Tykkien jylinä ei kantautunut Saĺpausselälle

Perjantai 25.02: Kuopio - Lahti

Juna on myöhässä puolitoista tuntia ja vaunu no 6 puuttuu kokonaan. Ei, tämä ei ole Putlerin tekosia. Veturirikon takia Intercityjunan no 66 lähtö Oulusta myöhästyi, eikä kaikkia vaunuja saatu näköjään kyyttiin. Tampereelle menijät jatkavat Pieksämäeltä linja-autolla. Onneksi tämä juna jatkaa Lahteen asti.

Epätodellinen tunnelma. Kauan odotettu, viime vuonna koronan takia peruttu Salpausselän kisat edessä ja vuorokautta aikaisemmin Euroopassa syttyi sota, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Eilinen meni kokonaan uutisia seuratessa. Hullua. Tällaiselta se varmaan tuntui marraskuussa vuonna 1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen: Epäuskoa, järkytystä, pelkoa. Tällä kertaa me istumme muun maailman kanssa katsomossa kun Putler teurastaa viattomia ihmisiä. Katsotaan vain tumput suorina. Popcornit eivät maistu.

Helsingin pommitus 27.02.1944. Valokuvaaja Sot.virk. E. Hendenström. Kuva: Finna.fi

Lauantai 26.02: Salpausselän Kisat

Kisalauantaina tankkasimme itsemme Asemapäällikön aamiaisella. Hotellitason aamiainen kustantaa vain 9,50 € ja toimii kuin junan vessa. Tästäpä aasinsiltana huomasin vessassa vanhan kyltin jossa tiedotettiin, että "Käymälää saa käyttää vain junan kulkiessa - Klosetten bör användas endast under tågets gång". Muistan tuon kyltin 70-luvun junamatkoilta. Syy käyttörajoitukseen oli tietenkin se, että pönttöön punnerrettu pökäle putosi huuhteluvaiheessa suoraan raiteille. Paskakasoja ei luonnollisestikaan haluttu juna-asemien edustoille.

Korona-ajan helpottaminen näkyi Salpausselällä: kisoihin valui tuhansia katsojia, eikä juuri kellään ollut maskia. Asetuimme pojan ja hänen avopuolison kanssa A-katsomon lipan alle auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Täydellinen keli hiihtourheilulle. Ukrainalaiset hiihtäjät loistivat poissaolollaan mutta sen sijaan venäläiset saapuivat paikalle. Jännitin jo etukäteen, miten heidät otetaan vastaan. Maailman tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut tänään urheilun ystäviin, vaan venäläisille hiihtäjille taputettiin kuten pitääkin. Syyttömiähän he ovat tyranninsa päätöksiin. 

Kisahallissa oli meneillään koronatestit, joten koko juhla-alue sijaitsi ulkona. Anniskelualue oli edellisillan lumisateen jäljiltä vähän sotkuinen, mutta se ei näyttänyt menoa hidastavan. DJ Levi-Äijä soitti "hieman" erikoisia biisejä: mm. Hectorin Juodaan viinaa ja Mamban Vielä on kesää jäljellä. Olkapäälleni laskeutui Speden haamu, joka läppäsi kämmenellä otsaansa ja karjaisi korvaani: 

"This is hjumor, nimittäin!

Sprinttikisoista ei tullut Suomelle menestystä. Ajatukseni harhailivat ja huomasin, että yleisön joukossa ei näkynyt ensimmäistäkään Venäjän lippua. Enkä huomannut sellaista myöskään virallisten kisalippujen joukosta. 

- Ei ole Venäjän lippu salossa, totesin pojalle ja miniälle.
- Eikös se oo tuossa Usan lipun vieressä? Poika kysyi.
- En osaa sanoa kun näkyy niin huonosti. Samat värit.
Kun tuulenpuuska sitten oikaisi liput ja laittoi ne liehumaan totesin:
- Se on Ranskan lippu.
Myöhemmin luin lehdestä, että Salpausselän kisoissa ei ollut Venäjän maatunnuksia. Hyvä niin.

Kilpailujen välissä kävimme (taas kerran) hiihtomuseossa. Tällä kertaa huomio kiinnittyi erityisesti talvisodan aikaiseen sotilaaseen ja kertomukseen sota-ajan hiihtohistoriasta.

Suomi suksilla sodassa (teksti museosta):

"Hiihto on kuulunut Suomen sotaväen liikuntaohjelmaan jo vuodesta 1883 lähtien. Sukset olivat yksi sotilaan sotavälineistä, joiden käyttö tuli sotilaan hallita siinä missä aseenkin. Sotilas ei saanut hylätä suksiaan kuten ei asettakaan. Talvikoulutuksen tavoitteena oli, että sotilas pystyy hallitsemaan suksensa täysin sekä samalla käsittelemään omaa asettaan sekä varusteitaan moitteettomasti. On arvioitu, että suomalaisissa suksitehtaissa tuotettiin toisen maailmansodan aikana noin 1,6 miljoonaa suksiparia".

Minun piti tietenkin lähettää itselleni postikortti virallisella kisaleimalla. Myyntipisteessä tuli vastaan ongelma: kortinlukulaite ei toiminut ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Käteinen? Kuka maksaa käteisellä? Ei minulla ollut käteistä. Myyjä pyysi käymään uudestaan ja onneksi korttilaite toimi pari tuntia myöhemmin. Helpotuksen huokaus.

Salpausselän mastot oli valaistu Ukrainan lipun väreillä.

Päivä meni mukavasti mutta alitajunnassa vire oli vaisu. Poika totesi saman: "jossain toisessa maailmantilanteessa päivä olisi ollut todella hieno". Vaikka suomalaiset eivät pärjänneet, kisajärjestelyt olivat taas priimaa ja illan laskuvarjoesitys sekä ilotulitus todella näyttäviä. Silti en voinut olla ajattelematta, että samaan aikaan Ukrainan taivaalla jylisi toisenlainen rakettituli. Hirveä tilanne.

Sunnuntai 27.02: Lahti - Kuopio

Tänään maailman reaktiot ovat olleet onneksi rohkaisevia. Istun junassa ja luen uutisia: EU tiivistää rivejään ja Venäjälle on tulossa kovat sanktiot. Eurooppalaiset suunnittelevat asetoimituksia urheasti taisteleville ukrainalaisille. Erittäin upeaa! Putler saattaa jossain vaiheessa huomata, että saunan takana on vielä tilaa...

***

Tässä tarinaa Krimin kriisin ajalta vuodelta 2014: Ukraina tuhon partaalla

Teinkö lottorivini väärin?

Kyllä, laitoin rahaa likoon Huuhkajien voitolle Tanskaa vastaan. Riskiveto tiedän, mutta pakkohan tässä on joukkueeseen luottaa. Ehkä mun talous kestää euron tappion, jos matsi ei käännykkään meille.



Sitten aasinsilta edelliseen postaukseen: kun kynä ei kulje, alan ratsastamaan vanhoilla tarinoilla! Tämä postaus Suomen jalkapallomaajoukkueen ensimmäisestä MM-turnauksesta Egyptissä vuonna 2034 on julkaistu ensimmäisen kerran tässä blogissa seitsemän vuotta sitten. Tarina on nyt ajankohtainen joten olkaa hyvä: täältä pesee copy pastea.



Katson kristallipalloon ja näen sieltä jalkapallon MM-kisat 2034 Egyptissä. Istun kiikkustuolissa silmälasit päässä ja kuulokoje korvassa. Nurkassa tönöttää kuudenkymmenen tuuman 6D-tv, joka kolmiulotteisen kuvan lisäksi välittää lähetykseen kuuluvat hajut, ilmavirtaukset ja jopa sateen sattuessa sadepisarat olohuoneen lattialle. Suomi on kisoissa ensimmäistä kertaa.



Suomen lohkossa pelaavat Englanti, Katalonia, Karjalan tasavalta ja Tsad. Suomi on voittanut Tsadin ja pelannut Karjalaa vastaan tasapelin. Tästä pelistä liikkuu ilkeitä sopupelihuhuja, mutta Suomen joukkuetta ne eivät hetkauta. Englantia vastaan Suomi pelaa hurmoksessa, Karttunen tekee hattutempun ja lajin emämaa kaatuu 4-1. Viimeisessä pelissä Kataloniaa vastaan Suomi ei enää veny, vaan Jose Juan Josen maalilla katalaanit voittavat 1-0.



Mennään pudotuspeleihin. Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettuu Venäjä. Puoliajalla peli on Venäjälle 2-0. Toisella puoliajalla Suomi ottaa vaihdosta Jari Litmasen pojan Roope Litmasen kentälle vahvistamaan hyökkäystä. Peliä on pelattu 70 minuuttia, kun kulmapotkun jälkitilanteesta 44-vuotias Teemu Pukki puskee kavennuksen 1-2. Suomi painostaa, Venäjä vetäytyy ja vetäytyminen kostautuu. Teemu Pukki saa uuden paikan, tykittää kahdestakymmenestä metristä ja tasoittaa pelin 2-2. Mennään jatkoajalle.


Jatkoaikaa on jäljellä minuutti, kun Roope ”Jarinpoika” Litmanen murtautuu rangaistusalueelle, kaadetaan ja Suomi saa rankkarin. Roope asettaa pallon pilkulle, isä Jari seuraa silmät kosteana katsomossa. Roope keskittyy ja ampuu 3-2 maalin! Jari Litmanen hyppää Vip-aitiossa ylös ja heiluu riemuissaan niin, että hänen harmaanvalkoiset hiuksensa menevät sekaisin. Suomi jatkaa!!



Ollaan yhden pelin päässä finaalista. Vastaan asettuu Brasilia. Kotona Kuopiossa Yle haastattelee vanhainkodissa asuvaa Atik Ismailia (77 vuotta), joka pitää Suomen mahdollisuuksia vähäisinä mutta mahdollisina. 73-vuotias Pasi Rautiainen uskoo raudanlujan puolustuksen vievän Suomen finaaliin. 84-vuotias Juhani ”Tami” Tamminen tietää, että jos veljet keep game simple, tulee good efford ja Kanadamalja Porin ässille.



Peli on Brasilian näytöstä kaiken muun paitsi maalien osalta. Brassit kolisuttavat Suomen maalin tolppia ennätykselliset kolmetoista kertaa. Tolpat ovat Suomen maalivahti Reino ”Saminpoika” Hyypiän parhaat ystävät. Jatkoajalla sama ralli jatkuu, mutta Brasilia ei saa maalia. Rangaistuspotkukisassa Brasilia ei edelleenkään saa maalia, vaan Roope Litmanen ainoana onnistujana vie Suomen finaaliin!!



Finaalissa, Kairon hehkuvassa kuumuudessa, kolmesataatuhatta henkeä vetävälle stadionille astelevat Suomi ja Ruotsi. Pohjoismaiset kiistakumppanit ratkaisevat vuoden 2034 maailmanmestaruuden. Paikalle on saapunut satatuhatta ruotsalaista ja sataviisikymmentätuhatta suomalaista. Loput viisikymmentätuhatta lippua jaetaan ilmaiseksi Kairon kaduilla, koska muuta maailmaa finaali ei voisi vähemmän kiinnostaa. Mutta Suomessa ja Ruotsissa liikkeet ovat kiinni, työpaikat hiljaisena ja kadut autioina. Maiden hallitukset ovat julistaneet finaalipäivän kaikille palkalliseksi vapaapäiväksi.



Peli alkaa. Suomi pitää palloa, mutta ei pääse lähelle Ruotsin maalia. Ruotsi riistää pallon, Svensson syöttää Anderssonille, Andersson Karlsonille, Karlson Johansonille ja äkkiä edessä on tyhjä Suomen maali. Laukaus lähtee, pallo kiertää ja tömähtää tolppaa. Suomi säästyy takaiskuilta. Pohjanlahden länsipuolella kuuluu valtava, miljoonien ihmisten suusta lähtenyt huokaus. Itäpuolella kajahtaa helpotuksen huuto ja taputus. Äänimassat saavat aikaan ristiaallokon Itämerellä.



Puoliaika on 0-0. Alkaa toinen puoliaika. Heti alussa Suomi saa loistavan hyökkäyksen, Roope ”Jarinpoika” Litmanen syöttää Teemu Pukille, joka vetää saksipotkulla pallon ylähirren kautta Ruotsin maaliin. Suomi johtaa 1-0!! Maalin jälkeen hallinta siirtyy Ruotsille. Suomi painuu puolustukseen, palloa roiskitaan pois alueelta ja toivotaan, etteivät Svensson, Karlsson ja Nilson saa paikka tasoittaa. Kello on Suomen puolella, minuutit kuluvat, sekunnit vierivät. Pelataan lisäaikaa, kun Ruotsi saa kulmapotkun jälkeen myllytyksen Suomen maalille ja tasoittaa. Petterson räjäyttää Pohjanlahden länsipuolen valtavaan huutoon. Maalin jälkeen tuomari viheltää pilliin. 1-1, mennään jatkoajalle.



Jatkoajalla peli tasoittuu. Suomi saa jälleen ideasta kiinni ja pyörittää hyvin Ruotsin maalin edessä. Roope Litmanen huijaa ruotsalaispuolustajan, ajaa rangaistusalueelle ja on vastakkain maalivahdin kanssa. Roope potkaisee, Ruotsin maalivahti kurottaa mutta onnistuu vain hipaisemaan palloa sormenpäillään. Nahkakuula uppoaa sinikeltaisten maaliin. Uskomatonta mutta totta: huuhkajat voittavat 2-1! Suomi on uusi jalkapallon maailmanmestari ja isä Litmasta elvytetään vip-katsomossa.

Fantasiaa? Tottakai. Unelmaa? Ehkä sitten joskus. Tänään alkavissa jalkapallon EM-kisoissa pelaa myös huuhkajat. Kymmenen vuotta sitten olisin tämän ennustaneelle kuitannut lyhyesti ja ytimekkästi: älä puhu paskaa.

Kuvat: Pixabay

Haja-ajatuksia

Ovikello soi. Avaan oven ja porraskäytävässä seisoo kaksi kirkassilmäistä nuorukaista. 

- Päivää. Me olemme Suomen kollektiivisesta tappiomuisto ry:stä. Onko teillä hetki aikaa keskustella Leijonien finaalitappiosta Kanadaa vastaan?

- NO EI V***U OLE!
*SLÄM* (ovi lyödään kiinni)

Saipa - Usa jääkiekko-ottelu Lappeenrannan kisapuistossa, aloitustilanne kotijoukkueen päädyssä. Kuvapaja, valokuvaaja 1979. Finna.fi

Se siitä Leijonien tappiosta. Hoppee ei oo häppee ja ne neuvoo jotka ei osaa. Luistelin viimeksi 1900-luvulla, enkä osaa kurvata kuin oikealle. Pelipaikkani olisi siis vasen laituri, joka luistelee kaukalossa kellonmyötäisesti ympyrää. Veikkaan, että tuolla taidolla varustettu leijonaryhmä kisaisi D-sarjan mestaruudesta Australian, Etelä-Afrikan ja Thaimaan kanssa.

Heinävesi -laiva, joka liikennöi Kuopio - Savonlinna - Kuopio linjalla. Valokuvaaja Elias Purhonen 1961. Finna.fi

Kynä ei ole viime aikoina kulkenut. Ei vaan irtoa. Olen aloittanut useita blogitarinoita, mutta sitten ne ovat ehtyneet kuin kesähelteen kuivuttama jokiuoma. Mitä tämä on? Ei mitään huolestuttavaa. Välillä peli ei vain kulje, ajatuksen syötöt eivät osu lapaan ja vitsiksi tarkoitettu letkautus kimpoaa tolpasta ulos. Se la vii sano ranskalainen, kun makkaraperuna-annoksen toinen ranskalainen seivästettiin muovihaarukalla ja pisteltiin poskeen. Äääh...

Kuva postauksesta: Lontoon reissu lauantai. Toinen matkapäivä

Käykö minulle kuten äärettömästi arvostamalleni muusikko Billy Joelille: en julkaise enää mitään uutta, vaan ratsastan vanhoilla tarinoilla? Erona tietenkin se, että Billy kuittaa edelleenkin miljoonia esittämällä samoja vanhoja biisejä, kun taas meikä ei ole ansainnut kirjoittamalla penniäkään. 

Kuva: Pixabay

Tässä muutama haja-ajatus, joista piti tulla kokonainen blogikirjoitus mutta tyngäksi jäivät:

***

Kesti aikansa ennen kuin tajusin, että nykykielellä "maksoin kellosta puoli kiloa" tarkoittaa, että kello maksoi 500 €. Mitä hittoa? Kilo on painomitta! Sanooko sama kaveri aamulla puntarilla käytyään laihtuneensa 2 euroa?

***

Historian alkuhämärässä, ennen maanviljelyä ja kaupungistumista, ihmiset olivat metsästäjä-keräilijöitä. Nykyään ihminen metsästää ja keräilee kaikkea mikä liikkuu. Jopa meikäläisen elinaikana maailman villieläinkannat ovat supistuneet 70% ! Ei tarvitse olla kummoinen matemaatikko kun tajuaa, mihin tämä johtaa. Tätä vauhtia villieläimet on metsästetty vuosisadan loppuun mennessä sukupuuttoon ja sitten keräillään enää järjettömän tuhon satoa. Surullista.

.

Karhu ja karhuntappaja 1941. Valokuvaaja Sot.virk. Heikki Aho. Finna.fi

Kuntavaalit lähestyvät. 80-luvulla sain puhelinsoiton, jossa minua kosiskeltiin Suonenjoen kuntavaaliehdokkaaksi. Pyysin saada miettiä yön yli. Se oli hätävale. En halunnut ehdokkaaksi, mutta kun on niin vaikeaa sanoa ei. Seuraavana päivänä keräsin rohkeuteni ja kieltäydyin kauniisti.

Taitaa olla varma vanhuuden merkki, kun politiikka alkaa kiinnostamaan. Toisaalta politiikassa on monia hahmoja, jotka motivoivat äänestämään: Laura Huhtasaari, Paavo Väyrynen, Teuvo Hakkarainen, Ano Turtiainen ja kumppanit tekevät erittäin arvokasta työtä. Ilman heitä olisin edelleen nukkuvien puolueen jäsen. Nyt haluan vaikuttaa äänestämällä siihen, etteivät vastaavanlaiset idiootit pääse päättämään (sotkemaan) meidän asioita. 

Tuusulan vanha kunnantalo, käynnissä oletettavasti kunnallisvaalit. Tuntematon valokuvaaja 1913 - 1916. Finna.fi

Onko järkee vai ei?

Hiihdon MM-kisat Oberstdorfissa on sitten taputeltu. Lopputuloksissa Norja kahmi 13 kultaa, 11 hopeaa ja 6 pronssia. Toisena mitalitaulukossa oleva Itävalta 4 kultaa, 1 hopea ja 2 pronssia. Muu maailma sai yhteensä 11 kultaa. Norja siis putsasi mitalipöydän.

Oberstdorf. Kuva Pixabay

Mitenkähän tämän nyt sanoisi nätisti? Sleepy Sleepers julkaisi 80-luvulla hittibiisin Onko järkee vai ei? Sellainen fiilis tästä väistämättä jää. Miten yksi maa voi olla noin ylivoimainen? Miten kaikki muut voivat olla niin kaukana takamatkalla? Mikä on Norjan salaisuus?

Kuva: Pixabay

En ole naiivi urheilun puhtauden suhteen. Kun kyseessä on isot rahat, treenaamisessa käytetään kaikkia mahdollisia keinoja ja varmasti osin myös niitä kiellettyjä. Mutta ilman käryjä on turha lähteä spekuloimaan tai syyttämään vuonomaata vilpistä. Varsinkaan meillä ei ole varaa hurskastella tässä asiassa. Suomalaisen puhtaan hiihtourheilun myytti haudattiin Lahden MM-kisojen kuuteen dopingkäryyn vuonna 2001.

Kuva: Pixabay

Millä Norjan etumatka saadaan kiinni? Uusilla säännöillä. Heitän tässä muutaman idean Kansainvälisen hiihtoliiton suuntaan. Saa käyttää:

Sääntöuudistus no 1: Norjasta saa osallistua vain yksi urheilija per laji.

Tämä ei toisi muutosta siihen, että Norja kahmii edelleen eniten mestaruuksia. Jäisipähän kuitenkin ne Norjan kaksois- ja kolmoisvoitot pois ja muillekin hopeaa ja pronssia jaettaviksi. Mitali lämmittää aina. Sitä paitsi jos tämä sääntö koskisi myös viestihiihtoja, Norja olisi auttamatta ulkona viestien mitalikamppailuista.

Sääntöuudistus no 2: Norjalaisille sakkopisteitä ja -sekunteja

Jos ensimmäinen uudistus ei mene läpi, niin kokeillaan sitten tätä. Kun kyseessä on norjalainen urheilija, hänelle annettaan lähdössä ns. sakkosekunteja tai -pisteitä. Mäkihypyssä norjalaiselta vähennettään 5 pistettä per hyppy. Hiihdon sprinttimatkoilla norjalaisen lopputulokseen lisätään 2 sekuntia, keskimatkoilla 20 sekuntia ja pitkillä matkoilla 2 minuuttia. Tosin näilläkin sakkosekunneilla Therese Johaug voittaisi Oberstdorfissa kolme kultaa henkilökohtaisilta matkoilta.

Sääntöuudistus no 3: Järjestetään MM-kisat ilman Norjaa

Jos norjalaiset eivät suostu ehdotuksiin 1 ja 2, muut maat voivat järjestää erilliset MM-kisat, jonne turskanpurijoita ei kutsuta. Nimetään ne vaikka Hiihdon ykkösdivarin MM-kisoiksi. Ilman norjalaisia olisimme saaneet kultaa parisprintistä (Ristomatti Hakola ja Joni Mäki) sekä yhdistetystä (Ilkka Herola). Miettikää! Mitä väliä, vaikka voitot tulisivat ilman maailman parhaita (norjalaisia) kilpailijoita. Pääasia että Maamme-laulu soi ja torilla tavataan.

Veikko Hakulinen Salpausselän kisoissa 1957. Kuvaaja Erkki Halme. Finna.fi

Siirretty, suljettu, peruttu

Ensi viikonloppuna järjestetään Lahdessa perinteiset Salpausselän kisat. Tarkoituksena oli käydä katsomassa paikan päällä kuten kahtena edellisenä talvena (Salpausselän kisat 2019, Salpausselän kisat 2020), mutta tällä kertaa Salppurin kisasivuille ilmestyi tiedote: 

"Salppuri Oy on päättänyt, että tämänhetkiseen koronaepidemiatilanteeseen nojaten, kilpailuihin ei avata normaalia yleisölipunmyyntiä."

Postikortti Salpausselän kisat 1962 Lahti Suomi. Kuvaaja Albin Aaltonen. Finna.fi

Tämä oli arvattavissa jo joulukuussa, joten suunnittelin pojan kanssa viikonlopulle vaihtoehdon B: reissua Hämeenlinnaan ja tutustumista Hämeen linnaan. Linnan nettisivut kertoivat kuitenkin seuraavaa:

"Hämeen linna on suljettu 31.1.2021 saakka yleisen koronavirustilanteen vuoksi."

Hämeen linna. Kuva: Finna.fi

Ei sitten matkusteta mihinkään. Helmikuun lomaviikolla oli tarkoitus käydä vaimon kanssa Helsingissä, mutta päätimme perua senkin. V**un korona.

Onneksi tänä vuonna saatiin kunnon talvi ja odotan vesi kielellä, koska Kallaveden jäälle pääsee hiihtämään. Yhtä innolla odotan, koska pääsen piikille. Rokotusjono ja odottavan aika on pitkä. Voisiko tämän koronarokotusohjelman antaa verohallinnon tehtäväksi? Verottaja on tunnetusti tehokas rokottamaan.

Hiihtokilpailut Väinölänniemi Kuopio 1920-luvulla. Kuva: Finna.fi

Mitähän perutaan seuraavaksi? Viime kesänä saimme idean ja ostimme liput Duran Duranin konserttiin Dubliniin 13.06.2021. Ajattelimme, että vuoden päästä virus on jo selätetty ja elämä palannut normaaliin. Nyt eletään tammikuuta, korona leviää kiihtyvää tahtia ja matkustusrajoitukset kiristyvät ympäri maailmaa. Keikkaan on aikaa vajaat viisi kuukautta. Pidämme peukkuja ja pelkäämme pahinta. 

Ps: Tarinan kuvat ovat ajalta ennen koronaa.

Dublin. Kuva: Pixabay

Kahden kauppa

4.11. on kohtalon päivä, mutta enää ei jännitä. Lopputulos on niin selvä, ettei se voi muuksi muuttua. Valta vaihtuu.

Jokin muu lopputulos olisi suuri ihme. Viime hetken käännökset eivät enää pääse yllättämään. Ero on liian suuri. Sinänsä sääli, sillä en varsinaisesti pidä uudesta voittajasta. Edellinen oli paljon parempi: altavastaaja, joka raivasi tiensä huipulle vastoin kaikkia odotuksia. Yllättäjä, jolta kisan alussa kukaan ei odottanut suuria. Sitä paitsi tämä valtakausi on ollut todella piristävää vaihtelua status quohon. Aina ei tarvitse mennä niin kuin ennen.

Huomenna saamme sinetin vallan vaihtumiseen ja siihen on tyydyttävä. Hallitseva mestari ehti jo valittaa, että lopputulos tulee olemaan epäreilu ja vastoin kaikkia sääntöjä. Tällä kertaa korona puuttui peliin ja käänsi tilanteen ylösalaisin. Siihen on tyytyminen. Keskiviikon viimeisen ottelukierroksen jälkeen Kups ojentaa Veikkausliigan valtikan HJK:lle. Ensi vuonna otetaan sitten revanssi, se on varmaa.

PS: Hei muuten, asiasta toiseen: koska ne Usan pressanvaalit ovatkaan?

Kuva: Pixabay

Lahden Salpausselän kisat 2020: Oletteko te veljeksiä?

Viikko sitten olimme pojan kanssa Lahdessa. Kyseessä oli tällä kertaa meille jo perinteeksi muodostuneet toiset perättäiset Salpausselän kisat. Edellisen vuoden kokemus oli sen verran positiivinen, että päätimme tsekata uudestaan, miten suomalaisten suksi luistaa. Ja luistihan se aivan loistavasti.

Kisajuna Salpausselän juna-asemalla, Lahti MM 1958. Kuvaaja Halme Erkki. Kuva: Finna.fi

Menomatkalla Kuopiosta Lahteen pelasimme junan ravintolavaunussa korttia. Pöydässä istui myös kaksi hilpeästi korkin päälle astunutta jannua joista toinen uteli meiltä:

"Oletteko te veljeksiä?" 

Otin kysymyksen kohteliaisuutena, onhan meillä Miksun kanssa kuitenkin kolmekymmentä vuotta ikäeroa. Miksulle tuo oli varmaan vähemmän mairittelevaa, eli sama tiedustelu sisälsi sekä kohteliaisuuden että loukkauksen. Vitsi vitsinä. Onneksi eivät sentään kysyneet kuten 1,5 vuotta sitten Rovaniemellä, että olemmeko parisuhteessa!

"Oletteko te veljeksiä?"

Perjantaina kisoihin oli vapaa pääsy ja ehdimme parahiksi katsomaan mäkihyppykisan toista kierrosta. Kisoista puuttui jännitys, sillä yksikään suomalainen hyppääjä ei selvinnyt jatkoon. Meikäläisten huono menestys näkyi myös yleisömäärässä ja tunnelmassa. Eniten meteliä pitivät japanilaiset ja puolalaiset kisaturistit. Saksalaiset ja itävaltalaiset tulivat hyvänä kakkosena.

Mäkimontun katsomossa oli tilaa, vaikka perjantaina oli kisoihin vapaa pääsy.

Kisamonttu oli lumetettu ja seitsemän asteen pakkasessa ilta tuntui jopa talviselle lumettoman ja lämpimän talven keskellä.

Mutta mistä saadaan uusia suomalaisen mäkihyppyperinteen jatkajia? Missä piilottelevat tulevaisuuden Nykäset, Ahoset ja Niemiset? Mäkihyppymenestyksen vuodet ovat nyt historiaa ja se saa olon surulliseksi. Jotenkin tuntuu, että viime vuonna Salpausselän kisoissa vietetty Matti Nykäsen muistojuhla oli samalla suomalaisen mäkihypyn hautajaiset. Ainakin toistaiseksi.

Jouko Törmänen: Olympiakultaa Lake Placidista 1980.

Matti Nykänen: Olympiakultaa Sarajevo 1984, kolme olympiakultaa Calgary 1988, MM-kultaa Oslo 1982, MM-kultaa Engelberg 1984, MM-kultaa Seefeld 1985, MM-kultaa Oberstdorf 1987, MM-kultaa Lahti 1989

Toni Nieminen: Kaksi Olympiakultaa Albertville 1992

Jani Soininen: Olympiakultaa Nagano 1998, MM-kultaa Thunder Bay 1995, MM-kultaa Trondheim 1997

Janne Ahonen: MM-kultaa Thunder Bay 1995, kaksi MM-kultaa Trondheim 1997, MM-kultaa Val di Fiemme 2003, MM-kultaa Oberstdorf 2005

Lauantai lähti käyntiin Kahvila Asemapäällikön aamiaisbuffetilla. Upea paikka. Hotellitason aamiainen kustantaa 9.50 €. Vahva suositus!

Kahvila Asemapäällikkö. Kahvilan kotisivut tässä linkissä.

Tällä aamupalalla pärjäsi pitkälle iltapäivään.

Lauantain kisat alkoivat suomalaismenestyksellä, kun Krista Pärmäkoski otti naisten kymmenen kilometrin hiihdossa pronssia. Miesten viidentoista kilometrin kisassa saatiin sitten makeaa mahan täydeltä. Matkan ennakkosuosikki, Venäjän Alexander Bolshunov, hyytyi viimeisillä kilometreillä ja Iivo Niskanen vei voiton hurraavan kotikatsomon edessä. Upea tunnelma!

Pärmäkoski kolmas!

 

Iivo mestarina maaliin! Kuva: Ylen televisiolähetys

Kisahalli oli kutistunut viime vuodesta. Screenit loistivat poissaolollaan ja tilalla oli pari kuudenkymmenenviiden tuuman telkkaria. Istahdimme toisen töllöttimen ääreen särpimään olutta ja katsomaan yhdistetyn parisprinttiä, kun kuvaruutuun tuli ilmoitus "tv sammuu automaattisesti viiden minuutin kuluttua". Ja niinhän se sitten sammui juuri pahimmoilleen kesken kisan. Järkkäreitä ei näkynyt, mutta onneksi eräs isäntä hoksasi vieruspöydältä kaukosäätimen ja napsautti lähetyksen uudestaan päälle. Samassa pöydässä istunut nainen tiesi kertoa, että telkkarit myydään kisojen jälkeen pois pilkkahintaan paikallisessa Powerissa.

Tämä houkutus jätettiin tällä kertaa väliin.

Kisahallin vaatimaton "screeni": 65 tuuman tv. Piti istua pöydän vieressä että näki kisalähetyksen.

Illan joukkuemäen kilpailua katsoimme suomalais-itävaltalaisella miehityksellä, eli me kaksi vahvistettuna Miksun itävaltalaisella ystävällä. Meillä Miksun kanssa riitti riemun aiheeksi se, että suomen joukkue päihitti ensimmäisellä kierroksella Venäjän kuten vuosi sitten ja pääsimme viimeisenä joukkueena toiselle kierrokselle. Loppusijoituksissa Suomi oli kahdeksas.

Olimme välillä joukkuekisan johdossa. Tosin vain siinä vaiheessa, kun muut joukkueet olivat hypänneet yhden hypyn vähemmän.

Itävallan joukkue jäi kisan kolmanneksi ja voiton vei Saksa. Tämä kiukutti hieman Miksun itävaltalaista ystävää. Kun Miksu kysyi Elisabethilta, mikä hänellä on saksaa vastaan, tämä heitti vastakysymyksenä, että mitä meillä sitten on Venäjää vastaan. Vastasin kaikkien puolesta:
- Big nasty neighbours.

Hyppykierrosten välissä pidettiin hiihdon hall of fame -tilaisuus, jossa legendojen joukkoon nostettiin mm. Marjo Matikainen ja Samppa Lajunen. Molemmat lopettivat aikoinaan aktiiviuran suhteellisen nuorina ja uransa huipulla.

Kisapäivä päättyi perinteiseen ilotulitukseen.

 

Salpausselän kisojen virallinen peffanalunen.

Pienenä vinkkinä: jos olet menossa kisoihin, varaudu että stadionin muovipenkeissä paleltuu takapuoli ja sukuelimet. Etsin kisa-alueelta myytäviä peffanalusia ja törmäsin ensimmäisenä kojuun, jossa myytiin käytettyjä istumasuojia hintaa 5 € kappale. Aikani etsittyä löysin viimein virallisen kisapeffanalusen, hinta 5 €. No ok, sama hinta ja sama efekti, mutta onhan tuo kuitenkin aito salpausselän pefletti, jossa on legendaarinen vuoden 1978 hiihdon MM-kisojen logo. Kotona kehystän sen ja laitan seinälle. Paitsi että en laita, kun vaimo kuulee suunnitelmistani ja käyttää veto-oikeuttaan.

Meidän kisapäivät olivat lumettomia, mutta sunnuntain lähtöpäivänä pyrytti oikein kunnolla. Luin juna-aseman kahvilassa Etelä-Suomen Sanomien kolumnia "Mitä tehdä hiihtostadionilla ilman lunta". Lahden urheilukeskuksen kustannukset ovat 3,8 miljoonaa euroa vuodessa. Talvet ovat lyhentyneet ja kisojen katsojamäärät laskeneet, mikä luo tumman varjon koko tapahtuman ylle. Lahdesta tuli aikoinaan kaupunki vuonna 1905 ja Salpausselän kisoja on järjestetty vuodesta 1923 alkaen. Hieno ja pitkä perinne, jonka soisi jatkuvan myös tulevaisuudessa.