Kerran pyöräilin kilpaa kaverin kanssa, enkä katsonut eteeni. Jostain siihen ilmestyi mänty ja seurauksena oli törmäys. Minulle ja männylle ei käynyt kuinkaan, mutta pyörän lamppu hajosi rytäkässä. Lampusta jäi jäljelle vain tankoputkesta eteenpäin törröttävä, puolikuun muotoinen varsi. Onko tämä tarinan kannalta olennaista? Kohta selviää.
Kesän kynnyksellä äiti soitti ja pyysi minua tuomaan sangollisen sinappia. Meillä oli grillikioski kylällä n. kolmen kilometrin päässä kotoa. Laitoin ison, kymmenen kilon sinappisangon pyöräni tangolle (taitaa tulla g-ennätys tässä jutussa) ja lähdin pyöräilemään keskustaan. Puolessa välissä matkaa sangon kansi aukesi ja sain päälleni pari litraa sinappia. Pikainen puhdistaminen ja matka jatkui.
Kun oli lähdössä paluumatkalle huomasin, että pyörän eturengas oli puhki. Eipä siinä sitten auttanut muuta, kuin jättää kulkupeli kioskin kongiin ja lähteä jalan kotiin. Oli lauantai ja kävi tietenkin niin, että pyörä varastettiin yön aikana. Suru oli suuri.
Sain uuden pyörän, mutta se ei ollut enää niin rakas kuin vihreä Tunturi Poni. Tiedän sen siitä, etten enää edes muista, minkälaisen pyörän sain tilalle. Samaisena kesänä vietettiin taas perinteistä, koko viikonlopun kestävää kylätapahtumaa, johon kuului karnevaalia, myyntikojuja, tivolia ja tietenkin esiintymislava. Televisiossa pyörivä sarja "Tankki täyteen" oli valtava hitti ja sarjassa esiintyvä poliisi Reinikainen koko kansan suosikki. Jollain ilveellä (rahalla) kunnanisät olivat onnistuneet buukkaamaan Reinikaisen tapahtumaan esiintyjäksi.
Konstaapeli Reinikainen piti yhtenä ohjelmanumerona poliisin huutokauppaa. Korkealle esiintymislavalle kannettiin monenmoista poliisin löytötavaratoimistoon tuotua kamaa. Seisoin eturivissä ja seurasin kiinnostuneena tapahtumaa, kunnes koin valtavan järkytyksen. Reinikainen kuulutti seuraavan myytävän tavaran:
"Ja tässäpä ois niin maan perusteellisen hyvä poikien pyörä myytäväksi. Pankaas huutaen heti vitonen kärkeen, niin päästään vähän kaupanteon makkuun".
Aivan oikein. Lavalle talutettiin minun Tunturi Poni. Pyörä oli vihreä, siinä oli tarroja, etulampusta oli pelkkä varrentynkä jäljellä ja rungossa oli tummanruskeita sinapin roiskeita. Minun rakas pyörä!! Seurasin shokissa, miten Reinikainen kauppasi pyörääni tovin ja viimein joku sen suostui ostamaan. Hintaa en muista, muistan vain sen tunteen, kun vieras ihminen otti pyörän ja vei sen pois. En saanut sanaakaan suustani, sen verran oli pala kurkussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti