Viidenkympin villitystä etsimässä: Veneilykuume?

Tänään Kuopion satamassa järjestettiin Kuopio Veneilee –tapahtuma. Kallamarinassa oli veneilyalan yrittäjiä ja katsojat pääsivät testaamaan uusimpia venemalleja ja tutustumaan vesiurheiluaktiviteetteihin.

matkalla satamaan päässäni alkoi soida lastenlaulu: Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista...

Pieni anekdootti matkan varrelta: In English this is condominium Faggot

Iskeekö veneilykuume? Olisiko se minun viidenkympin villitys? En ole koskaan erityisemmin välittänyt veneistä, joten päätin altistaa itseni. Pistin repun selkään ja tallasin satamaan. 

Saako tämän puron vedestä veneilykuumeen? Ripulin ainakin.

Veneilykuumeiselle Kuopio on ihanteellinen paikka. Kuopio on käytännössä saari, jota Kallavesi ympäröi. Kuopion pinta-alasta 3740 km2 on vesistöä 964 km2. Rantaviivaa kaupungilla on huikeat 4760 km. Jos täällä ei pääse veneilemään, niin ei sitten missään!

Onkohan saunat rakennuksen toisessa päässä? Rantasaunaa ei saa rakentaa kymmentä metriä lähemmäksi rantaa.

Tepastelin tuulisessa mutta lämpimässä säässä satamaan vain huomatakseni, että veneet olivat jo vesillä. Kallamarinassa oli muutama myyntikoju ja selkeästi ”tilanne ohi” meininki. Jäin katselemaan satamaan parkattuja veneitä, hengittelin syvään ja odotin. Kuulostelin sisäistä ääntäni. Ei mitään. En saanut veneistä minkäänlaisia kiksejä. Veneilykuumeesta ei ollut tietoakaan. Eli viidenkympin villityksen etsintä saa jatkua. 

Kallamarina Kuopion satamassa.

Jos tämä näkymä ei herätä veneilykuumetta, niin ei sitten mikään

Veneilin enemmän joskus nuoruusvuosina. Se oli erittäin mukavaa ja järvellä tuli oltua päivät pitkät. Mummon mökillä oli myös vesisukset ja purjelauta, mutta ne jätin testaamatta. Suurin syy oli lievä pelko ja kunnioitus vesistöä kohtaan. Suomeksi sanottuna en halunnut hukkua.

Setä surffaa joskus 80-luvulla. Jostain syystä jokaisessa kuvassa setä on sukeltamassa järveen...