Pauli Hanhiniemi ja Retkue, Henry's Pub Kuopio 19.11.2016

Pauli Hanhiniemi Retkuineen esiintyi Kuopion Henry’s Pubissa, ja pitihän sinne tämänkin retkun päästä. Keikka oli melkein loppuunmyyty ja ulkona jono ulottui pitkälle Kauppakadun puolelle. 

Pauli Aatos tuli paikalle kellontarkasti ja keikka nytkähti käyntiin klo 23. Jo toisena kuultiin uudelta Pölyä, Hiuksia, Risuja –albumilta singlebiisin Suru teki lähtöään. Hanhiniemi on kertonut haastattelussa, että elämä tuntuu valoisammalta ja se näkyy sanoituksessa:

Suru teki lähtöään, ja mä näin

Sen ovellani empivän, mene vaan, mene vaan

Suru teki lähtöään, tajusin

Että sitä pyytelis enää en takaisin

Matkaan, matkaan

Minnekkäpä suuntakaan

Matkaan, matkaan 

Tuskin tavataa

Seuraavina kuultiin mm. Hiekkalaulu ja Heinäkuu huhtikuu. Olin ensimmäistä kertaa Paulin soolokeikalla joten meikäläinen odotti mielenkiinnolla, kuullaanko myös Kolmannen Naisen repertuaaria. Vastaus tuli pian, kun bändi esitti kappaleen Tuli vain mieleen. Erittäin hieno sävellys, joka uppoaa tämän vaarin sielunmaisemaan ja saa aina silmäkulman kostumaan:

Mikäs vaaria naurattaa, sen lapsenlapset siltä kyselivät niin
Ne kävi siltä sitä tivaamaan, ku me aidan yli juteltiin
Mikäs vaaria naurattaa, kun sillä hymynkare nousi suupieleen
Se vastas: "Tuli vain mieleen..."

Se oli mulle ystävällinen, teki helpoksi mun kotiutumisen
Koskaan oikein kiitellyt en, mitäs näistä: kesken komennusmiesten
Nyt se tuli sit' mieleen
kun heinä keinun alla kasvanut on ja vanha jätkä siitä lähti lepohon

Herkistelyistä siirryttiin sujuvasti rennompiin svääreihin, kun Muutkin mokaa otti yleisön mukaan yhteislauluun:

Mä en kaipaa kiikkuun riippumaan

kun käsitän, ett muutkin mokaa.

Enkä karkaa kauas Nevadaan

kun käsitän, muutkin mokaa.

Kärsinyt on kantapää

mut se kantaa hedelmää.

Typeryyttään on vaan vaikee myöntää,

myönnän sen.

Tää ei oo ihan haudan vakavaa

muutkin mokaa.

Mua saa, mua täytyy valistaa

muutkin mokaa.

Erobiisi Siipeen jos sain vei takaisin melankoliaan. Tunneskaalan vaihtelun Pauli Hanhiniemi hallitsee mestarillisesti. Kaiken perusta on sielukas tulkinta, joka riipii sydänjuuria ja saa välillä hymyilemään hillittömästi. Kaverin karismassa on jotain, mihin monikaan ei Suomessa yllä: vilpitöntä renttua ja reissumiestä, joka laulaa rehellisesti sydänsuruista, mokista ja pettymyksistä ja siinä samalla lohduttaa fanejaan, että tää ei oo niin haudan vakavaa. Muutkin mokaa.

Keikan aikana kuultiin vielä kaksi Kolmannen Naisen biisiä: Valehtelisin jos väittäisin ja Äiti pojasta pappia toivoi. Ensimmäiseen sopi kuin nyrkki silmään, että Pauli lauloi biisin sekä suomeksi että ranskaksi. Jälkimmäinen oli sitten totaalista kansan karaokea. Kun tämän ajan lauluja joskus kanonisoidaan, Äiti pojasta pappia toivoi on takuuvarmasti yksi uusista kansanlauluista.

Uudelta albumilta kuultiin vielä mm. nimibiisi Pölyä, Hiuksia, Risuja sekä Joutilas. Keikka kesti kaikkinensa tunnin ja kaksikymmentä minuuttia. Hanhiniemi retkueineen poistui ja jätti jälkeensä salillisen onnellisia ihmisiä. Tätä lisää Pauli, kiitos.

Kolmas Nainen, Ravintola Tähti Kuopio 11.09.2015

Kolmas Nainen tulla tupsahti Kuopioon, joten pitihän sitä lähteä katsomaan. Ravintola Tähdessä oli porukkaa, mutta enemmänkin olisi mahtunut. Liekö sitten teinipaikkana tunnettu ravintola karkottanut osan iäkkäämmistä faneista, mene tiedä. Tai sitten bändi ei vain ole tällä hetkellä pinnalla. Viimeisimmän levyn Me ollaan ne -julkaisusta on kulunut jo pari vuotta.

Keikka oli hyvä. Pari huomionarvoista seikkaa. Uudelta levyltä kuultiin kokonaista kolme biisiä (Kaupunki on aavikko, Me ollaan ne, Hän on yhä hän) mutta edelliseltä Sydänääniä –levyltä ei ainuttakaan. Suurin osa (6) biiseistä oli bändin läpimurtolevyltä Hyvää ja kaunista.


Eli nostalgiakärjellä mentiin, mikä sopi bändiä jo kaksikymmentäviisi vuotta fanittaneelle vanhalle pierulle erittäin hyvin.

Settilista:

Syksy rannalla

Raatona maantiellä

Oi Suomen nuoria

Kaupunki on aavikko

Elämän tarkoitus

Sekunnit ja tunnit

Paskanhajua

Äiti pojasta pappia toivoi

Me ollaan ne

Maailma on tyly

Valehtelisin jos väittäisin

Hän on yhä hän

Kartat mua

Missä viisaaksi tullaan

Lautalla

Ooh Sammy

Hyvää ja kaunista

Encore:

Vanha, mennyt ja entinen

Tästä asti aikaa

Kolmas Nainen Kuopion Puikkarissa 15.08.2014

On se kova. Kolmas Nainen livenä paikanpäällä todistettuna toisen kerran puolentoista kuukauden sisällä. Edellinen keikka oli viinijuhlilla kesäkuun lopussa. Ja jos mahdollista, tämä keikka oli edellistäkin parempi.

Hanhiniemen Pauli

Pauli kertoi, että kiertuetta on enää kaksi keikkaa jäljellä. Onhan tämä teidän tilanne hyvä. Jos me vasta aloitettaisiin keikkakiertuetta, pitäisi nämä kaikki biisit opetella uudestaan. Nyt me osataan ne. Ja sen kyllä huomasi. Soitto kulki ja rullasi ja bändi selvästi nautti keikasta. Ja niin nautti yleisökin.

Uudet kappaleet Kaupunki on aavikko, Piru piti pitseriaa, Hän on yhä hän ja Me ollaan ne jatkoivat hyvätasoista rockhittilinjaa. Parhaimmat kuorolaulut saatiin Äiti pojasta pappia toivoi ja Tästä asti aikaa –biisien aikana.

Hanhiniemen karisma on jotain aivan omaa luokkaa. Pauli ei pyydä eikä anele. Hän ei heittele käsiä yhteen –käskyjä. Hän pysähtyy vain biisien aikana tuijottamaan intensiivisesti yleisöä. Ja aivan kuin yleisö lukisi Paulin ajatukset, kaikki alkavat sanattomasta käskystä taputtamaan ja heiluttamaan käsiä ilmassa. Tunnelmassa on hurmosta, iloa ja rokin riemua. Jotain semmoista, mitä ei voi tekemällä tehdä tai rahalla saada. Sirkustirehtööri Hanhiniemi ohjaa laumaansa lempeällä ja humoristisella otteella, ja kaikilla on hauskaa.

Pauli kertoi, miten hän oli hotellihuoneessa miettinyt, että kai sitä voisi käydä vähän ulkonakin. Hän käveli satamaan ja jäi katsomaan laiturin vieressä ollutta vesitasolentokonetta. Koneen omistaja tuli jututtamaan Paulia ja yritti myydä tälle lentoa Kuopion yllä. Sitten kaveri oli heittänyt haasteen: Jos osaat arvata tämän koneen vuosimallin oikein, pääset kyytiin ilmaiseksi. Pauli piti pienen, draaman kaareen sopivan tauon ja lausui sitten: Ja minähän arvasin. Kuopio on kuulemma kaunis taivaalta käsin katsottuna.

Vuorossa Lautalla

Sakari Pesola

 

Tuli hiki, pakko myöntää. Illan aikana kuultiin mm. Missä viisaaksi tullaan, Elämän tarkoitus, Paskanhajua, Maailma on tyly, Valehtelisin jos väittäisin, Pyörteeseen, Kartat mua, Lautalla, Ooh Sammy... Kolmas Nainen on todella kovassa vedossa. Kannattaa käydä tsekkaamassa, ennen kuin kiertue päättyy.

  

Kuopion Viinijuhlat 30.06.2014: Kolmas Nainen ja Jukka Poika

Vain elämää, niinpä niin. Pauli Hanhiniemi ja Kolmas Nainen on meikäläiselle ollut aina enemmän kuin vain elämää. Jukka Poika on uudempi tuttavuus ja nimenomaa Vain Elämää –tv sarjasta, jossa mm. Pauli ja Jukka tulkitsivat toistensa biisejä. Artistien tämän hetkisestä suosiosta kertoo, että Kolmas Nainen aloitti ja Jukka Poika oli illan pääesiintyjä. Minä olisin laittanut aktit toiseen järjestykseen. Mutta minä olenkin vanha.

Kanapastaa ja pestoa

Vauhtia otimme lounastamalla Trattoria Sorrennossa. Paikka sijaitsee vain kivenheiton päässä Kuopion satamasta. Idyllinen pieni ravintola, jonka italialainen omistaja puhuu yhtä sujuvasti italiaa, suomea ja savoa. Paikka on niin pieni ja suosittu, että ilta-aikaan sinne on melko turha yrittää ilman pöytävarausta. Meillä oli varaus viidelle hengelle.

Cappuccino ja pannacotta

Pastaa, pizzaa, juustoja, bruschetta-leipää, punaviiniä, pannacottaa, cappuccinoa, nam. Ei tarvinnut lähteä nälkäisenä keikalle. Illaksi luvattiin vesisadetta, joten varustauduimme kertakäyttösadetakeilla. Sillä eihän festarialueelle saa viedä sateenvarjoja, eihän? Väärin. Viinijuhlille sai. Tästä vähän myöhemmin lisää.

Ennen lähtöä vaimo huomasi facebookista, että viinijuhlat mainostivat erikoistarjousta: Jos kerrot portilla, että haluat facebook –tarjouslipun, saat lipun kympillä (10 €)! Lohjalta tullut kaverini tarttui heti tilaisuuteen ja sai lipun halvalla. Me ostimme liput hyvissä ajoin ennakkoon ja maksoimme niistä 23 €. Reilua? En tiedä oliko niistä, jotka eivät facebook-tarjouksesta mitään tienneet, vaan ostivat jonossa ennen kaveriani täysihintaiset, 26 €:n liput portilta. Tarjouksen ansiosta paikalle tuli varmaan sellaista porukkaa, joka olisi muuten jäänyt sadesään takia kotiin.

Punaviinimukit kojulta käteen ja katsomaan Kolmatta Naista. Yleisöä oli ihan mukavasti ottaen huomioon, että tuuli napakasti ja vettä tihkutti. Kun bändi aloitti soiton, taivas aloitti vesisateen ja ihmiset avasivat sateenvarjonsa. Sateenvarjomeri peitti hetkessä näkyvyyden lavalle. Ei auttanut kuin luikerrella ihmisjoukon halki lavan eteen, että näki jotain. Loppu hyvin, kaikki hyvin eikä vesisade haitannut, kun päällä oli lämmintä vaatetta ja sadetakit. Sää on pukeutumiskysymys, sanoi mummokin aikoinaan. 

Kolmas Nainen oli hyvässä vedossa ja starttasi alkuaikojen reippaammilla ralleilla. Väliin soitettiin pari uutta biisiä, joista en ollut kuullut aikaisemmin kun hitin Me ollaan ne. Hän on yhä hän kolahti heti ensi kuulemalta. Paulin ääni ja lyriikka on parhaimmillaan juuri näissä eronneen suomalaisen miehen sielunmaisemia luotaavissa rockballadeissa. Bändin pitkänlinjan fanina joudun häpeäkseni tunnustamaan, etten ole vieläkään ostanut uusinta levyä. Lupaan parantaa syntini vielä tänä kesänä. 

Pauli Hanhiniemi nautti nauttineena esiintymisestä täysi rinnoin ja heitteli välispiikeissä huumoria ja piikkejä bändin suuntaan. Kertoi, miten 1994 kavereilla oli ollut aika kireä tunnelma, eikä soittaminen meinannut enää sujua. Sitten bändi hajosi ja palasi vasta 15 vuoden jälkeen yhteen. Eiköhän tässä kireydet ole nyt ohi, solisti virnuili. Siltä se näytti ja kuulostikin.

Lautalla –biisin alussa Pauli esitteli haitariaan ja kehui ostaneensa sen kuolinpesän huutokaupasta. Tähän basisti vielä kommentoi, että kuolinpesä oli todella tyytyväinen kauppaan. Hyvinhän tuo haitari Hanhiniemen käsissä soi kuten aikaisemmin huuliharppukin. Sakari Pesolan kitarariffit vierittivät vastustamattomasti melankoliaa mieleen. Kuten huomaatte, rock ryyditti raavaankin miehen rujon runolliseksi.

Kesken keikan äänentoisto simahti ja soitto hiljeni. Kolmoset, eikun Naiset, siis bändi ei tästä hätkähtänyt vaan jatkoi kesken jäänyttä kappaletta ”akustisesti” ja Pauli laulatti Oo Sammyn kertosäettä yleisöllä. Tämä ilmojen aikaansaama karaokehetki päättyi nopeasti ja rokki jatkui entiseen malliin. Keikan loppua kohti tunnelma ja vesisade tiivistyivät ja hurja tuuli repi sadetakin helmoja. Kaiken kaikkiaan upea reipas tunti eikä sää haitannut yhtään.

Jukka Poikaa odotellessa pakenimme Ravintola Wanhan Sataman suojaan, kuten parisataa muutakin. Makasiinirakennukseen on tehty DJ Niten elämää esittelevä näyttely. Jos et tiedä kuka on DJ Nite, et ole selvästikään Savosta. Tai ainakaan Kuopiosta. Nite aloitti DJ hommat jo 60-luvulla ja… no, käykää itse katsomassa. Näyttelyyn kuuluu mm. Disco-puhelinkoppi joka oli pahimmoilleen kiinni juuri sinä iltana. 

Kaveri on ehtinyt tehdä aika paljon. Hatunnosto pioneerille. Kuopion kesässä voi esim. Cafe Sataman terassilla törmätä vanhaan mieheen, joka on pukeutunut paljettitakkiin ja lakkiin ja soittelee jutustelun lomassa vinyyleiltä Tsingis Khania, Dancing Queenia ja Staying alivea. Hän on DJ Nite.

DJ Nite -näyttelyä Wanhassa Satamassa

Ilta viileni ja sade jatkui. Viimein lavalle ilmestyi reggaebändi, joka soitti letkeällä reggaesoundilla. Noin viiden minuutin jälkeen soitto taukosi ja herra Poika, Jukka Poika, astui lavalle. Virne oli samanlainen kuin Vain Elämää –ohjelmassa. Jukka Poika aloitti hittiputken, joka kuulosti tutulle näin artistia seuraamattomankin korvaan. Mielihyvää, Siideripissis, Älä tyri nyt.. Jos Kolmannen Naisen keikka tihkui suomirokkia, hikeä, melankoliaa ja testosteronia, Jukka Pojan keikka lainehti aurinkoa, positiivisuutta ja hyvää mieltä. Molempi parempi, sanoisin, mutta Kolmas Nainen kolahti enemmän. 

Jukka Poika laulatti yleisöä ja vieressäni minuakin vanhempi, pyylevä pikkutakkimies huojui hurmioituneena ja huuteli kappaleiden väliin Reggae-insinööri! Jukka Pojan virnuiluun oli helppo yhtyä. Kun hän huusi: Kuopion tytöt ja pojat sanokaa kyllä niin tottahan minäkin vastasin kun pyydettiin. Encorena rallatettiin hymyssä suin Silkkii ja aamulla ääneni oli muuttunut bassoksi.

Keikan jälkeen menimme vaimon kanssa kotiin, katsoimme loppuun Saksa – Algeria MM-matsin ja aamulla reippaana kymmeneksi töihin. Onneksi viinijuhlat ovat vain kerran vuodessa.

Valehtelisin jos väittäisin

Valehtelisin jos väittäisin, mä jään kääpiöksi. Jos se ois helppoo, mee ja tee se! Avaruusmies liity meihin. Mies vain hymyilee, takametsien travolta. Tuli vain mieleen syksy rannalla. Monta kertaa Maken kanssa en suostunut pois tilanteesta. Kaiken pitäis muuttuu kovalla kädellä. Ehkä pian.

Tähän aikaan vuodesta sylistäsi heräsin. Sinusta high. Kaunis olet, olet ihana, hehkuva kivi. Kartat mua, sinuun jäätyy huulet kii. Olen sekaisin, en oo kuullut mitään, ilman sydäntäni elelen. Hän on yhä hän, hyvä valehtelemaan. Sekosin lutkaan, niin sen täytyi olla. Vanha, mennyt ja entinen.

Kumpi ajaa kovempaa Asserin kapakkaan. Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita. Taskut täynnä rahaa ikävöin naistani. Onneksi voin unohtaa mitä tapahtuu. Vuosisadan kanuuna, uupumusharhaa, inhimillistä hätää, paskanhajua. Kiitti jätkät, vanhat äijät, tätähän mä hain. Kai mä tästäkin toivun.

Ulkopuolella ikkunan maailma on tyly. Hyisen viiman maa, vuoret tuuli pois puhaltaa. Sekunnit ja tunnit, päivät kuluu hukkaan. Äiti pojastaan pappia toivoi. Vailla päämäärää lautalla eteenpäin. Eihän edellisessä elämässäkään puhelin soi. Uneni on vasta alussa.

Piru piti pitseeriaa. Pikkumies, puhuva apina, hevonpaskankuningas. Varjo raatona maantiellä. Paha minut iski, iso tyttö & pikkutyttö. Tytöt on kaunistuneet pilviin. Pitkin vihreätä linjaa pyörteeseen. Me ollaan ne, jäniksenä onnen oikotielle. Mennään meille – blues. Syy vai seuraus, kyllä ja ei. Missä viisaaksi tullaan? Kihloissa. Dägrägädägwäg.  

(tähän tekstiin on käytetty vain Kolmannen Naisen biisien nimiä)