KGB-museo Hotel Viru, Tallinna

En tarkoituksella laita kuvia itse museosta. Kaikki kannattaa kokea paikanpäällä. Jätän myös mehukkaimmat jutut pois, koska oppaan kertomina ne ovat paljon hauskempia.

Kesälomareissulla Tallinnassa törmäsimme eriskummalliseen museoon. Kyseessä on Hotel Virun KGB-museo. Minua historiafriikkinä paikka kiinnosti välittömästi, vaimo lähti mukaan vähemmän innostuneena. Tunnin kestäneen ohjatun kierroksen jälkeen totesimme molemmat, että kyllä kannatti. Museokierros on yksi parhaita, missä olen tähän mennessä ollut mukana.

Hieman historiaa: Viru hotelli rakennettiin Tallinnaan suomalaisvoimin kolmessa vuodessa, ja se valmistui 1972. Virallisesti hotelliin rakennettiin 22 kerrosta, joista ylin toimi ravintolana. Epävirallisesti hotellin tehtiin vielä 23. kerros, jonne sijoitettiin KGB:n hermokeskus. Tarkoitus oli seurata, salakuunnella ja vakoilla hotellissa vierailevia länsimaalaisia. Erityisen tarkkailun alla olivat amerikkalaiset, ulkomaalaiset poliitikot, lehtimiehet ja ulkovirolaiset. Koko hotellista muodostui valtava vakoilukompleksi, valtio valtion sisällä, jossa työskenteli 1000 työntekijää.

Kierros valaisi monta asiaa joita ihmettelin, kun vierailimme aikoinaan mummon kanssa Tallinnassa. Olen kertonut tuosta reissusta postauksessa Vieraana Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa 1977. Virolaiset ystävämme varoittivat meitä kaikesta ja mummo muistutteli minua, että suu pitää olla supussa. Meistä tuskin on salaisia nauhoja KGB:n arkistoissa. Sen sijaan riskiryhmään kuuluvia seurattiin mitä mielikuvituksellisimmin keinoin: mikrofoneja kahvilautasissa, ilmiantajia kerrosvahteina, KGB-agentteja taksikuskeiksi naamioituneina. Salakuuntelijat saattoivat majailla vierushuoneessa ja kuvata kohteita seinissä olevien reikien kautta. Enempää en noita tarinoita referoi, käykää itse katsomassa ja kokemassa.

Pidin vuonna 1977 matkapäiväkirjaa, johon kirjasin Tallinnan reissun kohokohdat. Pikkupojalle esim. tulli oli hassujen sääntöjen paikka ja piirsin tilanteesta pilakuvan. Kun mummo näki tämän hän oli kauhuissaan ja vannotti minua pitämään päiväkirjan piilossa siihen asti kun palaamme Suomeen. En ymmärtänyt miksi mutta tottelin silti.

Itse museo käsittää 23. kerroksen ja siellä olevat kaksi huonetta. Esineet ovat mielenkiintoisia ja maisemat komeita, mutta parasta antia koko kierroksella oli opas ja hänen värikkäät tarinansa. Välillä jutut naurattivat, välillä huokaistiin hämmästyksestä. Kertomukset ovat elävää lähihistoriaa ex-naapuristamme Neuvostoliitosta, joka oli oman aikansa Pohjois-Korea. Kaikkea valvottiin, ilmiantajat tekivät töitä ilman työaikoja ja systeemin viholliset vaiennettiin. Viru Hotel oli Neuvostoliiton näyteikkuna ja kulissi länteen. Hotellin avulla kerättiin valtioin kipeästi tarvitsemaa länsivaluuttaa ja samalla esiteltiin vieraille Neuvostosysteemin hienouksia. Systeemissä oli vain yksi ratkaiseva heikkous: sen sisällä elävät ihmiset. Kierroksella sai kuulla monenlaisia tarinoita siitä, miten kekseliäästi paikalliset kiersivät sääntöjä ja tekivät laitonta kauppaa turistien kanssa.

Kun Viro itsenäistyi elokuussa 1991, KGB häipyi yhdessä yössä vieden mukanaan kaiken, mitä sai kannettua. 23:n kerroksen salakuunteluhuoneeseen jäi kuitenkin tavaroita ja tekniikkaa. Lähdön jälkeen huone oli tyhjillään kaksi kuukautta, ennen kuin kukaan uskalsi mennä sisään. Sisällä odotti yllätys jos toinenkin.

Museokierros kestää tunnin ja maksaa hotellivierailta 9 €, muilta 12 €.  Jos käyt Tallinnassa, tämä on must kohde sopivasti keskellä kaupunkia.

Viru Hotelli vuonna 1977.