perjantai 8. huhtikuuta 2022

Going Backwards

This Depeche Mode song and video seems to be more relevant than ever nowardays. Russian horrifying attack has turn back the clock. 2022 is like 1939 once again.


What does Putler want? Same as Hitler before: country that is superior and makes all the other nations slaves under their rule. Putler should have read history because it teach us, that every dictator will meet his end sooner or later. And that will be truly the victory day of the civilized world.


Slava Ukraini! Stay strong.



tiistai 5. huhtikuuta 2022

Diktaattorivitsejä

Obama ja Putin tapasivat ja virallisen osuuden jälkeen Obama vei Putinin kierrokselle ja esitteli autohallissa olevaa autokokoelmaansa. Varsinkin yhdestä hän oli erityisen ylpeä:
- Tämä cadillac on kuulunut aikoinaan Elvikselle!
Putin mietti hetken ja vastasi:
- Mulla taas on ristuksen vanha lada.

***

Siperialaiselle vankileirille tuotiin uusi vanki, joka majoitettiin samaan huoneeseen kahden muun kanssa. Yksi mies murjotti hiljaa nurkassa, mutta kaksi muuta aloitti tuttavallisen keskustelun ja utelivat toisiltaa, miksi ovat täällä. Uusi tulokas sanoi: 
 - No kun me hävittiin se sota Ukrainaa vastaan niin minä menin punaiselle torille ja huusi: Eläköön Putin! Miliisi tuli välittömästi ja vei minut putkaan. Tuomari antoi sitten 10 vuotta vankeutta.
Puheliaampi vanhoista asukeista kertoi:
- Minä meni ennen sotaa Punaiselle torille ja huusi: Alas Putin! Miliisi tuli välittömästi ja vei minut putkaan. Tuomari antoi sitten 20 vuotta vankeutta.
Sitten molemmat kääntyivät hiljaisen puoleen ja uusi tulokas kysyi:
- Onkos sulla pitkäkin kakku lusittavana?
- Elinkautinen. Minä olen Putin.

***

Niinistö ja Putin ovat metsästysretkellä. Yhtäkkiä Putin lyyhistyy maahan liikkumattomaksi kasaksi. Niinistö hätääntyy ja soittaa hätänumeroon.
-Apua! Putin on kuollut!
-Rauhoitu. Minä autan. Varmista ensin, että hän on varmasti kuollut.
Hiljaisuus.
Laukaus.
-Varmistettu. Entä seuraavaksi?

***

Putin meni ennustajan luo ja kysyi, miltä hänen tulevaisuutensa näyttää.
- Se näyttää ihanalta. Kansaa on katujen varret mustanaan ja lapsetkin hurraavat riemuissaan.
- Ja minä vilkutan onnellisena takaisin?
- Et, sillä arkun kansi on kiinni.

***

Vladimir Putin menee ravintolaan Federaationeuvoston ja Duuman puheenjohtajien kanssa. Tarjoilija tulee kysymään, mitä tilattaisiin.
Putin: "Otan lihaa ja olutta."
Tarjoilija: "Entä vihannekset?"
Putin: "Heille myös lihaa ja olutta!"

***

Mies seisoi kolme tuntia leipäjonossa Moskovassa, kunnes äkkiä menetti kokonaan hermonsa. Hän haki pistoolin kotoa ja julisti:
– Nyt tämä poika lähtee ampumaan Putinin.
Neljän tunnin päästä mies palasi takaisin häntä koipien välissä.
– Siellä oli vielä pidempi jono.

***

Putin tulee parturiin. Parturi leikkaa hänen tukkaansa ja kyselee koko ajan Ukrainasta. Miten siellä voidaan? Koska sota päättyy? Putin hermostuu:
- Sinua tämä Ukraina liikuttaa aivan liikaa, eikö vain?
- Ei ollenkaan, herra. Minulle se on aivan yhdentekevää.
- Mitä sitten kyselet Ukrainasta koko ajan?
- Kun teillä tukka nousee pystyyn aina, kun sanoo Ukraina. - on helpompi leikata...

***

Putin ja Bush ovat Volgalla kalassa. On kesä ja kalastajien kimpussa on miljoona hyttystä. Bush läimäyttää itseään milloin otsalle, milloin poskelle. Sitten hän katsoo Putinia ja kysyy:
- Vladimir Validimirotvits, miksi hyttyset eivät syö teitä?
- Niitä on kielletty syömästä minua

***

Täällä Radio Jerevan. Kuuntelijamme kysyy: "Jos Putin, Lavrov, Šoigu, Medvedev and Peskov olisivat kaikki uppoavassa laivassa, kuka todennäköisimmin pelastuisi?"
Radio Jerevan vastaa: Venäjä.

Kuva: Pixabay

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Russians

Ukraine's attack on a fuel depot in Russia is not conducive for peace negotiations to continue. Kremlin spokesman Dmitry Peskov said the incident "is not something that can be perceived as creating comfortable conditions for the continuation of negotiations."

Meanwhile in Ukraine (photo: Mariupol)

The Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights (OHCHR) verified a total of 1,232 civilian deaths during Russia's military attack on Ukraine as of March 30, 2022. Of them, 112 were children. Furthermore, 1,935 people were reported to have been injured. However, OHCHR specified that the real numbers could be higher.


Peskov is worried that attack on fuel depot in Russia can be harmful for negotiations. Seriously?? This is making me so angry. Peskov is full of shit.


Russians, I feel sorry for you. Your sons and fathers will die in war against Ukraine. Yes, it is a war and Putin started it for reasons, that he will remake Soviet Union by conguesting other independent countries.

Photo: pixabay.com

I have been in St. Petersburg and once in russian wedding in Petroskoi. I know that common people in russia are normal, kind and have great hospitality. You have to be strong and fearless now. You have the power to stop this criminal war against Ukraine.

Photo: Pixabay

And to Putin and his followers: World will never forget or forgive what you have done. For instance Russian army have destroyed Mariupol same as nazies destroyed Leningrad in second world war. That was wrong then, what makes you think that this is right now? You are the nazies in year 2022.

****

"In Europe and America there's a growing feeling of hysteria
Conditioned to respond to all the threats
In the rhetorical speeches of the Soviets

We share the same biology, regardless of ideology
But what might save us, me and you
Is if the Russians love their children too"

I hope You do, Russians

(Lyrics: Russians by Sting)



keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Mä hiihdän

Mikä voi olla pahinta kun retkeilee talvisessa luonnossa? Pakkanen? Lumituisku? Pimeys? Villieläimet? Ei mikään noista. Pahinta on kun joutuu keskusteluun jonkun ventovieraan kanssa.

Kun lähdet luontoon rauhoittumaan ja kuuntelemaan omia ajatuksiasi, niin heti satunnainen retkeilijä tervehtii ja jää juttelemaan säistä ja sääskistä. On se jumalauta kumma että kaupungilla kaikki osaavat pitää turpansa kiinni ja olla tuppisuuna mutta luonnossa, jostain helvetin syystä, patikoijan pitää avautua vastaantulevalle tuntemattomalle in the middle of nowhere. EI KIINNOSTA!


Ymmärrän kyllä, että joskus on vain pakko puhua tuntemattomalle. Jos olet vaeltamassa Pallaksella pallo hukassa niin onhan se täysin idioottimaista olla kysymättä suuntaa joltakulta viisaammalta. Tai skenaario että satut törmäämään tuntemattomien kanssa karhuun itä-suomalaisessa kansallispuistossa.  Sattuisko joku tietämään, miten tästä selvitään hengissä?


Pehmennän purkaustani kuitenkin vähän. Tuttuja on aina mukava tavata paikasta riippumatta ja vaihtaa kuulumisia. Ja joskus se tuntematon höpöttäjäkin saattaa olla ihan mukavaa juttuseuraa. Poikkeukset vahvistavat sääntöä.


Oli perjantai ja vapaapäivä. Loistava ilma, jäiset ladut ja myötätuuli. Makkaran paistoa laavupaikan nuotiolla. Kävi mielessä, että tällaista se sitten eläkeukkona tulee elämä olemaan: kalenterista ei ole niin väliä, kun jokaisen viikonpäivän kohdalla lukee sunnuntai.


Satuin laavulle, jossa oli jo kaksi retkeilijää: mies ja nainen. Mies hakkasi puita ja kantoi niitä nuotiopaikalle. Nainen paistoi makkaraa. Mies ei sanonut mitään, nainen tervehti lyhyesti. Otin makkaran repusta, asetin sen nuotiopaikan ritilälle ja odotellessa nautin auringonpaisteesta ja kauniista järvimaisemasta. Kukaan ei puhunut mitään. Täydellistä! 


Kun nainen viimein oli lähdössä hän huomautti, että minulta taisi pudota tulitikkurasia maahan. Totta. Koko aikana, kun istuimme nuotion ääressä, nainen ei maininnut asiasta mitään. Sanoipa tuon sitten lähtiessä ja perään toivotteli vielä mukavaa päivän jatkoa. Samoin! Kuinka ihana ihminen: hiljainen.


Kun vuoroni oli pakata reppua ja tehdä lähtöä, tuo halkomies rauhoittui viimein ja asettui alas nuotion ääreen kohentelemaan tulta. Vasta silloin tajusin, että hän oli ollut koko ajan puhelimessa. Kun puhelu loppui, loppui myös hiljaisuus. Kaveri äityi tarinoimaan puun pilkkomisen terapeuttisuudesta, kelin upeudesta ja laavupaikan rauhallisuudesta. Vastailin kohteliaasti niitä näitä, pakkasin repun selkääni ja toivottelin puolestani päivän jatkoja. Onneksi miehen puhelinkeskustelu loppui vasta kun olin jo lähdössä. Jäällä suksien päällä sain olla taas rauhassa.



sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Erikoisoperaatio

Mietin tässä yhtenä päivänä, että tuo Venäjän lanseeraama "erikoisoperaatio" -sana on itse asiassa aika lohdullinen. Sanan taakse voi piilottaa kaikki kauhut ja raakuudet, mitä asiaan liittyy. Päätin ottaa sanan haltuun ja käyttää sitä muistelmissani, joten tässä maistiaisia tulevasta elämänkerrastani:

Ala-asteella ilkeät pojat ottivat minut välitunnilla erikoisoperaation kohteeksi. Onneksi se jäi lyhytaikaiseksi ja kavereistani sain tukea ja turvaa kouluaikana.

Eräänä jouluna umpisuoleni tulehtui niin pahasti, että menin sairaalaan ja minulle tehtiin erikoisoperaatio. Se on nykyaikana lääketieteellinen rutiinitoimenpide ja kaikki meni hyvin.

Yksi elämäni suurimmista tragedioista oli, kun pitkän avioliiton jälkeen päädyimme vaimon kanssa erikoisoperaatioon. Siinä meni kerralla koko elämä uusiksi.


Myös työelämässä on tullut vastoinkäymisiä. Vuosituhannen alussa silloisessa työpaikassani järjestettiin yt-neuvottelut ja sen seurauksena meidät kaikki erikoisoperoitiin. Kesti yli vuoden ennen kuin löysin uuden työpaikan.

On surullista, miten jotkut artistit ja näyttelijät päätyvät erikoisoperaatioon. Näin on käynyt mm. Kurt Cobainille ja Robin Williamsille. Mitä he olisivatkaan voineet vielä antaa maailmalle.

Jokaisena itsenäisyyspäivänä juhlistamme Suomea ja sen itsenäisyyden puolesta taistelleita erikoisoperaatioveteraaneja. Heitä on vuosi vuodelta vähemmän. On kauheaa ajatella, miten talvierikoisoperaatio vuonna 1939 teki monesta lapsesta erikoisoperaatio-orvon.

Nyt kun elämä kääntyy jo ehtoopuolelle, sitä alkaa ajatella enemmän edessä häämöttävää erikoisoperaatiota.

Kuva: Pixabay




maanantai 28. helmikuuta 2022

Tykkien jylinä ei kantautunut Saĺpausselälle

Perjantai 25.02: Kuopio - Lahti

Juna on myöhässä puolitoista tuntia ja vaunu no 6 puuttuu kokonaan. Ei, tämä ei ole Putlerin tekosia. Veturirikon takia Intercityjunan no 66 lähtö Oulusta myöhästyi, eikä kaikkia vaunuja saatu näköjään kyyttiin. Tampereelle menijät jatkavat Pieksämäeltä linja-autolla. Onneksi tämä juna jatkaa Lahteen asti.


Epätodellinen tunnelma. Kauan odotettu, viime vuonna koronan takia peruttu Salpausselän kisat edessä ja vuorokautta aikaisemmin Euroopassa syttyi sota, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Eilinen meni kokonaan uutisia seuratessa. Hullua. Tällaiselta se varmaan tuntui marraskuussa vuonna 1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen: Epäuskoa, järkytystä, pelkoa. Tällä kertaa me istumme muun maailman kanssa katsomossa kun Putler teurastaa viattomia ihmisiä. Katsotaan vain tumput suorina. Popcornit eivät maistu.

Helsingin pommitus 27.02.1944. Valokuvaaja Sot.virk. E. Hendenström. Kuva: Finna.fi

Lauantai 26.02: Salpausselän Kisat

Kisalauantaina tankkasimme itsemme Asemapäällikön aamiaisella. Hotellitason aamiainen kustantaa vain 9,50 € ja toimii kuin junan vessa. Tästäpä aasinsiltana huomasin vessassa vanhan kyltin jossa tiedotettiin, että "Käymälää saa käyttää vain junan kulkiessa - Klosetten bör användas endast under tågets gång". Muistan tuon kyltin 70-luvun junamatkoilta. Syy käyttörajoitukseen oli tietenkin se, että pönttöön punnerrettu pökäle putosi huuhteluvaiheessa suoraan raiteille. Paskakasoja ei luonnollisestikaan haluttu juna-asemien edustoille.




Korona-ajan helpottaminen näkyi Salpausselällä: kisoihin valui tuhansia katsojia, eikä juuri kellään ollut maskia. Asetuimme pojan ja hänen avopuolison kanssa A-katsomon lipan alle auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Täydellinen keli hiihtourheilulle. Ukrainalaiset hiihtäjät loistivat poissaolollaan mutta sen sijaan venäläiset saapuivat paikalle. Jännitin jo etukäteen, miten heidät otetaan vastaan. Maailman tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut tänään urheilun ystäviin, vaan venäläisille hiihtäjille taputettiin kuten pitääkin. Syyttömiähän he ovat tyranninsa päätöksiin. 


Kisahallissa oli meneillään koronatestit, joten koko juhla-alue sijaitsi ulkona. Anniskelualue oli edellisillan lumisateen jäljiltä vähän sotkuinen, mutta se ei näyttänyt menoa hidastavan. DJ Levi-Äijä soitti "hieman" erikoisia biisejä: mm. Hectorin Juodaan viinaa ja Mamban Vielä on kesää jäljellä. Olkapäälleni laskeutui Speden haamu, joka läppäsi kämmenellä otsaansa ja karjaisi korvaani: 
"This is hjumor, nimittäin!




Sprinttikisoista ei tullut Suomelle menestystä. Ajatukseni harhailivat ja huomasin, että yleisön joukossa ei näkynyt ensimmäistäkään Venäjän lippua. Enkä huomannut sellaista myöskään virallisten kisalippujen joukosta. 
- Ei ole Venäjän lippu salossa, totesin pojalle ja miniälle.
- Eikös se oo tuossa Usan lipun vieressä? Poika kysyi.
- En osaa sanoa kun näkyy niin huonosti. Samat värit.
Kun tuulenpuuska sitten oikaisi liput ja laittoi ne liehumaan totesin:
- Se on Ranskan lippu.
Myöhemmin luin lehdestä, että Salpausselän kisoissa ei ollut Venäjän maatunnuksia. Hyvä niin.


Kilpailujen välissä kävimme (taas kerran) hiihtomuseossa. Tällä kertaa huomio kiinnittyi erityisesti talvisodan aikaiseen sotilaaseen ja kertomukseen sota-ajan hiihtohistoriasta.


Suomi suksilla sodassa (teksti museosta):

"Hiihto on kuulunut Suomen sotaväen liikuntaohjelmaan jo vuodesta 1883 lähtien. Sukset olivat yksi sotilaan sotavälineistä, joiden käyttö tuli sotilaan hallita siinä missä aseenkin. Sotilas ei saanut hylätä suksiaan kuten ei asettakaan. Talvikoulutuksen tavoitteena oli, että sotilas pystyy hallitsemaan suksensa täysin sekä samalla käsittelemään omaa asettaan sekä varusteitaan moitteettomasti. On arvioitu, että suomalaisissa suksitehtaissa tuotettiin toisen maailmansodan aikana noin 1,6 miljoonaa suksiparia".



Minun piti tietenkin lähettää itselleni postikortti virallisella kisaleimalla. Myyntipisteessä tuli vastaan ongelma: kortinlukulaite ei toiminut ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Käteinen? Kuka maksaa käteisellä? Ei minulla ollut käteistä. Myyjä pyysi käymään uudestaan ja onneksi korttilaite toimi pari tuntia myöhemmin. Helpotuksen huokaus.

Salpausselän mastot oli valaistu Ukrainan lipun väreillä.

Päivä meni mukavasti mutta alitajunnassa vire oli vaisu. Poika totesi saman: "jossain toisessa maailmantilanteessa päivä olisi ollut todella hieno". Vaikka suomalaiset eivät pärjänneet, kisajärjestelyt olivat taas priimaa ja illan laskuvarjoesitys sekä ilotulitus todella näyttäviä. Silti en voinut olla ajattelematta, että samaan aikaan Ukrainan taivaalla jylisi toisenlainen rakettituli. Hirveä tilanne.

Sunnuntai 27.02: Lahti - Kuopio

Tänään maailman reaktiot ovat olleet onneksi rohkaisevia. Istun junassa ja luen uutisia: EU tiivistää rivejään ja Venäjälle on tulossa kovat sanktiot. Eurooppalaiset suunnittelevat asetoimituksia urheasti taisteleville ukrainalaisille. Erittäin upeaa! Putler saattaa jossain vaiheessa huomata, että saunan takana on vielä tilaa...

***

Tässä tarinaa Krimin kriisin ajalta vuodelta 2014: Ukraina tuhon partaalla



maanantai 21. helmikuuta 2022

Markkinarako

Ystäväni Kake vinkkasi minulle artistista, joka tekee ennennäk... kuulumatonta musiikkia. Jalmari Laaksonen pieree kännissä -nimisellä äänilevyllä artisti päästelee kaiken kaikkiaan 177 pierua, jotka on äänitetty vuoden 2021 aikana. Näinkin voi korona-aikaa hyödyntää!

Kuva on Kuopion Puijolta, eikä liity tähän tarinaan mitenkään. 

Aioin välittömästi tilata ko. taidepläjäyksen, mutta pahaksi onneksi koko painoserä (30 kpl) oli loppuunmyyty. Ei auta muuta kuin jäädä odottamaan, tuleeko pieruja lisää.


Jalmari Laaksonen pieree kännissä toimisi loistavasti tunnelman luojana esim. ristiäisissä, jossa pieni päähenkilö tahtoo muutenkin päästellä paukkuja papin siunauksen aikana. Tai firman pikkujouluissa, kun eläkkeelle jäävälle pomolle pidetään puheita ja kiitetään yhteisistä työvuosista: "Kiitos Ensio ja hyviä eläkepäiviä. Tähän lopuksi soitan yhden kappaleen, jonka me firman työntekijät omistamme sinulle täydestä sydämestä. Tai jostain toisesta elimestä". 

Parisuhteessa Jalmarin kootut teokset voisi myös toimia "rivien välisenä" viestinä:    Mies: - Voitaisko harrastaa illalla seksiä? Vaimo: - Tottakai! Käy sinä ensin pesulla niin minä himmennän sillä aikaa valoja ja laitan jotain romanttista soimaan...



Muista, että moni kakku ei ole päältä kaunis. Kun ensi kerralla näet huoltomiehen vaihtamassa kesärenkaita tai isännän kyykkimässä pihamaalla, suhtaudu näkyyn kunnioituksella. Voihan olla, että tuo housun vyötäröstä vilkkuva persvako onkin levyttävän artistin markkinarako.


Ps: Olen nyt pyörinyt tämän aiheen parissa kuin pieru nahkahousuissa, pahoittelut siitä. Pieruhuumoria löytyy myös tarinasta: Pierumiljonääri

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Karvapohjasukset ja pälvikalju

Tulee aina mieleen uusia innovaatioita ihmetellessä, että kuka näitä keksii? En minä ainakaan. Kun ostin murtomaasukset 15 vuotta sitten, karvapohjista ei ollut tietoakaan. Enkä minä miettinyt suksien lipsuessa, että paraniskohan pito jos pohjaan laittaa jotain muuta kuin suksivoidetta. 

"Leikkaanpa suikaleen kokolattiamattoa ja liimaan sen keskelle suksenpohjaa". 

Joo, ei tullut mieleen ei.


Mutta nyt keksin jotain, mitä kukaan ei ole aikaisemmin ajatellut. Idea lähti kaljusta. Omistan pälvikaljun ja päälaen "hakkuuaukea" laajenee vuosi vuodelta. Voisiko karvapohjatekniikkaa käyttää kaljun peittämiseen?


Tiedän kyllä, että peruukit ja tupeet on jo keksitty, mutta niitä pitää asetella paikalleen joka aamu ja uusia aika ajoin. Sitä vastoin suksien pohjassa oleva karvapohja on kiinteästi asennettu, helppohoitoinen ja kestää kovaa kulutusta. Jos samainen karvapohja liimataan kiinni kaljuun, lopputulos on ikuinen. Miten helppoa! Tein tuotekehittelyä ja ensimmäinen prototyyppi liimattiin eilen pikaliimalla päälakeeni. Alla kuvat lopputuloksesta.

Karvapohjasukset

Karvapohjapää

Patenttihakemus on vetämässä ja yhteistyö Peltosen suksitehtaan kanssa vireillä. Hyvästi kalju, hyvästi päivätyöt ja tervetuloa keksijämiljonäärin huoleton elämä!

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Minä ja kylmän sodan Suomi

Tähän tarinaan sain innoituksen Jari Tervon loistavasta dokkarisarjasta: Kylmän sodan Suomi (nähtävissä Yle Areenasta) Minkälainen oli minun kylmän sodan Suomi? Miltä tuntui asua Kekkoslovakiassa? Minäpä kerron. Ja jos toistan itseäni niin se johtuu siitä että olen vanha ja toistan itseäni.

Presidentti Urho Kekkonen laskeutumassa koneesta vuonna 1967. Julkaistu Ilmailu-lehdessä. Lähde: Finna.fi

Dokumenttiohjelmassa Kari Heiskanen kiteyttää hyvin tuon ajan tunnelmat vastatessaan kysymykseen, miltä tuntui elää 70-luvun suomettuneessa Suomessa: "Se ei tuntunut miltään. Kaikki elivät siinä samassa todellisuudessa". Tämä on hieno oivallus, sillä diktatuureissa asuvat tavalliset ihmiset eivät välttämättä koe elämäänsä mitenkään erikoiseksi, koska vertailukohtaa ei ole. Onneksi "diktatuuri" Kekkoslovakiassa oli pehmeämmästä päästä, eikä meillä esim. tapettu toisinajattelijoita. Heidät saatettiin vain jättää yhteiskunnan ulkopuolelle ilman mahdollisuutta päästä johtopaikoille tai näkyviin virkoihin.

Nyrkkeilyturnaus Hyvinkäällä, 1950-luvun alku. Valokuva Hyvinkään kaupunginmuseo, Foto-Hovin kokoelma. Lähde: Finna.fi.  Kuva symboloi hyvin maamme tilannetta jatkosodan jälkeen: Suomen lippu on seinällä, mutta kehää dominoivat itänaapurin nyrkkeilijät.

Kotona ei puhuttu sota-ajasta mikä on tietenkin ymmärrettävää, koska vanhempani syntyivät sodan jälkeen. Pappa taisteli jatkosodassa mutta minulla ei ole hänestä muistikuvia, koska hän menehtyi auto-onnettomuudessa 70-luvun alussa. Mummi toimi sota-aikana lottana eikä koskaan puhunut kokemuksistaan. Muistan vain yhden tarinan sodasta: pappa oli jäänyt rintamalla ryssän vangiksi ja häntä oltiin kuljettamassa linjojen taakse, kun vihollisosasto joutui suomalaisten ansaan ja pappa vapautui viime tingassa. Ilman tuota pelastautumista sukumme tarina olisi voinut sammua sodan melskeeseen.

Jatkosota, kuva Syväriltä 1942, Hyvinkään kaupunginmuseo. Lähde: Finna.fi

70- luvulla matkustin mummin kanssa turistimatkalle miehitettyyn Tallinnaan. Matkan aikana mummi varoitteli minua asioista, joista ei saanut puhua. Ala-asteikäisestä matka ulkomaille tuntui jännittävältä ja varoittelut kuuluivat matkailun eksotiikkaan. Tallinnassa meitä kierrätettiin neuvostoliittolaisen oppaan johdolla ympäri kaupunkia ja "virallinen totuus" upposi minuun kuin häkä. 

Tallinnan reissu tuntui koulupojasta hieman erikoiselle. Kuvakaappaus matkapäiväkirjastani. Matkakertomuksen voit lukea kokonaisuudessaan tästä: Vieraana Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa 1977

70-luvun suomettuminen oli jotain mitä suomettumiskuplassa syntynyt ja kasvanut nuori ei tajunnut. Itänaapurin vaikutus näkyi kuitenkin myös Suonenjoella. Muistan, kuinka vitosluokan historianopettaja kertoi kommunismista ja sosialistisen yhteiskunnan ihanteista. Palopuheensa lopuksi hän pyysi kaikkia, jotka haluaisivat elää tuollaisessa ihannemaailmassa, nostamaan kätensä ylös. Yksikään ei viitannut. Oppilaat eivät halunneet muuttaa mihinkään utopiaan, me haluttiin asua kotona!

Koululaisia jäätelökioskilla uimastadionin luona 1976. Valokuvaaja Erkki Salmela. Helsingin kaupunginmuseo. Lähde: Finna.fi

Vuonna 1982 Suonenjoella kävi DDR:läinen delegaatio, joka toi tuliaisena itäsaksalaisen rokkibändin. Elokuisena koulupäivänä meidät marssitettiin katsomaan, miten kunnanisät nimittivät pienen nurmikkoalueen Ystävyydenpuistoksi ja lopuksi kuulimme itäsaksalaista rokkia. Ainoa hyvä asia koko seremoniassa oli, että saimme samalla vapaata koulusta. DDR:n rock ei saanut minusta fania. Rolling Stonesissa, Hanoi Rocksissa ja Eppu Normaalissa oli enemmän imua ja kapinaa.

Koko tarina postauksessa: Ystävyydenpuisto Suonenjoella: Muisto DDR:stä

70-luvun lopulla harrastin DX-kuuntelua. DX-kuuntelussa kuunneltiin kaukaisten radioasemien lähetyksiä erityisillä radiovastaanottimilla. Lähetysten kuuluvuudesta raportoitiin asemille kirjeitse ja radioasemien lähettämiä vastauksia (QSL-kortteja) kerättiin kansioon. Huomionarvoista oli, että rautaesiripun takana toimivat itäblokin radioasemat olivat todella tehokkaita. Niiden voimakkaat lähettimet peittivät samalla taajuudella toimineen läntisen radioaseman signaalin. Itäblogin radioasemat vastasivat mielellään kuunteluraportteihin ja lähettivät postitse monenlaista lahjatavaraa viireistä ja pinsseistä matkailuesitteisiin ja propagandalehtisiin. Minua ei heidän agendansa kiinnostanut, keräsin vain QSL-kortteja. Mieluiten kuuntelin brittiasemia sekä Radio Luxemburgia, jotka soittivat parasta musaa: länsimaista rokkia ja poppia.

Radio Moskovan Olympia-aiheinen kortti
Eesti Raadion viiri Neuvostoliiton ajalta

Amerikkalaisrahoitteinen Radio Free Europe lähetti Itä-Euroopan kommunistivaltioihin suunnattuja uutisia, musiikkia ja propagandaa.






Vanhempani olivat yrittäjiä ja varsinkin isäni pesunkestävä kapitalisti. He matkustelivat Keski-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja maailmankatsomus oli kotona ehkä Suomikuplaa laajempi. En muista koskaan pelänneeni, että Neuvostoliitto hyökkää Suomeen. Jokaisesta tuutista toitotettiin ystävyyttä ja naapuruutta, joten koko ajatus tuntui absurdille. Ydinsotaa toki pelättiin ja yleinen mielipide Suomessa piti tähän syypäänä Yhdysvaltoja ja Presidentti Ronald Reagania. Neuvostoliitto oli uhri ja valmistautui vain puolustautumaan USA:n hyökkäystä vastaan. Kumma kyllä, samaan aikaan rauhaa rakastava puna-armeija hyökkäsi Afganistaniin ja miehitti sen panssareiden ja pommikoneiden avulla. Viesti vaikutti kieltämättä "hieman" ristiriitaiselle.

Kuva: Pixabay

80-luvulla oltiin vielä niin rähmällään, että edes Neuvostoliiton jouluna 1984 Inarijärveen ampuma ohjus ei horjuttanut luottamusta YYA-toveriin. Uutisointi pehmitettiin joulupukilla ja virallisella "sellaista sattuu" -tyylisellä olankohautuksella. Mitenkähän tuota harhalaukausta olisi kommentoitu, jos ohjus olisi Inarijärven sijaan iskeytynyt Ivalon taajamaan ja aiheuttanut ihmisuhreja? Tämä jää ikuisesti arvoitukseksi. 

Joulupukki ja Inarinjärveen ammuttu Neuvosto-ohjus.

Kun VHS-videolaiteet tulivat ja mullistivat elokuvan katselun, ei Ylen harjoittama elokuvasensuuri enää toiminut. Nyt suosikkileffan pystyi vuokraamaan ja katsomaan koska vain halusi. Elokuvaharrastuksen tiimoilta suomettuminen tuli konkreettisesti esille, kun Renny Harlinin esikoisohjaus Jäätävä polte kiellettiin Suomessa "Neuvostoliiton vastaisen sisällön takia". Elokuvassa amerikkalainen turistiporukka harhautuu rajan yli Neuvostoliittoon ja kokee kovia venäläisessä vankilassa. Kun leffa kiellettiin, se oli tietenkin pakko nähdä eli hankimme kavereiden kanssa videosta piraattikopion. Elokuva julkaistiin Suomessa alkuperäisessä muodossa vasta vuonna 2006.


Vuonna 1986 menin suorittamaan asepalvelusta Mikkelin Karkialammen varuskuntaan. Oppitunneilla meille alokkaille sanottiin suoraan, että vihollinen tulee idässä ja sitä varten tässä harjoitellaan ja varustaudutaan. Veikkaan, että sama mentaliteetti on ollut Suomen armeijassa läpi koko itsenäisyyden ajan, sattuneista syistä. Siitä ei vain puhuttu julkisesti. Armeijassa opetettiin mm. miten selvitään hengissä ydinaseiskusta: Kun sota syttyy ja ydinpommi räjähtää, etsitään maakuoppa tai suojautukaa kallion taakse. Jokainen sotilas peittää itsensä sadeviitalla. Paineaallon mentyä sotilaat kopistelevat taisteluparin päälle laskeutuneen tuhkan ja ydinlaskeumajätteet havunoksalla ja jatkavat sitten taistelua.

Tuli Neuvostoliitosta jotain hyvääkin: Lujaa laatua Lada


Tällaista oli minun elämäni kylmän sodan Suomessa. Toivotaan, että nuo ajat eivät koskaan enää palaa.