Savo-Karjala pyörätour kolmas päivä: Saa tupakoida -hinnasto

Kolmas reissupäivän aamu alkoi jäykkien reisien venyttelyllä ja luostarin aamiaisella. Kaikki muu aamupalassa toimi paitsi kaurapuuro, joka on meikäläiselle "tuo eväs helvetistä". Ruuasta puheenollen unohdin edellisessä postauksessa kehua Valamon hapankaalia: jumalallista! Yhtä hyvää olen syönyt aikoinaan Pietarissa

Luostarin noutopöydän aamiainen. Kuvasta puuttuu kaurapuuro

Ravintola Trapesa

Salakuvia ravintolasta

Edessä oli siirtyminen Valamosta Leppävirralle, matkaa 77 kilometriä. Alkumatkasta ripeksi hieman vettä, mutta sade loppu yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Matkan varrelta: Karvion kanava

Tie oli mäkinen ja viidenkymmenen kilometrin jälkeen alkoivat vaikeudet. Pojan pyörässä toimi vain kolmosvaihde ja muutama ylämäki osoittautui liian raskaaksi, eli meni talutushommiksi. Parikymmentä kilometriä ennen Leppävirtaa piipahdimme Orinoron rotkolla syömässä eväitä.

Orinoron kanjoniin kiivetään portaita pitkin

Kanjonin pohjalla menee pitkospuut ja kallio nousee parhaimmillaan 20 metrin korkeuteen

Kävin kanjonissa ensimmäisen kerran vuosi sitten. Silloin postasin otsikolla: Voiko tällaista olla Savossa?

Emme kiertäneet koko luontopolkua, vaan parkkipaikalta oli Orinorolle matkaa n. kilometri.

Pääsimme viimein Leppävirralle ja menin lunastamaan mökkiä. Varaamani mökin hinta oli 25 € /vuorokausi, mutta mies myyntitiskin takana puhui minut ympäri ja tarjosi parempaa mökkiä jääkaapilla + mikroaaltouunilla hintaan 40 € /yö. Kun suostuin tähän hän jatkoi myyntipuhetta ja ehdotti jo mökkiä omalla suihkulla + saunavuoroa hintaan 110 € /yö. Tässä vaiheessa puhalsin pelin poikki ja maksoin yöstä jääkaapillisessa mökissä sekä tunnin saunavuorosta 62 €. Aika suolainen hinta mutta kyllä saunaan piti päästä.

Heinäveden tiellä ennen Leppävirtaa tulee vastaa korkea silta, josta on komea näköala

Reissun viimeinen yö vietettiin Mansikkaharjun leirintäalueella.

Pikkumökissä oli kerrossänky, pöytä, penkit sekä sovitut elektroniikat. Ensin arvoimme, kumpi nukkuu yläsängyllä kunnes selvisi, ettei sängyssä ole tikkaita. Kiipeäminen tapahtui päädyn laudoitusta pitkin eli yläsänky meni pojalle, koska minulta kapuaminen ei onnistunut.

Nämä kuuluvat 40 € /yö -mökkiin

Yläsänkyyn piti kömpiä päätylautojen kautta. Jäi meikäläiseltä tekemättä. Onneksi poika on nuori ja notkea.

 Poika kävi respassa puhumassa tikkaiden puuttumisesta. Respan mies totesi, ettei kukaan ole aikaisemmin valittanut asiasta mutta lupasi, että tikkaat kyllä järjestetään seuraavana päivänä. Veikkaan, ettei sängyssä ole tikkaita vieläkään.

Seinällä oli mökin säännöt suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Tupakointi sisällä edullisesti hintaan 300 €.

Huomaa hinnanero suomalaisille ja ulkomaalaisille: Kantasuomalaiset saavat röökata halvemmalla. Herätti hilpeyttä, mutta ei laitettu kuitenkaan tupakaksi.

Illalla kävimme melomassa kanootilla, saunoimme ja sitten levolle. Heräsin aamuyöstä viiden aikaan kaatosateen rummutukseen. Onneksi sade loppui ennen aamua ja pääsimme kotimatkalle kuivin jaloin. Kotimatkasta ei ole enää raportoitavaa. Leppävirralta Kuopioon tulee matkaa 55 kilometriä ja fiilis oli haikea. Vaikka reissu väsytti ja kotiin oli mukava palata, jäi ikävä pyöräilyä ja uusia maisemia. Ensi kesänä uudestaan. Varmasti.

Terveellinen ja ravitseva lounas Ravintola Unnukassa. Voitte uskoa, että tämä maistui hyvälle melkein 80 km pyöräilyn jälkeen.

Alkukesästä kävin pyöräreissulla Leppävirralla. Silloin jouduin Unnukassa opastamaan myyjää, mistä kerroin postauksessa Olutsoossia

Aktiviteetit kuten kanoottimelonta ovat Mansikkaharjussa ilmaisia. Pelastusliiveissä oli vähän toivomisen varaa. Saimme liivit, jotka oli tarkoitettu max. 50 kiloisille. Onneksi osaamme uida, eikä kanootti kaatunut.

Mansikkaharju on hienolla paikalla järven rannalla. Leppävirran keskustaan matkaa puolisen kilometriä.

Suihku- ja wc-tilat sijaitsivat kontissa.

Viimeinen aamupala ennen kotiinpaluuta