6 km Kuopion torilta: Kolmisoppi-Neulamäki luonnonsuojelualue

Tiedättekö, missä ei ole koronaa? Metsässä. On mahdotonta saada tartuntaa lenkkipolulla, ellei porukkaa vilistää metsässä kuin New Yorkin maratonilla. Kolmisoppi-Neulamäen luonnonsuojelualueella ei ollut ruuhkaa.

Metsässä turvavälin pitäminen tapahtuu luonnostaan. Olisi hieman omituista ja jopa hyytävää, jos joku tuntematon kävelee alle kahden metrin päässä perässä. Käsi hakeutuu helposti kännykälle ja 112.

Maasto on osittain haastavaa...

...mutta suurin osa alueen kävelyreiteistä on helppokulkuista metsätietä.

Vuorilammen rannalla sijaitsee nuotiopaikka. Maisema on kuin postikortista.

Viime vuosina maastopyöräilijöiden määrä on lisääntynyt huimasti. Neulamäen metsissä tuli vastaan enemmän pyöräilijöitä kuin patikoijia. Ja uskomatonta, minkälaisissa maastoissa he liikkuvat! Jos polku käy liian vaikeaksi, pyörä kantoon ja menoksi. Respect.

Kuopio.fi -sivulla kerrotaan alueesta seuraavaa:

"Kolmisoppi-Neulamäen alueella kiertelee kolme luontopolkua. Reilun viiden kilometrin mittainen Neulamäen kierto johdattaa Vuorilammen ja Tervaruukin kautta Suurelle Neulamäelle. Reitillä kerrotaan erilaisista maankuoren mullistuksista, joita alueella on tapahtunut. Matkan varrelta löytyy myös Yoldiameren ranta noin 11 000 vuoden takaa. Tutuiksi tulevat myös alueen eläimet pienistä hyönteisistä isoihin hirvieläimiin. Neulamäen kierron korkeuserot ovat lähes sata metriä."

Pilpan maja on Puijon Latu ry:n ylläpitämä ulkoilumaja Neulaniemen alueella.

Alueella on Pilpan ja Tervaruukin ulkoilumajat sekä Kaijansaaressa ja Laivonsaaressa laavut. Laavuilla on tulisija, puuvaja ja käymälä. 

Tervaruukin ulkoilumaja on jo parhaat päivänsä nähnyt. Tervaruukki sijaitsee kauniilla paikalla Kallaveden rannalla.

Tervaruukin ranta

Luontopolkukierroksen voi aloittaa Kolmisopen lammen luoteispäästä, missä on myös pieni paikoitusalue autoille. Neulamäen asuntoalueelta luontopolulle pääsee joko Juontotien päästä tai urheilukentältä. 

Sadan vuoden yksinäisyys

Siltä se tuntuu tämä etätyö. Yksinäistä puurtamista. Herään aamulla ja alan tehdä töitä makkarissa. Tarkennuksena kerrottakoon, että vaikka työskentelen makkarissa, en ole aikuisviihdealalla, vaan ihan tavallinen läppärin ääressä istuva konttorirotta. Välillä on yksinäistä, toisinaan kamalaa.

Aprillia! Ei ookkaan! Etätyö on huippua! Ai niin, nyt ei ole aprillipäivä. Eikä tämä etätyö nyt ihan ruusuilla tanssimista ole. Etätyöstä puuttuu sosiaalisuus, mitä ajoittain kaipaa jopa tällainen introvertti-extrovertti. 

Kun korona iski ja etätyöt alkoivat, tilanne vaikutti uudelle ja ihmeelliselle. Työkaverit ovat verkossa ja sitä yrittää jatkaa samanlaista kanssakäymistä kuin ennen. Mutta virtuaalimaailmassa pätevät eri säännöt. Esim. tilannekomiikasta atk vie terän. Puuttuu eleet, ilmeet, äänenpainot ja ajoitus. Kanssakäyminen kuihtuu peukutusten keräilyyn.

Palataanpa otsikkoon. Sain viime jouluna työnantajalta lahjaksi 2 kk ilmaista äänikirja-aikaa. Kuten arvata saattaa, ensikertalaisena jäin koukkuun. Nyt maksan 19,90 € kuukaudessa että saan päivittäisen kirja-annokseni. Ensimmäinen annos on ilmainen sanoi diileri... 

En paljasta palvelun tarjoajaa, paitsi jos kyseinen firma tekee meikäläiselle diilin ja tarjoaa äänikirjat ilman kuukausimaksua. Olisi muuten ensimmäinen sponsorisopimus meikäläisen kuuden vuoden bloggaushistoriassa! Miten on Bookbeat? 

Gabriel Garcia Marquez ja Nobelin kirjallisuuspalkinto 1982.

Mutta palataan taas otsikkoon. Kuuntelen parhaillaan Gabriel Garcia Marguezin teosta Sadan vuoden yksinäisyys. Kirja kertoo kolumbialaisen Buendian suvun tarinaa sekoitettuna satuun ja fantasiaan. Kerronta on niin taidokasta että lentävät matot, hevosen kokoiset miehet ja kuolleista heräävät henkilöt kuuluvat erottamattomasti suvun saagaan. Äänikirjana Marguesin tarina soljuu kuin kaunis musiikki: sitä ei malta jättää kesken vaan haluaa kuulla aina vain lisää. Nobelkirjailija on todellakin ansainnut kunniansa. 

Meikäläiselle Sadan vuoden yksinäisyys on sekä loistava että masentava. Loistava, koska kirja on upeasti kirjoitettu. Masentava, koska tällainen harrastelijakirjoittaja voi vain haaveilla, että saisi joskus luotua jotain yhtä hienoa. Todellisuudessa haave on vähän sama kuin lähtisi taistelemaan satasen voitosta Usain Bolttia vastaan: tiedät jo ennen lähtölaukausta häviäväsi kisan.

Tiedän että on tyhmää vertailla, joten jätetään tämä aihe tähän. Jokainen ihminen on kirjan arvoinen.. 

Lopuksi vielä kiitokset omille työkavereille: vaikken teitä nykyisin näekkään, olette mahtavia! Toiset hehkuttavat, että heillä on maailman parhaat kollegat. Ei muuten pidä paikkansa! Tietääkseni maailman parhaiden työkavereiden Maailmanmestaruuskisoja ei ole vielä järjestetty. Eli pysytään faktoissa ja palataan asiaan, jos joskus tuollaiset MM-kisat järjestetään. Niissä kisoissa meidän työporukka olisi vahva mitalisuosikki.

Kuvat: www.pixabay.com