapaana virtaava lohijoki

Huomiseen!