Presidentinvaalihahmot 2018

Tämän vuoden presidentinvaaleissa Sauli Niinistön haastaa seitsemän uutta hahmoa. Ketä sinä äänestit:

Paavo Väyrynen

Paavo Väyrynen kuvailee itseään hyväksi ihmistuntijaksi, taitavaksi kuuntelijaksi sekä pitkäpinnaiseksi nuoreksi mieheksi. Paavolla on selkeä motto elämässään:

-         Elämä on yks iso valhe. Vähän niinkö kylmäketjun säilymine mein grillillä, Paavo sanailee.

Tuula Haatainen

Tuula Haatainen pitää itseään empaattisena sekä avuliaana – ja ennen kaikkea hyvänä opettajana. Kun Tuulalta kysyttiin, mikä on hänen mottonsa, ei opettaja sanojaan säästellyt:

-         Älä koskaan anna kenenkään väittää että motot ovat vain säälittäville ihmisille, jotka kuvittelevat että elämää pystyy ohjaamaan yhdellä, muka-kannustavalla lauseella, hän totesi.

Nils Torvalds

Nils Torvalds on omien sanojensa mukaan herkkä, empaattinen ja rikas – ja se on sitten eri asia, ovatko äänestäjät kaikista näistä luonnehdinnoista hänen kanssaan samaa mieltä. Nilsillä on hyvin selkeä motto elämässään:

-         Tää on pelin henki tänä päivänä.

Matti Vanhanen

Kahvia rakastava isähahmo myöntää kestoväsymyksen painavan itseään hektisen arjen keskellä ja hän myöntää elämänsä moton olevan hyvin käytännönläheinen:

-         Jos se ei ole norovirus, se on tavallinen ripuli, Matti toteaa.

Pekka Haavisto

Pekka Haavisto hakee inspiraation elämäänsä kaukaa Aasiasta – nimittäin Japanista asti. Pekka tiputtelee luontevasti japaninkielisiä termejä. Hänen mottonsa perustuu yhdessä tekemiseen:

-         Meille se tarkoittaa sitä, että yhdessä me ollaan vahvempia, Pekka sanailee.

Laura Huhtasaari

Laura on omien sanojensa mukaan mennyt elämässään harppauksen eteenpäin. Lauran motto heijastaa hänen ajatusmaailmaansa:

-         Se mikä ei tapa, aiheuttaa keskivaikean masennuksen, ja yöllisen punaviininhuuruisen avautumisen facebookissa, joka ylittää kunnianloukkauksen rajan, ja ennen kuin huomaatkaan oletkin jo matkalla poliisikuulusteluihin, hän toteaa.

Merja Kyllönen

Merja Kyllösen tunnistaa vaaleanpunaisesta asusta, jonka täydentävät pehmoiset nalletossut. Kun Merjalta kysyttiin hänen suosikkiharrastuksiaan, ei Kyllönen kauaa miettinyt:

-         Muurahaiset, purkat, kuperkeikat, tarrat ja karvamatoagility.

Kuvat ja tekstit : Tässä ovat Putouksen sketsihahmot 2018

Liukkaalla jäällä

(Novelli, jonka kirjoitin vuonna 1989)

Kävelin kaikessa rauhassa pitkin kotikaupunkini katuja, kun äkkiarvaamatta petollinen jäätikkö vei jalat altani. Tein voltin taaksepäin ja päädyin selälleni kadulle. Onneksi ehdin ottaa kaatumisen kädelläni vastaan. Tai ei siinä mitään onnea ollut. Käsi meni nimittäin poikki.

Ulvoin tuskasta lähikaupan näyteikkunan edessä, pipo veressä ja käsi luonnottomassa solmussa. Vanha mummeli vilkaisi minua ohi kulkiessaan hätäisesti ja kiihdytti sitten askeliaan. Pieniä vekaroita tupsahti paikalle ja he kerääntyivät ympärilleni kuin kärpäset tunkiolle.
- Hei kato! Sillä on varmaan käsi poikki!
- Älä! Miten se sen teki, kysyi toinen siloposki silmät suurena.
- Olisit nähnyt! Otti hirmu pokat tossa jäällä!

Minä jatkoin huutamista vedet silmissä. Naperot tulivat yhä röyhkeämmiksi ja joku uskalsi jopa tökätä jalkaani pienellä sormellaan.
- Hei meniks handu broke?
- Soittakaa ambulanssi, anelin ja pidin hervotonta kättä sylissäni. Pennut kirkuivat ja pomppivat. Tämä tuntui olevan heistä suurta kansanhuvia. Vihan tunteeni ylitti vain kyynärpäästä säteilevä vihlova kipu.

Pappi ilmestyi kookkaana pienten poikien takaa ja katsoi minua kummissaan.
- Humalassa keskellä päivää!
- Ei nyt hei, koetin selittää. - Kaaduin ja...
- Ettekö häpeä näyttää huonoa esimerkkiä näille lapsille? Herran nimessä teidän täytyy ryhdistäytyä, nuorukainen. Aika on kallis, mutta teillä on vielä mahdollisuus katumukseen. Annanko synninpäästön? Ehkä täydellinen tunnustus helpottaa syntistä sieluanne.
- Jumalauta ambulanssia minä tarvitsen!

Pastori hätkähti parahdustani, mumisi "isä meidän" ja käveli pois kuin Jeesus vetten päällä. Hänen takinhelma katosi väkijoukkoon.
- Eikö joku voisi auttaa, nyyhkytin itsekseni.

Täti-ihminen seisahtui hyvän matkan päähän ja katsoi minua kuin spitaalista. Hän irvisti kun huomasi käteni. "Voi voi voi", täti valitteli ja jatkoi matkaansa.

Istuin vaiti kylmällä asfaltilla ja tunsin ahterini puutuvan. Käsi oli onneksi tunnoton, joten kivutkin vaimenivat. Koetin nousta ylös ottamalla tukea kaupan ikkunalaudasta, mutta lauta petti ja horjahdin päin lasia, joka särkyi. Sukelsin ikkunan läpi ja päädyin mallinuken jalkoihin. Kyljessäni tuntui terävän lasin puraisu. Huusin tuskasta, kun näyteikkunan somisteiden takaa työntyi naisen pää, joka ihmetteli:
- Herran jestas! Rikoitteko te tämän ikkunan?
- Tulin sovittamaan hametta, vastasin niin ivallisesti kuin vain tuskaltani pystyin.
- Mutta tehän olette mies!

En tiedä, mikä minuun meni, mutta tilanne sai minut purskahtamaan nauruun. Myyjätär katosi hymyilevän mallinuken taakse ja jätti meikäläisen avuttomaan tilaan. Joka naurunpyrskähdyksellä vatsalihakset pumppasivat verta avohaavasta näyteikkunalle.

Pitkällisen uurastuksen jälkeen pääsin jaloilleni. Lämmin veri valui haavoista ja käsivarren kivut palasivat. En kestä enää kauan, ajattelin ja lähdin vaivalloisesti kävelemään. Väentungoksen takaa erottui kaksi vilkkuvaa valoa, jotka aurasivat tietä luokseni. Pysähdyin ja jäin odottamaan.

- Mitäs täällä tapahtuu? Kysyjä oli toinen poliiseista. Hänen takanaan mustamaija hyrisi tasaisesti ja pakokaasu nousi usvaisena pakkasilmaan.
- Rikoitteko te tuon näyteikkunan?
- Miten sen nyt ottaa, vastasin kärttyisesti.
- Saimme soiton liikkeen omistajalta. Rouva kertoi, että olitte tulleet sekopäisenä lasin läpi ja uhanneet häntä.

Pudistin päätäni epäuskoisena. Vai vielä uhkaillut? Nyt tämä pelleily sai riittää.
- Viekää minut sairaalaan.
- Miksi? Nuorempi konstaapeli vaikutti aidosti hämmästyneeltä. Sillä välin toinen kaivoi taskustaan kynän ja sakkolapun.
- Omistaja sanoi, ettei hän nosta syytteitä teitä vastaan, joten tällä kertaa selviätte sakoilla.
- Mistähän minua sakotetaan, kähisin ja pitelin vuotavaa haavaa. Verenhukka pyörrytti ja silmissä sumeni. Tätä vauhtia ehdin valua kuiviin, eikä kukaan näyttänyt tekevän mitään minun auttamiseksi.
- Ilkivalta ja häiritsevä käytös julkisella paikalla.
- Kiitos.

Viimein poliisit kaasuttivat tiehensä. Eivät vaivautuneet edes varmistamaan, että poistun paikalta hyvässä järjestyksessä. En kestä enää kauan, ajattelin synkkänä. Lähdin laahustamaan verisenä kohti sairaalaa. Väentungoksessa olin kuin kuka tahansa. En herättänyt minkäänlaisia huomiota.

kuvat: Pixabay 

Lisää novelleja täällä: Kunnegutin novellit

Patikointipornoa

Viime vuosi tuli harrastettua ahkerasti patikointipornoa. Aivan mahtavaa! Pakko tunnustaa, että patikointiporno on yksi tyydyttävämpiä harrastuksia. Kaiken lisäksi se on halpaa ja helppoa. Voit mennä yksin metsään, eikä kukaan tule häiritsemään. Jos törmäät luonnossa ihmiseen, ei siitäkään ole haittaa. Vastaantulija on usein samanlainen patikointipornon harrastaja, eikä häiritse sinua vaan jatkaa matkaansa sanomatta sanaakaan. Kyllä patikointipornoilija toisen patikointipornoilijan tunnistaa. 

#hikingporn

Hetkinen. Yhtäkkiä tämä alkoi kuulostaa jotenkin oudolle, jopa perverssille. Väärinkäsityksen välttämiseksi todettakoon, että patikointipornoon ei liity mitään seksuaalista. En kulje luonnossa ”halaamassa” puita tai katso villieläimiä ”sillä silmällä”. Patikointiporno on metsässä kulkemista ja luonnon sekä maisemien valokuvaamista. Sitä, että tallustaa kansallispuistossa reppu selässä kauniin järven rannalle, virittää nuotion ja paistaa makkaraa lintujen livertäessä puiden oksilla. 

Nämä kuvat ovat viime lokakuussa Etelä-Konneveden kansallispuistoon Rautalammelle tehdyltä patikointireissulta.

Törmäsin patikointiporno –käsitteeseen, kun latasin intagramiin metsässä otettuja valokuvia. Laitoin hästägiksi #patikointi, #hiking ja #ilovehiking. Instagram ehdotti myös #hikingporn ja sehän piti käydä välittömästi tsekkaamassa. Linkin takaa löytyi upeita patikoijien ottamia kuvia vuorista, kanjoneista, kansallispuistoista, merenrannoista jne. ympäri maailman. Niin hienoja kuvia, että niiden ihastelemiseen uppoaa jokunenkin tovi. 

Kalajavuoren laella. Tätä on patikointi parhaimmillaan.

Käyhän vilkaisemassa patikointipornoa. Seuraavalla kerralla kun puolisosi ihmettelee, että mitä sinä siellä netissä teet, niin voit ruoto pystyssä todeta: patikointipornoahan minä katselen. Ja nautin siitä suunnattomasti.

Kansallispuistossa on mukava patikoida. Polut on selkeästi merkitty ja vaikeimmissa paikoissa on pitkoispuita ja portaita.

Kiersimme Kalajan kierroksen (4,6 km). Reitillä voi ihailla jättihaapoja ja Kalajanvuoren laelta avautuvaa maisemaa.

Jos täällä eksyy, niin vika löytyy peilistä.

Kalajavuoren laella. Pudotusta semmoiset 40 metriä. Kyllä pelotti ja samalla maisema salpasi hengen kauneudellaan. Puun takaa oli turvallista kurkkia alhaalla aukeavaa näköalaa.

Pojasta polvi paranee. Ei minkäänlaista korkeanpaikankammoa. Minua hirvitti jo pelkän valokuvan ottaminen.

Tätä ei rahalla saa. Peace and quiet.

Reitti on turvallinen, kun vain pysyy polulla

Lisää Etelä-Konneveden kansallispuistosta luontoon.fi sivulla: Etelä-Konneveden kansallispuisto. Ensi kesänä on tarkoitus tehdä pidempi Kolmen vuoren vaellus (16 km). Suosittelen lämpimästi päiväreissua Savon sydämeen.

 

Vuoden 2017 luetuimmat by Weired

On aika laittaa taas pakettiin vuoden luetuimmat postaukset. Eli tässä vuoden 2017 satoa:

1. Queen ja Adam Lambert, Hartwall Areena 19.11.2017

Vuode luetuimmaksi nousi raportti Queenin konsertista. Keikka nousi heittämällä meikäläisen top vitoseen. Sykähdyttävin hetki koettiin, kun Freddie Mercury vainaa ilmestyi laulamaan tuhatpäisen yleisön eteen. 

2. Tiedän, mitä sait lahjaksi viime jouluna

Naapuri sai joululahjaksi pornoa. Kohta siitä kuuli koko taloyhtiö. Täytyy nostaa hattua, että jotkut uskaltavat panna parastaan muista välittämättä. Kirjaimellisesti. 

3. Depeche Mode: Spirit - Erään albumin anatomia

Depeche Mode julkaisi alkuvuodesta Spirit - albumin. Uutukainen on niin täynnä vihaa ja kantaaottavia sanoituksia, että minun oli pakko sukeltaa syvemmälle DM:n synkkään maailmaan. Kiehtova levy. 

4. Fätness-päiväkirja: Capri Marina, Kuopio

Kesäkuussa herkkusuut testasivat satamassa sijaitsevan Capri Marinan. Paikka on suhteellisen tuore tapaus. Merellinen atmosfääri Savon "meren" (Kallavesi) äärellä toimii hyvin. Suosittelen!

5. Dildon muotoinen tupakka

Tupakkavalistus kaipaa tuoretta verta ja uusia ideoita. Jos pelottelu ja varoittelu ei tehoa, miten olisi oikein vanha kunnon nöyryytys ja nolaus ihmisten edessä. Mikään ei hillitse ihmistä paremmin kuin pelko joutua naurunalaiseksi. 

6. Pyöräkuume

Monenlaisia tauteja on tullut podettua, mutta pyöräkuume on yksi sitkeimmistä. Kaikki sai alkunsa heinäkuisella pyöräreissulla Iisalmesta Kuopioon, kun kaveri alkoi aivopesemään minua uuden pyörän ostoon. 

7. Fätness-päiväkirja: Tori Herkku, Kuopio

Sirkus saapui kaupunkiin, kun Sami Hedberg nauhoitti Kuopiossa jakson tv-realitysarjaan "Grillit huurussa". Varsinainen Grillit huurussa - annos valmistettiin Asemakadun Drive-in Grillissä, jonka pyromaani poltti maan tasalle, ennenkuin ohjelma tuli telkkarista. Samalla omistajalla on Tori Herkku, joten pääsimme sittenkin aistimassa grilliruokia paikanpäällä. 

8. Kuolemansiivous

Yksi viime vuoden villityksistä länsinaapurissa oli döstädning, Kuolemansiivous. Koska ratsastan aina trendien aallonharjalla, päätin kokeilla villitystä käytännössä. Koekentäksi valitsin oman kodin. Virhe. 

9. Tuliko ero?

Toukokuussa velloin synkissä vesissä ja ajattelin vakavissani eroa. Kuinka tuosta suosta noustiin? Lue tarina ja ota opiksesi. 

10. Tehtävä Kuopiossa: ensimmäinen kuvauspäivä

Lähdin pojan kanssa turistireissulle... Kuopioon. Oli virkistävää huomata, mitä kaikkea omasta kotikaupungista löytyy, kun vain pitää silmät auki ja tarkkailee ympäristöä turistin silmin.


Lue myös: Vuoden 2016 luetuimmat by Weired

Kuva: Pixabay

Hyvää uuttavuotta!!

Uudenvuoden tinat ovat kohta katoavaa kansanperinnettä, mutta tiedättekö mistä kyseinen perinne oikein alkoi? Minäpä kerron.

Uudenvuoden tinojen valaminen juontaa juurensa 1800-luvun Etelä-Pohjanmaalle. Tarkemmin Jurvan uudenvuodenyöhön vuonna 1847. Jurvan puukirkko rakennettiin vuonna 1802 ja tuohon aikaan rakennusten valaistus hoidettiin öljylyhdyillä ja kynttilöillä. Uudenvuodenyönä kirkossa järjestettiin messu, jonka jälkeen kirkkosaliin jätettiin himmeä yövalaistus. Perimätietojen mukaan yksi öljylyhdyistä ei kestänyt kannattimillaan vaan putosi lattialle, jossa oli rakennusjätettä syksyllä suoritetun sisäremontin jäljiltä. Puulastut syttyivät tuleen, palo eteni räjähdysmäisesti ja kirkko paloi kivijalkaan alta aikayksikön. Paikalle hälytetty vapaapalokunta pääsi todistamaan hiilloksena hehkuvan raunion.

Kirkon sakastissa säilytettiin kirkkohopeita ja tinasta valmistettuja ehtoolliskuppeja. Tulipalon kuumuus sai tinakupit sulamaan ja kun aamuyöllä puhkesi lumimyrsky, muodottomiksi sulaneet tinat jähmettyivät kylmään hankeen. Raunioita tutkineet lapset löysivät tinat ja veivät niitä kotiin ihmeteltäväksi. Kerrotaan, että eräänkin talollisen pikkupoika toi ruokapöytään tinamöykyn, joka muistutti erehdyttävästi kirkkoherra Jouhijärven pyylevää olemusta.
Tästä alkoi uudenvuoden perinne, jossa sulatetaan tinakenkiä ja vesiämpäristä poimittu tuotos kertoo, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Perinne on siis jo 171 vuotta vanha.

Oikein Onnellista ja Hyvää Uutta Vuotta Lukijat!

PS: Teen yhden uudenvuoden lupauksen: koetan ensi vuonna pysyä enemmän totuudessa ja syöttää teille vähemmän pajunköyttä. Tämä uudenvuoden tinan historiakin on niin paksua palturia, että ihan hävettää. Vedin koko tarinan suoraan stetsonista. Joten ensi vuonna lupaan valehdella vähemmän. Katsotaan nyt sitten, pitääkö tämäkään lupaus.


Kuva: Pixabay

Jäätävää

Ulkona oli tänään jäätävä keli. Ja kun sanon jäätävä, tarkoitan kirjaimellisesti. Lunta tuiskutti Kuopion ja Suonenjoen välillä niin, että maantie oli jäätävän liukas. Tuulikin voi olla jäätävää, eli äärettömän kylmää. Näin sanaa jäätävä käytetään oikein. 

Harva asia ärsyttää niin paljon kuin tämä jäätävää -trendi. Kaikki on nykyään jäätävää. Ihmiset tekevät jäätäviä valintoja, kokevat jäätäviä hetkiä, näkevät jäätäviä elokuvia ja kuulevat jäätävistä tarjouksista. "Joulun jäätävimmät hinnat", mitä helvettiä? Kun Patrick Laine tekee Winnipegin ottelussa jäätävän ratkaisun tarkoittaako se sitä, että hän hakee erätauolla jääkoneen ja jäädyttää kaukalon? Jäätävää todellakin.

Olen varmaan vanha pieru kun tästä mieleni pahoitin mutta silti pliis: älkää tulko sanomaan minulle jäätävää. Vaimo tietää jo tämän ja välttää tuota sanaa seurassani. Saatan olla tässä asiassa jäätävä tiukkapipo, mutta meillä kaikilla on omat kipupisteemme, eikö totta. Sitäpaitsi loppupeleissä en nurise tästä kenellekään päin kasvoja, joten kyseessä on vain henkilökohtainen ongelma. Eli jätetään se tähän.

Hyvää ja rauhallista (mutta ei jäätävää) joulua! 

Fättness-päiväkirja: Tori Herkku, Kuopio

80-luvulla Kuopio näytti erilaiselta: melkein joka korttelissa oli grilli. Entisen Anttilan sisäänkäynnin vieressä oli Maukkis, Carlsonin rakennuksessa Kauppakadun grilli, Amarilloa vastapäätä Burger Park, Tasavallankadulla Violan grilli, Snellmanin puistossa Snellugrilli jne.

Kuopion keskustaa 80-luvulla. Kuva: Finna

Sitten savolaiseen maisemaan rantautui suuret pikaruokaketjut: Ensin Caroll's, joka teki myöhemmin tilaa Hesburgerille, Mäkkärille, Subwaylle jne. Isot söivät pienet ja perinteiset grillit saivat väistyä. Yksi viimeisiä on Kuopion torilla sijaitseva Tori Herkku.

Grillinomistajalla on riittänyt ylä- ja alamäkeä viimeisen vuoden aikana. Kesä alkoi positiivisissa merkeissä, kun stand up - koomikko Sami Herberg valitsi Asemakadun Drive In Grillin mukaan Grillit huurussa tv-sarjan Kuopiota esittelevään jaksoon. Sami väänsi formaattiin kuuluvan nimikkoannoksen Kuopion version juuri Drive In Grillissä: Irene Partasen lihapiirakka, jonka väliin tuli pihvi, salaattia, majoneesia, suolakurkkua, aurajuustoa jne. Samin mukana syömässä oli Nightwishin Marco Hietala. Jakso esitettiin neloskanavalla 29.11.2017.

Sami Hedberg ja bloggaaja. Iloinen tapaaminen Pullukkarun 2016 aikana.

Mutta sitä ennen Drive In Grilli koki kovia. Syyskuisena yönä tuhopolttaja iski ja sytytti grillin ulkoseinän tuleen. Grillirakennuksen seinä mustui, mutta sisätilat säästyivät tuholta. Heti seuraavana yönä pyromaani palasi rikospaikalle ja tällä kertaa hävitys oli täydellinen (juttu Savon Sanomissa). Torstaiaamu paljasti lohduttoman näyn: rakennuksesta oli jäljellä enää palanut runko. Omistaja järkyttyi ja mietti vakavasti jatkoa.

Meidän kaikkien grilliruuan ystävien onneksi jatkoa kuitenkin seurasi. Grillivaunu ilmestyi Asemakadulle väliaikaisesti 3.11, kunnes uusi rakennus valmistuu. Samalla Drive In Grillin yrittäjä Marko Koistinen osti torilla kaupungintalon edessä sijaitsevan grillin ja perusti Tori Herkun.

Tori Herkku sijaitsee Kuopion torilla, kaupungintaloa vastapäätä

Kun näimme Grillit huurussa Kuopio jakson, meidät valtasi ennennäkemätön grillimätön himo. Koska Tori Herkku on lähempänä, päätimme suunnistaa sinne. Paikka on sisägrilli, jossa on asiakastilat n. viidelle hengelle. Hedbergin annoksen sijaan valitsin grillilautasen: paistettu kanamuna, makkarasiivu, kokolihapihvi, salaattia, ranskalaiset ja tietenkin kaikki mausteet. Satsin hinta kuluttajaystävällinen 8,50 €. Vaimo otti lihiksen nakeilla.

Grilliruuassa on jotain, mitä kasvottomat ketjut eivät tavoita: autenttista vanhanajan tuntua, rasvaisuutta, suolaisuutta, parhautta. Terveellisyydestä viis, kyllä elämästä pitää välillä nauttia. Hyvänmakuinen ruoka on nautinnoista jaloimpia.

No kattokaa nyt tätä: Grillilautanen! Oikeesti. Voitko vastustaa?

Olen grilliyrittäjäperheestä ja tunnen suurta kunnioitusta ko. ammattikuntaa kohtaan. Yrittäjä painaa töitä kellon ympäri. Kun grilli on kiinni, aika kuluu tukkukuorman hakemisessa ja tuotteiden esivalmistamisessa (makkarat, sipulit ja muut raaka-aineet leikataan, majoneesit sekotetaan ja pullotetaan yms) myyntikuntoon. Helpomminkin voi leipänsä ansaita.

Kuopion tori 80-luvulla. Kuva: Finna

Grillikäynnin jälkeen hyppäsimme taksiin. Kuski sattui olemaan lupsakka savolaisukko, kuinkas muuten kun Kuopiossa ollaan. Kun selvisi, että tulimme Tori Herkusta, hän intoutui kehumaan paikkaa:

- Juttelin omistajan kanssa ja arvatkeepa montako Sami Hetperkin rillit huurussa lihapiirakkoo ne möi sen jäläkeen, kun ohjelma tul telekkarista? Kahen päevän aekana tuhatviissattoo piirakkoo!

Taisi taksikuskin puheessa olla puolet savonlisää mutta yhtä kaikki, hienoa että kovaonninen yrittäjä sai tv-ohjelmasta boostia liiketoiminnalleen. Päätän tämän oodin grilleille sanoihin: Syökää silloin tällöin aitoa grilliruokaa. Kannattakaa paikallisia pienyrittäjiä.

Kauppahalli 80-luvulla. Kuva: Finna