Usein ex-tempore keikat ovat niitä parhaita. Vaimo huomasi
mainoksen 22-Pistepirkon keikasta Henry’s pubissa. Ensireaktioni oli, että
vieläkö ne ovat kasassa? En ole seurannut bändin edesottamuksia ja ainoa biisi,
joka tuli mieleen, on tietenkin se 1992 hitti Birdy. Liput kympin, vaikutti asialliselta hinta-laatu suhteelta
joten eikun menoksi.
Bändin jäsenet P-K Keränen (kitara, laulu), Espe Haverinen
(rummut, laulu) ja Asko Keränen (basso, koskettimet. laulu) ovat keikkailleet
jo 35 vuotta. Kunnioitettava saavutus. 22-Pistepirkoilla on kulttibändin maine ja sen
huomasi Henkan keikalla. Paikalle oli tullut todella kirjava seurakunta
nuorista vanhoihin, rokkareista pukumiehiin. Ja sitten me kaksi ummikkoa, jotka
emme tienneet bändistä juuri mitään.
Ensimmäinen biisi oli hitaan psykedeelinen ja koukuttava.
Uteliaisuus heräsi ja tuli tunne, että tänä iltana voi tapahtua mitä tahansa.
Tunne piti paikkansa. The Doorsmaisista fiilistelyistä mentiin välillä perus
kitari-basso-rummut-laulu rock’n rolliin ja sitten taas maisemiin, jotka
häilyivät jossain popin ja rockin rajoilla. Asko Keränen loihti koskettimistaan
ja ohjelmoinnista hienoja äänivalleja ja –kuvia. Homma toimi jouhevasti mutta
ei vaikuttanut kuitenkaan liian suunnitelmalliselle. Mukava kotikutoisuus
kuului asiaan.
 |
| Espe Haverinen |
Välispiikeistä piti pääasiassa huolen Asko Keränen. Keränen
innostui saarnaamaan öljystä. Siitä miten autot syrjäyttivät hevoskärryt ja
muovi tulee tuhoamaan maailman, joka peittyy tahmeaan öljyyn. Lopuksi hän
esitteli seuraavan biisin, johon rumpali Haverinen kuittasi: Hyvä kun kerroit meillekin. Tarinastas ei
saanut mitään selvää, mikä kappale on tulossa. Yhdessä vaiheessa Keränen
maanitteli Haverisen laulamaan ja tämä tarttuikin mikkiin ja veti pari biisiä
ihan tyylikkäästi. Kokoonpano muuttui lennosta, rumpali sai pariin otteeseen nojailla
toimettomana kun Keräset hoitivat homman duona.
Keikan lopulla tuli sitten viimein Birdy. Upea rock-klassikko, jota seurasi Onion Soup ja encore. Encorebiisejä en tunnistanut, niin kuin en
itse asiassa paljon muitakaan keikan kappaleita. Yleisön reaktioista päätelleen
alussa tuli vähän uudempaa kamaa ja loppupuolella klassikoita. Laulajakitaristi
P-K Keräsen habitus ja ääni toi mieleen Neil Youngin.
Kaikista vaikutteista huolimatta 22-Pistepirkko on
todellakin ainutlaatuinen orkesteri. Jäi arvoitukseksi,
kuinka paljon keikka kulki improvisoiden ja mikä oli huolellisesti
suunniteltua. Intiimi ja hauska akti. Rennot välispiikit sekä yleisöltä
pyydetyt biisitoiveet loivat tunnelman, että nyt nähtiin ja kuultiin jotain
ainutkertaista.
 |
| P-K Keränen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti