sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Talviaika

Viime yönä siirryttiin talviaikaan. Kesäaika on ohi. Kumma,  minkälaisen arvolatauksen tuo talvi -etuliite aiheuttaa. Talvella kaikki on jotenkin raskaampaa, totisempaa ja ehkä hieman arvokkaampaa.

Kesämökillä on mukava käydä, mutta moniko omistaa talvimökin? Ehkä talvimökillä voisi viettää talvilomaa, ottaa talvirusketusta ja nauttia talven kylmyydestä. Miksi tuo kaikki kuulostaa niin ankealta? Talvi on.

Talveen miellettyä arvokkuutta kannattaisi joissain asioissa käyttää enemmän. Esim. Talviranta kuulostaa presidentin loma-asuntona paljon vakuuttavammalle. Onneksi Suomen kohtalonhetket ratkottiin sentään talvisodassa. Kesäsota kuulostaa pieneltä välikohtauksesta Torniojokilaaksossa.

Vuodenaika vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Kesäromanssi tuntuu kevyeltä, leikittelevältä, ei niin vakavasti otettavalta ilonpidolta. Kesähäät ovat auringon ja valon juhlaa. Talviromanssissa taas on ainesta koko elämän kestävään liittoon: vakavaan parisuhteeseen, jossa ei puhuta eikä pussata. Sellainen on Talviromanssi.

Kesä on erilaista aikaa myös työelämässä. Firmoihin palkataan kesätyöntekijöitä, jotka ovat usein enemmän tai vähemmän ammattitaidottomia opiskelijoita. Kesätyöntekijä opettelee alalle ja saattaa tehdä virheitä, mutta se ei ole niin vakavaa. Talvityöntekijällä on erilaiset vaatimukset. Talvityöntekijän voi kuvitella tekevän raskaampaa duunia (lumityöt, rahtaus, rakennusalan hommat) ja hänen pitää olla raudanluja ammattilainen. Tekijä, joka omalla panoksellaan pitää firmaa pystyssä.

Nyt kun kelloja taas käännettiin tunti taaksepäin heräsi ikiaikainen keskustelu siitä, pitäisikö kesäajasta luopua. Ei missään tapauksessa! Kesä on ihmisen parasta aikaa. Jos jostain pitää luopua, niin luovutaan sitten talviajasta. Lunta ja pakkasta on vähemmän ikävä kuin auringonpaistetta.

Kuva: Pixabay




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti