Viidenkympin villitystä etsimässä: Pyöräily?

Olen jonkin aikaa pohtinut blogissani viidenkympin villitystä. Mitä se on? Miten se tulee? Miten se ilmenee omalla kohdalla? Toistaiseksi pohdinta ei ole tuottanut tulosta.

Sitten muistin, miten miehet kertovat tehneensä viisikymppisinä jotain, mitä eivät olisi koskaan voineet kuvitelleet tekevänsä: juosseet täysmaratonin, kiivenneet kilimanjarolle, purjehtineet maapallon ympäri tai hiihtäneet pohjoisnavalle. Haaveet ovat haaveita ja viimekädessä lompakko ratkaisee, mitä haavetta kannattaa lähteä tavoittelemaan. Siitä se ajatus sitten lähti.

Voisiko pyöräily olla minun viidenkympin villitys? Enkä nyt tarkoita mitään normipyöräilyä vaan jonkun (itselle) extreme -matkan suorittamista. Päätin tähdätä sadan kilometrin päivämatkaan. Ei kuulosta hyväkuntoiselle miltään, mutta meikäläinen ei ole pyöräillyt tänä vuonna kuin hajanaisia muutaman kilometrin matkoja. Kokemusta on viidenkympin matkasta pari vuotta sitten, kun näin Siilinjärvellä ufon. Päätin kokeilla samaa matkaa tänään, noin niin kuin harjoitusmielessä.

Viisikymmentä kilometriä taittui kylmiltään 3,5 tuntiin ja vielä kykenen päivittämään blogia. Tosin fiilis on, että haastematka olisi vasta puolessa välissä, joten vauhdin pitää olla tosikoitoksessa rauhallisempi. Turha tässä on enempää treenata, spontaanius kärsii. Ensi viikolla seuraan säätiedotetta ja kun päivä paistaa, hyppään satulaan. Kirjoittelen tänne kokemuksia, miten äijän käy.

Tässä tämän päivän pyöräreissun kuvasatoa: 

Työvälineeni Solifer vuosimallia -09. Erittäin hyvä peli.

Thank God for geelisatula. Pelasti persaukseni.

Pyöräilyssä on se hieno piirre, että aina löytää matkan varrelta jotain uutta, kun pitää silmät auki

Toivalan tsasouna on ollut Kuopion ja Siilinjärven välisen moottoritien varrella jo vuosikymmeniä. Huomasin sen vasta nyt. Paikalle tuli mies, joka kertoi myös nähneensä tsasounan ensimmäistä kertaa. Vaikka ajaa paikan ohi päivittäin!

Ortodoksisissa rakennuksissa on upeita yksityiskohtia

Kesäkukat täyttivät ojat ja tienpientareet. Tunnistin yhden: Päivänkakkara

Ravintola Vintti on lopettanut Siilinjärvellä. Sääli. Piti tyytyä ketjuravintolan buffetpöytään

Tämä tuulimylly pönötti metsän suojassa Kasurilan lähellä

Ennen puhuttiin, että maaseudulla ei ovia lukita. Ajat ovat muuttuneet. Nykyään avoimista ovista tiedotetaan bussipysäkille liimatussa tiedotteessa.

Nämä olivat reissun jälkeen aika poikki.