Valehtelisin jos väittäisin, mä jään
kääpiöksi. Jos se ois helppoo, mee ja tee se! Avaruusmies liity meihin. Mies
vain hymyilee, takametsien travolta. Tuli vain mieleen syksy rannalla. Monta
kertaa Maken kanssa en suostunut pois tilanteesta. Kaiken pitäis muuttuu kovalla
kädellä. Ehkä pian.
Tähän aikaan vuodesta sylistäsi
heräsin. Sinusta high. Kaunis olet, olet ihana, hehkuva kivi. Kartat mua, sinuun
jäätyy huulet kii. Olen sekaisin, en oo kuullut mitään, ilman sydäntäni elelen.
Hän on yhä hän, hyvä valehtelemaan. Sekosin lutkaan, niin sen täytyi olla. Vanha,
mennyt ja entinen.
Kumpi ajaa kovempaa Asserin
kapakkaan. Sähkökitara, hyvää tahtoa ja
kavereita. Taskut täynnä rahaa ikävöin naistani. Onneksi voin unohtaa mitä
tapahtuu. Vuosisadan kanuuna, uupumusharhaa, inhimillistä hätää, paskanhajua. Kiitti
jätkät, vanhat äijät, tätähän mä hain. Kai mä tästäkin toivun.
Ulkopuolella ikkunan maailma on tyly.
Hyisen viiman maa, vuoret tuuli pois puhaltaa. Sekunnit ja tunnit, päivät kuluu
hukkaan. Äiti pojastaan pappia toivoi. Vailla päämäärää lautalla eteenpäin. Eihän
edellisessä elämässäkään puhelin soi. Uneni on vasta alussa.
Piru piti pitseeriaa. Pikkumies, puhuva
apina, hevonpaskankuningas. Varjo raatona maantiellä. Paha minut iski, iso
tyttö & pikkutyttö. Tytöt on kaunistuneet pilviin. Pitkin vihreätä linjaa pyörteeseen.
Me ollaan ne, jäniksenä onnen oikotielle. Mennään meille – blues. Syy vai
seuraus, kyllä ja ei. Missä viisaaksi tullaan? Kihloissa. Dägrägädägwäg.
(tähän tekstiin on käytetty vain
Kolmannen Naisen biisien nimiä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti