Satunnaiset matkailijat Savonlinnan Oopperajuhlilla 13.7.2014: Amorphis

Joskus mietimme vaimon kanssa, että kai sitä yleissivistykseen kuuluisi käynti Savonlinnan Oopperajuhlilla. Kuten kaverini aikoinaan lohkaisi, kaikkea pitää kokeilla paitsi omaa siskoa ja sienikeittoa. Viime marraskuussa bongasin uutisen, että Amorphis esiintyy seuraavana kesänä Savonlinnassa. Eihän tuo nyt ihan Taikahuilu tai Joutsenlampi ollut, mutta ehkä pehmeä lasku oopperan maailmaan näin taviksille: Hevibändi Oopperajuhlien puitteissa. Siispä ostin kaksi lippua lahjaksi itselleni ja vaimolle.

Pienenä vinkkinä Oopperajuhlille halajaville: Varaa majoitus vuotta ennen reissua. Me olimme puoli vuotta myöhässä. Kun etsimme hotellia joulukuussa seuraavan vuoden heinäkuulle, suurin piirtein kaikki paikat oli varattu. Spa Hotel Casinosta löytyi huoneisto, joka talvisin toimii opiskelija-asuntona. Hintaa oli vaivaiset 140 € /yö. Minkäs teit. Telttailla ei enää näillä kymmenillä viitsi, joten varasimme ”huokeimman” vaihtoehdon. 

Koska hotellihuone vapautui vasta klo 14 niin kuin tapana on, ehdimme käydä puoliltapäivin Savonlinnan laivaristeilyllä. M/S Lake Star kiersi noin tunnin ajan kaupungin ympäri. Savonlinna on rakennettu useammalle saarelle, joita yhdistää monet maantiesillat. Virvoitusjuomaa tilatessani tiedustelin, onko näillä main nähty norppia. Kolme kertaa oli kuulemma sinä kesänä ilmestynyt järvenpinnalle hengittelemään.

Museolaiva S/s Salama. Laiva upposi 1898 Puumalan Parkonsaaren edustalle, kun matkustajalaiva Ilmari törmäsi sen kylkeen. Laiva pysyi Saimaan pohjassa vuoteen 1971, jolloin se nostettiin ylös ja entisöitiin museolaivaksi.

Olavinlinna vesiltä kuvattuna

Luotoja näkyi mutta norppia ei

Matkalla oli niin matala silta, että meitä yläkannella matkustavia varoitettiin nousemasta seisomaan.

 

Hotellihuone oli yllätys, eikä iloinen sellainen. Huoneisto sijaitsi parisataa metriä varsinaisesta hotellista kerrostalossa ja oli todellakin opiskelija-asunto. Siihen kuului yksi huone, keittiö ja vessa. Vessassa ei ollut peiliä, asunnossa ei ollut televisiota, radiota, mattoja, verhoja, käytännössä mitään muuta kuin pakolliset kalusteet. Systeemi toimi kuulemma niin, että opiskelijat asuivat näissä asuntoloissa lukukausien ajan ja toukokuun jälkeen saivat valita: Muuttaako kesäksi pois vai maksaa kesäkuukausien ajan korotettua vuokraa, joka oli + 200 € /kk. Käytännössähän tämä tarkoitti sitä, että opiskelijat muuttavat pois ja asunnot vapautuvat majoituskäyttöön kesäajaksi. Ja tästä me maksoimme 140 € /yö. Tekisi mieleni sanoa että rahastusta, mutta jätänpä sanomatta.

 Joku kaveri valisti, että linnassa voi tulla kylmä, joten otin villapusakan keikalle mukaan. Ilta oli helteinen ja hellettä jatkui linnan sisällä, koska piha oli katettu. Eli jos ilma on lämmin, ei linnaan tarvitse ottaa lisävaatetusta. Ihan vain vinkiksi. Itse linnanpihalle rakennettu 2300 hengen katsomo ja lava ovat todella eksoottinen paikka konsertille. Yli 500 vuotta vanhat muurit kuuntelevat ympärillä ja akustiikka on ainutlaatuinen. Istuimme lavan sivulla, missä ääni hieman puuroutui, mutta ilmeisesti kalliimmilla paikoilla lavan edessä äänentoisto toimii hyvin.

Myös Amorphis oli Oopperajuhlilla ensimmäistä kertaa. Tämän laulaja Tomi Joutsen muisti sanoa pariin otteeseen. Tämä on todella omituista mutta samalla todella hienoa. Yleisössä oli myös meitä vanhempaa kuulijakuntaa kuten pari mummoa, jotka istuivat samalla rivillä. Väkisin kävi mielessä, että tiesiköhän rouvat mihin konserttiin tulivat, kun Amorphis täräytti raskaat melodia ilmoille ja laulaja aloitti biisin haudan takaa tulevalla mörinällä. Kumma kyllä tädit tuntuivat tykkäävän kuulemastaan kuten mekin. Ei pidä antaa ulkonäön pettää, metallimusiikin ystäviä löytyy näköjään joka ikäluokasta.

Amorpis esitti ensimmäisessä setissä Eclipse –albumin kokonaisuudessaan. Kun väliaika tuli, vieressäni istunut humalainen herrasmies sulki taskumattinsa, kertoi vaimolleen nukkuneen osan keikasta ja haukkui koko homman hevijumputukseksi. Onneksi kaveri keskittyi väliajan jälkeen olennaiseen eikä ilmestynyt enää paikalleen. Toinen setti kesti tunnin ja esitteli vanhaa ja uutta Amorphisia. Keikka oli kertakaikkisen hieno elämys. Ainakin 22 euron arvoinen 

Jatkoaika? Zum Teufel!!

Keikan jälkeen seuraava etappi oli jalkapallon MM-kisojen loppuottelu Saksa – Argentiina. Keskustasta löytyi Happytime –ravintola, jossa oli tv-ruutuja joka puolella baarisalia. Paikkaan pakkautui muitakin mutta koska oli sunnuntai, varsinaista tilanahtautta ei tullut. Meidän vieressä istui pöydällinen saksalaisia miehiä, jotka olivat ilmeisesti jättäneet emännät hotellille, tai sitten kotimaahan Saksaan. Kavereilla oli hyvät peliasut ja kun matsi meni jatkoajalle, alkoi seurue hermoilemaan. Saksan tehtyä ratkaisevan 1-0 jatkoaikamaalin pöytäkunta ratkesi huutoon ja kun pilli vihelsi pelin päättyneeksi, meno yltyi infernaaliseksi. Me päätimme lähteä nakkikioskin kautta majoitustiloihin.

"Saksa on uusi maailmanmestari, hei!!! (blogistin suomennos)"

Seuraavana aamuna kävimme hotellin puolella aamupalalla, joka sentään kuului hintaan. Aamiaisterassilla bongasimme tutunnäköisen tyypin. Sehän oli Amorphisin laulaja Tomi Joutsen! Siinä me sitten nautimme aamiaisen Tomin kanssa, tosin eri pöydässä ja eri päässä terassia mutta kuitenkin.

Sodan uhrien muistomerkki

Päivällä kävimme kaupungilla, bongasimme Savonlinnan tuomiokirkon ja Lordi –näyttelyn ja kävimme uudestaan Olavinlinnassa. 

Kirkon pihapuussa oli erikoisin näkemäni linnunpönttö. Tehty viidelle lintuperheelle.

Savonlinnan Tuomiokirkko on alunperin rakennettu 1878. Talvisodassa 1.03.1940 Savonlinnaa pommitettiin ja kirkko raunioitui pahasti. Kirkko korjattiin ja vihittiin uudelleen käyttöön 4.12.1949. Se ei ole aivan alkuperäisen goottilaisen kirkon mukainen.

Kirkon eteisen vaivaisukko

Savonlinnan Tuomiokirkon 45-äänikertaiset urut

Kirkon kattomaalaus

Lordin Putaansuu tekee kaikki hahmojen asut itse. Kieltämättä aika vaikuttavaa.

Yhdessä huoneessa oli Putaansuun öljyvärimaalauksia. Vaikka genre on kauhu, kaverilla on selkeästi taide hallussa.

Opastetulla kierroksella kiersimme linnan salit ja tornit. Linna on alun perin rakennuttu 1400-luvulla Eerik Akselinpoika Tottin toimesta ja ruotsalaiset ja venäläiset ovat valloittaneet ja hallinneet sitä vuoronperään. Kun Venäjä valloitti Suomen lopullisesti 1809, linna menetti sotilaallisen merkityksensä ja alkoi rappeutua. Linnan restaurointi aloitettiin 1800-luvun lopulla ja siitä tehtiin suojeltu muinaismuistokohde. Hyvä niin.

Muutama tarina jäi mieleen opastetulta kierrokselta. Keskiajalla vesivessa tarkoitti sitä, että linnan torneissa oli huussit, joista ulosteet roiskahtivat suoraan alhaalla virtaavaan Kyrönsalmeen. Koska vesi ei ollut juomakelpoista, linnassa juotiin ainoastaan olutta. Linnassa toimi oma panimo ja päivittäinen olutannos oli n. 4,5 litraa per henkilö. Kyllä nykyajan kulutus kalpenee tuon tiedon rinnalla.

Torneissa oli tähystysaukot, joista vartiomies seurasi lähitienoota ja varoitti lähestyvästä vihollisesta. Vartiomiehille tehtiin selväksi, että vartiossa ei nukuta. Jos seuraavana vuoroon tullut tavoitti kaverin torkkumasta, piti tämän heittää vahti tornista alas virtaan. Näin ei ilmeisesti koskaan tapahtunut mutta saatiinpahan väijyjä peloteltua niin, että hän pysyi oman vuoronsa hereillä. 

Pässi on Savonlinnan symboli ja siitä kerrottiin seuraava legenda: Ruotsalaisten hallittua linnoitusta venäläiset sotajoukot päättivät vallata sen pimeyden turvin. Yöllä tuli ukonilma ja salama iski muurille kannettuun tervapataan, joka syttyi palamaan. Linnassa pidettiin tuohon aikaan pässiä, joka oli kiivennyt muurille. Kun salama iski ja terva leimahti tuleen, pässi säikähti ja nousi takajaloilleen. Lähestyvä vihollisarmeija näki muurilla tulen leimussa tumman, sarvipäisen hahmon ja luulivat itse pirun tulleen ruotsalaisten avuksi. Niinpä venäläiset kääntyivät ja pakenivat kauhuissaan. Pässi pelasti linnan asukkaat. 

Kirkkotorni. Alunperin kirkko rakennettiin katolilaiseksi, mutta uskonpuhdistuksen myötä se muutettiin luterilaiseksi ja seinä- sekä kattomaalaukset peitettiin valkealla maalilla.

Kirkkotornin urut. Kehuttiin maailman pienimmiksi.

Kirkkotornin salin seinässä oli reikä. Reikä johti kivimuurin takana olevaan huoneeseen. Keskiajalla tartuntatautiset henkilöt ja vastasynnyttäneet naiset eivät saaneet osallistua kirkonmenoihin, vaan he joutuivat kuuntelemaan saarnaa eristetyssä huoneessa seinään tehdyn reiän kautta.

Tässä on näkymä keskiaikaisesta, linnan tornissa sijaitsevasta wc-pöntöstä. Ähellys, punnerrus ja hups vaan: kymmenen metrin pudotus ja rantakalliot hoitivat lopun.

Savonlinna on kesällä äärimmäisen kaunis, järvien ympäröimä kaupunki. Ja kallis. Oopperajuhlien aikaan satunnaista matkailijaa rahastetaan urakalla. Joten ohjenuoraksi annan savolaisen sanonnan: Ota rahhoo mukkaan evvääksi

Ainoa norppa, jonka näimme, oli Savonlinnan edustalla Haapasalmessa oleva kivinorppa, jonka suunnittelivat artesaani-kivisepät Arto Lötjönen sekä Eeva-Maria Miettinen.