Näin painosi putoaa kaksi kiloa puolessa tunnissa

Se on täällä taas: uusi vuosi. Uudet kujeet, uusi mahdollisuus, uusi alku, uusi minä. Vuosi vaihtui ja aion taas olla nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Siksi että olen ikääntynyt, ei ole aikaa, ei ole rahaa eikä mahdollisuuksia päästä tavoitteisiin. Syitä on myös muita. Mulla on toi korvan tärykalvo, joka rasittuu helposti liikunnasta ja aataminomena tahtoo surkastua, jos vähennän syömistä. Nämä seikat estävät täysipainoisen treenaamisen sateisina, tuulisina, kylminä, lämpiminä, pimeinä ja aurinkoisina päivinä.

Olen koettanut painonhallinnassa kaikkea. Olen ollut syömättä, juomatta, nukkumatta, nauramatta, puhumatta, liikkumatta ja hengittämättä tuntikausia mutta mikään ei tunnu auttavan. Olen popsinut porkkanaa, haukannut hedelmää, juonut pelkkää vettä, syönyt rautaa ja paskantanut kettinkiä mutta ei: vaaka ei hievahdakkaan. Lannistavaa? No eipä vähän!

Olenko lähestynyt painonhallintaongelmaa väärältä kulmalta? Onko jotain jäänyt kokeilematta? Tähän asti uskoin luomutoimintaan mutta kun tulosta ei tule, ajattelin ottaa nykyteknologian käyttöön. Aivan ensimmäiseksi päätin päivittää vaa'an ja ostin kauppareissulla saksalaisesta halpatavaratalosta digitaalisen puntarin.

Kotona testasin uuden vaa'an ja meinasin lentää perseelleni hämmästyksestä: painoni putosi kaksi kiloa! Tämä on tosi! Kävin ennen kauppareissulle lähtöä vanhalla vaa'alla ja kun puoli tuntia myöhemmin punnitsin itseni uudestaan digitaalisella, painoni putosi 2kg. Huikeaa! Mahtavaa! Upeaa!

Tämä kokemus saa minut uskomaan teknologia tuomaan hyötyyn laihduttamisessa. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraava punnitustilaisuus on kuukauden päästä ja jos silloin painossa ei ole tapahtunut mitään positiivista, ostan uuden vaa'an.

Kuvan vatsa ei liity tarinaan (eikä ole minun). Kuva: Pixabay

Ikuisen nuoruuden salaisuus

Katsoin aamulla peiliin ja näin kuvan nuoresta miestä. Kolmekymmentä vuotta nuoremmasta, kuin fyysinen ikäni. Miten tämä on mahdollista? Miten olen säilynyt näin nuorena ja raikkaana? Minäpä paljastan teille salaisuuteni.

Nuorena olin vielä kuten kuka tahansa ikäiseni. Vietin huoletonta elämää, söin ja join välittämättä sen enempää ravintoarvoista ja terveellisyydestä, kokeilin alkoholia ja tupakkaa, seurustelin ja pidin hauskaa. Sitten tapahtui jotain, mikä muutti elämäni.

Kävin kylässä kaverin luona, jonka vanhemmat olivat saman ikäisiä kuin omani. Kaverin äiti näytti kuitenkin paljon vanhemmalle. Kun ihmettelin tätä ääneen, hän kertoi tupakoineen koko ikänsä. Tupakointi oli tehnyt tuhonsa ja vaurioittanut ihoa niin, että nainen näytti kymmenen vuotta ikäistään vanhemmalta. Säikähdin ja kotimatkalla heitin takin taskussa piilottelemani tupakka-askin katuojaan. Sen koommin en tupakkaa polttanut.

Minulle selvisi, että myös alkoholin käyttö vanhentaa. Tästä oli elävä esimerkki enoni, joka näytti jo viisikymppisenä kurttuiselle papalle. Tuurijuoppo oli tuhonnut aivosolujen lisäksi ulkonäkönsä, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Vanhoissa, mustavalkoisissa valokuvissa hän näytti yhtä siloiselle kuin minä. Nuoresta miehestä oli tullut vanha rusina. Päätin laittaa korkin kiinni ja lopettaa kokeiluni alkoholin ihmeellisessä maailmassa. Sen koommin en ole ottanut huikan huikkaa.

Työelämässä tutustuin kollegaan, joka oli vasta eronnut. Raskas eroprosessi oli ollut kuluttava ja vienyt kaverilta kirjaimellisesti hiukset päästä. Myös parta oli harmaantunut, ja silmien ja suupielen ympärille oli ilmestynyt väsyneitä ryppyjä. Tapasin myös pari muuta vastaavaa tapausta, joihin ihmissuhteet ja draamat olivat jättäneet jälkensä. Stressi, riidat ja hermopaine vanhensivat ihmistä siinä missä alkoholi ja tupakka. Tein päätöksen, että en koskaan ala seurustelemaan, mene naimisiin tai tee lapsia. Myös rasittavimpiin sukulaisiin tein pesäeron ja katkoin muutaman sukulaissuhteen lopullisesti. Minua ei ihmissuhdesotkut vanhentaisi. Olisin oman onneni seppä kuolemaan asti.

Niinpä matkustin lomalla yksin etelään, otin rennosti ja loikoilin paahtavan auringon alla. Join vain vettä ja mehuja ja nautin elämästä. Kaupungilla kulkiessa minua alkoi kuitenkin häiritä ympäristö, jossa olin. Paikalliset ihmiset näyttivät vanhoilta ja ruskettuneilta. Vain aivan nuoret aikuiset olivat vielä siloisia kuten kotona. Keskustelin tästä yhden paikallisen kanssa ja tämä totesi, että etelässä kaikille käy samoin. Syy on auringonvalo ja ilmasto. Auringon UV-säteet vanhentavat ja kuiva ilmanala kuivattaa ihoa. Jouduin paniikkiin. Lopetin lomani lyhyeen, lensin seuraavalla vuorolla Suomeen ja sulkeuduin sisätiloihin. Olen siitä asti vältellyt auringonvaloa.

Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta havaitsin, että silmien ja suun ympärille oli ilmestynyt pieniä rypynalkuja. Kävin lääkärillä mutta en kertonut käynnin todellista syytä. Sen sijaan pyysin neuvoja, miten voisin elää terveellisemmin ja utelin siinä sivussa, mitkä asiat vanhentavat ihoa. Minulle selvisi, että sokerin vaikutuksesta iho veltostuu, tulee ryppyjä eikä iho uusiudu enää samalla tavalla kuin aiemmin. Ilmansaasteet olivat myös vaaraksi. Ruokavalion tuli olla monipuolinen, vähäsokerinen ja sisältää runsaasti hedelmiä ja vihanneksia. Seuraavana päivänä, tai paremminkin illalla kun aurinko oli mennyt mailleen, kävin marketeilla ja ostin terveellisiä ruoka-aineksia. Karamellit, jäätelöt ja sokerijuomat jätin lopullisesti. Aamiaisella, lounaalla, päivällisellä ja iltapalalla join ruokajuomana vain vettä. Nyt olin varma, etten enää vanhene.

Olin väärässä. Vaikka ihoni pysyi kimmoisana ja nuorekkaana, uhkaavat rypynalut ilmestyivät edelleen suun ja silmien ympärille. Epätoivoisena ostin erilaisia ryppyvoiteita ja sain ryppyjen kehittymisen hetkeksi pysäytettyä. Sitten satuin lukemaan iltapäivälehdestä juttua Kardashianin siskoksista. Heidän ei juuri koskaan nähty hymyilevän, mikä herätti ihmetystä meidän tavisten keskuudessa. Miten voi olla noin vakava, kun omistaa miljoonia ja voi tehdä mitä ikinä haluaa? Syy oli rypyt. Siskokset kertoivat, että hymyily aiheuttaa ryppyjä silmien ja suun ympärille. Siinä se oli! Puuttuva pala, jota en ollut ottanut huomioon! Miten en aikaisemmin tullut ajatelleeksi tuota!?

Täytän siis viisikymmentä, mutta peilistä minua tuijottaa kaksikymppinen kaveri. Asun yksi pimeässä asunnossa, käyn ulkona vain ilta- ja yöaikaan, teen töitä yövartijana ja nukun päivät. Syön porkkanaa, lanttua, omenia ja viljatuotteita. Juon vettä enkä koske limppareihin tai alkoholiin. Karkkia, jäätelöä ym. sokeriherkkuja en ole syönyt vuosikymmeniin. Elän yksi, en pidä yhteyttä kehenkään eikä minulla ole ystäviä saatikka läheisiä sukulaisia. Olen lopettanut hymyilemisen enkä naura enää koskaan. Ihoni on sileä ja rypytön. Elämä on ihanaa. 

Hurja muodinmuutos

Kyllä minäkin jotain muodista tiedän. Lukekaa vaikka muotiblogi. Muodissa ärsyttää eniten epäkäytännöllisyys, epämukavuus, rahastus ja jatkuva vaihtelu. Eli ei voisi vähemmän kiinnostaa.

Elin ysärillä vielä kasarin hengessä. Puin päälleni olkatoppauspikkutakkeja ja pillifarkkuja. Mitäs sitä vanhaa ja hyväksi havaittua vaihtamaan. Maailma ympärillä muuttui nopeasti ja jätti minut jälkeensä. Tähän saumaan sattui tapaus, joka todellakin ravisteli hereille.

Olimme tulleet maalta kaupunkiin ostoksille (shoppailemaan) ja päätin ostaa uudet farmarihousut (farkut). Torin laidalla sijaitseva osuuskauppa (Sokos) vaikutti paikalle, mistä saa farmarihousuja. Edellisestä käynnistä oli aikaa ja tietenkin kaikki oli sillä välin muuttunut. Rakennus oli remontoitu eikä mikään ollut ennallaan. Taas kerran totesin, että maailma muuttuu liian nopeasti enkä pysy perässä. Ja sekös ärsyttää.

Etsin hengareista housuja ja tapani mukaan koppasin pari ensimmäistä, jotka näyttivät suhtkoht oikean kokoisille. Vaatteiden ostaminen on yhtä helvettiä eli mitä nopeammin koko tilanne on ohi sitä parempi. Sovituskoppiin mars ja sovittamaan.

Ei olleet farkut enää niin kuin kasarilla. Ei sinne päinkään. Kaikki muutokset, valinnan vaikeus, hikinen sovittaminen ja kaupassa pyöriminen kiristi maalaispojan pinnaa oikein tosissaan. Housut eivät miellyttäneet eikä minulla ollut aikomustakaan käydä koko osastoa läpi löytääkseni etsimäni. Tulin ulos sovituskopista ja yhytin myyjän, joka järjesteli vaatehyllyjä.

- Ei teillä satu olemaan sellaisia normifarkkuja? Suoria ja kapeempia lahkeesta? Tavallisia?

Myyjä katsoi minua yllättyneenä mutta kokosi nopeasti itsensä niin kuin asiakaspalvelun ammattilaisen tuleekin. Hän otti ojentamani farkut vastaan, viikkasi niitä tovin ja selitti sitten kärsivälliseen sävyyn:

- Teidän kannattaa varmaan katsoa tuolta miesten osastolta. Tämä on naisten puoli eikä täältä löydy miesten farkkuja. Meidän osastot vaihtoivat paikkaa viime talven remontissa.

Se tunne, kun elimistö pukkaa kaikista huokosista yhtä aikaa litran verran tuskanhikeä. Tunsin, miten puna levisi kaulasta päähän niin, että korvia kuumotti. Sillä hetkellä tajusin, miksi ne muutamat (nais)asiakkaat olivat katsoneet minua niin pitkään, kun painelin sovituskoppiin pari naistenfarkkuja kainalossani. Ja miksi housut olivat tuntuneet niin omituisen kireälle vyötäröstä mutta leveälle lantiosta. Kiitin myyjää opastuksesta, käännyin kannoillani ja palasin takaisin lähtöruutuun kiertämättä miestenosaston kautta.

Muotiblogi

Muotiblogit tuntuvat olevan niin pinnalla, että päätin kantaa myös omat korteni kekoon aiheesta. Olenhan ollut muodin jäljessäkävijä jo vuosikymmeniä, ja persoonallinen pukeutumiseni ei ole herättänyt minkäänlaisia tunteita siellä, missä olen sattunut näyttäytymään.

Näin syksyisin suosin kumisaappaita. Ne antavat mukavan suojan jaloille loskaisella kelillä ja onhan musta kumi aika mäheän näköinen. Alusvaatteina käytän vielä boksereita ja vasta pakkasten alettua laitan pitkät alushousut, yksiväriset. Tosin värillä ei ole väliä, koska vain vaimo näkee ne.

Kotioloissa viihdyn parhaiten verkkarit + t-paita yhdistelmällä. Jalassa on milloin villasukat, milloin ei mitään. Juhlallisempina päivinä laitan päälleni bändipaidan. Tällä hetkellä pinnalla on Muse ja Tarot. Koiraa ulkoiluttaessa vedän joskus jalkaa Reinot. Reinoilla on mukava piipahtaa myös lähikaupassa.

Talven ykköshittini on Kups-pipo, paksu talvitakki, hiihtohanskat ja tuulipuvun housut. Kaupungilla käydessä voin kulkea myös farkuissa, joka toimii säällä kuin säällä. Kaulahuivia käytän aniharvoin, vain jos sää sen vaatii.

Keväällä pitkät kalsarit vaihtuvat taas boksereihin yms. (katso kohta: syksyn vaatetus). Kesällä laitan jalkaan rantasandaalit ja shortsit, päälle t-paidan (bändipaita erikoistilaisuuksiin) sekä lippisen. Näillä pärjäänkin sitten aina syksyn kylmille saakka. Voipa olla, että tarpeeksi lämpimänä päivänä laitan jalkaani uimahousut ja pulahdan järveen.