Pyörällä halki Suomen 4. päivä: Vesi vanhin vitsauksista

26.07.2018
Vahinko ei tule kello kaulassa, sanotaan. Harmi. Torstaina olisi tarvittu vähän kellon kilinää. Ja perjantaina. Mutta vahinko ei tullut kello kaulassa.

Jokitörmä Camping Kaamanen

Torstaiaamun sää oli erilainen. Taivaalta tihkutti vettä ja lämpötila huiteli + 14 asteessa samaan aikaan, kun muu Suomi kylpi 25 – 30 asteen helteessä. Meidän tilanteeseen viileä ilma sopi paremmin, vesisade ei.

Päivän ensimmäinen taukopaikka sovittiin Karhunpesäkivelle, jonne oli matkaa 43 kilometriä. Karhunpesäkivi on Ivalo–Inari-maantien varrella sijaitseva suuri siirtolohkare, joka on sisältä ontto. Karhunpesäkivi on Suomen suurin tafoni, joka on syntynyt kiven sisuksen rapautuessa vähitellen veden ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta. Onkalon seinämillä ja katossa on kennomaista pintaa, joka syntyy heikomman kiviaineksen rapautuessa pois vahvemman ympäriltä. Karhunpesäkiven luokse johtaa polku ja sisällä olevaan luolaan pääsee kiven juurella olevasta aukosta.

Karhunpesäkiven matkamuistomyymälä

Edellisestä käynnistä Karhunpesäkivellä oli ehtinyt vierähtää aikaa. Minulla on 70-luvulla kuvattu kaitafilmi, jossa meidän perhe kiipeää pitkät puurappuset ylös kivelle ja käymme sisällä ihmettelemässä näkymiä. Nyt seurasin isän jalanjälkiä ja vein oman pojan katsomaan kiveä.

Huoltomiehen joutoaika kului karhuja katsellessa

Paikka oli muuttunut sitten viime näkemän. Ennen paikalla oli vain P-alue ja portaat. Nyt pysähtymispaikalle oli rakennettu turistirysä, jossa kaupiteltiin kaikkea Lappiin liittyvää rekvisiittaa. Paikalla oli myös kahvila, joten päätin mennä sisälle pitämään sadetta ja juomaan kupposen kuumaa.

Sateen kypsyttämä pyöräilijä saapuu taukopaikalle.

Odottelin pyöräilijää sateensuojassa ja aavistin, että tämä etappi ei ole kovin mieluinen. Viimein Miksu saapui paikalle ja kirosi ensimmäisenä vesisateen. Hän otti sadetakintaskusta kännykän ja aloitti välittömästi sadattelun. Sadetakki oli päästänyt veden rintataskuun ja kännykkä lillui ties miten kauan märkänä. Alkoi valtava rumba ja pian kännykkä oli taukopaikan hirsipöydällä atomeiksi purettuna. Miksu kuivasi puhelimen osia ja koetti kuumeisesti pelastaa mitä pelastettavissa oli.
- Onko meillä riisiä?
- Ei ole muuta kuin niitä risottopusseja.
- Anna yksi sellainen!

Iphonen pelastusoperaatio käynnissä.

Risottopussissa oli riisin lisäksi kastikejauhoa. Miksu teippasi kännykän aukot (virta- ja kuulokepistokkeet) umpeen ja tyrkkäsi kännykän pussiin. Hyvässä lykyssä riisi imee puhelimen kosteuden ja kännykkä alkaa pelittämään uudestaan. Mutta tämä selvisi vasta vuorokauden kuluttua. Seuraavaksi soitin Miksun serkulle Jussille Ivaloon ja kysyin, voidaanko tulla käymään kylässä. "On vähän tilanne päällä". Jussille sopi hyvin ja riisiäkin kuulemma löytyi, joten heitimme pyörän kyytiin ja ajoimme kaksikymmentäkilometriä Ivaloon rankassa vesisateessa. Perillä Miksu vaihtoi kännykän riisipussiin ja tilanne oli ohi. Jäimme Jussin luokse pariksi tunniksi huilaamaan ja pitämään sadetta.

Ennen lähtöä Ivaloon kävimme tutustumassa Karhunpesäkiveen.

Sattuneista syistä Miksun ajatukset olivat aivan muualla...

Pieni anekdootti vierailusta: Kun tulimme perille, pudotin Miksun pois kyydistä kerrostalon sisäpihalla ja ajoin kiinteistön vieressä olevalle parkkipaikalle. Palasin jalan, astuin porraskäytävään ja kiipesin portaat ylös. Sitten meni sormi suuhun: yhdessäkään ovessa ei ollut nimikylttiä. Puhelinsoiton jälkeen Jussi tuli avaamaan oven ja löysin oikeaan asuntoon.
- Teillä ei oo täällä nimiä ovissa?
- Ei niin. Kukaan ei tykkää laittaa. Kaikki kuitenkin tietää, missä asunnossa kukakin asuu.
"Oh boy" mietin mielessäni. "Nyt ollaan Lapissa!"

Saariselkä. Kuten yleensä, valokuvassa maisema ei näytä miltään.

Kun puhelin oli pois pelistä, muutimme etappisuunnitelmaa. Ajoin n. 20-25km ja odotin sitten taukopaikalla. Tämä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Samalla oli paljon mukavampaa nähdä tunnin välein, kuin odottaa yli kaksi tuntia keskellä ei mitään tietämättä, miten matka edistyy.

Luxia Caravan pohjoisesta tultaessa

Luxia Caravan etelästä tultaessa

Vesisade taukosi ja jatkoimme matkaa. Edessä oli etappi Saariselälle. Reitti näytti raskaalle ja mittasin huvikseni yhden nousun auton matkamittarilla: 3 kilometriä tiukkaa ylämäkeä! Kiitin itseäni, että en lähtenyt kokeilemaan samaa pyörällä. Miksulla olisi mennyt hermot odotteluun, kun isäukko taluttaa pyörää ylämäessä täristen ja hikoille.

Yhdistetty wc-suihku-pyykkitupa tässä rakennuksessa.

Nothing special, sanois englantilainen

Lähellä oli nuotiopaikka, eli päivän menu sisälsi grillimakkaraa

Camping Luxia sijaitsee pohjoisesta tullessa niin piilossa, että pyyhkäisin vahingossa 10 km ohi, ennen kuin tajusin virheen. Kuka nyt karttaa tarvitsee suoralla tiellä! Kun näin, minkälainen camping oli, tein u-käännöksen ja ajoin tien toisella puolella olevaan hotelli/mökkikylään. Mökkien hinnat (1 hengen mökki 80 € yö, 2 hengen mökki 110€!!) saivat minut palaamaan häntä koipien välissä Luxiaan. Lopulta maksoin 14 € telttayöstä + 5 € pyykinpesukoneesta ja kuivausrummusta. Pian myös Miksu pyöräili paikalle. Hän vilkaisi hiekkakenttää, jonka laidalla telttamme näkötti ja tuumasi lakonisesti:
- Mitä etelämmäksi tullaan, sitä vaatimattomampia on leirintäalueet.
Päivän pyöräilysaldoksi tuli 84 km.

Tässä vielä arvostelu Luxia Caravan ja Camping:

Miksu: 5/10
+ pyykinpesumahdollisuus
+ huomattavasti edullisempi kuin vastapäinen alue.
- vaatimaton varustelu/tilat
- ei veden äärellä

Minä: 5/10
+ edullinen
+ pyykinpesukone ja kuivausrumpu
- tarkoitettu lähinnä karavaanareille, vaatimaton
- hiekkakenttä, telttailuun vähän paikkoja

Seuraavana päivänä epäonni seurasi kintereillä ja epäilys hiipi puseroon: "Ei tämä jumaliste voi jatkua näin..."

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."