Pyhän Nikolaoksen katedraali, Kuopio

Kyllä ateistikin viettää pääsiäistä. Neljän päivän vapaa keskellä kevättä kelpaa vallan mainiosti. Mietin, mitä ajankohtaista pääsiäiseen liittyvää voisin kirjoittaa. Tulipa mieleen Pyhän Nikolaoksen katedraali. Kuljen joskus rakennuksen ohi koirankävelytysreissuilla ja onpa tullut vierailtua sisälläkin kerran. Vierailun järjesti ystäväni, joka on seurakunnalla töissä.

Pyhän Nikolaoksen katedraali v. 1904

Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, siirtyi ortodokseja myös Kuopioon. Seurakunnan tarpeita varten rakennettiin ensin tsasouna (rukoushuone) 1820-luvulla. Tsasouna muutettiin Pyhän Nikolaoksen muistolle pyhitetyksi kirkoksi v. 1868.

Kuva ikonostaasin (kirkkosalin takaseinän) takana olevasta huoneesta, jonne ei tavallisesti pääse käymään

Kivikirkon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi vuosisadan vaihteen jälkeen. Kuopion Pyhän Nikolaoksen punatiilinen katedraali rakennettiin 1902 – 1903. Se vihittiin käyttöön 3.1.1904. Silloinen Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov oli suurelta osin kirkon rahoituksen takana. Kenraalikuvernööri oli mukana kirkon vihkimisessä. Saman vuoden kesällä 16.06.1904 Eugen Schauman ampui Bobrikovin senaatin portaikossa. Murha ei liity mitenkään kirkkoon, mutta ilman Bobrikovin tukea katedraali olisi saattanut jäädä rakentamatta.

Kirkkoa on remontoitu kolmesti. Ensimmäisen kerran v. 1954 ja seuraava v. 1965. Tällöin kirkko uudistettiin lähes kokonaan. 2003-04 remontissa kirkko palautettiin mahdollisimman paljon alkuperäiseen asuunsa. Vaikka kirkko on valmistettu tiilestä, ei julkisivu ole varsinaisesti tiiliverhoilua. Kirkon rapattu pinta on maalattu näyttämään punaiselta tiileltä

Pyhästä Nikolaoksesta oli 300-luvulla nykyisessä Lounais-Turkissa elänyt Myran piispa. Hänen väitetään osallistuneen ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen Nikeassa v. 325 ja puolustaneen kristinuskoa. Nikolaosta pidetään lasten suojelijana ja hän on esihahmo nykyajan joulupukille. Nikolaoksen ruumiin jäännökset ovat pyhiä reliikkejä. Pyhäinjäännöksiä säilytetään Etelä-Italian Barissa, jonne ne siirrettiin v. 1087 Myrasta turvaan muslimivalloittajilta. Jäännösten perusteella Nikolaos on ollut 1,5 m pitkä ja hänellä oli murtunut nenä. Aika pieni mies joulupukiksi.

Lähteet: Wikipedia, Sari Hirvosen kirja ”Syrjäseudun kirkosta katedraaliksi”

Kenen mukaan on nimetty Eino Leinon puisto?

Kuopioon rakennettiin uusi, Saaristokaupunki -niminen asuinalue v. 2008. Alueella pidettiin asuntomessut v. 2010. Tarinani sijoittuu johonkin noihin aikoihin.

Veljen kanssa tulee aina välillä väiteltyä asioista kuin asioista. Yleensä hyvässä hengessä, toisinaan vähän kiivaammin. Kerran keskustelumme lähti jotenkin menemään uuteen Saaristokaupunkiin ja veljeni totesi, että sinnehän rakennetaan Eino Leinon puisto. Sillälailla, tuumasin. Pitäähän sitä kansallisrunoilijalle saada puisto Kuopioonkin. Tähän veljeni totesi, että ei hän ole mikään kansallisrunoilija vaan joku painija.

Voi sitä naurun määrää! Veli vaikutti hieman hämmentyneelle kun vitsailin asiasta. Vai että ihan painija Eino Leino! Kyllä hän on kuule runoilija, kohtuullisen kuuluisa sellainen. Veli pysyi kannassaan ja heitti minulle uhmakkaasti, että satasen vetoa. Puisto on nimenomaa painija Eino Leinon mukaan nimetty.

Kaverilla on viimeinenkin intiaani pudonnut kanootista, ajattelin ja tartuin välittömästi vetoon. Tämän helpompaa rahaa ei ole. Löimme siis vetoa, onko Saaristokaupungissa oleva Eino Leinon puisto nimetty runoilijan vai painijan mukaan. Sitten otimme googlen ja kirjoitimme hakusanaksi Eino Leinon puisto Saaristokaupunki. Haulla tuli seuraavaa:

"Messualueelle rakennetaan Painija Eino Leinon puisto, Leinon katu ja Painikuja. Nimi juontaa juurensa kuopiolaissyntyiseen olympiapainijaan Eino Aukusti Leinoon, joka syntyi Kuopiossa 7.4.1891 ja kuoli v. 1984 95-vuotiaana Tampereella. Leinon urheilu-ura alkoi vuonna 1910 Kuopion Riennon riveissä, jossa hän edusti useimpia lajeja ennen keskittymistään vapaapainiin, jossa voitti 3 piirinmestaruutta. Leinosta tuli eräs menestyksekkäimmistä olympiapainijoista kautta aikojen. Ennen Amerikan-vuosiaan hän pelasi Kuopion Riennon jalkapallojoukkueen maalivahtina 1912-1914. Lisäksi hän harrasti uimahyppyjä Kuopion Uimaseuran riveissä.

Vuonna 1914 Eino Leino siirtyi Yhdysvaltoihin ja voitti kultaa vapaapainissa Antwerpenin olympiakisoissa 1920, hopeaa Pariisissa 1924, pronssia  Amsterdamissa 1928 ja hopeaa Los Angelesissa 1932. Leino asui aktiiviuransa aikana Yhdysvalloissa. Niinpä hän osallistui ainoan kerran SM-kisoihin 1936, jolloin jäi hopealle. Vuodesta 1932 hän asui Kuopion Rautaniemessä, Tervalammen rannalla harjoittaen maanviljelyä.”

Veljeni kuittasi virnistellen satasen, enkä ole sen koommin lyönyt hänen kanssaan vetoa mistään.

Kuvassa EI ole Eino Leinon puisto

Oy Veikkaus Ab selittää Alibissa: Se tuntui hyvälle idealle...

Oy Veikkaus Ab mainostaa uutta rahapeliä: Naapurit. Siteeraan tähän suoraan veikkauksen nettisivuilta pelin juonen:

” Naapurit on täysin uudenlainen peli, johon osallistutaan omalla osoitteella. Naapurit-pelissä pelitietona käytetään Väestörekisterikeskukselta saatavaa osoitteen koordinaattitietoa eli paikkatietoa. Pelissä on arvonta joka päivä ja aina löytyy päävoittaja. Sunnuntaisin ja arkipäivinä muut voitot jaetaan päävoittajaa lähinnä asuville pelaajille eli yksi naapurusto juhlii oikein kunnolla. Ethän anna naapurillesi mahdollisuutta juhlia ilman sinua….”

Onkohan huonoin peli-idea ikinä? Pelataan siis rahapeliä, jossa naapurin voittaessa 100.000 € sinä saat esim. 5 €. Ja tiedät, että päävoitto napsahti lähelle.

Mitä tästä seuraa? Asut pikkupaikkakunnan ainoassa isommassa kerrostalossa ja veikkaus ilmoittaa, että onneksi olkoon, olet voittanut 10 €. Hetkinen. Siis kympin? Eli nyt tälle postinumeroalueelle on tullut päävoitto. Jaa että kiinnostaako? Suomessa? Naapurikateuden luvatussa maassa? Eipä varmaan!

Vaihtaako naapuri autoa, lähteekö alakerran suurperhe yllättäen koko porukan voimin etelän lomalle… Alkaa jatkuva kyttääminen ja kyräily. Naapurit eivät enää tervehdi toisiaan. Roskakatoksella käydään vain kun on varmaa, ettei törmää toisiin. Taloyhtiön lenkkisaunat ammottavat tyhjyyttään. Viimein hermo ratkeaa ja lähiökapakassa tirpaiset naapurin Kallea kuonoon, kun tämä hövelinä miehenä tarjoaa sinulle oluen.

Voihan olla niinkin, että asut kaupungin vuokra-asunnossa, jossa naapurit ovat mitä ovat. Yläkerran työtön vanhapoika luukuttaa poppia ja ryyppää koko alku kuukauden sossun rahoilla. Loppu kuukausi onkin hiljaisempaa, kun rahat loppuvat. Sitten saat veikkaukselta sen kympin Naapurit –pelistä. Kenelle meni päävoitto? Äkkiä yläkerran kaveri järjestääkin hervottomat bileet asunnottomien yömajassa eläville kavereilleen ja meno jatkuu koko kuukauden. Ja vielä seuraavan kuukauden. Ja sitä seuraavan. Kukahan sen voiton tosiaan kuittasi…

Entäpä sitten maaseudulla. Asut perikunnan omistamalla tilalla. Tontilla asuu sinun lisäksesi isäsi, kaksi setää vaimoineen, siskosi, veljesi ja serkkumies. Kukaan ei voi sietää toisiaan ja siksipä tila on jakamaton ja jokainen pitää kynsin hampain kiinni omasta mummonmökistään. Viikonloppuna tärähtää ja saat Naapurit –pelistä 100.000 €. Olet hetken onnesi kukkuloilla kunnes tajuat, että kaikki sukulaisesi pelaavat myös samaa peliä ja te olette ainoat ihmiset, jotka asutte postinumero 99099 –alueella. On aika pakata laukut ja hipsiä vähin äänin pois, ennen kuin rakkaat sukulaiset tulevat pummaamaan rahaa. Ja ennen kuin se sietämätön serkkumies, katkeroituneena lapsuuden kiusaamiseesi, saapuu haulikoineen tasaamaan tilit kanssasi.

Mondeomiehen kuntovinkit

Näin kypsässä iässä sitä alkaa miettimään yhä enemmän omaa hyvinvointiaan. Nimenomaan miettimään, harvoin sen eteen tulee mitään konkreettista tehtyä. Minäkin mietin aikani ja päätin hankkia auton. On nimittäin polvet menneet sen verran huonoon kuntoon.

Enpä arvannut, että tein parhaan mahdollisen vedon oman kuntoni kohottamiseksi. Jos haluat lisätä liikuntamäärää ja välttää autoilua, hanki Mondeo! Alusta asti kulkupelini on pitänyt huolta siitä, että kuljen jalan tai pyörällä, koska autolla ei voi. Koska auto ei toimi. Koska auto on rikki. Tai remontissa. Tässäpä Mondeomiehen kuntovinkit näin keväälle. Ennen kuin huomaatkaan, olet rantakunnossa ja Eppujen sanoin pakarasi pudottavat silmät naisten päistä.

1. Jalkatreeni, kuuden kilometrin kävely

Vie jarrunesteet pihalle sylkäissyt Mondeo huoltoon toiselle puolelle kaupunkia. Koska autosi on farmari, voit laittaa polkupyörän kätevästi kyytiin. Tällä on tarkoitus pyöräillä takaisin kotiin kun jätät auto korjaamolle.

Aja iltamyöhällä, koska autosi on jarruton. Jopa hiljaisen liikenteen aikaan saat sykkeesi mukavasti kohoamaan, kun lähestyt risteystä ja huomaat, että valot vaihtuvat punaiseksi. Aja silmät kiinni risteyksen yli ja lausu Isä meidän. Kun tulet korjaamon pihalle, olet saanut mukavat alkuhiet eli olet kauhusta märkänä.

Jätä auto korjaamon parkkiin, pudota avain korjaamon ovessa olevaan luukkuun ja muista samalla, että olet unohtanut polkupyörän Mondeon takaosaan. Korjaamo on kiinni, onhan sunnuntai. Kierrä tuskissasi auto pari kertaa ympäri ja rämppää ovenkahvoja. Ota suunta kohti kotia ja kävele koko kuuden kilometrin matka täynnä turhautunutta vihaa. Kotona treenin tuloksena et saa unta vaan kierit aamuyöhön ja mietit, miten voit olla niin tyhmä.

Tämä harjoitus auttaa jalkalihaksia ja kehittää muistia. Rasitukselle joutuvat pääkoppa ja sydän.

2. Taivuttelua, selkä ja vatsalihakset

Jätä Mondeo parkkiin kaupungin keskustaan. Odota muuta päivä ja huomaa, että kuskin puolen lukko on tiirikoitu paskaksi. Koska keskuslukitus ei toimi muutenkaan, eivät varkaat ole päässeet sisälle.

Tämän jälkeen auton sisälle pääsee vain pelkääjän puolelta. Avaa sivuovi, ryömi etupenkkien yli ja avaa kuskin ovi sisäpuolelta. Tee tätä jatkossa joka kerta, koska sinulla ei ole taitoja eikä rahaa korjauttaa lukkoa. Talvipakkasella saat mukavasti lisää vaikeuskerrointa antamalla lukkojen jäätyä, jolloin pääset juoksemaan kodin ja parkkipaikan väliä kun haet lukkosulaa, öljyä, hiustenkuivaajaa ja muita tykötarpeita.

Tämä harjoitus auttaa pitämään selän notkeana, kun ryömit auton sisällä ja samalla vatsalihakset saavat treeniä. Rasitukselle joutuvat myös pääkoppa ja sydän.

3. Jalka-, selkä-, vatsa- ja käsiprässi

Laita Mondeo tammikuussa seisomaan. Älä vie autoa talliin, vaan jätä se ulos pakkasen armoille. Huhtikuussa saat tiedon, että parkkipaikalla on lauantaina pysäköintikielto, koska kaupungin miehet ajavat talvet hiekoitushiekat pois. Mene autolle ja starttaa. Mitään ei tapahdu. Starttaa uudestaan ja tajua, että akku on tyhjä. Pyydä vaimosi avuksi ja työnnä Mondeo parkkipaikalta muutama metri puiston puolelle, ettet saa pysäköintisakkoa. Jätä auto nurmelle.

Sunnuntaina valmistaudu työntämään auto takaisin parkkiruutuun. Ota kaveri mukaan ja huomaa, että puiston nurmi on vielä kuraliejua ja auton on pienessä ylämäessä. Mikä parasta, parkkiruutuihin Mondeosi eteen on parkattu kolme autoa niin, että joudut työntämään autoa nurmella kymmenisen metriä, ennen kuin pääset vapaaseen ruutuun. Aloita työntäminen.

Huomaa heti, että kahteen pekkaan farmariauton työntäminen nurmikentällä ylämäkeen on tuhoon tuomittu idea. Onneksi paikalle saapunut nuori pariskunta tulee avuksesi. Laita pariskunnan nainen ohjaamaan autoa ja työntäkää kolmessa miehin auto ylös mäkeä tyhjään parkkiruutuun. Kiitä pariskuntaa, jota ilman et olisi selvinnyt urakasta. Auto on ruudussa, edelleen akku tyhjänä.

Tämä harjoitus on raskas, eikä sitä kannata toistaa. Koville joutuvat sekä jalat, kädet, vatsalihakset että selkä. Seuraavana päivänä saatat tuntea kipua selässäsi. Pääkoppa pääsee tässä vähän helpommalla, koska voit laittaa viisaat päänne yhteen muiden kanssa.

4. Pyöräilyä paino selässä

Pyydä kaveria antamaan virtaa autoosi. Mondeo lähtee käyntiin. Käy ajamassa pitkähkö lenkki ja huokaise helpotuksesta. Auto toimii taas ja on valmis seuraavan päivän katsastukseen.

Seuraavana päivänä tule töistä ja hyppää Mondeoon. Auto ei käynnisty, Ei pihahdakkaan. Akku? Laturi? Et voi tietää, koska et ole mikään automekaanikko. Päätät siis käydä Motonetissä ja ostat uuden akun.

Ota polkupyörä ja koulureppu. Pyöräile kaupungin toiselle puolelle n. viisi kilometriä. Osta akku, sullo se reppuun ja pyöräile akku selässä kotiin. Vaihda akku paikoilleen ja risti kätesi. Odota seuraavaa treeniharjoitusta.

Tämä harjoittelu kehittää kestävyyttä pyöräilyssä. Mukavaa lisämomenttia luo viiden kilon akku selkärepussa. Jalkasi ja selkäsi joutuvat koville ja tässä vaiheessa sydämesi on särkynyt.

Käännösheviä

Käännösiskelmät olivat muotia 70 ja 80-luvulla. Tuolloin lähes kaikista kansainvälisistä hiteistä väännettiin enemmän ja usein vähemmän onnistunut käännös ja sitten levyttämään. Näin syntyivät musiikilliset mestariteokset kuten Titanic, Tsingis Khan, Jestas sentään jne.

Jostain syystä käännösiskelmän suosio on hiipunut ja jopa totaalisesti sammunut. Olisiko käännösmusiikin elvyttämiseksi tehtävissä jotain? On! Käännösheville löytyisi taatusti tilausta ja esim. kasarilla vaikuttaneiden liehulettien heavylyriikassa on niin paljon runollisuutta, että ne suorastaan etsivät kääntäjäänsä.

Niinpä ehdotan tässä muutamaa kappaletta ja toivon, että joku ottaa kopin. Hevihelmet ovat kuin ylistys miehen ja naisen väliselle rakkaudelle. Ne odottavat poimijaansa.

Lick it up / Kiss

”En halua odottaa, että tunnet minut paremmin

ollaan vain iloisia yhteisestä ajasta

elämä on herkkua ja on aika maistaa sitä

ei oo mitään syytä maailmassa tuhlata sitä

ei ole rikos hemmoitella itseään

Nuole se pystyyn, nuole se pystyy, oh, se on vain oikein nyt”

Animal / W.A.S.P

”Vaanin ja katson sinua tarkkaan

makaan odottamassa sinua

olen susi lampaitten vaatteissa

nuolen kyljyksiäsi ja maistut hyvälle

Teen mitä haluan sulle

naulaan perseesi arkkiin

lantiotyönnöt ja hiki alkavat pistellä sua

mä panen kuin elukka”

Slide it in / Whitesnake

”Joskus näytät

kuin muukalaiselta minulle

mutta mitä pelejä pelaatkin

näen helposti niiden läpi

Sä etsit rakkautta

vaikka koetat kieltää sen

Mitä laitatkin minun kestämään

kertoo mitä tulen sinulle tekemään

Aion liu'uttaa sen sisään

loppuun asti

liu'uttaa sisään

enkä koskaan lopeta

liu'uttaa sisään

loppuun asti

aion liu'uttaa sisään, liu'uttaa sisään…”

Balls to the wall / Accept

”Jonain päivänä kidutetut nousevat

kapinaan pahaa vastaan

he laittavat sinut juomaan vertasi

ja repivät sinut kappaleiksi

Varo vain kun kirotut

rikkovat kahleensa

et voi pysäyttää heitä

he tulevat hakemaan sinut

ja laittavat sinun

pallit muurille…”

Holiday / Scorpions

”Anna minun viedä sinut kauas pois

sinä tarvitset lomaa

anna minun viedä sinut kauas pois

sinä tarvitset lomaa

Vaihdetaan kylmä päivä aurinkoon

mukavaan menoon ja huviin

anna minun viedä sinut kauas pois

sinä tarvitset lomaa

anna minun viedä sinut kauas pois

sinä tarvitset lomaa

anna minun viedä sinut kauas pois

sinä tarvitset lomaa

Vaihda vaikeudet rakkauteen

missä oletkin

anna minun viedä sinut kauas pois

sinä tarvitset lomaa…”

What to do in Kuopio: Kauppakatu pubmarathon

Kauppakatu is a restaurant street in Kuopio. There are many pubs, bars and nightclubs. We once carry out Kauppakatu pubmarathon. Here's instructions:

Ravintola Bierstube

Ravintola Bierstube, Kasarmikatu 5

Even though Bierstube is not in Kauppakatu I think You should start your marathon from here. Bierstube has very good pub food with reasonable prices. Eat before the marathon starts so you can manage to the end.

Ravintola Ottopoika

 Ravintola Ottopoika, Kauppakatu 63

First stop is Ravintola Ottopoika. If you like heavy and rock’n’roll music, this is the place for you. So relax, take a pint and have a good start to your trip.

Intro Baari & Grilli

 Intro Baari & Grilli, Kauppakatu 20

From Ottopoika to Intro is some hundred meter walk. You pass by market square where’s few terraces. I recommend that you walk on and don’t stop there, because you still have over ten bars to go. But if you are in danger for languish, there is Mualiman Napa terrace and Salakavala as an oasis for thirsty.

Pub & Club Apteekkari

 Pub & Club Apteekkari, Kauppakatu 18

Now you are in a bar zone. There’s several bars in same block. Apteekkari is a place where you can dance if you will. On the other hand, just take that drink and move on. There’s lots of places left before goal.

Ravintola Tähti

 Ravintola Tähti, Kauppakatu 18

This place is open 22.00 – 04.00. If it’s closed, move to the next stop Ravintola Gloria. After all this is a pub marathon, not a nightclub race.

Ravintola Gloria

 Ravintola Gloria, Kauppakatu 16

So far you have take four or five drinks and world is a beautiful place. Welcome to Gloria. Go in and go to the cellar. There you find karaoke –bar. The only problem is, there is a queue and you have to wait your turn for a hour. If that’s to much, just continue and enjoy the marathon.

Club Passion

 Club Passion, Kauppakatu 16

This place is also open 22.00 – 04.00. If you’re takin marathon earlier, you have to skip this nightclub. I don’t know if its a bad thing.

Ale Pub

 Ale Pub, Kauppakatu 16

Last stop in this block. The cheapest beer in Kuopio. If this marathon takes a bite from your wallet, here you can breathe a little. You have reached the half point. Think that for a moment. You have as many drinks ahead as you have taken so far. Now you realize, that this is not just fun and games. Marathon gets serious.

Olut- ja viiniravintola Malja

 Olut- ja viiniravintola Malja, Kauppakatu 29

Very nice bar indeed. Now you’re in a terrace zone. When I took this marathon, in Malja I knew I won’t reach the end. Maybe rules of marathon must bend a little and take a water or soft drink. But if you want to find out, how long can you go, take alcohol.

Ravintola Isä Camillo. Picture taken before terrace season

 Ravintola Isä Camillo, Kauppakatu 25-27

Another fine terrace. Still feeling fine? Maybe little dizzy? Maybe little drunk? Don’t worry, the marathon takes its toll. Sit down and relax. If you have started early, you have whole day to spend in this athletics.

Pannuhuone

 Pannuhuone, Kauppakatu 25

And another fine terrace. That was my last stop. Nine beers (nightbars were closed) and game was over. Old wisdom is true: It’s not distance that kills, it’s speed. I hope you can carry on to the Kuopio harbour. So lets go to the next bar.

Ravintola Sampo

 Ravintola Sampo, Kauppakatu 13

Sampo advertise that it is the finest vendace restaurant in the world. They’re probably right. Taste smoked vendace in sour cream. It’s delicious! It good to eat in this point of marathon. Now you are ready for the finish. Let’s go.

Ravintola Sataman Helmi

 Ravintola Sataman Helmi, Kauppakatu 2

Sataman Helmi has most beautiful terrace in Kuopio. Sometimes there is a band playing and you can listen to music under a appletree. Building is from 1850. Very lovely athmosphere. 

Cafe Satama

Cafe Satama, Kauppakatu 1

Cafe Satama opened in 2013, so it’s a new place. Nice terrace too. You’re almost at the finnish line. Now you have to go on. Now you have to use finnish SISU. You can’t stop the marathon here. Goal is no near.

Ravintola Wanha Satama

 Ravintola Wanha Satama, Matkustajasatama

Now you must be drunk as hell. Ravintola Wanha Satama is a sophisticated place, you’re not. You wonder, where you are and why are you here? Waiter looks at you like you’re a worm. Don’t say anything, just order and drink. One place left to go.

Makasiiniravintola Albatrossi

 Makasiiniravintola Albatrossi, Makasiinikatu 1

Kauppakatu Pub marathon starts from Kasarmikatu and ends in Makasiinikatu. You have reached the finish line. You see a queue that leads to Albatrossi. You wait and wait, you have to pee. But don’t worry. If you have visited all these places and drank so many drinks, bouncer won’t let you in anyway.

Värisokea maalari

Jotain epäilin jo lapsena kun äiti sanoi, että onpas pellossa paljon mansikoita. Kurkkasin ulos automme ikkunasta ja näin ohikiitävässä pellossa vain vihreää. En ensimmäistäkään punaista marjaa. Kyllähän ne mansikat sitten erotti kun meni lähemmäksi katsomaan, mutta ei kaukaa. Kaikki värit vain sekoittuivat yhdeksi ja samaksi.

Koulussa oli lääkärintarkastus ja samassa yhteydessä testattiin värinäkökyky. Ei niissä sekalaisissa väripalloissa näkynyt ensimmäistäkään numeroa tai kirjainta. Tai jos näkyi, niin se ei ollut oikea numero. Todettiin, että olen värisokea. Puna-vihersokea, jos tarkemmin otetaan. Mutta kyllä ne muutkin värit sekoittuvat mukavasti, kun vain valaistus on hämärä ja sävyt lähellä toisiaan.

Yläasteen opinnonohjaaja lateli luettelon ammateista, joista minun ei kannattanut uneksia. Veturinkuljettaja, lentäjä, sähköasentaja jne. Enpä tuossa paljoa menettänyt. Tosin joskus pienempänä haaveilin talomaalarin urasta, mutta sekin oli sellainen pikkulapsen unelma. Ei tullut minusta maalarimestaria ei.

Armeijassa minut testattiin vielä tarkemmin. Kävin läpi monta kansiollista niitä väripalloja, enkä tullut sen viisaammaksi. Armeija totesi, että en sovellu tähystystehtäviin. No shit! Enhän minä erottanut punaisia mansikoita vihreästä pellosta. Miten minä sitten erottaisin maastopukuisia sotilaita metsässä? Ihmisten perusreaktio tietoon, että olen värisokea, on kysymys: Minkä värinen tämä on? Sitten minun pitää kertoa, että juuri se paita näyttää punaiselle ja solmio vihreälle jne. Sinähän erotat punaisen ja vihreän, on seuraava toteamus. Niin erotankin, mutta en niin kuin te ”terveet”. Selkeät värit näkyvät minullekin hyvin. Sävyt menevät välillä sekaisin. Miten sen selität toiselle? Miten selität, miltä auringonvalo tuntuu iholla? Tai miltä jääkylmä vesi maistuu? Et mitenkään

Matkan varrella on sattunut monenlaisia hullunkurisia tilanteita. Olimme kerran vaimon kanssa kenkäkaupassa katsomassa alennuskenkiä ja päätin sovittaa erästä paria. Samalla huomasin, että kotoa lähtiessä oli laittanut jalkaani eriparin kengät. Toinen kävelykenkä oli musta ja toinen tumman ruskea. Sanoin vaimolle, että nyt lähdetään kotiin mutta eihän se sopinut, koska ruokakauppa oli vielä käymättä. Siinä minä sitten työntelin ostoskärryjä pitkin kaupan käytäviä ja kävelin niin, että tökin jalkojani mahdollisimman paljon kärryjen alle piiloon. En tullut ajatelleeksi, ettei ihmiset välttämättä huomaa erivärisiä kenkiä mutta kun kävelin niin omituisesti, jokainen kiinnitti varmasti huomiota jalkoihini. Kohtalaisen noloa.

Olen minä oppinut monenlaisia niksejä, miten selvitä noloista tilanteista. Jossain vaiheessa ostin ison nipun sukkia ja yllätys yllätys, olin muutamana päivänä töissä eripari sukilla. Välillä toisessa jalassa oli musta ja toisessa tumman sininen sukka. Tästä viisastuneena en osta enää erivärisiä sukkia, ellei niissä ole selkeästi erottuvaa kuviota. Samasta syystä en osta saman mallisia kenkiä tai hanskoja.

Tietotekniikka aiheuttaa tietenkin omia haasteitaan. Jos esim. jossain powerpoint –esityksessä on väreillä korostettu tekstiä tai asioita. Ohi menee. Erilaiset diagrammit, piirakkakuviot joissa prosenttuaalisia osuuksia on kuvattu eri värein, ovat usein minulle näkymättömiä asioita. Mutta ei se häiritse. Kaikkeen tottuu ja asioiden kanssa oppii elämään. Eihän sitä muutakaan voi.

Muutama vuosi sitten päätin elvyttää öljyvärimaalaus harrastuksen ja menin kansalaisopiston kurssille. Kävin syksyllä joka maanantai ohjatussa ryhmässä ja maalasin maisemia, malleja ja rakennuksia. Ohjaaja oli nuori mies, joka seurasi kiinnostuneena ryhmän työskentelyä. Minulle hän antoi hyviä ohjeita miten öljyvärin kanssa tuli toimia ja tykkäsin hommasta niin, että ilmoittauduin heti perään kevään kurssille. Keväällä sitten jossain vaiheessa tuli puhetta väreistä. Kerroin ohjaajalle, että olen värisokea ja varsinkin punaisen ja vihreän sävyt tahtovat mennä sekaisin. Tähän kaveri totesi että Ahaa…. eikä sanonut sen enempää. Hänen ilmeensä kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Erikoiset värivalintani eivät johtuneetkaan taiteellisista tulkinnoista.