Muistan kuulleeni Miksun suunnitelmasta ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Itse hän kertoi suunnitelleensa matkaa jo kolme vuotta. Ensin ehdotin, että lähden mukaan skootterilla. Viime vuonna halusin jo pyöräillä koko reissun. Karu todellisuus iski kasvoihin, kun kävimme vuosi sitten elokuussa neljän päivän pyöräretkellä, jossa matkaa kertyi 280 km. Reissu oli antoisa mutta rankka. Nuorgamista Helsinkiin matka on melkein viisi kertaa pidempi, joten otin järjen käteen ja ehdotin, että tulen mukaan autolla. Suunnitelmana oli, että viemme polkupyörän autolla Nuorgamiin ja poika pyöräilee Helsinkiin samalla, kun minä ajan etapit autolla ja hoidan huoltohommat. Näin tehtiin.
Reissusta muodostui ikimuistoiset kaksi ja puoli viikkoa. Matkalla tuli epätoivon hetkiä, onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä. Näitä tasapainotti onnistumiset, hauskat kohtaamiset, iloiset yllätykset ja mahtavat maisemat. Kerron reissutarinan blogissani päivä päivältä, jahka saan valokuvat ja muistiinpanot purettua. Tämä on tarina isän ja pojan vähän erilaisesta kesälomamatkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti