Kännissä työhaastatteluun

Olen ollut jo pitkään työttömänä ja vaikka olenkin hakenut useisiin paikkoihin, en vain pääse töihin. Ehkä työhakutaidoissani on hieman hiomista tai sitten pärstäni ei vain miellytä haastattelijoita. Niin tai näin, lopputuloksena on ollut jo pitkään ruskea kirjekuori, jonka sisällä olevassa kirjeessä lukee: ”Kiitos käynnistä. Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun…”

Jatkuvat pakit saavat karskimmankin uroon masentumaan, saatikka sitten minut. Niinpä olinkin aidosti yllättynyt, kun eräässä rekryprosessissa pääsin ensimmäisen vaiheen läpi ja minut pyydettiin henkilökohtaiseen haastatteluun. Hittolainen! Tätä pitää juhlia! Ja niinhän me pojat juhlittiin. Haastattelu oli vasta tiistaina, joten pörräsin kavereiden kanssa koko viikonlopun ja sunnuntaina vielä tasoiteltiin kaupungin puistossa. Maanantaiaamuna tulikin sitten ikävämpi yllätys, kun haastattelija soitti ja kertoi, että aikani oli muutettu maanantaille klo 12.00! Sopii minulle, lupasi reippaasti ja puin parasta päälle.

Odotushuoneessa sain kirkastuksen. Tunsin, että aamuinen pirteys ei johtunutkaan mistään muusta kuin tukevasta humalatilasta. Mutta haastatteluun oli enää kymmenen minuuttia aikaa, joten perääntyä ei voinut. Kävin wc:ssä huuhtelemassa kasvoni ja etsin jotain henkeä raikastavaa. Huomasin wc:n peilin edessä olevalla hyllyllä avaamattoman wc-raikastimen…

Miten kaikki meni? Hyvin huonosti. Heti haastattelun alussa kaveri huomasi humalatilani ja siitä alkoi alamäki. Tällä kertaa minun ei tarvinnut odottaa viikkokausia sitä ruskeaa kirjekuorta. Haastattelija sanoi suoraan, että painu v*****n. Kiitin ajasta ja painelin lähimpään pubiin hukuttamaan murheeni.

Otin minä tuosta opikseni. Kun seuraavan kerran sain haastattelukutsun, olin vesiselvänä koko edellisen viikon. Kutsu tuli suureen yritykseen, joka haki varastotyöntekijöitä. Sopii mulle. Haastattelutilaisuus lähti leppoisasti käyntiin ja tunnelma oli hyvä. Sain rekrytoijalta jopa positiivista palautetta huumorintajustani. Tästä innostuneena kerroin hänelle pari vitsiä, ihan noin niin kuin osoittaakseni, että olen työyhteisössä pidetty kaveri. Heittelin herjaa mustalaisista, virolaisista, venepakolaisista ja venäläisistä. Rekrytoija piti pokkansa vaikka tiesin, että jutut varmasti osuivat ja upposivat. Olin väärässä. Kävi nimittäin ilmi, että haastattelijani oli puoleksi virolainen, puoleksi suomalainen. Hänellä oli tytär, joka seurusteli somalialaisen maahanmuuttajan kanssa. Vaimo oli Thaimaasta. Koin kummallisen deja vu –kokemuksen, kun kaveri pyysi minua painumaan v******n.

Jos ei onnea rahassa, niin sitten rakkaudessa. Oli kesä ja terassikausi, joten pörräsin tiukasti kaupungin yöelämässä ja koetin verkostoitua. Jututin naisia ja pyytelin heidän yhteystietoja. Sitten aamuyön yksinäisinä tunteina tekstailin heille rakkaudenrunoja, helliä sanoja ja suoria pyyntöjä päästä pa….rittelemaan ja pian. Useimmat naisista eivät vastanneet mitään mutta ne joilta sain vastauksen, se oli aina se sama painu v****n.

Koska naisrintamalla ei natsannut, jätin ahdisteltavani rauhaan ja yritin taas kerran päästä leivänsyrjään kiinni. Minua onnisti, sillä eräs multikansallinen yritys etsi aluemyyntiedustajaa ja kiinnostui hakemuksestani. Pääsin haastatteluun jonka suoritin puhtain paperein. Minulle kerrottiin, että rekryn tässä vaiheessa meitä hakijoita oli enää kaksi ja toinen meistä tullaan palkkaamaan duuniin. Lopullisen päätöksen tekee aluemyyntipäällikkö, joka haastattelisi molemmat henkilökohtaisesti. Eli taas parasta päälle, kravattia kaulaan ja hiukset jakaukselle. Olin täynnä itseluottamusta ja taistelutahtoa. Tämä paikka tulisi olemaan minun. Pommin varmasti. Kun astuin vuorollani sisään aluemyyntipäällikön huoneeseen, tiesin ensi silmäyksellä, että en tulisi saamaan paikkaa. Aluemyyntipäällikkö oli yksi niistä naisista, joita olin ahdistellut tekstiviestein ja joka oli käskenyt minun painua…. Nyt hän pääsi esittämään pyyntönsä kasvotusten.

Entäpä sitten? Elämä heittelee mutta ei hylkää, sanotaan. Tänä keväänä sain kuningasidean ja päätin toteuttaa sen. Laitoin hakemuksen vetämään ja pistin itseni likoon. Olin täysin rinnoin mukana, tein kaikkeni, annoin haastatteluja ja kiersin paikkoja. Kun valinnan hetki tuli, odotin tulosta täydessä kännissä ja kun paikkani varmistui, lähdin torille uimaan alasti suhkulähteeseen ja lähettelin rivoja panoviestejä joka ikiselle tuntemalleni naiselle. Aamulla kiittelin valitsijoita ja totesin, että maahanmuuttajat ovat perseestä ja Suomi suomalaisille. Valitsijani hymyilivät minulle leveästi ja toivottivat onnea.

Ja niin minä aloitan ensimmäisen kauteni kansanedustajana. Yritän olla täysistunnoissa selvin päin mutta jos en onnistu, ei se ole niin vaarallista. Luistaapahan juttu paremmin. Ai että minkä puolueen kansanedustaja olen? Ryyppään ja rällään, vihaan vierasmaalaisia ja tekstailen panoehdotuksia vieraille naisille. Älä viitsi. Kyllä sinä tiedät.