Kahden kauppa

4.11. on kohtalon päivä, mutta enää ei jännitä. Lopputulos on niin selvä, ettei se voi muuksi muuttua. Valta vaihtuu.

Jokin muu lopputulos olisi suuri ihme. Viime hetken käännökset eivät enää pääse yllättämään. Ero on liian suuri. Sinänsä sääli, sillä en varsinaisesti pidä uudesta voittajasta. Edellinen oli paljon parempi: altavastaaja, joka raivasi tiensä huipulle vastoin kaikkia odotuksia. Yllättäjä, jolta kisan alussa kukaan ei odottanut suuria. Sitä paitsi tämä valtakausi on ollut todella piristävää vaihtelua status quohon. Aina ei tarvitse mennä niin kuin ennen.

Huomenna saamme sinetin vallan vaihtumiseen ja siihen on tyydyttävä. Hallitseva mestari ehti jo valittaa, että lopputulos tulee olemaan epäreilu ja vastoin kaikkia sääntöjä. Tällä kertaa korona puuttui peliin ja käänsi tilanteen ylösalaisin. Siihen on tyytyminen. Keskiviikon viimeisen ottelukierroksen jälkeen Kups ojentaa Veikkausliigan valtikan HJK:lle. Ensi vuonna otetaan sitten revanssi, se on varmaa.

PS: Hei muuten, asiasta toiseen: koska ne Usan pressanvaalit ovatkaan?

Kuva: Pixabay

Joulukalenteri 12. luukku: Kirje joulupukille

Penkkiurheilun ystäville joulu tuli tänä vuonna etuajassa: Leijonat voittivat MM-kultaa Bratislavassa, Liverpool otti Champions Leaguen mestaruuden neljäntoista vuoden tauon jälkeen, Kups voitti Suomenmestaruuden ja Huuhkajat pääsevät ensimmäisen kerran jalkapallon EM-kisoihin ensi keväänä.

Tälle vuodelle toiveet ovat siis toteutuneet yli odotusten. Kirjoitin pukille kirjeen ensi vuotta silmällä pitäen:

Rakas Joulupukki

Suomen mäkihyppy on aivan perseestä. Tarkoitan että sieltä ja syvältä. Tämän alennustilan takia Janne Ahonenkin kääntyisi haudassaan, ellei sattuisi olemaan elossa. No Matti Nykästä varmasti v***ttaa pilven reunalla. Voisitko joulupukki tuoda meidän hyppääjille kovan paketin tekniikkaa ja pari pehmeää paketillista onnea. Ja jos hypyt ei tästä parane, tuo niille vuoden päästä risuja.

Matti Nykänen astumassa armeijan palvelukseen. 1984 Kuvaaja: Kai Honkanen. www.Finna.fi

Suomen kestävyysjuoksu on aivan hanurista. Juha Väätäisen, Lasse Virenin, Kaarlo Maaningan ja Martti Vainion jälkeen ei ole ollut kuin yksittäisiä valonpilkahduksia: joku maratonvoitto ja keskimatkan mestaruus mutta siinä kaikki. Voisitko joulupukki tuoda kestävyysjuoksijoille hullunkiiltoa silmään ja korkeanpaikanleirillä rehellisin keinoin hankittua happirikasta verta suoniin. Minulle riittää, jos joku suomalainen juoksee ensi keväänä Tokiossa kultaa sekä viidentuhannen että kymmenentuhannenmetrin juoksussa. Ihan niin kuin Lasse aikoinaan. Ja voihan siihen päälle lätkäistä vielä Maratonin olympiavoiton. Onnistuihan se Paavo Nurmeltakin.

Suomi-Ruotsi yleisurheilun maaottelu Stadionilla. Lasse Viren johtaa. Kuva: 1980 Helsinki
Valokuvaaja: Pasanen Reijo. www.Finna.fi

Kuopio Kalpa konttaa pahasti. Jotain tartteis tehdä ja nopeasti. Voisitko joulupukki tuoda Kalpalle pari kentällistä maailmanluokan tähtihyökkääjiä ja pari kivenkovaa pakkiparia. Heitä siihen mukaan vielä valmentaja Jukka Jalonen, että saadaan oikein iso ralli päälle. Mulle riittää, että toukokuussa Niiralanmontun kattoon ripustetaan SM-liigan mestaruusviiri.

Satakunnan kansa 7.2.1949. Kuvaaja Sven Raita. www.Finna.fi

Ja lopuksi sitten tämän Kuopion murheenkryyni ja häpeäpilkku, eli Mölymäen Savon Sanomat Areena. Hallitsevalla suomenmestarilla on koko Veikkausliigan surkein kotiareena. Vain yhdellä puolella kenttää on katettu katsomo ja toisella puolella aurinkokatsomoksi ristitty puupenkkihökötys. Ai että hävettää! Voisitko joulupukki käydä muutaman kuopiolaisen isorikkaan taskuilla ja tuoda puuttuvat miljoonat uuden jalkapallostadionin rakentamista varten. Kyllä niitä raharikkaita täältä löytyy. Ja voithan sinä piipahtaa tullessas vaikka Siilinjärven kautta. Siellä asuu tätä nykyä 50 kappaletta Eurojackpot-miljonäärejä. Luulis heidän sukanvarresta jotain löytyvän.

01.05.1972 Helsinki, Hakaniementori, Valokuvaaja Rista Eeva. www.Finna.fi

 

BANZAI!!

Tänään kannu kotiin,
viimeks oli hilkulla
Kulmapotku, vapaapotku,
vaikka pallo pilkulla

Viimeks oltiin katsomossa,
tänään ollaan kotona
Nähdään peli telkkarista
elävänä fotona

Flashback vielä kerran
kahden viikon takaiseen
Sitten muiston pettymyksen
maton alle lakaisen

Stadion mylvii hulluna,
Kups voittoa vonkaa
Viime hetken tasuri:
ei voitettukaan Honkaa

Bussit kuljettaa faneja
kohti Suomen Turkua
Tämä kausi vailla on
sitä viimeistä purkua

Kotikisakatsomossa
kaljan otan kylmästä
Kups astelee areenalle
siinä on jotain ylvästä

Paikalliset ihmettelee
kun oudosti iännetään
Savvoohan siellä katsomossa
porukassa viännetään

Ei turkulaisten puhheessa
oo sen enempää järkee
Kyselevät mistä ollaan,
tieto on se tärkee

Kun saman kysyt kaverilta
Tämä sekavia hokkee:
"Oon tullu tänne paikanpäälle
tois puolt jokkee"

Paras siis voittakoon
Ja se on meidän Kupsi
Väität että turkulaiset
ELÄ SINÄ HUPSI!!!

5r

Hankifutista talvella 2016

Huomenna Kups pelaa Suomen mestaruudesta. Sitä odotellessa palaan ajassa taaksepäin ja julkaisen vuonna 2016 ottamani kuvan. Kuvassa Ilja Venäläinen (oikealla) ja Olavi ”Olli” Rissanen (vasemmalla) ryntäävät pallon perässä. Otos on hankifutisturnauksesta, joka järjestettiin Kuopion torilla.

Hankifutiksessa Kups, Koparit ja Elo ottivat yhteen leikkimielisessä turnauksessa. Joukkueet pelasivat kolme vastaan kolme ja pelaajien ikähaarukka taisi olla n. 5 – 70 vuotta. Pelaajat olivat mukana hyvällä huumorilla ja nähtiinpä matseissa komea saksipotku ja pari volleyta.

Aika paljon kuopiolaista futishistoriaa samassa kuvassa. Ilja ja Olli latoivat aktiiviurallaan Kupsin paidassa yli 100 maalia per nenä.

Kupsin historiaa seuran verkkosivuilla: www.kups.fi/fi/kups-oy/historia

Ei me voiteta koskaan

Tämä tunne on ollut tuttu meikäläiselle jo vuosikymmeniä. Mutta usein olen ollut väärässä. Sallikaa minun selittää:

Kun 70 ja 80-luvulla pelattiin jääkiekon maailmanmestaruudesta, ei todellisuudessa pelattu jääkiekon maailmanmestaruudesta. Kisat käytiin vain hopeasta, koska Neuvostoliitto oli aina ykkönen. Suomi tappeli joka vuosi sijoista 4-8. Oli perusteltua todeta, että ei me voiteta koskaan.

Sitten tuli 90-luku. Leijonat voittivat MM-kisoista mitaleja ja kruununa tietenkin vuoden 95 maailmanmestaruus. 60-luvulla syntyneelle tuo oli jotain täysin uskomatonta. Jotain, mitä ei pitänyt koskaan tapahtua. Ei ainakaan minun elinaikana.

Toinen mahdoton voitettava oli aikoinaan Eurovision laulukisat. Nykynuorten on vaikeaa ymmärtää, mitä Euroviisut aikoinaan merkitsivät. Aikana, jolloin Eurooppa oli kylmän sodan kahtia jakama, Euroviisut oli Länsi-Eurooppalaisten oma musiikkifestivaali. Kisoissa esiintyivät Abba, Bay City Rollers, The Shadows, Cliff Richard jne. Suomesta kisaan osallistuivat mm. Fredi, Kojo, Riki Sorsa ja Katri-Helena. Oli selvää, että Suomi ei voita koskaan. EI KOSKAAN.

Kunnes koitti kevät 2006 ja Ateenan Euroviisut. Suomesta finaaliedustajaksi lähti Lordi ja kotikatsomoissa ripoteltiin jo tuhkaa päälle. Mitä vielä! Muistan elävästi, kun kesken mökkibileiden joku laittoi tuvassa telkkarin päälle ja huusi: Jumalauta, Suomi johtaa! Loppu on historiaa ja saimme kunnon syyn jatkaa juhlia.

Ei me koskaan voiteta on pitänyt valitettavasti paikkansa Kalpan ja Kupsin osalta. Kalpan ensimmäinen mestaruus antaa odottaa ja Kupsin edellisestä on kulunut jo 43 vuotta. Ensi sunnuntaina mestaruus on kuitenkin katkolla kuopiolaisille ja liput Savon Sanomat areenalle plakkarissa, vaikka kaverit pitävätkin minua pahanilmanlintuna. Kun meikäläinen on katsomossa, kotijoukkue häviää (melkein) aina. Aion uhmata kohtaloa ja lähteä kannustamaan keltamustat voittoon. Mestaruus on ns. omissa jaloissa, mutta ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Ja jos Kups häviää niin tiedätte ketä syyttää.

Kuopio ja jalkapallo

Tänään Savon Sanomissa kerrottiin Kupsin pääomistajan, miljonääri Ari Lahden suunnitelmista rakennuttaa uusi, 6000:n katsojan jalkapallostadion Kuopioon. Jalkapallon ystävänä tuo kuulostaa erittäin tervetulleelta. Uutisen innoittamana päätin ottaa sunnuntaikävelylenkin teemaksi jalkapallon. Vieläkö Kuopiossa naatiaan ennen kuin laakastaan? Miten se näkyy katukuvassa?

Kun saavut kaupunkiin ja ajat ylös Puijonkatua, törmäät ensimmäisen kerran Kupsiin.

Lähellä urheilustadionia on uimaranta ja Cafe Väinö. Ja kyllä, Kuopiossa naatitaan edelleen.

Tämä oli pakko laittaa tähän. Vänärillä on kaadettu suuri määrä vanhoja puita. Jostain syystä tämä kanto oli jätetty "vähän" pitkäksi

Ensin kävelin Väinölänniemelle eli kuopiolaisittain Vänärille. Väinölänniemelle rakennettiin Kuopion ensimmäinen yleisurheilu- ja jalkapallostadion vuonna 1923. Samana vuonna perustettiin Kuopion Palloseura, tuttavallisemmin Kups. Kups voitti kultavuosinaan viisi Suomen mestaruutta 1956, 1958, 1966, 1974 ja 1976. Kuopiolaiset seurat pelasivat sarjapelejä Vänärillä aina vuoteen 2005 saakka, jolloin uusi Magnum areena valmistui Haapaniemelle ja syrjäytti Väinölänniemen. 

Legendaarinen Vänäri jo vuodesta 1923

Puupenkit ja betonia. Ei kelvannut enää Veikkausliigalle.

Vuonna 1982 pääsarjassa pelasi kolme kuopiolaista joukkuetta: Kups, Koparit ja Kuopion Elo. Käsittämätön tilanne. Eikä sitä kauan kestänytkään. 1989 Kups voitti vielä Suomen cupin mutta sitten koitti vaikeat ajat ja hissiliike mestaruussarjan ja ykkösdivarin välillä alkoi. Kuopiossa ei enää naatittu, eikä juuri laakastukkaan. Koparit lopetti ja Elo putosi alasarjoihin.

Vänärillä pelataan aidolla nurmella

Tässä vastaus triviakysymykseen: Montako numeroitua  istumapaikkaa on Vänärin pääkatsomossa?

Henkilökohtaisesti yksi ikimuistoisin matsi Vänärillä on ystävyysottelu kuopiolaisen Kings FC:n ja englantilaisen Stockport Countyn välillä 21.7.2001. Stockportin riveissä pelasi kolme suomalaista: Shefki Kuqi, Jarkko Wiss ja Petri Helin. Shefki teki vieraille maalin ja paukutti tolppia kahteen kertaan Stockportin voittaessa 1-3. Kingsillä oli ilmeisen hyvät suhteet saarivaltioon, koska Vänärillä pelattiin useana vuonna ystävyysotteluja eri brittiseuroja vastaan. Kingsin yleisöennätys on vuoden 1998 harjoitusmatsista Nottingham Forestia vastaan (2013 katsojaa). 2003 Kingsin vieraana kävi Leicester City. Samainen seura voitti valioliigan mestaruuden tänä keväänä ensimmäisen kerran seuran historiassa.

Vänäriltä suunnistin keskuskentälle. Paikalla seisoo vuonna 2005 rakennettu Magnum areena, nykyisin Savon Sanomat areena. Katsojakapasiteetti on 4778 paikkaa. Stadion ei ole ollut koskaan loppuunmyyty. Katsojaennätys on edelleen avajaisottelussa Kups – Haka saavutettu 4416 katsojaa. Ja nyt ollaan tekemässä 6000:n katsojan stadionia? Logiikka menee siinä, että uuden stadionin katsomo tulee olemaan kauttaaltaan katettu. Savon Sanomat areenalla katettuja paikkoja on 2700.

Matkalla Savon Sanomat areenalle törmäsin tähän monoliittiin.

Kyseessä on Paavo Halosen tekemä Veijarimuistomerkki vuodelta 1984. Muistomerkki löytyy Tasavallankadun ja Presidentinkadun risteyksestä.

No miten tämä muistomerkki liittyy mihinkään? Monoliitin neljällä sivulla on erilaisia kuvia. Ja yksi niistä esittää jalkapalloilijoita. Aika veijareita.

Kun lähestyin areenaa, kuulin jo kaukaa yleisön metelin. Mutta tänään ei ollut Kupsin (edustusjoukkueen) peliä? Kuka siellä pelaa? Lipunmyynti oli autio, joten marssin sisään ja kävin katsomassa, ketkä tekonurmella temmelsivät. Kups B siellä otti yhteen TPS B:tä vastaan ja vei pelin lopulta 2-0. Sisäänpääsy oli ilmainen ja ilma hyvä, joten paikalle vaivautunut n. parisataa katsojaa. 

Savon Sanomat areenan lähellä on Aulis Rytkösen katu. Rytkönen on Kupsin legenda, joka ensimmäisenä suomalaispelaajana lähti pelaamaan ammattilaisena ulkomaille. Rytkönen pelasi Ranskan Toulouse FC:ssä 1952 - 1960 ja voitti Ranskan cupin. Palattuaan Suomeen hän voitti vielä HJK:n riveissä SM-kultaa 1964 ja Suomen cupin vuonna 1966.

Savon Sanomat areena on ihan ok. Pari seikkaa siinä tökkii. Ensinnäkin pääkatsomossa on suuria tolppia, joiden takaa kenttä näkyy vain osittain. Virhe arkkitehdit, paha virhe. Toinen puute on se, että katsomo on yksipuoleinen. Toisella puolella kenttää on ”aurinkokatsomo”, suomeksi sanottuna puupenkit. Lämpimällä kelillä katsomo toimii ihan ok, mutta vesisateella on vähän hiljaisempaa. Tämän ongelman uusi, katettu stadion poistaisi. Tunnelmaltaan legendaarinen Vänäri on omaa luokkaansa. Onneksi siellä pelataan tänä kesänä kaksi peliä otsikolla Paluu Väinölänniemelle: 15.6 Suomen cupissa vieraaksi tulee HJK ja 19.6 pelataan veikkausliigan ottelu Kups – FC Inter. Toivottavasti aurinko paistaa, faniryhmä laulaa ja keltamustat pistävät palloa maaliin. Siinä on vain jotain niin hienoa.

Savon Sanomat areenalla on keinonurmi

Puijonkadulta löytyy aito jalkapalloteemalla toimiva pub. Futispub vaihto omistajaa pari vuotta sitten ja on nykyään Sporttipubi Futari. Baarissa on neljä tv:tä, joilta voi seurata jalkapallon lisäksi mm. jääkiekkoa ja Formula 1:stä.

Banzai Banzai Hei Hei Hei, KuPSi säikähdä ketään ei

Banzai Banzai Hei Hei Hei, KuPS kun pinnat kotiin vei

Pääsiäisen kulttuuria ja urheilua: Happoradio pitkäperjantaina, Kups lankalauantaina

 

Pitkäperjantaita vietettiin Happoradion tahdissa Ravintola Tähdessä. Ennen keikkaa pidimme juustoillan. Erilaisia gouda-, home- ym. juustoja, suolakeksiä, viikunahilloa ja punaviiniä. Välimeren Gouda osoittautui suosikiksi, eli voin suositella muillekin.  

Showtime oli vasta klo 00.00. Nuorempana tämä ei haitannut mitään, mutta näillä kymmenillä ajankohta on auttamatta liian myöhäinen. Ehkä tästä syystä Happoradio ei vaikuttanut niin hyvälle kuin pari vuotta sitten Kuopion Viinijuhlilla. Väsymys vei tämän vanhuksen kuuntelufiilistä.

Hyvinhän bändi veti joka tapauksessa. En ole kuullut uudelta levyltä kuin hittisinglen Sinä ja hän, joten muu uusi materiaali oli neitseellistä meikäläisen korville. Uudet biisit vaikuttivat tutulle ja turvalliselle Happoradiolle. Bändillä on oma, tunnistettava soundi ja samaa teemaa on pyöritetty levystä toiseen. Ei siinä mitään. Mitäpä sitä pyörää uudestaan keksimään, kun vanhakin kelpaa yleisölle.

Keikan herkkä hetki oli Puhu äänellä jonka kuulen. Koko sali lauloi kertosäettä kuorossa,  minä mukaan lukien. Hieno parisuhde –anthem miehen ja naisen välisistä eroista. Nerokas sanoitus. 

Paikkana Tähti ei ole ihan meikäläisen makuun. Kyseessä on yökerho ja yleisö ja ikäjakauma sen mukaista. Jos samat neliöt saisi siirrettyä Henry’s Pubiin, olisi lopputuloksena täydellinen rock klubi. Mutta kaikkea ei voi saada.

Lankalauantaina oli vuorossa urheilua. Kups aloitti veikkausliiga kauden kotipelit ottelulla Pietarsaaren Jaroa vastaan. Savon Sanomissa hehkutettiin joukkueen hyvää puolustuspeliä edellisessä Suomen cupin ottelussa. Aivan turhaan.

Tällä kertaa lippu olisi voinut olla puolitangossa

Myöhästyin vaimon kanssa pelin alusta kuusi minuuttia, ja taululla oli jo vierasjohto 0-1. Pelin alussa oli hiljainen hetki Aulis Rytkösen muistolle ja Kups pelasi mustat surunauhat käsivarsissa. Itse peli ei tuonut kunniaa edesmenneelle Kups –ikonille. Ehdimme istua kymmenisen minuuttia paikallaan kun Jaro sai vapaan paikan ja kenenkään Kups-puolustajan estelemättä meni 0-2 johtoon. Ei näin.

Puoliajalla kävimme alakerran Paitsiobaarissa huurteisella. Baarista on heikko näkyvyys kentälle, eikä toista päätyä nähnyt ollenkaan, koska aidan edessä seisoi parinkymmenen hengen äänekäs Kupsfani joukkio. Joukko yltyi huutamaan mielipiteensä valmentajalle: ”Missä on tulos, Pekonen ulos!!” Jaron tehdessä 0-3 osuman mieslaumasta kuului sydäntäsärkevä rääkäisy: ”Ariiiiiiii (Ari Lahti, Kupsin omistaja). Avaaaa silmäsiiiiiiii!” Kun Jaro pamautti 0-4 muuttui sävy vielä kovemmaksi: ”Pekonen. Eroa. Nyt!”

 Koska itse peli meni penkin alle, oli viihdyttävää seurata tätä oheistoimintaa. Pelin alussa taaksemme istui kaksi teinityttöä, joista toinen katsoi ihmeissään Kupsin pelaajia: ”Ketä noi keltapukuiset ovat?”  Mihinkähän tytöt luulivat liput ostaneensa?

Pientä iloa toi Miikka Ilon suoritus toisen puoliajan loppupuolella. Miikka nousi vasenta laitaa aivan katsomo-osamme edessä, pääsi puolittain läpi ja roikotti iloisen maalin yli Jaron maalivahdin. Olisi toivonut ilon tarttuvan myös muihin Kupsin pelaajiin, mutta sen sijaan Ilo tarttui Jaron pelaajaan jälkitilanteessa, otti suoran punaisen ja lensi ulos kentältä. Loppu olikin sitten ilotonta peliä. Peli-iloa kotijoukkueelle ei syttynyt missään vaiheessa. Matsi päättyi vieraiden voittoon 1-4.

Ilolle punainen kortti. Ei paljon iloittu. Tässä oli tämän pääsiäisen Ilo
-sanoma.