Erikoisoperaatio

Mietin tässä yhtenä päivänä, että tuo Venäjän lanseeraama "erikoisoperaatio" -sana on itse asiassa aika lohdullinen. Sanan taakse voi piilottaa kaikki kauhut ja raakuudet, mitä asiaan liittyy. Päätin ottaa sanan haltuun ja käyttää sitä muistelmissani, joten tässä maistiaisia tulevasta elämänkerrastani:

Ala-asteella ilkeät pojat ottivat minut välitunnilla erikoisoperaation kohteeksi. Onneksi se jäi lyhytaikaiseksi ja kavereistani sain tukea ja turvaa kouluaikana.

Eräänä jouluna umpisuoleni tulehtui niin pahasti, että menin sairaalaan ja minulle tehtiin erikoisoperaatio. Se on nykyaikana lääketieteellinen rutiinitoimenpide ja kaikki meni hyvin.

Yksi elämäni suurimmista tragedioista oli, kun pitkän avioliiton jälkeen päädyimme vaimon kanssa erikoisoperaatioon. Siinä meni kerralla koko elämä uusiksi.

Myös työelämässä on tullut vastoinkäymisiä. Vuosituhannen alussa silloisessa työpaikassani järjestettiin yt-neuvottelut ja sen seurauksena meidät kaikki erikoisoperoitiin. Kesti yli vuoden ennen kuin löysin uuden työpaikan.

On surullista, miten jotkut artistit ja näyttelijät päätyvät erikoisoperaatioon. Näin on käynyt mm. Kurt Cobainille ja Robin Williamsille. Mitä he olisivatkaan voineet vielä antaa maailmalle.

Jokaisena itsenäisyyspäivänä juhlistamme Suomea ja sen itsenäisyyden puolesta taistelleita erikoisoperaatioveteraaneja. Heitä on vuosi vuodelta vähemmän. On kauheaa ajatella, miten talvierikoisoperaatio vuonna 1939 teki monesta lapsesta erikoisoperaatio-orvon.

Nyt kun elämä kääntyy jo ehtoopuolelle, sitä alkaa ajatella enemmän edessä häämöttävää erikoisoperaatiota.

Kuva: Pixabay

Karvapohjasukset ja pälvikalju

Tulee aina mieleen uusia innovaatioita ihmetellessä, että kuka näitä keksii? En minä ainakaan. Kun ostin murtomaasukset 15 vuotta sitten, karvapohjista ei ollut tietoakaan. Enkä minä miettinyt suksien lipsuessa, että paraniskohan pito jos pohjaan laittaa jotain muuta kuin suksivoidetta. 

"Leikkaanpa suikaleen kokolattiamattoa ja liimaan sen keskelle suksenpohjaa". 

Joo, ei tullut mieleen ei.

Mutta nyt keksin jotain, mitä kukaan ei ole aikaisemmin ajatellut. Idea lähti kaljusta. Omistan pälvikaljun ja päälaen "hakkuuaukea" laajenee vuosi vuodelta. Voisiko karvapohjatekniikkaa käyttää kaljun peittämiseen?

Tiedän kyllä, että peruukit ja tupeet on jo keksitty, mutta niitä pitää asetella paikalleen joka aamu ja uusia aika ajoin. Sitä vastoin suksien pohjassa oleva karvapohja on kiinteästi asennettu, helppohoitoinen ja kestää kovaa kulutusta. Jos samainen karvapohja liimataan kiinni kaljuun, lopputulos on ikuinen. Miten helppoa! Tein tuotekehittelyä ja ensimmäinen prototyyppi liimattiin eilen pikaliimalla päälakeeni. Alla kuvat lopputuloksesta.

Karvapohjasukset

Karvapohjapää

Patenttihakemus on vetämässä ja yhteistyö Peltosen suksitehtaan kanssa vireillä. Hyvästi kalju, hyvästi päivätyöt ja tervetuloa keksijämiljonäärin huoleton elämä!

Pierumiljonääri

Välillä sitä luulee nähneensä jo kaiken, mutta sitten tulee vastaan jotain uutta ja ihmeellistä, joka loksauttaa leuan lattiaan. Niin tälläkin kertaa. MTV3 uutisoi: "Pierujaan kaupannut 90 päivää morsiamena -tähti joutui sairaalaan – erikoinen dieetti päätti bisneksen: "Tiesin, että jokin oli pielessä"

Pieruja kauppaava morsian? Arvaappa kahdesti, klikkasinko uutista ja luinko lisää!

Amerikkalaisessa tositv-sarjassa näytellyt nainen ilmoitti tehneensä tiliä myymällä purkitettuja pierujaan. Hän kertoi tienanneensa jopa 50 000 dollaria eli noin 44 000 euroa viikossa. Nainen joutui lopettamaan bisnekset, kun hänet kiidätettiin ensiapuun voimakkaiden rintakipujen takia. Sairaalassa selvisi, että kivut johtuivat dieetistä, jota noudattamalla hän oli purkittanut jopa 50 purkillista pieruja viikoittain. Ruokavalioon kuului mm. proteiinipirtelöt, jotka tuottavat pieruun pistävämmän hajun. Ennen sairaalareissua nainen joi kolme proteiinipirtelöä ja söi suuren kulhollisen mustapapukeittoa. Tämä aiheutti paineen tunnetta vatsassa sekä pistävää kipua sydämen ympärillä, joten hän luuli saaneensa sydänkohtauksen.

Nyt ymmärrän paremmin naapurustoamme terrorisoinutta hissipiereskelijää, josta kerroin muutama vuosi sitten. Kaverihan saattoi olla miljonääri! Pierutehtailu on toki tuttua myös allekirjoittaneelle. Kerroin aiemmin tarinassa You're in the army now, miten keinotekoiset ilmavaivat pelastivat minut armeija aikaan pitkältä marssilta:

"Myöhemmin opin luistamaan tehtävistä, kuten kaikki muutkin. Esimerkiksi silloin, kun meidän kasarmilla oli vatsatautiepidemia. Koska kyseisenä päivänä oli tiedossa koko päivän kestävä marssiharjoitus, päätin kokeilla onneani ja menin aamulla lääkärin vastaanotolle. Ennen vuoroani nieleskelin valtavasti ilmaa, niin että vatsa oli aivan pinkeänä. Kun lääkäri kuunteli vatsaa stetoskoopilla hän huudahti: ”Onpa vilkkaat suolistoäänet!” ja määräsi minut vuodeosastolle kahdeksi päiväksi karanteeniin. Katselin huoneen sälekaihtimien välistä, kuinka kaverit marssivat sairaalan ohi harjoituksiin."

Uutisessa kerrottu nainen oli selkeästi amatööri. Ammattilainen ei lopettaisi tuottoisaa bisnestä vatsavaivojen takia. Olen heittänyt leijoja jo 1900-luvulta lähtien ja voin kokemuksesta sanoa, että tuhnuttelu vaatii pitkäjänteistä ja kellontarkkaa työtä. Pierun rakennusaineita ovat raskaat ruuat ja hiilihapolliset juomat. Esim. joulun aikaan kinkusta, lanttulaatikosta ja jouluoluesta kehittyy erittäin voimakasarominen rupsu, joka ei jää samassa taloudessa asuvilta huomaamatta. Hernekeitto, ruisleipä ja piimä ovat myös hyvä yhdistelmä. Ja jos haluat todella panna haisemaan, niin syö kaalilaatikkoa ennen kuin lähdet illaksi kaupungille ja nauti sitten alkoholia pilkkuun asti. Seuraavana aamuna olet kuin pieni kaasuvoima, jonka päästöt energiaksi muunnettuna riittäisivät tuottamaan viikon sähköt keskikokoisen kunnan tarpeisiin.

Venäjä on tehnyt maakaasulla rahaa jo vuosikymmeniä ja rakentaa parhaillaan Nord Stream 2 kaasuputkea Itämeren ali Saksaan. Suomi voisi ottaa tuosta oppia ja vetää suolikaasuputken Atlantin ali jenkkeihin, jossa kaasulle on selkeästi kysyntää. Fart Stream 1 saattaisi tehdä meistä rikkaan pieruvaltion!

Täytyy tässä lopuksi vielä antaa hieman kritiikkiä vaimolle, niin paljon kun häntä rakastankin. Hän ei vieläkään tajua, minkälaisen (tulevan) miljonäärimiehen sai puolisokseen. Tähän saakka pieruni ovat menneet hukkaan eli hävinneet niin sanotusti kuin pieru saharaan: en ole rikastunut, eikä paukuttelun jälkeen ole herunut vaimolta paljon muutakaan... Mutta nyt kaikki muuttuu. Jätän päivätyöni ja alan pierumiljonääriksi!

Oho, nyt mun täytyy lopettaa kun täällä tuoksahtaa raha. Pitääkin tästä lähteä lyhentämään asuntolainaa. Heippa!

Kaikki muut valokuvat tätä viimeistä lukuunottamatta: Pixabay.com

Sugar daddyn joulusatu

Vietämme toista perättäistä korona-ajan joulua. Halleluja ja aamen. Sattuneista syistä pyöriminen jouluostoksilla tuntui entistäkin hankalammalle. Onneksi se on nyt ohi, lahjat paketissa ja nenä ei vuoda.

Joulukiirettä Kuopion talousliikkeessä 1937/ Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Kuva: Finna.fi

Asioista pitää yrittää löytää aina se valoisampi puoli. Tuli vain mieleen, että onneksi covid on hengitystieinfektio. Tarkoitan nyt lähinnä tuota näytteenottotapaa. Jos covid jylläisi suolistossa, testi tehtäisiin varmaan alakautta. Otan mielummin tikun nenään kuin letkun per...usteellisen hankalaan paikkaan.

Pelastusarmeijan joulupata 1937/ Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Kuva: Finna.fi

Sitten vähän ajattelemisen aihetta salaliittoteoriafaneille: Tiesittekö, että 80-luvulla kaikille annettiin poliorokote sokeripalassa? Tämä tarina on tosi. Vuonna 1985 maassamme todettiin 9 poliotapausta. Tätä ennen Suomessa ei kukaan ollut sairastunut polioon liki kahteenkymmeneen vuoteen. 

Kotisisar suorittamassa poliorokotusta; kotikäynti lapsiperheessä. Kosken kuvaamo 1964, Lappeenrannan museot. Kuva: Finna.fi

Itse tartunta voi olla oireeton tai aiheuttaa flunssan kaltaisia oireita. Jos poliovirus pääsee keskushermostoon, se vaurioittaa hermosoluja ja aiheuttaa lihasten halvauksen ja myöhemmin surkastumisen. Polio ei siis ole mikään perusflunssa vaan vakava, pahimmillaan työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus. Miten tuo kuulostaa niin tutulta?

Nuori poliota sairastava potilas vuoteessaan 1931/ Helsingin kaupunginmuseo. Kuva: Finna.fi

Muistan kuinka valtio määräsi kaikki ottamaan poliorokotteen. Kyseessä oli tosiaan määräys, ei suositus. Rokotetta ei tarjottu pistoksena vaan sokeripalaan imeytettynä ja tämä teki koko toimeenpiteestä miellyttävämmän. 95 % suomalaisista otti rokotteen ja polioepidemia saatiin sillä kertaa nujerrettua. 

Palasokeri Sirkku/ Helsingin kaupunginmuseo. Kuva: Finna.fi

Ja nyt tulee teille salaliittofaneille mietittävää: Entä jos valtio käyttää samaa temppua uudestaan? Olet vastustanut rokotteessa annettavaa pii-sirua viimeiseen asti, mutta sitten sinua kus... viilataankin linssiin salakavalasti, etkä huomaa mitään. Onko sinulta kysytty kahvilassa tai ravintolassa: saisiko olla sokeria? Miksi tarjoilija ehdottaa moista? Mitä hän tuolla tiedolla tekee? Onko mahdollista, että S-ryhmän Coffee House on tehnyt valtion kanssa salaisen diilin rokotteen jakamisesta sokeripalassa? Mitä pahaa-aavistamaton asiakas saa kahvinsa seassa? 

Mieti!

Kuopion Asemaravintola; Henkilökuntaa ja asiakkaita ravintolassa 1962. Hotelli- ja ravintolamuseo. Kuva: Finna.fi

Jos menetit tuon johdosta yöunesi, hyödynnä valvominen paistamalla kinkku aamuyön tunneilla sillä aikaa kun perheenjäsenesi näkevät unta joululahjoista. 


Lopuksi vielä THL:n tiedote: Koronatilanne on heikentynyt monilla alueilla. Tämän vuoksi THL määrää, että leviämisalueen joukkoliikenteessä matkustavilla on aaton aikana joulupukkimaski-pakko.

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!

Joulupostia Kuopiossa, kuorma-auton lava kukkuroillaan 1935/ Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Kuva: Finna.fi

Jokainen osaa piirtää

Nuoruudessani Suonenjoella ei ollut graffiteja. Wikipedia tietää kertoa, että nykymuodossaan graffiti syntyi 1970-luvun alussa New Yorkissa. Eurooppaan se levisi 1980-luvulla.

Toki minunkin kouluaikaan piirroksia ja kirjoituksia löytyi koulujen pulpeteista ja vessojen seiniltä, mutta niitä ei kyllä voinut kutsua graffiteiksi. 90 prosenttia kuvista esitti ihmisen sukuelimiä ja tekstit olivat lyhyitä, ilmoitusluonteisia toteamuksia tyyliin: "arska on homo" tai "tiina antaa kaikille". 

Väitän että jokainen, jolla on toimiva käsi, osaa piirtää. Samalla lailla kuin jokainen ihminen osaa laulaa. Laulun suhteen karaoke on vapauttanut ihmiset toteuttamaan itseään kukin omalla tyylillään. Toimisiko sama myös piirtämisessä?

Heitän villin idean: järjestäkää piirustuskaraoke-ilta. Osallistujat voivat pientä korvausta vastaan saada kynät ja paperia ja sitten ei muuta kuin tuhertamaan. Koska karaoke-esityksessä useimmat tarvitsevat rohkaisua, tilaisuus voidaan toteuttaa anniskeluravintolassa. 

Konsepti toimisi näin: Kenenkään ei tarvitse nousta lavalle, vaan jokainen piirtää paikallaan, nauttii virvokkeita ja vaihtaa ajatuksia muiden läsnäolijoiden kanssa. Lopuksi teokset esitellään yksi kerrallaan, taiteilija kertoo kuvan tarinan ja yleisö taputtaa ja kannustaa. Veikkaan, että moni yllättyy positiivisesti omista kyvyistään. Pääasia on kuitenkin se, että kaikki saavat olla luovia ja pitää hauskaa.

Valokuvat on otettu elokuussa 2020 Kuopion vanhasta uimahallirakennuksesta, joka annettiin graffitiharrastajien käyttöön vähän ennen purkamista. Rakennus kuvineen hävitettiin kuukausi myöhemmin.

Miesten päivä

Äsken vietettiin miesten päivää. Outo konsepti, josta annan nyt palautetta niin että paukkuu. Miesten päivä? Mitä hittoa! Me emme ole miehiä! Tai siis olemme, mutta kaikki vähän erilaisia, ei "vain" miehiä. Tarkoitan, että sama jos autoja kutsuttaisiin vain autoiksi. Ei! Autot ovat nissaneita, mersuja, saabeja, opeleita,  ladoja, formuloita jne. 

En nyt tarkoita, että jokaisella miehellä pitäisi olla oma päivä. Tavallaanhan näin jo on: niitä kutsutaan nimipäiviksi. Tarkoitan, että meissä miehissä on ryhmiä, joiden ominaisuuksia pitäisi juhlistaa ja tuoda esille erilaisilla miesten päivillä. Tässä ehdotukseni uusille liputuspäiville, merkkaa kalenteriisi:

Ikämiesten päivä

Ikämiesten päivä on vuoden alussa, 10 tammikuuta. Ikämiehelle jokainen eletty vuosi on saavutus ja uusi vuosi mahdollisesti se viimeinen. Juhlitaan siis elettyä elämää ja toivotaan, että lähtö tästä maailmasta olisi kivuttomampaa kuin tänne syntyminen.

Ukkomiesten päivä

Tämän päivän paikka vaihtelee, koska se on juhannuksen jälkeinen maanantai. Miksi? No siksi, että juhannushäiden jälkeen arkeen putkahtaa taas liuta tuoreita ukkomiehiä. Sormuksessa näkyy "parasta ennen" -päivämäärä ja tästä eteenpäin tarvitset luvan kaikkeen mitä suunnittelet tekeväsi: luvan lähteä kavereiden kanssa kalaan, baariin, keikalle, elokuviin... Mutta tämähän on tuttua, koska junnuna luvan antoi äiti, häiden jälkeen lastesi äiti.

Poikamiesten päivä

... on heinäkuun 1. päivä. Ja tunnustan, tämän päivämäärän valitsin ihan subjektiivisista nostalgiasyistä. Vietin lapsuuden ja nuoruuden Suonenjoella, pienessä mansikkapitäjässä. Korjaan: kaupungissa (vuodesta 1977). Joka kesä paikkakunnalle saapui tuhansia nuoria mansikkatiloille poimimaan marjoja. Nykyään poimijat tulevat ukrainasta ja venäjältä, 80-luvulla Helsingistä, Jyväskylästä, Kajaanista, Oulusta, Rovaniemeltä jne. Heinäkuu oli kylän poikamiehille juhla-aikaa. Viikonloppuna Mansikkamajan keikkapaikalla solmittiin ihmissuhteita, joista osa johti pikapanoon, osa avioliittoon ja kaikkea siltä väliltä. Heinäkuun ensimmäisenä juhlitaan siis poikamiehiä ja vuoden päästä samat kaverit saattavat viettää sitten ukkomiesten päivää.

Setämiesten päivä

Tämä juhlapäivä sijoittuu syksyn kurjimpaan aikaan joskus lokakuun alkupäiville. Vuodenaika muistuttaa setämiestä: pimeä, kylmä, surkea ja onneton. Setämiehen mieli on jo jähmettynyt kuin alkutalven routiva maa ja hiukset harvenevat päästä kuin lehdet syksyisestä puusta. Joskus voi tulla kuulaan kirkkaita, aurinkoisia päiviä, ja samoin setämiehen silmiin voi syttyä se leikkisä pilke, joka niissä kimmelsi vuosikymmeniä sitten. Mutta siinä missä syksy saa, setämies ei saa enää. Juhlitaan siis setämiestä vielä kun ehditään. Eipä tuota syksyssä paljoa muuta juhlimista olekaan.

Kuvat: Pixabay

Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen!

Näinhän sitä laulussa lauletaan, mutta pysähdytäänpä hetkeksi miettimään, mitä tuo oikeasti tarkoittaisi.

Jos meillä on ainainen joulu, joulukuusi pitää vaihtaa ainakin kerran kuukaudessa vanhan kuivuneen tilalle. Voi sitä havunneulasten määrä! Oletko valmis imuroimaan joka hiton ilta, ettei lapset loukkaa pikku jalkojaan teräviin neulasiin? Mieti!

Iltaisin ei ole hetken rauhaa: ovikello soi ja tuntematon parrakas äijä tunkee sisään jakamaan paketteja, joista kuoriutuu vaikka minkälaista krääsää. Jo parin viikon kuluttua varastot ja nurkat pursuavat leivänpaahtimia, jouluneuleita, soodastreemejä ja joulukonvehtirasioita. Olet totaalisen kusessa niiden kanssa!

Ja entäs ne jouluvalot? Joulukuusen kynttilät, valoköynnökset ja kaikki muut valaisevat vempeleet. Näillä sähkönhinnoilla! Joudut tekemään kahta työtä ihan vain voidaksesi maksaa älyttömiä sähkölaskuja. Lisäksi poltat joka ilta tusinoittain kynttilöitä, eikä nekään ole ilmaisia! Pimeän ajan valaisemiseen tarvitaan sponsoriksi vähintään oligarkki.

Aina kun käyt kaupassa, keskusradiosta soi se saatanan "Kulkuset kulkuset" non stop kakskytneljäseitsemän. Juuri niin, vuorokauden ympäri, koska jouluaikaan marketit ovat auki ympäri vuorokauden. Vähemmästäkin tekee mieli kiivetä kaupan katolle ja hypätä pää edellä parkkipaikan asfalttiin.

Oispa joulu ainainen? Ei helvetissä! Kerran vuodessa riittää, KIITOS!

Kuvat: pixabay