Lontoon reissu: sunnuntai. Kolmas matkapäivä

Kolmas ja viimeinen reissupäivä meni konsertin jälkimainigeissa. Päätimme ottaa viimeisistä tunneista kaiken irti ja matkustelimme metrolla pitkin poikin kaupunkia. Lontoon metro, The Tube, on maailman vanhin. Ensimmäinen metrolinja avattiin jo vuonna 1863. Linjoja on 11, kiskoa riittää yli 400 kilometriä ja asemia on 270. Luvut ovat järkyttävän suuria mutta metroa on turha pelätä. Se on helppo ja edullinen kulkupeli reissata ristiin rastiin. Oyster Cardilla päivämatkojen maksimiveloitus on 6,50 puntaa.

The Tube, Lontoon maanalainen.

Pari must kohdetta kuului päivään. Ensimmäinen oli St. Paulin Katedraali. Kirkko valmistui 1710 ja on maailman toiseksi suurin. Se suurin sijaitsee Vatikaanissa. Satuimme paikalle sopivasti juuri, kun Katedraalin kellot kutsuivat ihmisiä jumalanpalvelukseen. Normaalisti pääsymaksu on kuusitoista puntaa, mutta jumalanpalvelus on ilmainen. Siispä sisään. 

St Paulin Kadetraali on niin iso, ettei sitä millään saanut mahtumaan yhteen kuvaan.

 Huikeat on olleet puitteet vuoden 1981 Walesin prinssi Charlesin ja Dianan häissä. Tuijotin messun aikana kattokupolia ja koetin saada käsityksen sen koosta. Se ei näyttänyt niin suurelle kuin olin ajatellut. Kupolin halkaisija on 110 metriä ja lajissaan myös maailman toiseksi suurin. Se suurin on siis Vatikaanissa. Reissun jälkeen näin sattumalta dokumentin, jossa kerrottiin St. Paulin Katedraalista. Kupoleja on itse asiassa kaksi: ulomman kupolin sisällä on pienempi, joka on tehty vastaamaan kirkon sisämittasuhteita. Arkkitehdin ajatuksena oli, ettei kupoli saa viedä liikaa huomiota kirkon sisällä. Siksi se näytti niin ”pieneltä”!

Ilmaisten kirkonmenojen varjopuolena on, ettei kirkon sisätiloja pääse tutkimaan samalla lailla kuin maksullisella sightseeing-kierroksella. Mekin vain istuttiin, seisottiin ja kuunneltiin laulua ja liturgiaa. Olimme sen verran perällä, että päätimme livahtaa ulos kesken jumalanpalveluksen. Kieltämättä vähän noloa, mutta meillä ei ollut liiemmälti aikaa. Piti siirtyä seuraavaan kohteeseen.

Tower of London

Tower of London on 1000-luvulla rakennettu linnoitus aivan Thames joen varrella. Linnassa sijaitsi pahamaineinen vankityrmä, jossa virui aikoinaan mm. William Wallace (Mel Gibsonin roolihahmo elokuvassa Braveheart) sekä Natsijohtaja Rudolf Hess. Tower on Unescon maailmanperintökohde.

Pakollinen linnabongaus. Liput sisälle 25 £, joten tyydyimme ihailemaan ulkopuolelta

Uutta ja vanhaa: Edessä Tower, taustalla Cityn pilvenpiirtäjiä.

Kävelimme Towerin vieritse Tower Bridgelle. Tämä on se kuuluisa postikorttisilta. Paikan päällä havahtui, miten huikean suuri rakennelma on kyseessä. Sillalla on pituutta 244 metriä ja korkeutta 65 metriä. Ja kuten kaikissa Lontoon turistikohteissa, täälläkin oli muutama muu ottamassa selfieitä. Itse asiassa ihmisiä oli niin paljon, että sillalle muodostui hitaasti etenevä jono. Silta on upea yhdistelmä vanhaa arkkitehtuuria ja 1800-luvun uusinta teräsrakentamista. Tower Bridge valmistui vuonna 1894.

Paljon jäi vielä näkemättä. Vajaa kolme päivää riitä Lontoossa pieneen pintaraapaisuun. Meille molemmille jäi päällimmäiseksi tunne, että tänne tullaan uudestaan. Että täällä pitäisi viettää ensi kerralla viikkoja. Että tänne voisi muuttaa asumaan! Lontoo vei sydämen. 

Roomalaiset perustivat Lontoon n. vuonna 50. Kaupungin alkuperäinen nimi oli latinaksi Londinium

The Monument, muistomerkki vuoden 1666 suuren Lontoon palon muistoksi. Ylös pääsee portaita pitkin. Näköalatasanne on 61 metrin korkeudessa.

Paddington

Sawyers Arms, mukava pub ja ruokapaikka. Siisti, turistihinnat.

Macaroni and cheese

Varo valepoliiseja. Varoitustaulu Paddingtonin juna-asemalla

Meikäläinen ylitti tämän "pointin" juhannuksena 2008. Sen jälkeen en ole polttanut tupakan tupakkaa.