tiistai 23. syyskuuta 2014

Minut yllätettiin



Vilkaisin aamulla ulos ikkunasta ja huomasin, että lumentulo pääsi yllättämään minut. Perhana! Tätäpä en olisi osannut arvata. Elämä pääsee aina välillä yllättämään ihan puskista ja sitten sitä on sormi suussa ja ihmettelee, miten tässä näin kävi. Tässäpä muutama tilanne ja asia, jotka ovat yllättäneet minut totaalisesti:

Rahaa meni hervottomasti! Mikä yllätys! Kun pyörähtää lauantai-iltana ystävien kanssa yöelämässä ja pitää hauskaa pikkutunneille asti on sunnuntaiaamuna järkytys huomata, että krapulakeiju on vaihtanut setelirahat kolikoiksi. Ja vielä erittäin huonolla vaihtokurssilla. Mitä ihmettä? Ei koskaan ennen ole noin käynyt. Tai viimeksi taisi käydä just samalla lailla. Mutta pääsi yllättämään silti.

Tänään on työpäivä! Ei voi olla totta! Viikonlopun jälkeen herätys maanantaiaamuna toi tullessaan ikävän yllätyksen. Olisi väsyttänyt niin vietävästi mutta ei auttanut kun pomo hengitti niskaan. Enpä olisi osannut vielä sunnuntaina arvata!

Mitä hittoa? Olen vanhentunut! Peilikuva näytti tylyn yllätyksen heti aamulla. Vielä parikymmentä vuotta sitten en olisi ikinä uskonut, että vanhenen näin paljon. Ja vielä näin lyhyessä ajassa. Vastahan äsken oli 1900-luku. Miksei kukaan kertonut tästä? Kuka halusi yllättää minut?

Lapsista tuli aikuisia! Milloin tämä tapahtui? Miten on mahdollista, että vuosikausia ole kiikuttanut naperoita päiväkotiin, ala-asteelle ja yläasteelle ja nyt armeijasta tulee lomille joku kaljupäinen mies, joka on puolipäätä pidempi kuin minä? Missä välissä näin ehti käydä? En olisi kyllä ikinä arvannut. Kyllä pääsi tämäkin asia yllättämään aivan täysin.

Nenä vuotaa ja aivastuttaa. Mitä tämä on? Syysflunssa? Kylläpäs pääsi yllättämään. Mistä sen voi etukäteen tietää, että syksyllä säiden viiletessä työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa kiertää influenssa, joka lopulta iskee meikäläiseen. Kyllähän minä olisin ottanut sen työnantajan tarjoaman flunssarokotteen jos tämän olisin tiennyt. Mutta kun ei voinut mitenkään arvata. Pääsi yllättämään.

Puhelin ei meinaa toimia, kun akku purkautuu koko ajan. Mitenpä tähän olisit voinut varautua? No ok, kyllähän tuo kännykkä kesällä järvessä ui kun venettä rantamatalassa maihin hinattiin mutta silti. Vuorokauden kuivuttuaan nokialainen pelasi taas kuin ei mitään. Ei ole älypuhelin ei. Tosin vaimo sanoi, että en minä älypuhelinta tarvitsekaan. Sehän on ÄLYpuhelin. En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Mutta nyt siis kännykän akku purkaa jo vuorokauden jälkeen ja sitä pitää pitää yö latauksessa, jos haluaa seuraavana päivänä käyttää. Helvetin hankalaa. Olisinpa tämän tiennyt.

Auto on taas huollon tarpeessa. Miten olisin ikinä voinut arvata? Kun ostin vuosi sitten -98 mondeon en voinut mitenkään ennakoida, että siihen pitää tehdä niin paljon remonttia. Auto näytti ihan hyvälle eikä koeajossa ilmennyt mitään vikaa. Sitten meni jarrut. Ja sitten meni akku. Ja sitten piti hitsata peltiä. Kaikki tuli täytenä yllätyksenä. Luulisi, että kun kyyti on kestänyt noin kauan, kyllä se kestää jatkossakin. Eihän näistä tiedä.

Ja illalla odotti vielä uusi yllätys. Puntari näytti, että olen lihonut! Mitä helvettiä? Miten se on mahdollista? En ole tehnyt mitään lihottavaa. En juurikaan liiku, syön hyvin ja otan iltakaljan silloin tällöin. Mikä ihme minua lihottaa?

Tämä elämä tuntuu olevan yllätyksiä täynnä ja valitettavasti osa niistä on negatiivisia. Talvi ja päivien lyheneminen yllättää meidät pian. Sitten yllätyksenä tulee joululahjojen osto viime tingassa, kun joulu on jo ovella. Tammikuussa pääsee yllättämään se, että joulukuun joululahjaostosten jälkeen on perse auki. Pitää nyt toivoa, että edes kevät yllättäisi taas mukavasti. Ja että seuraavasta kesästä tulisi yllättävän vähäsateinen ja lämmin. En tosin ylläty, jos näin ei käy.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti