Savo-Karjala pyörätour kolmas päivä: Saa tupakoida -hinnasto

Kolmas reissupäivän aamu alkoi jäykkien reisien venyttelyllä ja luostarin aamiaisella. Kaikki muu aamupalassa toimi paitsi kaurapuuro, joka on meikäläiselle "tuo eväs helvetistä". Ruuasta puheenollen unohdin edellisessä postauksessa kehua Valamon hapankaalia: jumalallista! Yhtä hyvää olen syönyt aikoinaan Pietarissa

Luostarin noutopöydän aamiainen. Kuvasta puuttuu kaurapuuro

Ravintola Trapesa

Salakuvia ravintolasta

Edessä oli siirtyminen Valamosta Leppävirralle, matkaa 77 kilometriä. Alkumatkasta ripeksi hieman vettä, mutta sade loppu yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Matkan varrelta: Karvion kanava

Tie oli mäkinen ja viidenkymmenen kilometrin jälkeen alkoivat vaikeudet. Pojan pyörässä toimi vain kolmosvaihde ja muutama ylämäki osoittautui liian raskaaksi, eli meni talutushommiksi. Parikymmentä kilometriä ennen Leppävirtaa piipahdimme Orinoron rotkolla syömässä eväitä.

Orinoron kanjoniin kiivetään portaita pitkin

Kanjonin pohjalla menee pitkospuut ja kallio nousee parhaimmillaan 20 metrin korkeuteen

Kävin kanjonissa ensimmäisen kerran vuosi sitten. Silloin postasin otsikolla: Voiko tällaista olla Savossa?

Emme kiertäneet koko luontopolkua, vaan parkkipaikalta oli Orinorolle matkaa n. kilometri.

Pääsimme viimein Leppävirralle ja menin lunastamaan mökkiä. Varaamani mökin hinta oli 25 € /vuorokausi, mutta mies myyntitiskin takana puhui minut ympäri ja tarjosi parempaa mökkiä jääkaapilla + mikroaaltouunilla hintaan 40 € /yö. Kun suostuin tähän hän jatkoi myyntipuhetta ja ehdotti jo mökkiä omalla suihkulla + saunavuoroa hintaan 110 € /yö. Tässä vaiheessa puhalsin pelin poikki ja maksoin yöstä jääkaapillisessa mökissä sekä tunnin saunavuorosta 62 €. Aika suolainen hinta mutta kyllä saunaan piti päästä.

Heinäveden tiellä ennen Leppävirtaa tulee vastaa korkea silta, josta on komea näköala

Reissun viimeinen yö vietettiin Mansikkaharjun leirintäalueella.

Pikkumökissä oli kerrossänky, pöytä, penkit sekä sovitut elektroniikat. Ensin arvoimme, kumpi nukkuu yläsängyllä kunnes selvisi, ettei sängyssä ole tikkaita. Kiipeäminen tapahtui päädyn laudoitusta pitkin eli yläsänky meni pojalle, koska minulta kapuaminen ei onnistunut.

Nämä kuuluvat 40 € /yö -mökkiin

Yläsänkyyn piti kömpiä päätylautojen kautta. Jäi meikäläiseltä tekemättä. Onneksi poika on nuori ja notkea.

 Poika kävi respassa puhumassa tikkaiden puuttumisesta. Respan mies totesi, ettei kukaan ole aikaisemmin valittanut asiasta mutta lupasi, että tikkaat kyllä järjestetään seuraavana päivänä. Veikkaan, ettei sängyssä ole tikkaita vieläkään.

Seinällä oli mökin säännöt suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Tupakointi sisällä edullisesti hintaan 300 €.

Huomaa hinnanero suomalaisille ja ulkomaalaisille: Kantasuomalaiset saavat röökata halvemmalla. Herätti hilpeyttä, mutta ei laitettu kuitenkaan tupakaksi.

Illalla kävimme melomassa kanootilla, saunoimme ja sitten levolle. Heräsin aamuyöstä viiden aikaan kaatosateen rummutukseen. Onneksi sade loppui ennen aamua ja pääsimme kotimatkalle kuivin jaloin. Kotimatkasta ei ole enää raportoitavaa. Leppävirralta Kuopioon tulee matkaa 55 kilometriä ja fiilis oli haikea. Vaikka reissu väsytti ja kotiin oli mukava palata, jäi ikävä pyöräilyä ja uusia maisemia. Ensi kesänä uudestaan. Varmasti.

Terveellinen ja ravitseva lounas Ravintola Unnukassa. Voitte uskoa, että tämä maistui hyvälle melkein 80 km pyöräilyn jälkeen.

Alkukesästä kävin pyöräreissulla Leppävirralla. Silloin jouduin Unnukassa opastamaan myyjää, mistä kerroin postauksessa Olutsoossia

Aktiviteetit kuten kanoottimelonta ovat Mansikkaharjussa ilmaisia. Pelastusliiveissä oli vähän toivomisen varaa. Saimme liivit, jotka oli tarkoitettu max. 50 kiloisille. Onneksi osaamme uida, eikä kanootti kaatunut.

Mansikkaharju on hienolla paikalla järven rannalla. Leppävirran keskustaan matkaa puolisen kilometriä.

Suihku- ja wc-tilat sijaitsivat kontissa.

Viimeinen aamupala ennen kotiinpaluuta

Olutsoossia

Viikonloppuna oli taas joutavaa aikaa, joten päätin lähteä pyöräilemään. Tällä kertaa tein yhdistetyn laiva-polkupyörä reissun: Hyppäsin Kuopion satamassa Savonlinnaan menevän risteilylaivan kyytiin, matkustin pyörän kanssa Leppävirralle ja poljin takaisin kotiin. Pyörämatkasta ei ole paljoa kerrottavaa mutta menomatka laivalla oli hieno ja hauska.

M.S.Puijon lähtöajaksi oli merkitty klo 9.00, joten pyöräilin satamaan jo varttia vaille. Laivan edessä oli nainen, joka toimi eräänlaisena sisäänheittäjänä. Hän oli juuri pysäyttänyt ohikävelijän ja haastatteli tätä kohtalaisella suomenkielellä. Odotin rauhassa vuoroani pyörään nojaten ja viimein nainen päästi ohikulkijan menemään. Tiedustelin saako laivaan tuoda polkupyörää, vaikka tiesin vastauksen jo etukäteen. Pyörä nostettiin kyytiin ja seurasin perässä.

Sisäänheittäjä odottaa potentiaalisia asiakkaita

Laivassa on sivupeilit

Lipunmyynnissä kiinnitin huomiota, että miehistö vaikutti aika nuorelle. Kesätyöntekijöitä? Lipunmyyjänä toimi nuori nainen, joka tutki hetken hinnastoa ennen kuin rahasti meikäläistä:

- Kuopio – Leppävirta maksaa 40 euroa ja polkupyörä 10 euroa. 

Sain myös kuulla, että lounas tarjoillaan laivalla klo 11 – 13 ja maksaa 18 euroa. Kiitin infosta ja kipusin yläkannelle odottamaan lähtöä.

Sää oli lämmin, + 19 astetta ja vieno tuuli. Täydellinen pienelle risteilylle. Vikaisin yhdeksältä kelloon, mutta mitään ei tapahtunut. Laiturin puolella oli elämää ja ohjeita huudeltiin puolin ja toisin: - Ota pollari irti! Viimein laiva irtosi satamasta kymmenisen minuuttia myöhässä, mutta minulla ei ollut kiirettä. Alku antoi kutinan, että tämä saattoi olla miehistölle kesän ensimmäinen risteily. Pientä hiomista, hyvä siitä tulee.

Vesillä ei saa juoda vettä.

Juuri kun ehdin miettiä tätä asiaa...

Tarjoilu pelaa myös yläkannelle.

Laivan puksutteli Kallavedellä ja minä sain yläkannelle seurakseni kaksi pariskuntaa sekä satunnaisen matkailijan. Sisäänheittäjänainen ilmestyi paikalle ja kertoi kello yhdentoista lounaskattauksesta. Kun joku kysyi menuuta, nainen vaikeni ja mietti hetken. Sitten hän kääntyi kannoillaan, pyysi meitä odottamaan ja palasi takaisin alakertaan. Jäimme odottamaan, mitä tuleman piti.

Viimein nainen palasi paperinpalanen kädessään. Hän esitteli sitä lähimmälle pariskunnalle, toiselle pariskunnalle, satunnaiselle matkailijalle ja viimeiseksi minulle. Nainen luki kädessään olevan ruutupaperilappusen ääneen:

- Meillä on alkusalaatti. Pääruokana kaslerliha, perunoita ja olutsoossia. Jälkiruoka jäätelö.

Olutsoossia? Meinasin sanoa että jätän väliin koska olen pyörällä, mutta nielaisin vitsin ja tokaisin vain kiitos. Koomisinta koko tilanteessa oli, että hän ojensi lappusta kuin oikeaa ruokalistaa ja kyllä, siinä luki tikkukirjaimin mm. Olutsoossia.

 Laivamatka sujui leppoisasti. Itse asiassa niin leppoisasti, että ajatus paluumatkasta pyöräilemällä ei tuntunutkaan enää niin hyvälle idealle. Taivaalla leijui muutama akuankka-sadepilvi mutta sadetta ei tullut. Konnuksen kanavalla laiva pysähtyi ja odotimme, että kanavan portit aukaistiin ja pääsimme ajamaan sen läpi.

Konnuksen kanava on ns. läpiajettava, eli laivan ei tarvitse pysähtyä kanavassa, koska korkeuseroa on vain parikymmentä senttiä.

Reilun kolmen tunnin jälkeen laiva saapui Leppävirran Unnukan satamaan. Pyöräilin Unnukkaan ja päätin pitää pienen lounastauon. Edessä oli 76 kilometriä polkemista, joten ei passannut ahtaa itseään täyteen. Ravintolan tiskillä tilasin hot dogin. Täälläkin oli kesätyöläisiä ja keskustelumme meni näin:

- Otan hot dogin.

Myyjänä ollut nuorimies hymyili ja kysyi:

- Paljonkos sen hinta oli?

Kysymys sai minut häkeltymään hetkeksi mutta sitten toimin kuten suomalaiset yleensä: taivutin pääni takakenoon ja luin tiskin yläpuolella olevasta mainoksesta:

- 3,50 euroa.

- Ok. Tuon ruuan pöytään.

Samalla tiskille tuli mies, joka palautti tarjottimen täynnä ruokaa. Tilaus ei kuulemma ollut heille, vaan he odottivat aivan erilaista satsia. Nuorimies jaksoi hymyillä vaikka olikin selvästi hukassa. Minua kävi häntä vähän sääliksi, joten jäin itse lähimpään pöytään ja laitoin muovisen tilausnumeron selkeästi esille.

Hot doggia odotellessani hypistelin vichylasia ja mietin, meniköhän kaikki oikein. Sitten huomasin toisen mainoksen jossa luki: Hod dog + juoma 4,50 €. Piru vie, annoin väärän hinnan! Mitä tehdä? Sillä hetkellä tiesin, miltä myyjästä joskus tuntui: Olet juuri rahastanut asiakkaan, lasket rahoja kassaan ja tajuat, että sanoit väärän hinnan. Asiakas odottaa jo tyytyväisenä pöydässä. Mitä teet? Niinpä päätin olla nolaamatta kesätyöntekijää lisää, vaan jätin asia korjaamatta ja kiitin pöytään kannetusta hot dogista. Säästin samalla euron.

Mutta kuten sanonta menee: ei ole olemassa ilmaisia lounaita. Yhdentoistakilometrin pyöräilyn jälkeen hot dog pyörähti mahassa siihen malliin, että käännyin lähimmälle metsäautotielle ja poljin tien sivussa olevan puupinon luokse. Sitten rivakasti housut pois, paperirulla kantoon ja metsään slaavikyykylle. Kävi mielessä että olisikohan sittenkin pitänyt syödä sitä olutsoossia.

Shit happend

 *****

Otsikon kastike jäi sen verran vaivaamaan, että tein vähän salapoliisityötä (= googletin). Tässäpä teille olutsoosin ohje:

1 dl kaupan demi-glase kastikepohjaa
(ja lihasta renssatut roippeet)
1 sipuli
1 rkl voita
½ ploa olutta
4 dl kuohukermaa**
2 tl sinappia
suolaa ja pippuria

Kuori ja pilko sipuli. Paista (lihan roippeet ja) sipuli laakeassa paistinpannussa voissa nätin kullanruskeiksi. Lisää pannulle olut ja anna kiehua kasaan kunnes jäljellä on noin puolet määrästä. Lisää sitten kerma sekä demi-glase ja keitä samalla tavalla kasaan puoleen. Sekoittele vähän väliä, ettei kerma pala pohjaan. Lisää lopuksi sinappi, suolaa maun mukaan ja rouhittua mustapippuria.

Siivilöi kastike lämpimään tarjoiluastiaan ja nauti.

**) Kermaa voi käyttää puolet vähemmän, jos ripottelee ennen nesteen lisäystä reilun ruokalusikallisen vehnäjauhoja pannulle. Tällöin jauhot suurustavat kastikkeen, eikä sitä tarvitse keittää niin paljoa kasaan.

Hyvää juhannusta!

What the heck is Kuopio?

If You visit to East Finland, You may wonder about the names of places. Almost all of them mean something. So if You travel in Savo or Karelia, here are some translations of names for You.

Map 1: Upper Savo and Karelia

1. Vieremä = Landslide

2. Jyrkkä = Radical

3. Valtimo =  Artery

4. Iisalmi = E-strait. Would be cool if the name is Iilahti = E-bay in English

5. Koirakoski = Dog rapids

6. Pajukoski = Willow rapids

7. Ronkeli = Picky

8. Kiljuva = Screaming

9. Matovaara = Wormdanger

10. Rautavaara = Irondanger

11. Lapinlahti = Laplands Bay

12. Varpaisjärvi = On tiptoe Lake

13. Pajulahti = Willowbay

14. Saunalahti = Saunabay

15. Siilinjärvi = Hedgehogs Lake

There's a little village near Siilinjärvi called Pöljä = Idiot in English. True story.

16. Juankoski = Juan rapids. Named after Juan Carlos the King of Spain. Just kidding...

17. Kaavi = Scrape

18. Kivilahti = Stonebay

Map 2: Inland Savo and Karelia

1. Savonlinna = Savo Castle

2. Kesälahti = Summerbay

3. Haukivuori = Pike mountain

4. Rantasalmi = Beachstrait

5. Enonkoski = Uncles rapids

6. Savonranta = Savo Beach

7. Kangaslampi = Fabric pond

8. Varkaus = Stealing. According to the law it should be located between the pilfering and robbery.

9. Pieksämäki = Knock about Hill

10. Sorsakoski = Duck rapids

11. Leppävirta = Alder stream

12. Heinävesi = Haywater

13. Liperi = Lovage

14. Jerusalemi = Jerusalem. Yes, it's here.

15. Joensuu = Rivers mouth

16. Rautalampi = Ironpond

17. Suonenjoki = Veinriver

18. Outokumpu = Strange Knoll. It also means a big stomach: Oh my, You have an Outokumpu!

19. Kontioranta = Bear Beach

20. Kontiolahti = Bear Bay

21. Eno = Uncle

252. Uimaharju =  Swimming ridge

23. Polvijärvi = Kneelake

24. Tuusniemi = Come on Cape

25. Riistavesi = Chasewater

26 Kuopio = Copy with U. Well not really. Kuopio doesn't mean anything.

Leppävirran Orinoro: Voiko tällaista olla Savossa?

Olin kuullut Orinorosta jo muutama vuosi sitten ja kiinnostuin oitis. Orinoron rotko sijaitsee Leppävirralla (kartta), vain 74 km Kuopiosta eli sopivan päiväreissun päässä. Ensimmäinen yritys käydä paikanpäällä tapahtui pari vuotta sitten, kun järjestin vaimolle yllätystreffit. Pakkasin autoon repun ja retkievästä ja sitten matkaan. Kymmenen kilometriä ennen määränpäätä taivas repesi ja itki sadoin pisaroin, eikä meidän auttanut muuta kuin palata takaisin lähtöpisteeseen. Tapaus otti hieman pattiin ja Orinoro unohtui vähäksi aikaa.

Orinoron luontopolulla on selkeät opasteet

Tänään oli uuden yrityksen vuoro. Vaimo on Pariisissa katsomassa EM-futis, joten minulla oli aikaa retkeillä all by my self. Kyllä, sama tilanne kuin pari vuotta sitten kun reissasin Tuusniemen rotkolaaksoon. Viimeksi vaimo oli Tanskassa, tällä kertaa Ranskassa. Yllättävän runollista.

Orinorolle on todella helppo ajaa. Silti onnistuin eksymään matkalla kerran. Heinäveden tiellä oli iso kyltti Orinoron luontopolku ja viitta vasemmalle. Käännyin siis seuraavasta pikkutiestä vasemmalle. Tie oli totaalinen kinttupolku eikä johtanut mihinkään. Kun palasin päätielle tajusin, että tienviitassa luki 1 km. Eli viitasta yksi kilometri eteenpäin ja sitten vasemmalle. Kun viimein tulin oikeaan risteykseen, en voinut enää erehtyä. Täytyy olla täysi sokea, ellei huomaa opasteviittoja tien varressa.

Luontopolku alkaa Mustinmäen koulun pihasta. Matkaa koululta rotkolle tuli 3,3 km. Suurin osa matkasta taivalletaan metsätietä ja autotietä myöten, joten reitti on helppo. Vasta aivan lopussa luontopolku muuttuu ”luontopoluksi”. Sää oli pilvinen, tuulinen mutta lämmin. Tuulisella metsätiellä sai kulkea aika rauhassa mutta sitten piipahdin tien sivulle kun luonto kutsui ja välittömässä kimpussani oli miljoona itikkaa. Onneksi repusta löytyi hyttysmyrkkyä ja tilanne meni ohi. Ei olisi ollut mitään asiaa tälle retkelle ilman itikkakarkoitetta.

Menomatkalla en törmännyt yhteenkään ihmiseen. Kovin merkillistä kun otti huomioon että on kesä, hyvä ilma ja ihmisillä lomakausi. Vasta rotkossa vastaani käveli nainen, joka jäi vaihtamaan pari sanaa. Hän kertoi olevansa Varkaudesta ja ensimmäistä kertaa Orinorossa. Meikäläiselle reissu oli myös ensimmäinen. Patikoinnin jälkeen tuntui suorastaan kummalliselle, etteivät ihmiset tiedä tästä paikasta enemmän.

Rotkon pohjalle on melkein parikymmenen metrin pudotus

Oronoron rotko on nimittäin henkeäsalpaava. Se on jääkauden tuotos. Ajalta, jolloin sulamisvedet ovat huuhtoneet Kallioiden välissä olevan irtonaisen maa-aineksen, jättäen jälkeensä syvän rotkon. Kun polku saapui rotkolle, edessä häämötti jyrkkä pudotus alas jonnekin. Meikäläinen kurkisti vain varovasti ja kaukaa, ettei korkeanpaikankammo ja huimaus iskeneet. Sitten jatkoin rotkon reunaa myötäilevää polkua kunnes tulin puuportaille, jotka johtivat alas.

Rotkon pohjalle oli rakennettu pitkospuut, joita pitkin alueella on helppo kulkea. Samalla varmistettiin, etteivät retkeilijät tallaa missä sattuu ja vahingoita rotkon herkkää luontoa. Rotko on luonnonsuojelualuetta ja ainakin kasvisto näytti siltä, ettei vastaavaa ole muualla. Tunnelma oli mykistävä. Sadan metrin matkalla pystysuorat, yli kymmenen metriä korkeat kalliot eristivät kaiken äänen ja alhaalla oli hiirenhiljaista. Itse rotko oli kuin Indiana Jonesin lavasteista. Niin upeita kallioita, kaatuneita puita ja luonnonvaraista maastoa en ole nähnyt aikaisemmin. Tuli epätodellinen olo, että voiko tämä todellakin olla Savossa? Niin lähellä kotia!

Kalliossa oli mielenkiintoisia muotoja. Melkein kuin ihmisen tekemiä

Kiersin koko Orinoron luontopolun, jolle tuli matkaa n. 8 km. Matkan varrella oli nuotiopaikka, jossa söin eväät ja katsoin metsälammen liplatusta. Tuuli humisi ja linnut lauloivat. Jotain sellaista, mitä ei betonilähiössä koe. Mietin kävellessä, miten terapeuttista luonnossa kulkeminen on. Ajatukset kulkevat tajunnanvirtaa ja satunnainen koppakuoriainen tai perhonen näyttää mukavan tutulle. Aivan kuin silloin poikavuosina, kun rakensimme kavereiden kanssa metsään majoja ja leikimme intiaania. Noista ajoista on kulunut neljäkymmentä vuotta. Kyllä metsään pitää mennä useammin, ettei vieraannu liikaa luonnosta.

Rotkon lähellä on laavu

Laavun vieraskirja. Tuli raapustettua terveiset

Metsälampia matkan varrella

Maisemakohde kuulosti mielenkiintoiselle

Maisemakohteen tie vei kuitenkin tämän maalaistalon pihaan. Kaupunkilaisena alkoi ujostuttamaan, joten jätin maisemat katsomatta.