Kanjonin kierros Korkeakoski, Maaninka

Vuosi sitten keväällä kävin tutustumassa Suomen korkeimpaan koskeen: Maaningan Korkeakoskeen. Silloin jäi Kanjonin kierros tekemättä, joten viime sunnuntaina päätin paikata tilanteen, pakkasin repun ja huristelin takaisin Maaningalle.

Portaat alas koskelle

Korkeakoski, pudotusta 36 metriä

Kanjonin jyrkkää seinämää

Ensin kävin katsomassa koskea. Korkeakosken kuohut ovat parhaimmillaan lumien sulaessa, mutta tämän kesän sateet ovat ruokkineet Korkeakoskenjoen uomaa ja kuohut olivat ihan näyttävät näin keskellä kesääkin. Rotkolaaksossa ilmasto on kostea ja kasvillisuus sen mukaista. Saniaisia kasvaa joka paikassa.

Sitten lähdin Kanjonin kierrokselle. Helpommin sanottu kuin tehty. Luontopolku ei ala koskelta, vaan parkkipaikalta pitää taivaltaa asfalttitietä n. 200 metriä tulosuuntaan, kunnes vasemmalla puolella näkyy kyltti Kanjonin kierros. Polku alkaa kyltin alta eräänlaisesta portista.

Luin etukäteen, että polku on vaativa. Puin päälleni ulkoiluvarusteet, pitkälahkeiset housut ja jalkaan uudet vaelluskengät. Hyttysmyrkkyä suhautin vielä lähtiessä niin, että sain kiertää polun rauhassa. Ilman itikkamyrkkyä metsään ei ole asiaa kuin paatuneimmilla eräkävijöillä. Muut syödään hengiltä.

Alkumatkan polku laskeutui kanjonin pohjalle kunnes tulin joelle. Joen yli oli rakennettu silta ja polku jatkui kiiveten vastarannan jyrkkää rinnettä ylöspäin. Tämä oli ylivoimaisesti rankin nousu koko reissulla. Onneksi rinteeseen on tehty kaiteet, joista sai kiivetessä tukea. Mutta huonokuntoiselle nousu on varmasti rankka ja liikuntarajoitteisilla ei ole maastoon mitään asiaa.

Matkan varrella on laavu ja nuotiopaikka

Opasteita riittää, joten eksyä ei voi

Nämä punaiset merkkipaalut reunistivat polkua alusta loppuun

Korkeakoski sijaitsee luonnonsuojelualueella, joka perustettiin jo vuonna 1947. Luontopolku on ainoa hoidettu rakennelma metsässä. Puut saavat kasvaa, kaatua ja maatua luonnon kiertokulun mukaan, mikä tekeekin ympäristöstä harvinaisen erämaan. Alueella on muutama nuotiopaikka ja laavu. Kanjonin kierroksen metsäosuus on 3,5 km, paluumatka 2 km kuljetaan asfalttitien reunaa. 

Kanjonin kierros on yksi kauneimmista luontopoluista, jossa ole tähän mennessä vieraillut. Varsinkin reitin alkuosa, jossa polku käy kanjonin pohjalle, sekä loppupätkä, joka kulkee idyllisen joen vartta pitkin. Sää oli aurinkoinen ja vähän väliä puskista lehahti lentoon joku lintu saaden meikäläisen sydämen pysähtymään. Niiden lisäksi ainoa villieläin, johon törmäsin, oli suuri sammakko. 

Vaikka liikenteen äänet kuuluivat välillä kaukaisuudessa ja polku kulki myös maantiesillan alitse, vallitseva tunne oli se, että nyt ollaan metsässä. Rauhallista, seesteistä, puhdasta. Ei mitään kiirettä minnekään. Puron vesi solisee, välillä pienet koskentapaiset antoivat vedelle kyytiä ja ne saniaiset! Saniaiset luovat tunnelman kuin olisit sademetsässä. Kerrassaan upeaa. 

Kuopiosta päin tultaessa Korkeakosken risteys on aika heikosti merkitty. Värisokea meikäläinen kaasutti risteyksen ohi ennen kuin vasta kohdalla huomasin puisen opastekyltin.