Dublin eka päivä: (melkein molemmat) pojat palasivat kaupunkiin

Kaikki alkoi koronavuonna 2020. Eräänä mökkiviikonloppuna vaimot saivat päähänsä, että me lähdetään porukalla katsomaan Duran Durania Dubliniin. Keikka piti alunperin olla kesäkuussa 2020, mutta siirtyi pandemian vuoksi vuodella. Seuraavana vuonna pandemia jatkui ja keikkaa siirrettiin taas vuodella. Vihdoin armon vuonna 2022 näytti siltä, että konsertti toteutuu, joten nousimme kesäkuisena perjantaina Finnairin kyytiin ja lensimme sinivalkoisin siivin satujen saarelle. Runollista eikö totta?

Dublinin lentoasemalla meitä odotti jonkinmoinen kaaos: matkalaukkujen purkutila oli täynnä... matkalaukkuja. Niitä oli hujan hajan pitkin käytäviä, ilmeisesti tarkoitettuna lastattavaksi jatkolennoille. Good luck sanon minä. Onneksi meillä oli suora lento Helsingistä ja laukut tulivat samalla kyydillä. Myöhemmin selvisi, että työvoimapulan vuoksi sama kaaos vallitsi muillakin kentillä ympäri maailmaa. Korona-aika on tehnyt tehtävänsä.

Kentältä matkustimme hotelliin puheliaan kuskin kyydissä. Matka kustansi neljältä henkilöltä 30 € eli jos olet liikkeellä isommalla seurueella, taksi on hyvä vaihtoehto.

Rakennustyömaataulu herätti hilpeyttä.

Kun majoittautuminen oli suoritettu ja laukut purettu, lähdimme tutustumaan ja aistimaan irlantilaisuutta. Nopeiten se tapahtuu maistelemalla irlantilaisia viskejä. Kake ja Tiina suosittelivat Teeling Whiskey Distilleryn viskitaistingiä joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. 

Teeling Whiskey Distillery on uusi, vuonna 2015 perustettu panimo Dublinin laitakaupungilla. Paikan kotisivut löytyvät tästä: Teeling

Ennen kierrosta jouduimme hieman odottamaan. Kanapiirakka ja makkararulla, kiitos.

Kierroksen alustuksen piti iäkäs herrasmies, joka tuntui tietävän kaiken viskistä. Harmi, että paikalla kuulunut melu peitti välillä äänen alleen ja osa tarinasta jäi kuulematta.

Irlantilaista viskiä tislataan käytetystä ohramaltaasta kolmeen kertaan ja lopputuloksena on 80 % alkoholia. Tämä jytäkkä mehu laimennetaan vedellä noin 63 %:iin, ennen kuin se varastoidaan tynnyreihin vähintään kolmeksi vuodeksi. Tammitynnyrit antavat viskille luonteenomaisen kellertävän värin. Lopuksi viski sekoitetaan, että saadaan mahdollisimman tasalaatuinen juoma ja pullotusvaiheessa vielä laimennetaan haluttuun vahvuuteen (yleensä 40 %) lisäämällä joukkoon vettä. 

Opastettu kierros + 4 viskimaistiaista kustansi 30 €. Suosittelen

Viskitaistingin jälkeen meidät ohjattiin myymälään ja pienessä hiprakassa oli otollista ostaa tuliaisia: pieniä matkamuistopulloja, jääkaappimagneetti, sadeviitta ja taskumatti.

Kun viskiä haudutetaan tynnyreissä vuosikausia, osa siitä haihtuu ja tynnyrit vajuvat. Ennen aikaan tätä ilmiötä selitettiin niin, että taivaan enkelit käyvät tissuttelemassa muhivaa viskisatsia silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Tästä on tullut sanonta "Angels' share". Aiheesta on tehty myös loistava veijarikomedia, suomalaiselta nimeltään Enkelten siivu. Kuvalinkissä on leffatraileri. Kannattaa katsoa!

Viskin maistelu oli mukavaa ja aiheutti sievoisen hiprakan. Seitinohut irlantilainen päiväkänni olisi kuitenkin helposti muuttunut viskin tissuttelulla köydenpaksuiseksi suomalaiseksi humalaksi, joten loppupäiväksi jätimme väkevät pois ja tyydyimme miedompiin juomiin. Ja niitähän riittää, olimmehan "mustan oluen" luvatussa maassa.

Paluumatkalla hotelliin tuli vastaan St. Patrickin katedraali joka imaisi meidät sisäänsä. Yli 800 vuotta vanha kirkko oli upea ja täynnä turisteja. Vasta sisällä muistin, että kannoin kädessäni Teeling Whiskey Distillery -kassia. Kukaan ei näyttänyt kuitenkaan välittävän eikä taivaasta iskenyt salamaa joten arvelin että asia on okei.

St. Patrickin katedraali, rakennettu vuosina 1191 - 1270.

Jonathan Swiftin rintakuva. Hän oli kirjailija ja anglikaanipappi, joka kirjoitti mm. Gulliverin retket -kirjan ja toimi St. Patrickin katedraalin tuomiorovastina.

Paikka vaikutti hieman "maallistuneen", sillä suuren kirkkosalin päädyssä oli iso matkamuistomyymälä, josta lähti mukaan keittiömagneetti ja postikortti. Samaan aikaan ulkona taivas valutti vettä urakalla. Kun sade lakkasi lähdimme ulos ja kirkon ovella paikallinen nainen huikkasi meille: "Rain is over for now but don't let the weather fool Ya!" Niin totta! Reissun jokaisena päivänä satoi, milloin enemmän ja milloin vähemmän.

Myös täällä törmäsi Ukrainan sodan kaikuihin.

Illan päätteeksi suunnistimme syömään Temple Barin alueelle. Matkalla vastaan tuli epäilyttävän monta kilttiasuista miestä iloisessa humalassa. Mitä täällä tapahtuu? Kävi ilmi, että seuraavana päivänä Dublinissa pelattiin Kansojenliigan futismatsi Irlanti - Skotlanti. Skotit ottivat pelietkot asiaan kuuluvalla hartaudella ja juhlivat mahdollista voittoa jo etukäteen. Asiallista meininkiä.

Skotlantilaiset valmistautumassa seuraavan päivän otteluun, hilpeästi ja äänekkäästi.

Illallispaikaksi valikoitui tämä pub.

Tilasin listalta irlantilaista lihapataan. Lautasella on muussia ja sen alla iso annon lihaisaa kastiketta. Valokuva ei paljoa kerro mutta kyseessä on yksinkertainen ja hyvä ruoka. Hintataso Suomen luokkaa.

Melkein jokaisesta pubista kantautui irlantilaista kansanmusiikkia. Meidän paikassa musisoinnista huolehti tämä veteraanikolmikko.

Illan päätteeksi teimme vielä pyhiinvaellusmatkan keskustassa sijainneeseen The Clarence hotelliin. Mulle kovana U2 fanina paikka on merkityksellinen, sillä sen omistaa bändin laulaja ja kitaristi. Kävimme vielä Kaken kanssa hotellin ala-aulassa, mutta Bono ja The Edge eivät olleet kotona.

Kake sanoitti sosiaaliseen mediaan Thin Lizzyn "Boys are back in town" -biisin uudestaan, koska mulle tämä reissu Dubliniin oli eka kerta: 

"One middle-aged guy is back in town and an other one is in town for the first time"

Kuulosti asialliselle, mutta ei tuosta biisiä saisi tekemälläkään.

Thin Lizzyn edesmenneen laulajan Phil Lynottin muistomerkki Temple Barissa.

"Guess who just got back today?
Them wild-eyed boys that'd been away
Haven't changed, had much to say
But man, I still think them cats are crazy
The boys are back in town
I said the boys are back in town"

Thin Lizzy: Boys are back in town

Lahti - Kuopio pyöräreissun 1. päivä: Kauris joka melkein rakastui meihin

 Päivän motto: Tärkeintä on matka.

Isä, poika ja pyöräretki

Kahden hengen pyöräretkikuntamme tämän kertainen tavoite oli pyöräillä neljässä päivässä Lahdesta Kuopioon. Ensimmäisen päivän etappi oli pituudeltaan 70 kilometriä ja päättyi Sysmään. Eräänlainen paluu neljän vuoden takaisiin maisemiin, kun Miksu pyöräili Suomen halki 11 päivässä ja yövyimme samaisella leirintäalueella. Tällä kertaa emme telttailleet, vaan luvassa oli ylellistä mökkielämää.

Kuva: Pixabay

Palataan heti tuohon ehkä hämmennystä herättävään blogiotsikkoon. Kun jätimme Lahden mäkiset maastot taakse, pyörätie jatkui tasaisena ja myötätuuli sekä +18 asteen keli loivat ihanteelliset olosuhteet pyöräilylle. Eräällä peltoaukealla bongasimme kauriin, joka seisoi paikallaan tähystellen ympärilleen. Poljimme pyörätietä ja maantie oli meistä oikealla, peuran ja meidän välissä. Kun peura huomasi meidät, se lähti nopeaan juoksuun ja lähestyi pellon halki suoraan kohti. Huikea näky! Siinä me pyöräille vauhdilla eteenpäin ja peura saavutti meitä hetki hetkeltä. Sitten Miksu huikkasi iloisesti: - Tule vain messiin kaveri!

Kun peura kuuli kutsun, se pysähtyi kuin seinään ja jäi hetkeksi tuijottamaan meitä kuin ajatellen:
- Ei saat.... ei nuo olekaan meikäläisiä!
Sitten se kääntyi 180 astetta ja palasi samalla vauhdilla tulosuuntaan. Jäi siis epäselväksi, oliko mahdollinen urospeura kiinnostunut meistä romattisessa mielessä vai lähtikö se muuten vain kisailemaan polkupyörien kanssa.

Ensimmäinen päivä oli aurinkoinen, joten kuvia tuli räpsittyä pitkin matkaa. Loppumatka olikin sitten fotoköyhempää.

Vääksyn kanava

Välillä piti ottaa pyörä talutukseen. Turha tappaa itseään hillittömiin mäkiin.

Pulkkilanharjun sillalla. 

Pulkkilanharjua mainostetaan Suomen kauneimpana maisematienä eikä suotta. Koko kauneus paljastuu tosin paremmin ilmakuvassa. Itse tie menee metsän keskellä ja vesistöä näkyy vain satunnaisesti. Kuvassa on sama silta josta edellinen selfie on otettu. Tämä kuva: Asikkala.fi

40 kilometrin jälkeen poikkesimme lounaalle Rantaterassi Reimariin. Tämä oli ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta kun vierailimme kyseisessä paikassa, sillä ensi vuonna Reimaria ei enää ole: Rakennus puretaan syksyllä ja paikalle rakennetaan uusi Reimarin matkailukeskus. Sinällään ihan ymmärrettävää, sillä rakennus vaikutti ulkopuolelta hieman rapistuneelta ja terassin "Varokaa ahnasta lokkia!" -kyltti kertoi, kuka oli paikan todellinen herra. Lounaaksi tarjottu aurajuustokana oli todella hyvää, joten voin suositella lounaspaikkaa lämpimästi.

Rantaterassi Reimari

Nälkäinen pyöräilijä

4 tuntia ja 72 kilometriä myöhemmin saavuimme viimein Camping Sysmään. Receptionissa meidät vastaanotti kaksi naista jotka kertoivat heti kättelyssä, että he olivat harjoittelijoita. Ei haitannut lomalaisia yhtään ja Miksu kiteytti tuntomme hyvin kommentoimalla: - Meidän kiireet loppui just äsken (kun pääsimme perille). Majoittumisen ja suihkun jälkeen otimme pienet tirsat ja sitten lähdimme pyöräillen katsomaan, miltä itse Sysmän kunta näyttää.

Aurajuustokanan jälkeen tie ei ollut hetken kevyt kulkea. Taukopaikka oli siinä missä piti tauon.

Camping Sysmä

Meidän lomamökki numero 1

Perusmökki perusmukavuuksilla (jääkaappi ja mikro), 55 € yö.

Tämän reissun ensimmäinen ja viimeinen aurinkoinen päivä.

Kävimme bongaamassa keskiaikaisen Pyhän Olavin kirkon. Kirkko on rakennettu 1520-luvulla ja muutettu ristikirkoksi eli nykyiseen ulkoasuun vuonna 1834. Kirkon hautausmaalla on hautakiviä ja ristejä 1800-luvulta asti. Missä on niitä vanhemmat haudat? Kysymys jäi vähän ilmaan roikkumaan, pitänee tutkia asiaa myöhemmin. Kirkon lähellä oli kyllä rautakautinen kalmisto josta kertoi paikalle pystytetty opaskyltti. Itse kalmisto on jäänyt jonnekin maakerrosten alle joten paikalla ei ollut varsinaisesti mitään nähtävää.

.

Pyhän Olavin kirkko

Kellotapuli on vuodelta 1845

Kansalaissodan kaatuneiden muistomerkki

Illalla oli vielä vuorossa rantasauna ja pulahdus kylmään Majutveteen. Sinne jäi talviturkki. Camping Sysmässä on upea keittiörakennus kaikilla mausteilla ja siellä valmistimme iltapalan Outdoor Pasta Carbonarasta: pussi auki, kiehuvaa vettä sisään, sekoitus, pussi kiinni ja 15 minuutin kuluttua satsi oli valmista syötäväksi. Toimii, eikä tämä ollut edes maksettu mainos.

Camping Sysmä sijaitsee Majutveden rannassa

Rantasauna

Miksu pulahti uimaan. Pakkohan sitä oli seurata esimerkkiä. Vesi oli alkukesäisen virkistävää (lue: kylmää)

Illalla mökin ympärillä alkoi parveilla itikoita ja yöllä ne löysivät myös tiensä sisälle mökkiin. Ikkunat ja räppänät olivat kiinni mutta jostain aina joku ilmestyi inisemään korvan juureen just kun olin pääsemässä uneen. Uni tuli viimein ja aamulla oli paria hyttysenpuremaa rikkaampi.