Kaikkihan tuntevat tarinan: Mies haluaa vaimoaan. Aina, joka paikassa, jatkuvasti. Vaimo on hellä mutta herkkä ja sulkeutunut ja torjuu miehensä lähentelyt kerta toisensa jälkeen. Milloin särkee päähän, milloin on huono hetki, milloin lapset kotona. Mies tuskastuu, edellisestä kerrasta on jo aikaa ja paine kasvaa. Anna-Leena Härkönen kääntää tämän asetelman ylösalaisin kirjassaan Ei kiitos.
Heli Valkonen rakastaa ja palvoo miestään, mutta Matti ei
vain halua. Häntä kiinnostavat enemmän nettipelit. Heli on epätoivoinen, sillä
hän ei saa minkäänlaista kontaktia mieheensä. Ei tämä paha ole, päinvastoin.
Mutta haluttomuus ja saamattomuus nakertavat suhdetta rotan lailla.
Sitten koittaa kesä, jolloin perheen tytär Sissi lähtee
Lontooseen ja Heli ja Matti jäävät kahden. Edessä on viikon unelmaloma Kreikan
Santorinin saarella. Puitteet eivät voisi olla romanttisemmat ja lapsi on pois
jaloista. Lomasta tulee vain toisenlainen, kuin Heli oli odottanut.
Tämä oli helppoa flunssapäivän luettavaa. Ahmin kirjan
yhdessä päivässä. Henkilöhahmot ovat elävän oloisia ja asetelma
mielenkiintoinen. Mietin, että eihän sitä miehelläkään aina voi tehdä mieli
seksiä. Mitäs sitten? Onko miehen ei loukkaus naista kohtaan? Tietenkin, jos jomman
kummalla ei tee mieli KOSKAAN, on aika kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Hyvä tarina. Naisnäkökulmasta huolimatta ei tämä mikään
tyttöjen kirja ole, kyllä tästä mieskin saa jotain irti. Teos sisältää paljon hyvällä
maulla kerrottua ronskia pornoa. Siinäpä vasta ristiriitainen lause. Viimeksi
olen lukenut Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen
joskus kouluaikaan, joten oli aika päivittää vähän hänen tuotantoaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti