2004, elokuu, Tampere, Ratinan stadion. 30.000 henkiä ja minä koimme kaikkien aikojen keikan, kun Eppu Normaali soitti koko illan klassikkosäveliä ja konsertin päätti upea ilotulitus. Oli se komeaa.
2016, heinäkuu, Kuopio, viinijuhlat. Reilut 6000 katsojaa. Kaksitoista
vuotta mahtuu näiden kahden keikan väliin. Tämä fakta sai minut hieman
hämilleni, sillä olen ollut aina Eppu Normaali fani ja käynyt nuoruusvuosina
lukuisia kertoja Suonenjoen kaarihallilla ja mansikkamajalla katsomassa bändin
keikkoja. Mitä tässä välissä on tapahtunut? Ehkä minä ja Eput olemme vanhenneet,
vauhti on hidastunut ja bändin keikkailu sekä meikäläisen keikoilla käynti on
harventunut. Onneksi oikeat asiat pysyy ja paranoo. Tämä pitää paikkansa Eppu Normaalin osalta.
Menomatkalla jo tiesi, että tänään tulee sadetta. Kertakäyttösadetakille oli käyttöä. |
Heti ensi soinnusta kävi selväksi, että bändi on hyvässä
vedossa. Tien päällä taas kajahti
ilmoille ja aloitti koko illan kestäneen laulukuoron. Jatkoa seurasi Puhtoinen lähiöni, Suomi-ilmiö, Pimeyden Tango…
Hittejä hittien perään. Martin huumori oli tallella kun hän totesi, että
seuraava kappale oli ajankohtainen kaksikymmentäviisi vuotta sitten ja
valitettavasti taas tänä päivänä. Biisi oli tietenkin Afrikka, sarvikuonojen maa. Vaikka sanoituksessa vilahtaa neekeri,
ei veisu ole rasistinen vaan rasismin vastainen: ”Massa on yhä massa
Etelä-Afrikassa. Pitää kaivostrustia ja kusee silmään mustia..” Nyt tuon
historian satoa saadaan korjata Välimerellä, kun tuhannet pakolaiset ylittävät meren
huterilla paateillaan.
Hieman harvinaisempaa herkkua oli On viaton ja kainoa, harrastukseni ainoa. Martti rallatti
masturboinnin ilosanaa ja osa yleisöstä lauloi mukana. Muiden laulamattomuus ei
johtunut varmaan häveliäisyydestä vaan siitä, että biisi on Eppujen
tuntemattomampaa tuotantoa. Sitten palattiin jälleen hittikimaraan: Kun olet poissa, Murheellisten laulujen maa,
Urheiluhullu. Ehkä kovimman huutomyrkyn aiheuttivat Kitara, taivas ja tähdet sekä Tahroja
paperilla. Martti jaksoi bogota lähes nuoruusvuosien malliin ja välillä
Pantse heitti kitarasooloja ja kuvioita, jotka maustoivat mukavasti tuttuja kappaleita.
Suvantovaihteet seurasivat nopeita rypistyksiä mutta pelkkään herkistelyyn ei
jumiuduttu kuin kappaleen verran kerrallaan. Kaikki häipyy, on vain nyt –slovarin jälkeen Akun Tehdas ja Reppuni
jupiset riimisi rupiset sai kansan hyppimään.
Keikkaa häiritsivät ajoittaiset sadekuurot. Itse sade oli pienempi
murhe, mutta se isompi oli sateenvarjot. Sateenvarjojen käyttöä ei ole millään
tavalla rajoitettu, joten kuuron alkaessa kymmenet varjot peittivät lavan
taakseen. En edelleenkään ymmärrä, miten tämä on mahdollista Kuopin
viinijuhlilla. Vuodesta toiseen. Kaikkialla muualla varjot on kielletty ja
ihmiset osaavat pukeutua kertakäyttösadetakkeihin ja näin huomioida myös
kanssakuuntelijoita. Ei Kuopiossa.
Ne s*****nan sateenvarjot |
Hei,
VastaaPoistatörmäsin vahingossa blogiisi. Täytyy tunnustaa, että jutut ovat erittäin hyviä. Olet juuri sen tyyppinen kirjoittaja, joksi haluan itsekin kehittyä matkan varrella.
-notkoluoto
Kiitoksia Notkoluoto. Mukava kuulla, että pidät jutuista :) En osaa oikeastaan muuta vinkkiä antaa, kuin että ole oma itsesi ja kirjoita itseäsi kiinnostavista asioista. Silloin mielenkiinto välittyy myös lukijoille. Tsemppiä kirjoittamiseen!
PoistaKiitos vinkistä!
Poista