Lahden Salpausselän kisat 2020: Oletteko te veljeksiä?

Viikko sitten olimme pojan kanssa Lahdessa. Kyseessä oli tällä kertaa meille jo perinteeksi muodostuneet toiset perättäiset Salpausselän kisat. Edellisen vuoden kokemus oli sen verran positiivinen, että päätimme tsekata uudestaan, miten suomalaisten suksi luistaa. Ja luistihan se aivan loistavasti.

Kisajuna Salpausselän juna-asemalla, Lahti MM 1958. Kuvaaja Halme Erkki. Kuva: Finna.fi

Menomatkalla Kuopiosta Lahteen pelasimme junan ravintolavaunussa korttia. Pöydässä istui myös kaksi hilpeästi korkin päälle astunutta jannua joista toinen uteli meiltä:

"Oletteko te veljeksiä?" 

Otin kysymyksen kohteliaisuutena, onhan meillä Miksun kanssa kuitenkin kolmekymmentä vuotta ikäeroa. Miksulle tuo oli varmaan vähemmän mairittelevaa, eli sama tiedustelu sisälsi sekä kohteliaisuuden että loukkauksen. Vitsi vitsinä. Onneksi eivät sentään kysyneet kuten 1,5 vuotta sitten Rovaniemellä, että olemmeko parisuhteessa!

"Oletteko te veljeksiä?"

Perjantaina kisoihin oli vapaa pääsy ja ehdimme parahiksi katsomaan mäkihyppykisan toista kierrosta. Kisoista puuttui jännitys, sillä yksikään suomalainen hyppääjä ei selvinnyt jatkoon. Meikäläisten huono menestys näkyi myös yleisömäärässä ja tunnelmassa. Eniten meteliä pitivät japanilaiset ja puolalaiset kisaturistit. Saksalaiset ja itävaltalaiset tulivat hyvänä kakkosena.

Mäkimontun katsomossa oli tilaa, vaikka perjantaina oli kisoihin vapaa pääsy.

Kisamonttu oli lumetettu ja seitsemän asteen pakkasessa ilta tuntui jopa talviselle lumettoman ja lämpimän talven keskellä.

Mutta mistä saadaan uusia suomalaisen mäkihyppyperinteen jatkajia? Missä piilottelevat tulevaisuuden Nykäset, Ahoset ja Niemiset? Mäkihyppymenestyksen vuodet ovat nyt historiaa ja se saa olon surulliseksi. Jotenkin tuntuu, että viime vuonna Salpausselän kisoissa vietetty Matti Nykäsen muistojuhla oli samalla suomalaisen mäkihypyn hautajaiset. Ainakin toistaiseksi.

Jouko Törmänen: Olympiakultaa Lake Placidista 1980.

Matti Nykänen: Olympiakultaa Sarajevo 1984, kolme olympiakultaa Calgary 1988, MM-kultaa Oslo 1982, MM-kultaa Engelberg 1984, MM-kultaa Seefeld 1985, MM-kultaa Oberstdorf 1987, MM-kultaa Lahti 1989

Toni Nieminen: Kaksi Olympiakultaa Albertville 1992

Jani Soininen: Olympiakultaa Nagano 1998, MM-kultaa Thunder Bay 1995, MM-kultaa Trondheim 1997

Janne Ahonen: MM-kultaa Thunder Bay 1995, kaksi MM-kultaa Trondheim 1997, MM-kultaa Val di Fiemme 2003, MM-kultaa Oberstdorf 2005

Lauantai lähti käyntiin Kahvila Asemapäällikön aamiaisbuffetilla. Upea paikka. Hotellitason aamiainen kustantaa 9.50 €. Vahva suositus!

Kahvila Asemapäällikkö. Kahvilan kotisivut tässä linkissä.

Tällä aamupalalla pärjäsi pitkälle iltapäivään.

Lauantain kisat alkoivat suomalaismenestyksellä, kun Krista Pärmäkoski otti naisten kymmenen kilometrin hiihdossa pronssia. Miesten viidentoista kilometrin kisassa saatiin sitten makeaa mahan täydeltä. Matkan ennakkosuosikki, Venäjän Alexander Bolshunov, hyytyi viimeisillä kilometreillä ja Iivo Niskanen vei voiton hurraavan kotikatsomon edessä. Upea tunnelma!

Pärmäkoski kolmas!

 

Iivo mestarina maaliin! Kuva: Ylen televisiolähetys

Kisahalli oli kutistunut viime vuodesta. Screenit loistivat poissaolollaan ja tilalla oli pari kuudenkymmenenviiden tuuman telkkaria. Istahdimme toisen töllöttimen ääreen särpimään olutta ja katsomaan yhdistetyn parisprinttiä, kun kuvaruutuun tuli ilmoitus "tv sammuu automaattisesti viiden minuutin kuluttua". Ja niinhän se sitten sammui juuri pahimmoilleen kesken kisan. Järkkäreitä ei näkynyt, mutta onneksi eräs isäntä hoksasi vieruspöydältä kaukosäätimen ja napsautti lähetyksen uudestaan päälle. Samassa pöydässä istunut nainen tiesi kertoa, että telkkarit myydään kisojen jälkeen pois pilkkahintaan paikallisessa Powerissa.

Tämä houkutus jätettiin tällä kertaa väliin.

Kisahallin vaatimaton "screeni": 65 tuuman tv. Piti istua pöydän vieressä että näki kisalähetyksen.

Illan joukkuemäen kilpailua katsoimme suomalais-itävaltalaisella miehityksellä, eli me kaksi vahvistettuna Miksun itävaltalaisella ystävällä. Meillä Miksun kanssa riitti riemun aiheeksi se, että suomen joukkue päihitti ensimmäisellä kierroksella Venäjän kuten vuosi sitten ja pääsimme viimeisenä joukkueena toiselle kierrokselle. Loppusijoituksissa Suomi oli kahdeksas.

Olimme välillä joukkuekisan johdossa. Tosin vain siinä vaiheessa, kun muut joukkueet olivat hypänneet yhden hypyn vähemmän.

Itävallan joukkue jäi kisan kolmanneksi ja voiton vei Saksa. Tämä kiukutti hieman Miksun itävaltalaista ystävää. Kun Miksu kysyi Elisabethilta, mikä hänellä on saksaa vastaan, tämä heitti vastakysymyksenä, että mitä meillä sitten on Venäjää vastaan. Vastasin kaikkien puolesta:
- Big nasty neighbours.

Hyppykierrosten välissä pidettiin hiihdon hall of fame -tilaisuus, jossa legendojen joukkoon nostettiin mm. Marjo Matikainen ja Samppa Lajunen. Molemmat lopettivat aikoinaan aktiiviuran suhteellisen nuorina ja uransa huipulla.

Kisapäivä päättyi perinteiseen ilotulitukseen.

 

Salpausselän kisojen virallinen peffanalunen.

Pienenä vinkkinä: jos olet menossa kisoihin, varaudu että stadionin muovipenkeissä paleltuu takapuoli ja sukuelimet. Etsin kisa-alueelta myytäviä peffanalusia ja törmäsin ensimmäisenä kojuun, jossa myytiin käytettyjä istumasuojia hintaa 5 € kappale. Aikani etsittyä löysin viimein virallisen kisapeffanalusen, hinta 5 €. No ok, sama hinta ja sama efekti, mutta onhan tuo kuitenkin aito salpausselän pefletti, jossa on legendaarinen vuoden 1978 hiihdon MM-kisojen logo. Kotona kehystän sen ja laitan seinälle. Paitsi että en laita, kun vaimo kuulee suunnitelmistani ja käyttää veto-oikeuttaan.

Meidän kisapäivät olivat lumettomia, mutta sunnuntain lähtöpäivänä pyrytti oikein kunnolla. Luin juna-aseman kahvilassa Etelä-Suomen Sanomien kolumnia "Mitä tehdä hiihtostadionilla ilman lunta". Lahden urheilukeskuksen kustannukset ovat 3,8 miljoonaa euroa vuodessa. Talvet ovat lyhentyneet ja kisojen katsojamäärät laskeneet, mikä luo tumman varjon koko tapahtuman ylle. Lahdesta tuli aikoinaan kaupunki vuonna 1905 ja Salpausselän kisoja on järjestetty vuodesta 1923 alkaen. Hieno ja pitkä perinne, jonka soisi jatkuvan myös tulevaisuudessa.