Pääsiäisen kulttuuria ja urheilua: Happoradio pitkäperjantaina, Kups lankalauantaina

 

Pitkäperjantaita vietettiin Happoradion tahdissa Ravintola Tähdessä. Ennen keikkaa pidimme juustoillan. Erilaisia gouda-, home- ym. juustoja, suolakeksiä, viikunahilloa ja punaviiniä. Välimeren Gouda osoittautui suosikiksi, eli voin suositella muillekin.  

Showtime oli vasta klo 00.00. Nuorempana tämä ei haitannut mitään, mutta näillä kymmenillä ajankohta on auttamatta liian myöhäinen. Ehkä tästä syystä Happoradio ei vaikuttanut niin hyvälle kuin pari vuotta sitten Kuopion Viinijuhlilla. Väsymys vei tämän vanhuksen kuuntelufiilistä.

Hyvinhän bändi veti joka tapauksessa. En ole kuullut uudelta levyltä kuin hittisinglen Sinä ja hän, joten muu uusi materiaali oli neitseellistä meikäläisen korville. Uudet biisit vaikuttivat tutulle ja turvalliselle Happoradiolle. Bändillä on oma, tunnistettava soundi ja samaa teemaa on pyöritetty levystä toiseen. Ei siinä mitään. Mitäpä sitä pyörää uudestaan keksimään, kun vanhakin kelpaa yleisölle.

Keikan herkkä hetki oli Puhu äänellä jonka kuulen. Koko sali lauloi kertosäettä kuorossa,  minä mukaan lukien. Hieno parisuhde –anthem miehen ja naisen välisistä eroista. Nerokas sanoitus. 

Paikkana Tähti ei ole ihan meikäläisen makuun. Kyseessä on yökerho ja yleisö ja ikäjakauma sen mukaista. Jos samat neliöt saisi siirrettyä Henry’s Pubiin, olisi lopputuloksena täydellinen rock klubi. Mutta kaikkea ei voi saada.

Lankalauantaina oli vuorossa urheilua. Kups aloitti veikkausliiga kauden kotipelit ottelulla Pietarsaaren Jaroa vastaan. Savon Sanomissa hehkutettiin joukkueen hyvää puolustuspeliä edellisessä Suomen cupin ottelussa. Aivan turhaan.

Tällä kertaa lippu olisi voinut olla puolitangossa

Myöhästyin vaimon kanssa pelin alusta kuusi minuuttia, ja taululla oli jo vierasjohto 0-1. Pelin alussa oli hiljainen hetki Aulis Rytkösen muistolle ja Kups pelasi mustat surunauhat käsivarsissa. Itse peli ei tuonut kunniaa edesmenneelle Kups –ikonille. Ehdimme istua kymmenisen minuuttia paikallaan kun Jaro sai vapaan paikan ja kenenkään Kups-puolustajan estelemättä meni 0-2 johtoon. Ei näin.

Puoliajalla kävimme alakerran Paitsiobaarissa huurteisella. Baarista on heikko näkyvyys kentälle, eikä toista päätyä nähnyt ollenkaan, koska aidan edessä seisoi parinkymmenen hengen äänekäs Kupsfani joukkio. Joukko yltyi huutamaan mielipiteensä valmentajalle: ”Missä on tulos, Pekonen ulos!!” Jaron tehdessä 0-3 osuman mieslaumasta kuului sydäntäsärkevä rääkäisy: ”Ariiiiiiii (Ari Lahti, Kupsin omistaja). Avaaaa silmäsiiiiiiii!” Kun Jaro pamautti 0-4 muuttui sävy vielä kovemmaksi: ”Pekonen. Eroa. Nyt!”

 Koska itse peli meni penkin alle, oli viihdyttävää seurata tätä oheistoimintaa. Pelin alussa taaksemme istui kaksi teinityttöä, joista toinen katsoi ihmeissään Kupsin pelaajia: ”Ketä noi keltapukuiset ovat?”  Mihinkähän tytöt luulivat liput ostaneensa?

Pientä iloa toi Miikka Ilon suoritus toisen puoliajan loppupuolella. Miikka nousi vasenta laitaa aivan katsomo-osamme edessä, pääsi puolittain läpi ja roikotti iloisen maalin yli Jaron maalivahdin. Olisi toivonut ilon tarttuvan myös muihin Kupsin pelaajiin, mutta sen sijaan Ilo tarttui Jaron pelaajaan jälkitilanteessa, otti suoran punaisen ja lensi ulos kentältä. Loppu olikin sitten ilotonta peliä. Peli-iloa kotijoukkueelle ei syttynyt missään vaiheessa. Matsi päättyi vieraiden voittoon 1-4.

Ilolle punainen kortti. Ei paljon iloittu. Tässä oli tämän pääsiäisen Ilo
-sanoma.