Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viitasaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viitasaari. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. lokakuuta 2018

Pyörällä halki Suomen 12. päivä: Mutkien kautta Jyväskylään

03.08.2018

Yöllä satoi vettä ja heräsin hieman huolestuneena, miten teltalle käy. Ei hätää, kangas oli vedenpitävä. Muistan elävästi 80-luvun teltat, jotka pitivät sadetta siihen saakka, kun koskit telttakangasta. Pintajännite katosi välittömästi ja kosketuskohdasta valui vettä noronaan sisälle. Kehitys kehittyy.


Sitten muistin pyykit. ”Et sinä kuivausrumpua tarvitse”, kaikui camping-emännän eilinen lause takaraivossa. Vetäisin verkkarit jalkaan ja tallustelin rinnettä alas wc/suihku/pyykkäysrakennukselle. Rakennuksen pihassa olevalla pyykkinarulla oli rivi puhtaita, läpimärkiä vaatteita. Hieno homma. Tänään ei sitten vaihdettu puhdasta päälle. Puristelin vaatteista enimmät sadevedet pois ja pinosin pesuvatiin. Pesuvati meni auton perälle odottamaan seuraavaa kuivatustilaisuutta.

Hännilänsalmi Camping Viitasaari

Aamulla sattui erikoinen tapaus. Istuin campingalueen terassilla, kun pieni lintu törmäsi terassin ikkunaan ja jäi pökerryksissä räpiköimään pöydälle. Otin linnun käteen, eikä se tehnyt yhtään vastarintaa. Kun yritin päästää sen menemään ja ottaa samalla kuvaa, lintu pyrähti takaisin ja laskeutui kännykän päälle. Kannoin linnun kauemmaksi ja jätin kivelle selvittämään päätään.

Pökertynyt pikkulintu


Ei meinannut lähteä minnekkään


Miksun puhelinliittymä vaihtui ja uusi liittymäkortti odotti perillä Jyväskylässä. Jouduimme siis kulkemaan päivän ilman puhelinyhteyttä. Asia ei vaikuttanut ongelmalliselle, koska Lapissa teimme pari päivää samoin. Mutta Lappi on Lappi ja nyt lähestyttiin ruuhka-Suomea. Tähän saakka matkan varrella ei ollut tietöitä, mutta Viitasaaren jälkeen tilanne muuttui. Mitä lähemmäksi saavuimme Jyväskylää, sitä enemmän oli asfalttikoneita, keskeneräisiä osuuksia ja hiekkatien pätkiä. Ehdin jo vähän epäillä, miten Miksu selviää tietöiden labyrintistä.

Pohjanmaan lakeudet jäivät taakse. Keski-Suomessa on hillittömiä mäkiä. 
Kuudenkymmenen kilometrin jälkeen odottelin taukopaikalla jonkun tovin, kunnes puhelin soi. Numero oli outo, mutta vastasin silti. Se oli Miksu.
- Mistä sinä soitat?
- Sain yhdeltä ohikulkijalta kännykän lainaan. Miten täältä pääsee Jyväskylään?
- Missä sä oot?
- Täällä on pelkkää tietyötä ja ainoa tienviitta, joka näyttää Jyväskylään, ohjaa moottoritielle.
- Aja vaan sen mukaan.
- Mutta se on moottoritie?
- Sitä on vain lyhyt pätkä ja tienreunus on leveä. Aja vaan sitä pitkin.


Odottavan aika on pitkä. Kun kaveria ei alkanut kuulumaan, jätin puurokeittimen P-paikalle porisemaan ja läksi ajamaan vastaan. Vain parin kilometrin jälkeen näin tutun hahmon vastaantulevien kaistalla. Vaihdoimme pari sanaa, loppu hyvin kaikki hyvin, ja palasimme takaisin taukopaikalle puuron syöntiin.


Loppumatkan Jyväskylään sujui ilman draamaan. Kirjauduin caravanalueelle sisään ja koin mukavan yllätyksen: telttayö maksoi vain 15 euroa! Laajiksen nettisivujen hinnastossa luki: teltta 15 € /yö + 5 € per henkilö. Maksoin mukisematta 30 euroa kahdesta yöstä ja menin alueelle pystyttämään telttaa, ennen kuin Miksu ennätti saapua paikalle. Leirintäalueella oli myös toinen mukava yllätys: ilmaiset saunavuorot miehille ja naisille. Sauna oli niin harvinaista herkkua, että käytimme tarjouksen hyväksi molempina iltoina. Matkaa oli jäljellä enää yksi välipäivä ja kolme suhteellisen lyhyttä päiväetappia ennen Helsinkiä. Miksu polki viimeisen kolmen päivän aikana hurjat 407 kilometriä (tämän päivän etappi 93km). Oli aika vaihtaa vapaalle.

Huom. Kekseliäästi puuhun ripustetut märät pyykit. 
Ensimmäisen kerran tällä reissulla kävimme terassilla. Paikkana toimi Laajiksen ravintola. Voin vakuuttaa, että lonkero maistui mahtavalle Laajavuoren rinteiden takaa paistavan ilta-auringon lämmössä. Ravintola meni kiinni jo klo 20, joten googletimme vielä kilometrin päässä olevan lähikaupan ja haimme saunajuomaa.



Yleisissä tiloissa on mm. pöytäfutis
Laajiksen yleiset tilat ovat huippuhienot. 


Miesten saunavuorolla oli porukkaa ja lauteilla keskustelu kääntyi tuttuun tapaan Miksun pyöräilyurakkaan. Erittäin helppo tapa saada jutunjuurta aikaan. Saunomisen aikana taivas repesi ja kaatosade kasteli alueen. Jäähdyttelimme saunan verannalla ja Miksu katsoi kaihoten taivaalle:
- Harmi kun täällä ei ole järveä minne pulahtaa.
- Harmi tosiaan.
- Tekis mieli lähteä tuonne vesisateeseen seisomaan.
- Senkun menet!
- Mulla ei ole uikkareita mukana.
- Laita bokserit jalkaan.
Kohta Miksu seisoi saunarakennuksen edessä rankkasateessa pelkissä boksereissa ja caravanalueen asukkaat kävelivät ohi hieman kulmiaan kurtistellen. Mutta heistä viis. Poika vaikutti ikionnelliselta vesisateen valuessa pitkin kasvoja ja se oli tärkeintä.

Saderintama lähestyy. 

Saunalta palattua huomasimme, että teltan oviaukko oli unohtunut auki. Sisätilat olivat veden vallassa. Miksu kuivasi paikat niin hyvin kuin pystyi ja nukkui kosteassa teltassa. Minä vietin yön autossa.

Lopuksi vielä arvostelussa Laajis Jyväskylä:

Miksu: 9/10
+ erittäin viihtyisät yleistilat
+ joka ilta maksuton sauna
- sauna lämmitetty liian kuumaksi
- ei veden äärellä (rankkasade toi plussaa)

Meikä: 8/10
+ hienot yhteiset tilat
+ ilmainen sauna!
- alue caravaanareille, vähän telttapaikkoja
- sesonkiaikaan tungosta

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

maanantai 24. syyskuuta 2018

Pyörällä halki Suomen 11. päivä: Pulkkila - Viitasaari

02.08.2018
Joskus tarvitaan numeroita hahmottamaan asioita. Niin kuin silloin, kun Tommi Evilä hyppäsi Helsingin MM-kisoissa 825 cm. Hurja tulos! Tai kun katsot riehakkaan illan jälkeen pankkitilin tapahtumia ja toteat: kurja tulos. Tänään numerot iskivät yllättäen tajuntaan, mutta kerron siitä lisää vähän myöhemmin.


B&B Rosenbergin aamupala nautittiin tunnelmallisessa maalaistalossa


Aamu oli hieman erilainen. Herätys oli tuttuun tapaan klo 6.00, mutta nyt ei valmistettu risottoa. Pääsimme valmiin pöydän ääreen eli söimme aamupalan B&B Rosenbergin päärakennuksessa: puuroa, mysliä, jogurttia, mehukeittoa, leipää, leikkeleitä, keitettyä kanamunaa, kahvia. Hyvää.


Miksu haki pyörän maantieojan kätköistä

Valmiina päivän urakkaan: 140 kilometriä Viitasaarelle

Päivän pyöräilykin alkoi poikkeuksellisesti. Ensin ajoimme 32 km etelään, kunnes saavuimme P-paikalle, jonne Miksu kätki pyörän edellisenä iltana. Poika sai siis vähän etumatkaa päivän pyöräreissulle.

Pohjanmaalla on tunnetusti isänmaallista porukkaa: kuvassa Suomenlipun muotoon kasattuja heinäpaaleja



Meno oli välillä melkein riehakasta


Pyhäjärven Vaskikellossa pidimme hieman pidemmän tauon. Paikka on turistien suosiossa. Samaan aikaan paikalle pärähti bussilastillinen saksalaisia turisteja, jotka innostuivat soittamaan taukopaikan kirkonkelloja.


Nelostien varrella Pyhäjärvellä on näkemisen arvoinen taukopaikka: Vaskikello

Muutama turisti ei varmaan huomannut tätä varoitusta. Sen verran railakkaasti soittivat kelloja

Kenelle kellot soivat?


No tunnustetaan, mekin soitettiin kelloja

Vaskikellon pihassa sijaitseva virstanpylväs oli pysäyttävä. Ei niinkään itse pylväs vaan sen välittämä informaatio. Yhdessä viitassa luki: "Nuorgam 887 km". Nuo numerot iskivät tajuntaani kovaa. Miksu oli pyöräillyt tuon matkan vanhalla, kolmivaihteisella naistenpyörällä seitsemässä päivässä. Huikeaa!
"Nuorgam 887"


Pyöräilysaldo tähän saakka. Voiton puolella ollaan

Kun Miksu pyöräili, minä kävin bongaamassa kirkkoja. Tässä Pihtiputaan kirkko vuodelta 1874

Pihtiputaan keskuskentän laidalla seisoo Niilo Rikulan veistämä keihäänheittäjäpatsas vuodelta 1990. Joku oli jättänyt potkukelkan parkkiin

Saavuimme Hännilänsalmi Campingiin n. 7 tunnin pyöräilyn jälkeen. Ensi näkemältä paikka vaikutti aika retrolta, eikä ensivaikutelma pettänyt. Teltta + 2 henkilöä + sähkötolppa kustansi 22 €.
Hännilänsalmi Camping. Saatiin oma tolppapaikka


Ei ollut tungosta. Kesälomasesonki oli lopullaan


Varasin meille pyykkivuoron ja tiedustelin pyykinpesukoneen lisäksi kuivausrummun käyttöä. "Et sinä tarvitse kuivausrumpua. Voit ripustaa pyykit huoltorakennuksen vieressä olevalle pyykkinarulle", neuvoi respan täti. Luotin hänen neuvoon ja jouduin myöhemmin katumaan, etten pitänyt päätäni.
Illalla kävimme syömässä kiinalaista. Ravintola Ruusu löytyi Viitasaarelta pienen etsimisen jälkeen


Takuuvarmaa evästä, ja paljon!




Täälläkään ei ollut tungosta keskellä viikkoa. Ainoastaan omistajan pieni päiväkerhoikäinen tyttö kävi istumassa meidän pöydässä seurana, kunnes isoveli hätisti hänet pois

Arvostelussa Hännilänsalmi Camping Viitasaari:
Minä: 7/10
+ edullinen, myös sähkö saatavilla telttapaikkaan
+ rauhallinen sijainti
- vanhanaikaiset tilat
- osittain hoitamattoman oloinen, ruohottunut

Miksu: 8/10
+ perustoimiva
+ kivan näköinen respatyttö
- ikään kuin Kaamasella, melko mitäänsanomaton kokonaisuus
- ei veden äärellä*

*itseasiassa ranta oli, jäi vain meiltä huomaamatta


"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."



Campingin keittiötilat, ihan ok



Retroa

Jätin pyykit narulle yöksi kuivumaan. Bad mistake.