What to do in Kuopio: Disc Golf

Disc golf is a flying disc game, in which individual players throw a flying disc at a target. Kuopio has two disc golf courses: Peikkometsä and Huuhanmetsä. I recommend Huuhanmetsä, because it's new and near city center (about 1,5 km).

  

Huuhanmetsä has 4 tracks and 24 targets, so it meets the standards for racing. The game is free for charge. All You need is some discs, outdoor cloathing, good shoes and mosquito spray

Peikkometsä is an old course in Petonen, about 6 km from Kuopio. Peikkometsä has some ponds, so You must have some floating discs or get ready to lose some discs in a water. 

Vitsit vähissä osa 6

Ikivanhojen nettivitsien muisteloja, olkaa hyvä:

Minkä takia Paavo Väyrynen istuu aina televisio-haastattelussa?

Sääntöjen mukaan seisovan mulkun näyttäminen on televisiossa kielletty.

***

Erkki kysyi kaveriltaan Paavolta: - Kuule Paavo, minkä takia naiset aina katselevat sinua eikä minua ollenkaan?

- No, se johtuu siitä kun minä laitan aina uimarannalla ison perunan housuihini.

Parin päivän päästä Erkki tuli kysymään neuvoa:

- Ei se toimi, naiset vain kiertävät minut kauempaa.

- Kuule, laita ensi kerralla se peruna etupuolelle.

***

Laivan haaksirikossa henkiin jäi kuusi naista ja yksi mies. He onnistuivat pelastumaan pienelle saarelle. Aikaa kului ja naiset alkoivat vaatia mieheltä aina vain lisää… seksiä. Hädissään hän jakoi jokaiselle naiselle oman viikonpäivän. Sunnuntaina mies piti vapaata, kulki onnellisena saarella ja kalasteli. Eräänä päivänä he huomasivat jonkun uivan saarta kohti. He huomasivat että tulija oli mies. Kun tulokas rantautui, meni mies iloisena tervehtimään tätä. Uusi mies sanoi:

- Hej, jag heter Erik Svensson. Siihen mies puuskahti:

- Perkele! Siinä meni viimeinenkin vapaapäivä!

***

Opettaja oli antamassa matematiikan tukiopetusta.

- Kolme lintua istuu puhelinlangalla. Metsästäjä ampuu yhden. Kuinka monta lintua jää langalle?

Oppilas miettii hetken ja sanoi: - Ei yhtään.

- Ei ei ei. Yritetäänpäs uudestaan, opettaja sanoi kärsivällisesti.

- Kolme lintua istuu puhelinlangalla. Metsästäjä ampuu yhden. Kuinka monta lintua jää langalle?

- Ei yhtään, poika vastasi jämäkästi eikä opettaja voinut kuin huokaista.

- Miten päädyit tuohon tulokseen?

- Yksinkertaista. Kun metsästäjä ampuu yhden, laukaus pelästytti kaksi muuta tiehensä.

- Niin, opettaja vastasi. – Vastaus ei ole se, mitä nyt haettiin, mutta pidän ajattelutavastasi.

- Okei, poika virkkoi. – Saanko minä kysyä opettajalta?

- Kolme naista istuu penkillä syömässä mehujäätä. Yksi naisista nuolee mehujäätä, toinen puree ja kolmas imee. Kuka heistä on naimisissa?

Opettaja katsoi kirkassilmäistä poikaa, värisi suuttumuksesta ja punastui.

- No niin, poika kärtti. - Kolme naista istuu penkillä syömässä mehujäätä. Yksi naisista nuolee mehujäätä, toinen puree ja kolmas imee. Kuka heistä on naimisissa?

Opettaja nielaisi ja lähes kuiskasi vastauksen: - Se joka imee.

- Ehei, poika vastasi yllättyneenä. – Se, jolla on vihkisormus. Mutta pidän ajattelutavastasi.

***

Vedenpaisumus

Eilen täällä Kuopiossa satoi 50 mm vettä. Eli yhden päivän aikana tuli koko kuukauden edestä märkää. Se on vedenpaisumus, ainakin mini sellainen. Joko maailmanloppu kolkuttelee ja vanhurskaat kutsutaan pelastukseen? Mitenkäs se tapahtuisi nykyaikana?

Nooan aikoihin piti rakentaa jumalaton arkki, jotta kaikki maailman eläväiset saatiin pelastettua. Tänä päivänä sama tapahtuisi niin, että porukka pakataan Viking Cinderellaan, Mariellaan, Silja Symphonyyn ja Eckerö Linesin paatteihin. Kun vesi nousee tarpeeksi, risteily Länsisatamasta ja Olympiaterminaalista voi alkaa. Matkustajat katselevat hetken kannella, miten Helsinki peittyy veteen ja siirtyvät sitten buffetpöydän ääreen.

Miten käy eläinkunnalle? Lastataan laivaan vain niin kuin Ukko-Nooa aikoinaan. Paitsi että nykyajan urbaani ihminen ei jokaista lajia laivaan päästä. Vai väitätkö oikeasti, että otat pieneen laivahyttiisi kaksi kappaletta itikoita, mäkäräisiä, punkkeja ja kyykäärmeitä? Sitä minäkin. Kyllä laivassa aina tilaa löytyy niille äidin pikku puudeli-kullannupuille ja maatiaiskissoille. Myös freteille, kultakaloille, papukaijoille, poneille ja koristekanoille on paikka. Possuja ja nautoja pari? Mikä ettei. Jos vedenpaisumus kestää oletettua kauemmin, ei muuta kun possu lihoiksi ja kinkkua buffetpöytään. Sudet jäisivät auttamatta rannalle ruikuttamaan. Laivat ovat niin täynnä eri koirarotujen uros-narttu –pareja, että alkuperäislajien kohtaloksi jää hukkua sukupuuttoon. Sanan mukaisesti.

Olisihan se aika helvettiä seilata ruotsinlaivalla neljäkymmentä päivää ja yötä. Toipuminen pelkästä viikonlopun Turku – Tukholma-risteilystäkin vie seuraavan viikon. Positiivista on tietenkin se, että kaiken saa laivalla taxfree. Eikä tämä johdu risteilyreitistä vaan siitä, ettei yksinkertaisesti ole enää valtioita, jotka keräisivät veroja. Ehkä ostoksille ei laiteta niin tiukkoja rajoituksia kuin normaalilla Tallinnan reissulla. Puolentoista kuukauden aikana viina virtaa erilaisella volyymilla kuin 24 h miniristeilyllä.

Kun vedenpaisumus viimein loppuu, eläimet ovat valmiita parittelemaan ja ihmiset valmiita eroamaan. Aika inha ajatus, että eläinkunnan jatko lepää täysin insestin varassa. Vain miten luulet niiden Nooan arkin eläinparien jatkaneen lisääntymistä, kun uros ja naaras tekivät temppunsa. Aivan, jätämme tämän aiheen tähän ja hautaamme koko ajatuksen. Ruotsinlaivat siis karahtavat vuoristoon ja jäävät sinne, kun vedenpinta jatkaa laskemistaan ja maata paljastuu lisää. Keulaportit auki ja maailma on avoin. Ehkä siinä loppupeleissä kävisi niin kuin aina ennenkin. Sen kerran kun suomalaiset lähtevät pois kotoa jonnekin Suomen rajojen ulkopuolelle, he päätyvät vedenpaisumuksen mukana Ararat-vuorelle Turkkiin ja valuvat sieltä kansoittamaan Marmariksen ja Alanyan aurinkorantoja. Tai sitten laivat rantautuvat Intiaan, jossa risteilymatkailijoita on vastaanottamassa iloinen Ukko-Goa.

Anestesiaa, amputaatioita, viisaudenhampaita ja virtsakiviä

On helppoa vertailla nykyaikaa menneeseen ja todeta, että kaikki oli ennen niin paljon paremmin. Luonto oli puhtaampi, ihmisillä oli töitä, lapsilla oli turvallisempaa olla, ruokaa riitti kaikille, kesät olivat aurinkoisia ja miehet ja naiset kauniimpia ja rohkeampia. Voin sanoa, että en mistään hinnasta haluaisi enää elää menneessä maailmassa. Tähän on syynä yksi asia: Lääketiede.

Katselin joku aika sitten amerikkalaista sarjaa Deadwood. On muuten hyvä villin lännen draama. Sarjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvulle Deadwoodiin, joka elää kultakuumeen ja laittomuuksien syövereissä. Tämä ei tietenkään ole mitään uutta meille länkkäreitä ja inkkareita leikkineille entisille pikkupojille. Mutta eräs sarjan jakso oli sellainen, että se järkytti minut perin pohjin.

Kyseisessä jaksossa kaupungin pahamaineinen baaripitäjä sai riesakseen virtsakivet. Kuulemma pirullisen kivulias vaiva, jossa virtsan tulo estyy virtsatietä tukkivan kiinteän kappaleen, virtsakiven vuoksi. Nykyisin tähän auttaa tehokas lääkehoito ja viime kädessä kiven murskaus sähkömagneettisella energia-aallolla. Mitäpä luulette, oliko 1800-luvulla vastaavia hoitokeinoja? Ei ollut. Baarinpitäjän virtsakivien poistamista varten tarvittiin pullo viskiä, kaksi raavasta miestä, lääkäri ja ohuesta rautalangasta tehty pitkä koukku. Onneton potilas juotettiin humalaan, koska anestesiaa ja paikallispuudutusta ei tunnettu. Sitten kaksi raavasta miestä piti huutavaa miestä paikoillaan. Lääkäri riisui potilaan housut ja aloitti hoitotoimenpiteet rautalangan kanssa…

Olisitko valmis elämään entisaikana, jolloin saattaisit joutua kyseiseen toimenpiteeseen? Tai kun hammashoidossa käytettiin pullo viskiä, kaksi raavasta miestä, hammaslääkäri ja hohtimet, amputaatiossa pullo viskiä, kaksi raavasta miestä, lääkäri ja luusaha ja umpisuolen puhjettua kaksi raavasta miestä, pappi, lapiot, arkku ja  kuoppa. Niinpä. Tämä kaikki kumpusi mieleeni nyt, kun valmistaudun huomiseen juurihoitoon.

Minulla on muuten teoria, miksi villissä lännessä käytiin niin monta kaksintaistelua. Jos satuit olemaan toinen noista raavaista miehistä ja näit hoitotoimenpiteen ”in close and personal”, voi olla että se jätti mieleen pysyvän arven. Ja siinä vaiheessa, kun virtsakivi tai viisaudenhammas alkoi vaivata, kaveri lähti kylille ja haastoi kaksintaisteluun ensimmäisen sopivan vastaantulijan. Eihän hänellä ollut mitään hävittävää. Parhaimmassa tapauksessa kivun riuduttama mies sai taistelussa kuulan kalloonsa ja pääsi kerralla vaivoistaan. Pahimmassa tapauksessa luoti tappoi haastetun ja silloin ei auttanut kun tehdä uusi päätös: Mennäkö puoskarille hoidettavaksi vai etsiä uusi haastettava. Ei villissä lännessä mitään sukuvihaa tunnettu. Se on vain vaivaisten lännenlokarien sepittämä myytti, jolla peiteltiin kaksintaisteluhaasteen todellinen syy: helvetillinen kipu ja särky.

Yksi sairaskokemus 70-luvulta on jäänyt elävänä mieleen. Olin ekaluokalla, kun sairastuin tuhkarokkoon. Makoilin sängyn pohjalla ja äiti kantoi keltaista jaffaa yms. tuon ajan kotilääkitystä. Jos halusin ulos tai leikkimään äiti varoitti, että voin saada jälkitaudin. Pysyin siis visusti vuoteessa. Kun äiti sitten viimein lopetti lihaliemien ja jaffojen kantamisen ja pyysi minua keittiöön syömään, kyselin pelokkaana että mitenkäs se jälkitauti. Äidin mukaan vaaraa ei enää ollut, mutta olin silti epäluuloinen. Kävelin paljain jaloin makkarista keittiöön ja kyttäsin koko ajan, mitä tapahtuu. Viimein huokaisin helpotuksesta, koska lattiaan ei ilmestynyt jalanjälkiä. Olin säästynyt pelottavalta jälkitaudilta.  

Tee-se-itse kesälomastasi pidempi kotikonsteilla

Tuntuuko, että kesäloma on liian lyhyt? Huokailetko sitä, miten nopeasti lomapäivät kuluvat? Oletko vasta vaihtanut työpaikkaa ja kärvistelet parilla lomapäivällä, koska enempää ei ole kertynyt? Loma on ohi, ennen kuin ehdit huomatakaan.

Mutta toisin kuin luulet, lomaa voi pidentää kotikonsteilla ja kohtuullisen helposti. Aikahan tuntuu lentävän, kun on mukavaa tekemistä, näkemistä ja kokemista. Kahdeksan tuntia lomakohteessa on aivan eri asia kuin kahdeksan tuntia töissä. Istu alas ja ota kynä ja muistilehtiö käteen. Kunnegut-setä neuvoo, miten saat pidennettyä lomapäiväsi.

1: Kilauta kaverille

Eikä kenelle tahansa kaverille. Mieti, kuka tuttavistasi on se pitkäpiimäisin jaarittelija, joka puhuu mutta ei suostu kuuntelemaan ja sitten tuumasta toimeen. Anna kaverin kertoa juurta jaksaen vaivoistaan, puolisostaan, lapsistaan ja elämästään. Jos haluat vielä parantaa ajan venytyksen vaikutuksen, pyydä välillä kertojaa toistamaan mitä oli juuri sanonut. Tai mielellään aloittamaan vaikka alusta. Kun tätä on jatkunut puolisen tuntia sinusta tuntuu, kuin puhelu olisi kestänyt pari tuntia. Eli olet pidentänyt lomaasi kokonaisella 1,5 tunnilla!

Teimme virheen ja kävimme Kuopion torilla katsomassa seiväshyppykisoja. Yleisötapahtumissa viihdyt liian hyvin ja aika kuluu kuin siivillä. Vältä siis kesän yleisötapahtumia.

2: Kyläile

Kyläpaikassa aika lentää pahimmillaan kuin siivillä, joten ole tarkkana minne olet menossa. Älä kyläile sukulaisten luona, koska siellä saattaa olla liian rentoa ja kotoisaa. Myös paras kaljakaveri ei sovellu tähän tarkoitukseen. Parasta olisi, jos voisit kutsua itsesi paikallisen kirkkoherran tai pankinjohtajan kotiin tai pölähdät pomosi kesämökille yllätysvierailulle. Vieras ympäristö saa sinut vaivaantumaan ja aika kulkee kuin etana tervassa. Samalla jatkuva pinnistely ja valppaana oleminen lisää ajan matelemisen vaikutusta moninkertaisesti. Yksi iltapäivä pomosi huushollissa vastaa paria-kolmea iltapäivää omalla kesämökillä. Eli jälleen on kesälomaa pidennetty jopa vuorokauden verran!

3: Käy hammaslääkärillä

Takuuvarma konsti. Kun istahdat hammaslääkärin tuolille ja avaat suusi, aika tuntuu seisahtuvan. Seuraavan tunnin aikana puudutuspiikit, letkut, porat ja lääkärin hoitajalle latelemat kummat koodisanat kuten Ruusu seiska, Aaa-kuutosessa kariesta, saattavat siirtää kellonviisareita talviaikaan. Tuo tunti vastaa hyvinkin hauskaa viikonlopun laivaristeilyä, joten kesälomasi venähti jälleen yhden viikonlopun pidemmäksi.

Kaikenlaista kaupungilla kiertämistä, maisemien ihastelemista ja shoppailemista tulee ehdottomasti välttää. Lomapäiväsi on ohi ennen kuin huomaatkaan. Etsi siis itsellesi epämukava ja virikkeetön ympäristö, joka saa ajan pysähtymään.

4. Jonota

Aina loman pidentämistä ei tarvitse suunnitella etukäteen. Voit kävellä helteisenä kesäpäivänä kaupungilla ja aika tuntuu rientävän. Aurinko paistaa, jäätelö maistuu ja puoliso pitää hellästi kiinni käsipuolesta. Tällaisena päivänä on suuri vaara, että lomapäivä on ohi ennen kuin huomaatkaan. On aika tehdä korjausliike ja katkaista ajankulu. Mene siis paikkaan, jossa näet paljon ihmisiä. Hyviä vaihtoehtoja ovat suositut kahvilat, veikkauspisteet, marketit jne. Valitse itsellesi kaikkein pisin ja luotaantyöntävin jono ja asetu sen hännille jonottamaan. Jo parin minuutin päästä tunnet, miten aika ja jono eivät tunnu etenevän minnekään. Kymmenen minuutin päästä ajattelet, että tätä on kestänyt jo puoli tuntia. Kuin huomaamatta lomapäiväsi on taas pidentynyt.

Jos edessäsi on loman viimeinen viikonloppu, voit koettaa äärimmäistä keinoa. Istahda terassille ja tilaa kylmää juomaa. Nauti juomasta ja päivästä, tilaa uusi ja jatka samaa rataa. Pidättele pakottavaa rakkoasi siihen pisteeseen, että tunnet olevasi halkeamispisteessä. Tässä vaiheessa voit poistua terassilta ja mennä anniskelupaikan vessaan. Hyvässä lykyssä vessassa on jono, joten joudut odottamaan vuoroasi kalpeana ja tuskasta hikoille. Voin vakuuttaa, että jonottaessasi tunnet oman vuorosi ja sitä myöten myös loman kestävän ikuisuuden.

Lomalla tulee myös välttää hyvää ruokaa ja ruokapaikkoja. Näillä on tuplasti vahingollinen vaikutus lomasi kestoon. Hyvän ruuan ääressä nauttii ja taas kerran livahtaa pirullisesti tunti tai kaksi aivan huomaamatta. Lisäksi täydellä vatsalla on suuri kiusaus ottaa päivänokoset, jolloin menetät toiset tunti tai kaksi. Ja ennen kuin huomaatkaan, on loma ohi ja aika mennä töihin.

Kesästressi

Kesälomat alkavat ja voisi kuvitella, että nyt ovat stressit ohi. Turha kuvitelma. Tässä on muutama viikonloppu aikaa buukata itsensä repeämään neljään eri ilmansuuntaan ja hermoromahduksen partaalle. Pitää käydä siellä, siellä ja siellä ja miksei myös tuolla, jos jää aikaa. Ja silti joku vetää herneen nenään ja toteaa, että ettepä tulleet käymään…

Ja kohta on juhannus. Helvetti, eihän siihen ole kuin kaksi viikkoa aikaa! Mistä ostetaan makkarat, mistä tuodaan juhannusjuomat, mistä kokkopuut. Minne ne kokkopuut köijätään ja kenen luvalla poltetaan. Kenen nurkkiin mennään juhannusloisiksi tai miten estetään mökkitietä pitkin etenevä tuttujen ja sukulaisten vaellus omalle mökille. Kuka on vaarassa hukkua ja kuka joutaisi jo vihdoin viimein uppoamaan sinne Kallaveden syvimpään kohtaan. Kysymyksiä, päätöksiä, stressiä.

Sitten illat jo pimenevät ja edessä on pitkä, sateinen syksy. Mitä helvettiä sitä laittaa päälleen kun pyöräilee töihin ja takaisin? Mistä minä ne syysvaatteet tähän aikaa vuodesta löydän? Ja lasten koulukirjoihin uppoaa miljardi euroa. Saatikka sitten niihin syksyllä alkaviin harrastuksiin, joihin jokaisä kuskaa sitä perheen pientä Selännettä varustekassissaan tuhannen euron kiekkovarusteet. Mitäs jos lapsi ei opikaan pelaamaan? Ottaako Jalosen Kari meidän Aria joukkueeseen? Päätöksiä, vääriä valintoja, epävarmuutta.

Ja he, entäs ne linnanjuhlat! Itsenäisyyspäivän helvetti. Miten minä muistan ostaa ne sinivalkoiset kynttilät kun en viime vuonnakaan muistanut. Poltettiin sitten niitä sinikeltaisia koristekynttilöitä eikä vaimo puhunut minulle kahteen viikkoon. Facebookkiinkin laittoi parisuhdestatukseksi ”epävarma”. Ei auta kun laittaa ostoslistaan jo nyt ne saatanan kynttilät. Ja laitanpa vielä mukaan pienen siniristilippu –pöytäständin. Eiköhän siitä pisteet kirpoa kotiin ja kaikki tulee anteeksi annettua.

Joululahjat! Ei jumalauta! Joulu on puolen vuoden päästä enkä ole ostanut lahjan lahjaa! Tästä ei tule mitään. Ei siis kerta kaikkiaan mitään. Nämä paineet ja stressit luhistavat kovemmankin miehen ja ajavat epätoivon varaan. Uudenvuoden raketitkin hankkimatta. Mistä minä ne tähän aikaan vuodesta saan? Miten minä tämän kaiken muistan? Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa.

Eihän tässä auta kun ottaa itseä niskasta kiinni ja ruveta hommiin. Ottaa vain päähän ja v******taa kun ajattelee, että tämäkin kesä meni niin nopeasti ohi. Ei ehtinyt nauttia mistään. Ei muuta kun ullakolle hakemaan talvivaatteita ja suksia. Hyvää juhannusta vaan kaikille.

Joko joutui armas aika? Vai suvi suloinen?

Käytiin aamulla koiran kanssa ulkona ja vastaan käveli nuoria ihmisiä puvuissa ja juhlamekoissa. Tosiaan, koulujen päättäjäisethän ne tänään, tuumasin verkkareissa ja virttyneessä t-paidassa. Ihan tuli nostalginen olo ja muistelin, minkälaista se oli itsellä silloin 1900-luvulla.

Muistan vielä hyvin, miten valmistuin ylioppilaaksi ja kuinka muiden valkolakkisten kanssa astelimme ulos opinahjosta ja lähdimme kesän viettoon helteisessä Helsingissä. Tai hetkinen, eihän se Helsingissä ollut. No, joka tapauksessa ysäri oli vasta alussa ja elämä edessä. Valkolakki päässä sitä tunsi, että kaikki on mahdollista. Ja samalla kaikki muuttui ja hieman jännitti. Että mitäs nyt?

Hetkinen. Enhän minä 90-luvulla saanut valkolakkia. Kyllä se tapahtui jo 80-luvulla. Onko siitä jo niin kauan? Enkä minä Helsingissä valmistunut vaan Mikkelissä. Olen syntynyt Helsingissä mutta siitä onkin sitten jo kauemmin aikaa. Kun meikäläinen parkaisi ensimmäisen kerran, The Beatles oli listakärjessä, Kekkonen presidentti ja jenkit sotivat Vietnamissa. Kasarilla listakärjessä oli Dingo, Mauno Koivisto presidenttinä ja Neuvostoliitto soti Afganistanissa. Niin se meni. Muistan hyvin.

Hetkinen. Enhän minä Mikkelissä kirjoittanut. Mikkelissä kävin kopiksen, mutta se tapahtui monta vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Valmistuin ylioppilaaksi Suonenjoella! No niin, nythän se alkaa palata mieleen. Suonenjoen lukio joskus 80-luvulla, vuosilukua en tarkemmin muista. Suomi oli voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden joten sinä keväänä oli mitä juhlia. Me mentiin koko porukalla Kuopion keskustaan valkolakit päässä ja ajelimme karvarallia torin ympäri torvet soiden ja Suomen liput liehuen. Oli se hienoa!

Hetkinen. Suomihan voitti jääkiekon MM-kisat joskus ysärillä. Jokin tässä ei täsmää. Ja koska minä sain valkolakin Suonenjoella, ei juhlia pidetty Kuopiossa. Eli valmistuin ylioppilaaksi paljon ennen tuota ensimmäistä MM-kultaa. Sotken nyt varmaan lakkiaiset siihen, että sain kultaisen kypärän voitettuani kisojen maalikuninkuuden. Tein kymmenen häkkiä ja jokaisessa oli syöttäjänä Jari Kurri. Taisi siinä Teemu Selännekin antaa pari lättyä lapaan.

Hetkinen. En minä sitä kultaista kypärää jääkiekon MM-kisoista saanut. Enhän minä ollut koko joukkueessa. Itse asiassa en osaa edes luistella! Hassu minä. Kultaisen kypärän sain tietenkin lakkiaisissa, koska kirjoitin kuusi ällää. Voitin siis ylioppilaskirjoitusten maalikuninkuuden ja sen kunniaksi sain kultaisen ylioppilaslakin sekä kisojen parhaan pelaajan palkinnon. Muistan vielä, miten rehtorina toiminut Atik Ismail onnitteli minua kädestä pitäen ja totesi, että minua odottaa loistava tulevaisuus asfaltinlevitysalalla. Että minusta tulisi vielä jotain suurta. Ainakin yli satakiloinen.

Hetkinen. Nythän minä horisen ihan omiani. En minä mitään kuutta ällää kirjoittanut. Valmistuin Seinäjoen katsastusasemalta 1983 ja sain katsastuksesta neljät kesärenkaat. Äiti ja isä olivat todella ylpeitä. Jari Litmanen ojensi minulle kisapallon ja potkaisin sen pilkulta maaliin. Oli se hieno hetki. Vaan nyt tämä muistelo saa riittää, askareet kutsuvat. Pitää lähteä laittamaan astia pyykkikoneeseen ja silittää matot. Samalla pitää silittää kauluspaita kuntoon. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Tarja Haloselta sattuisi tulemaan kutsu sinne linnanjuhliin. Voisiko joku muuten vielä laittaa minulle viestiä, että kirjoittelenko täällä useinkin?