Olutsoossia

Viikonloppuna oli taas joutavaa aikaa, joten päätin lähteä pyöräilemään. Tällä kertaa tein yhdistetyn laiva-polkupyörä reissun: Hyppäsin Kuopion satamassa Savonlinnaan menevän risteilylaivan kyytiin, matkustin pyörän kanssa Leppävirralle ja poljin takaisin kotiin. Pyörämatkasta ei ole paljoa kerrottavaa mutta menomatka laivalla oli hieno ja hauska.

M.S.Puijon lähtöajaksi oli merkitty klo 9.00, joten pyöräilin satamaan jo varttia vaille. Laivan edessä oli nainen, joka toimi eräänlaisena sisäänheittäjänä. Hän oli juuri pysäyttänyt ohikävelijän ja haastatteli tätä kohtalaisella suomenkielellä. Odotin rauhassa vuoroani pyörään nojaten ja viimein nainen päästi ohikulkijan menemään. Tiedustelin saako laivaan tuoda polkupyörää, vaikka tiesin vastauksen jo etukäteen. Pyörä nostettiin kyytiin ja seurasin perässä.

Sisäänheittäjä odottaa potentiaalisia asiakkaita

Laivassa on sivupeilit

Lipunmyynnissä kiinnitin huomiota, että miehistö vaikutti aika nuorelle. Kesätyöntekijöitä? Lipunmyyjänä toimi nuori nainen, joka tutki hetken hinnastoa ennen kuin rahasti meikäläistä:

- Kuopio – Leppävirta maksaa 40 euroa ja polkupyörä 10 euroa. 

Sain myös kuulla, että lounas tarjoillaan laivalla klo 11 – 13 ja maksaa 18 euroa. Kiitin infosta ja kipusin yläkannelle odottamaan lähtöä.

Sää oli lämmin, + 19 astetta ja vieno tuuli. Täydellinen pienelle risteilylle. Vikaisin yhdeksältä kelloon, mutta mitään ei tapahtunut. Laiturin puolella oli elämää ja ohjeita huudeltiin puolin ja toisin: - Ota pollari irti! Viimein laiva irtosi satamasta kymmenisen minuuttia myöhässä, mutta minulla ei ollut kiirettä. Alku antoi kutinan, että tämä saattoi olla miehistölle kesän ensimmäinen risteily. Pientä hiomista, hyvä siitä tulee.

Vesillä ei saa juoda vettä.

Juuri kun ehdin miettiä tätä asiaa...

Tarjoilu pelaa myös yläkannelle.

Laivan puksutteli Kallavedellä ja minä sain yläkannelle seurakseni kaksi pariskuntaa sekä satunnaisen matkailijan. Sisäänheittäjänainen ilmestyi paikalle ja kertoi kello yhdentoista lounaskattauksesta. Kun joku kysyi menuuta, nainen vaikeni ja mietti hetken. Sitten hän kääntyi kannoillaan, pyysi meitä odottamaan ja palasi takaisin alakertaan. Jäimme odottamaan, mitä tuleman piti.

Viimein nainen palasi paperinpalanen kädessään. Hän esitteli sitä lähimmälle pariskunnalle, toiselle pariskunnalle, satunnaiselle matkailijalle ja viimeiseksi minulle. Nainen luki kädessään olevan ruutupaperilappusen ääneen:

- Meillä on alkusalaatti. Pääruokana kaslerliha, perunoita ja olutsoossia. Jälkiruoka jäätelö.

Olutsoossia? Meinasin sanoa että jätän väliin koska olen pyörällä, mutta nielaisin vitsin ja tokaisin vain kiitos. Koomisinta koko tilanteessa oli, että hän ojensi lappusta kuin oikeaa ruokalistaa ja kyllä, siinä luki tikkukirjaimin mm. Olutsoossia.

 Laivamatka sujui leppoisasti. Itse asiassa niin leppoisasti, että ajatus paluumatkasta pyöräilemällä ei tuntunutkaan enää niin hyvälle idealle. Taivaalla leijui muutama akuankka-sadepilvi mutta sadetta ei tullut. Konnuksen kanavalla laiva pysähtyi ja odotimme, että kanavan portit aukaistiin ja pääsimme ajamaan sen läpi.

Konnuksen kanava on ns. läpiajettava, eli laivan ei tarvitse pysähtyä kanavassa, koska korkeuseroa on vain parikymmentä senttiä.

Reilun kolmen tunnin jälkeen laiva saapui Leppävirran Unnukan satamaan. Pyöräilin Unnukkaan ja päätin pitää pienen lounastauon. Edessä oli 76 kilometriä polkemista, joten ei passannut ahtaa itseään täyteen. Ravintolan tiskillä tilasin hot dogin. Täälläkin oli kesätyöläisiä ja keskustelumme meni näin:

- Otan hot dogin.

Myyjänä ollut nuorimies hymyili ja kysyi:

- Paljonkos sen hinta oli?

Kysymys sai minut häkeltymään hetkeksi mutta sitten toimin kuten suomalaiset yleensä: taivutin pääni takakenoon ja luin tiskin yläpuolella olevasta mainoksesta:

- 3,50 euroa.

- Ok. Tuon ruuan pöytään.

Samalla tiskille tuli mies, joka palautti tarjottimen täynnä ruokaa. Tilaus ei kuulemma ollut heille, vaan he odottivat aivan erilaista satsia. Nuorimies jaksoi hymyillä vaikka olikin selvästi hukassa. Minua kävi häntä vähän sääliksi, joten jäin itse lähimpään pöytään ja laitoin muovisen tilausnumeron selkeästi esille.

Hot doggia odotellessani hypistelin vichylasia ja mietin, meniköhän kaikki oikein. Sitten huomasin toisen mainoksen jossa luki: Hod dog + juoma 4,50 €. Piru vie, annoin väärän hinnan! Mitä tehdä? Sillä hetkellä tiesin, miltä myyjästä joskus tuntui: Olet juuri rahastanut asiakkaan, lasket rahoja kassaan ja tajuat, että sanoit väärän hinnan. Asiakas odottaa jo tyytyväisenä pöydässä. Mitä teet? Niinpä päätin olla nolaamatta kesätyöntekijää lisää, vaan jätin asia korjaamatta ja kiitin pöytään kannetusta hot dogista. Säästin samalla euron.

Mutta kuten sanonta menee: ei ole olemassa ilmaisia lounaita. Yhdentoistakilometrin pyöräilyn jälkeen hot dog pyörähti mahassa siihen malliin, että käännyin lähimmälle metsäautotielle ja poljin tien sivussa olevan puupinon luokse. Sitten rivakasti housut pois, paperirulla kantoon ja metsään slaavikyykylle. Kävi mielessä että olisikohan sittenkin pitänyt syödä sitä olutsoossia.

Shit happend

 *****

Otsikon kastike jäi sen verran vaivaamaan, että tein vähän salapoliisityötä (= googletin). Tässäpä teille olutsoosin ohje:

1 dl kaupan demi-glase kastikepohjaa
(ja lihasta renssatut roippeet)
1 sipuli
1 rkl voita
½ ploa olutta
4 dl kuohukermaa**
2 tl sinappia
suolaa ja pippuria

Kuori ja pilko sipuli. Paista (lihan roippeet ja) sipuli laakeassa paistinpannussa voissa nätin kullanruskeiksi. Lisää pannulle olut ja anna kiehua kasaan kunnes jäljellä on noin puolet määrästä. Lisää sitten kerma sekä demi-glase ja keitä samalla tavalla kasaan puoleen. Sekoittele vähän väliä, ettei kerma pala pohjaan. Lisää lopuksi sinappi, suolaa maun mukaan ja rouhittua mustapippuria.

Siivilöi kastike lämpimään tarjoiluastiaan ja nauti.

**) Kermaa voi käyttää puolet vähemmän, jos ripottelee ennen nesteen lisäystä reilun ruokalusikallisen vehnäjauhoja pannulle. Tällöin jauhot suurustavat kastikkeen, eikä sitä tarvitse keittää niin paljoa kasaan.

Hyvää juhannusta!