Pyörällä halki Suomen 5. päivä: S****na kone älä hyydy

27.07.2018
Otsikoksi valikoitui eräs Edu Kettusen biisin nimi. Syy selviää myöhemmin.

Heräsin aamuyöllä siihen, että teltta oli muuttunut jääkaapiksi. Teltan kattoon tiivistyi hengitysilmasta kosteutta ja kylmyys tuntui luissa ja ytimissä. Tarkistin kännykästä tilanteen ja kyllä, Saariselällä oli + 6 astetta (tuntuu kuin + 3). Miksukin paleli, joten puimme lisää vaatteita, että saimme jatkettua unia.

Jotenkin hauskoja nuo sääennusteet, joissa kerrotaan todellisen lämpötilan lisäksi tuntuu –lämpötila. Onkohan sääaseman työtekijöillä jaettu vuorot tuntuu –lämpötilan päivittämisestä? Sääaseman Seppo pukee päälleen, astuu ulos aamuyöhön tunneilla, seisoo paikoillaan vartin raikkaassa ilmassa ja tuumaa: ”kyllä tämä tuntuu kuin + 3 asteiselle”…

"Tuntuu kuin + 3"

Luxia Caravan & Camping Saariselkä

Kuuden maissa heräsin kaukaa kuuluvaan koirien haukuntaan. Koiria oli paljon ja meteli yhtäjaksoista. Mielikuvituksessani kehitin tarinan turistista, joka törmäsi autolla poroon ja nyt vihaiset alkuasukkaat jahtasivat häntä metsässä ajokoirien kanssa kuin kuninkaalliset kettua. Nukahdin uudestaan ja kun heräsin, haukkuminen oli loppunut. Aamulla törmäsin Luxia Caravan -aluetta pitävään rouvaan ja kysyi, onko lähellä joku koiratarha. – Onpa hyvinkin. Siellä on kaksisataa koiraa! Se ei siis ollut unta.

Luxiasta löytyi pesukone ja kuivausrumpu. Siitä plussaa.

Aamu lämpeni sitä mukaa, kun aurinko nousi korkeammalle. Miksu oli toipunut eilisestä mutta puhelin ei. Jouduimme siis taittamaan päiväetapin Saariselältä työkaverin mökille Petkulaan ilman kommunikointivälinettä. Sovimme taas, että etenemme 20 – 25 km sykleissä. Päivän sää oli suotuisa, tie hyvä ja Miksun mieli korkealla, joten tämä reissupäivä sujui rattoisasti siihen saakka, kunnes saavuimme mökille.

Poroja. Joka paikassa.

Tauko. Mehua, juotavaa jogurttia ja eväsleipää.

Päivä oli taas helteinen. Uimaranta tuli pyörämatkan aikana tarpeeseen.

Petkulan mökin tienhaara oli sen verran huomaamaton, että päätin parkkeerata auton mökkitien alkuun lähelle maantietä ja jäädä odottamaan, että Miksu saapuu perille.

Perillä Petkulassa. Päivän pyöräilysaldo 88 km.

Kun Miksu heitti pyörän mökille, oli aika lähteä Sodankylään ostamaan uutta puhelinta. Paitsi ettei lähdettykään. Auto ei nimittäin startannut.

Hetken tuskailun ja tuloksettomien starttausyritysten jälkeen sain kuningasidean: työnnetään auto sivutieltä maantielle ja otetaan mäkistartti. Auto oli sopivasti rinteessä ja edessä parisataa metriä alamäkeä. Ei onnistunut tämäkään. Jouduin pysäyttämään vapaasti rullaavan auton viimetingassa niin, että se jäi sopivasti pienen maantiesillan edustalle ja tukki toisen kaistan kokonaan.

Auto jäi sillankorvaan tukkeeksi. Ei hampaita naurattanut.

Sitten etsimme varoituskolmiota, jota ei ollut. Ei auttanut muu kuin ottaa keltainen tyynynpäällinen ja lähettää Miksu parisataa metriä rinnettä ylös huiskimaan varoitusta lähestyville autoilijoille.

Aloitin soittorumban: tiepalvelu ilmoitti, että heillä on auto Rovaniemellä. Liian pitkä matka. Kysäisin 112:sta että mitä tehdään, vaarallinen tientukko maantiellä. "Soita hinauspalveluun". Niinpä tietenkin! Hinauspalvelun ukko ilmoitti, että tulee n. puolen tunnin/tunnin kuluttua. Tunnin päästä saimme autoon virtaa ja tilanne oli ohi.

Iltäpäivä oli niin kuuma, että vuorottelimme tien varressa: toinen huilasi varjossa sillä aikaa, kun toinen varoitti tulevaa liikennettä sillalle sammuneesta autosta.

Ilmeisesti virrat vei ilmastointi + poppivehkeet + autokylmälaukku, joka oli kytkettynä tupakansytyttäjään. Ajoin viimeiset kolme päivää 20-40 km pätkiä, odottelin Miksua taukopaikoilla ja pyöritin ko. laitteita auton ollessa parkissa. Tämä viimeisin Petkulan pysäkki oli sitten liikaa. Oppia ikä kaikki.

Autoepisodin jälkeen olimme henkisesti uupuneita. Lisäksi odotteluun meni niin kauan aikaa, että puhelimen osto jäi seuraavaan päivään. Oli aika muuttaa suunnitelmaa. Yhden yön sijasta päätimme viettää mökissä kaksi yötä, eli seuraava päivä oli vapaapäivä.

Hyvää yötä!

Voin kertoa, että illalla sauna ja sen jälkeen pehmeä sänky lämpimässä mökissä tulivat todella tarpeeseen!

Seuraavana päivänä kävimme Sodankylässä. Tarina jatkuu...

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Pyörällä halki Suomen 4. päivä: Vesi vanhin vitsauksista

26.07.2018
Vahinko ei tule kello kaulassa, sanotaan. Harmi. Torstaina olisi tarvittu vähän kellon kilinää. Ja perjantaina. Mutta vahinko ei tullut kello kaulassa.

Jokitörmä Camping Kaamanen

Torstaiaamun sää oli erilainen. Taivaalta tihkutti vettä ja lämpötila huiteli + 14 asteessa samaan aikaan, kun muu Suomi kylpi 25 – 30 asteen helteessä. Meidän tilanteeseen viileä ilma sopi paremmin, vesisade ei.

Päivän ensimmäinen taukopaikka sovittiin Karhunpesäkivelle, jonne oli matkaa 43 kilometriä. Karhunpesäkivi on Ivalo–Inari-maantien varrella sijaitseva suuri siirtolohkare, joka on sisältä ontto. Karhunpesäkivi on Suomen suurin tafoni, joka on syntynyt kiven sisuksen rapautuessa vähitellen veden ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta. Onkalon seinämillä ja katossa on kennomaista pintaa, joka syntyy heikomman kiviaineksen rapautuessa pois vahvemman ympäriltä. Karhunpesäkiven luokse johtaa polku ja sisällä olevaan luolaan pääsee kiven juurella olevasta aukosta.

Karhunpesäkiven matkamuistomyymälä

Edellisestä käynnistä Karhunpesäkivellä oli ehtinyt vierähtää aikaa. Minulla on 70-luvulla kuvattu kaitafilmi, jossa meidän perhe kiipeää pitkät puurappuset ylös kivelle ja käymme sisällä ihmettelemässä näkymiä. Nyt seurasin isän jalanjälkiä ja vein oman pojan katsomaan kiveä.

Huoltomiehen joutoaika kului karhuja katsellessa

Paikka oli muuttunut sitten viime näkemän. Ennen paikalla oli vain P-alue ja portaat. Nyt pysähtymispaikalle oli rakennettu turistirysä, jossa kaupiteltiin kaikkea Lappiin liittyvää rekvisiittaa. Paikalla oli myös kahvila, joten päätin mennä sisälle pitämään sadetta ja juomaan kupposen kuumaa.

Sateen kypsyttämä pyöräilijä saapuu taukopaikalle.

Odottelin pyöräilijää sateensuojassa ja aavistin, että tämä etappi ei ole kovin mieluinen. Viimein Miksu saapui paikalle ja kirosi ensimmäisenä vesisateen. Hän otti sadetakintaskusta kännykän ja aloitti välittömästi sadattelun. Sadetakki oli päästänyt veden rintataskuun ja kännykkä lillui ties miten kauan märkänä. Alkoi valtava rumba ja pian kännykkä oli taukopaikan hirsipöydällä atomeiksi purettuna. Miksu kuivasi puhelimen osia ja koetti kuumeisesti pelastaa mitä pelastettavissa oli.
- Onko meillä riisiä?
- Ei ole muuta kuin niitä risottopusseja.
- Anna yksi sellainen!

Iphonen pelastusoperaatio käynnissä.

Risottopussissa oli riisin lisäksi kastikejauhoa. Miksu teippasi kännykän aukot (virta- ja kuulokepistokkeet) umpeen ja tyrkkäsi kännykän pussiin. Hyvässä lykyssä riisi imee puhelimen kosteuden ja kännykkä alkaa pelittämään uudestaan. Mutta tämä selvisi vasta vuorokauden kuluttua. Seuraavaksi soitin Miksun serkulle Jussille Ivaloon ja kysyin, voidaanko tulla käymään kylässä. "On vähän tilanne päällä". Jussille sopi hyvin ja riisiäkin kuulemma löytyi, joten heitimme pyörän kyytiin ja ajoimme kaksikymmentäkilometriä Ivaloon rankassa vesisateessa. Perillä Miksu vaihtoi kännykän riisipussiin ja tilanne oli ohi. Jäimme Jussin luokse pariksi tunniksi huilaamaan ja pitämään sadetta.

Ennen lähtöä Ivaloon kävimme tutustumassa Karhunpesäkiveen.

Sattuneista syistä Miksun ajatukset olivat aivan muualla...

Pieni anekdootti vierailusta: Kun tulimme perille, pudotin Miksun pois kyydistä kerrostalon sisäpihalla ja ajoin kiinteistön vieressä olevalle parkkipaikalle. Palasin jalan, astuin porraskäytävään ja kiipesin portaat ylös. Sitten meni sormi suuhun: yhdessäkään ovessa ei ollut nimikylttiä. Puhelinsoiton jälkeen Jussi tuli avaamaan oven ja löysin oikeaan asuntoon.
- Teillä ei oo täällä nimiä ovissa?
- Ei niin. Kukaan ei tykkää laittaa. Kaikki kuitenkin tietää, missä asunnossa kukakin asuu.
"Oh boy" mietin mielessäni. "Nyt ollaan Lapissa!"

Saariselkä. Kuten yleensä, valokuvassa maisema ei näytä miltään.

Kun puhelin oli pois pelistä, muutimme etappisuunnitelmaa. Ajoin n. 20-25km ja odotin sitten taukopaikalla. Tämä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Samalla oli paljon mukavampaa nähdä tunnin välein, kuin odottaa yli kaksi tuntia keskellä ei mitään tietämättä, miten matka edistyy.

Luxia Caravan pohjoisesta tultaessa

Luxia Caravan etelästä tultaessa

Vesisade taukosi ja jatkoimme matkaa. Edessä oli etappi Saariselälle. Reitti näytti raskaalle ja mittasin huvikseni yhden nousun auton matkamittarilla: 3 kilometriä tiukkaa ylämäkeä! Kiitin itseäni, että en lähtenyt kokeilemaan samaa pyörällä. Miksulla olisi mennyt hermot odotteluun, kun isäukko taluttaa pyörää ylämäessä täristen ja hikoille.

Yhdistetty wc-suihku-pyykkitupa tässä rakennuksessa.

Nothing special, sanois englantilainen

Lähellä oli nuotiopaikka, eli päivän menu sisälsi grillimakkaraa

Camping Luxia sijaitsee pohjoisesta tullessa niin piilossa, että pyyhkäisin vahingossa 10 km ohi, ennen kuin tajusin virheen. Kuka nyt karttaa tarvitsee suoralla tiellä! Kun näin, minkälainen camping oli, tein u-käännöksen ja ajoin tien toisella puolella olevaan hotelli/mökkikylään. Mökkien hinnat (1 hengen mökki 80 € yö, 2 hengen mökki 110€!!) saivat minut palaamaan häntä koipien välissä Luxiaan. Lopulta maksoin 14 € telttayöstä + 5 € pyykinpesukoneesta ja kuivausrummusta. Pian myös Miksu pyöräili paikalle. Hän vilkaisi hiekkakenttää, jonka laidalla telttamme näkötti ja tuumasi lakonisesti:
- Mitä etelämmäksi tullaan, sitä vaatimattomampia on leirintäalueet.
Päivän pyöräilysaldoksi tuli 84 km.

Tässä vielä arvostelu Luxia Caravan ja Camping:

Miksu: 5/10
+ pyykinpesumahdollisuus
+ huomattavasti edullisempi kuin vastapäinen alue.
- vaatimaton varustelu/tilat
- ei veden äärellä

Minä: 5/10
+ edullinen
+ pyykinpesukone ja kuivausrumpu
- tarkoitettu lähinnä karavaanareille, vaatimaton
- hiekkakenttä, telttailuun vähän paikkoja

Seuraavana päivänä epäonni seurasi kintereillä ja epäilys hiipi puseroon: "Ei tämä jumaliste voi jatkua näin..."

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Pyörällä halki Suomen 3. päivä: Pyörämatka alkaa

Tuhti aamupala. Risottoa tottakai.

25.07.2018
Tämä aamu oli erilainen: nyt alkoi Miksun urakka polkupyörällä Nuorgamista Helsinkiin. Aluksi tarkoitus oli, että ajan Utsjoelle ja pidämme ensimmäisen taukopaikan Norjan puolella. Lisäksi sovimme käsimerkistä: kun ohitan Miksun autolla, moikkaan hänelle mennessä. Jos Miksu moikkaa takaisin, kaikki on kunnossa ja ajan seuraavalle etapille. Jos taas ei moikkaa, tiedän että jotain on vialla ja osaan pysähtyä.

Nuorgam - Helsinki. Let's Go! Kulkupelinä Tunturin Romeo ja Julia, kolmivaihteinen naistenpyörä 1900-luvulta.

 Miksu polkaisi pyörällä matkaan ja minä jäin pakkaamaan autoa. Kävin kaupassa tankkaamassa autojääkaapin ja huoltamolla tankkaamassa auton. Noin puolen tunnin jälkeen olin valmiina lähtöön. Nuorgam - Utsjoki maantie mutkittelee kauniisti Tenojoen vartta pitkin, mutta olin sen verran täpinöissäni, että en joutanut katsomaan maisemia. Sen sijaan seurasin auton matkamittaria ja koetin arvioida, koska ajaisin Miksun kiinni. Kymmenen kilometrin jälkeen valmistauduin kohtaamiseen, mutta poikaa ei näkynyt. 

Joku vitsaili meille lähtiessä, että helppohan se on Nuorgamista tulla etelään, kun on pelkkää alamäkeä.

Kun olin ajanut 15 kilometriä, aloin huolestua. Ei kai kaveri lähtenyt väärään suuntaan? Todennäköisesti ei. Vaihtoehtoja oli vain kaksi ja toisessa suunnassa vastaan tulee Norjan raja. Mutta silti? Viimein erään ylämäen puolessavälissä pyöräili tuttu hahmo ja huokaisin helpotuksesta. Ei mitään hätää!

Ajoin ohi ja moikkasin mennessäni. Tarkistin taustapeilistä ja huomasin, että Miksu ei moikannut takaisin. Jotain vialla? Pysähdyin seuraavalle P-paikalle ja jäin odottamaan poikaa.
- Moi. Onko jotain hätänä?
- Ei. Unohdin vaan moikata takaisin!

Pysähdys tuli kuitenkin tarpeeseen. Miksu pumppasi renkaisiin lisää ilmaa, rasvasi ketjut ja lisäsi hyttysmyrkkyä. Hyttyset olivat tosin se pienin riesa. Isompi vaiva olivat kymmenet kärpäset, jotka pörräsivät hikisen pyöräilijän ympärillä.

Utsjoen kahvila. Nurkkapöydässä vanhat äijät puhuivat saamenkielellä. Hauskan kuuloista keskustelua.

Kahvilan varoituskyltti. Koska en ole skinny, jätin kakun väliin ja otin pelkän kahvin.

 Matka jatkui. Ajoin Utsjoelle ja arvioin, että minulla oli tunti aikaa ennen seuraavaa taukoa. Ajoin Utsjoki sightseeing kylän läpi, mikä oli nopeasti tehty. Sitten ostin kaupasta postikortin, etsin kahvilan ja menin juomaan kupposen kahvia samalla kun kirjoitin terveisiä kotiin. Tosin postikortti oli lähinnä minulle itselleni. Lähetän niitä satunnaisesti reissuilta ja kotona talletan kortit kansioon muistoksi. 

Kahvilan jälkeen ajoin sillan yli Norjaan. Heti sillan jälkeen oikealla oli P-paikka, johon jäin odottamaan. Ei tarvinnut odottaa kauan. Miksu polki ilmeisen hyvävoimaisen näköisenä ja pidimme tankkaustuokion auton varjossa. Helle huiteli + 27 asteessa, joten nestettä kului litra tolkulla.

Utsjoelta pääsee Tenojoen yli Norjaan Saamen siltaa pitkin.

Tauon jälkeen matka jatkui kohti Kaamasta.

 Matkaa oli taitettu 40 kilometriä. Seuraava yhteinen taukopaikka suunniteltiin 50 kilometrin päähän. Puolivälissä Miksu pitäisi oman minitauon. Jatkoimme matkaa ja minä pistin ylös matkamittarin lukemat. Aika tasan 50 kilometriä myöhemmin tuli vastaan P-paikka, joka sijaitsi pienen maantiesillan kupeessa. Sillan ali virtasi puro, jossa oli vilvoittavaa vettä. Täydellinen taukopaikka.

Puurot kiehumaan.

Jo aamulla huomasin, että auton ilmastointi ei toiminut. Tämähän sattui hienosti näin hellepäivänä! Lapin P-paikoilla ei ole varjoisia kohtia, joten levittelit pyyhkeet tuulilasille ja sain auton sisälämpötilan laskemaan alle neljäänkymmeneen asteeseen. Toinen huono uutinen koski eturenkaita. Auto tuntui puoltavan oikealle ja vika oli syönyt molempien eturenkaiden sisäpinnat sileiksi. Ei auttanut muuta kuin aloittaa soittorumba rengasliikkeisiin. Ivalosta ja Sodankylästä ei irronnut meidän aikatauluun sopivaa aikaa, mutta onneksi sain varattua ajan Rovaniemelle seuraavalle maanantaille. Nyt piti sitten laittaa kädet ristiin ja toivoa, että renkaat kestävät vielä 400 kilometriä.

90 kilometriä takana vastatuulessa ja + 27 asteen helteessä.

Uinti raikkaassa purovedessä tuli hellepäivänä tarpeeseen.

Päivä oli helteinen ja Miksu valitti vastatuulesta. Kun tähän vielä lisäsi mäkisen maaston, ei päivän etappi ollut todellakaan helppo. Ajoin edellä Lomakylä Jokitörmään Kaamaseen ja varasin meille telttapaikan. Campingia pitää vanha pariskunta, joilla ei ollut kiirettä mihinkään. Leppoisaan meininkiin sopi sekin, että heidän pankkikortinlukija ei toiminut. Kävin haalimassa matkakassasta kolikoita ja maksoin majoituksen käteisellä, 18 euroa yö. Itse alue oli nimensä mukaisesti jokitörmällä metsän laidassa. Maasto näytti hyttyshautomolle, mutta verenimijöitä oli yllättävän vähän. Sitäkin enemmän oli paarmoja, jotka eivät välittäneet helteestä. Pystytin teltan ja päätin käydä iltapäiväkahvilla.

Täälläkin olimme ainoat telttailijat karavaanareiden joukossa.

Kun olin juonut kahvit Kaamasen Kievarissa, sain idean lähteä ajamaan Miksua vastaan tarkistamaan, miten matka edistyi. Hetkeä aikaisemmin lämmin sadekuuro kasteli maan, mutta ei raikastanut ilmaa yhtään. Ehdin ajaa vain pari kilometriä, kun puhelin soi. Miksu ilmoitti, että matkateko piti keskeyttää kaksikymmentä kilometriä ennen määränpäätä, koska kovat sääolot ja ylämäet vaativat veronsa. Hain pojan ja pyörän kyytiin ja ajoimme leirintäalueelle tankkaamaan ja lepäämään.

Kaamasessa ei eletä vielä 24/7 aikataululla. Kadehdittavaa.

Miksua otti selvästi päähän päivän pyöräilytavoitteesta jääminen. Lohdutin, että saavutettu 123 kilometriä ei ollut missään nimessä huono suoritus. Tankkaus ja pulahdus jokeen piristivät mieltä. Ensimmäinen päivä antoi esimakua, että reissusta ei tulisi helppoa.

Miksu testasi Jokitörmän rannan. Lämmintä vettä, kuten kaikkialla tänä hellekesänä.

Sauna jäi testaamatta. Olisi kustantanut 15 euroa tunti.

Tässä vielä arvostelu Lomakylä Jokitörmä Campingista:

Minä: arvosana 6/10
+ edullinen
+ rauhallinen sijainti
- keittiötilat pienet ja helteellä kuuma
- pankkikortin lukija ei toiminut (yhteyshäiriö). Onneksi oli käteistä. 

Miksu: arvosana 7/10
+ veden äärellä
+ ei mitään valittamista
- melko mitäänsanomaton (miinus?)
- ei mitään kehuttavaa 

Seuraavana päivänä oli edessä etappi Kaamanen – Saariselkä. Päivään mahtui karhuja, vesisadetta ja hajonnutta elektroniikkaa.

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."