Lahti - Kuopio pyöräreissun 2. päivä: Vesisadetta ja tuskanhikeä

Päivän motto: Kun ystävät varoittavat sinua, kuuntele.

Pyöräilyn toinen päivä valkeni Camping Sysmässä enteillen sadetta.

Camping Sysmän aamupalalla tiedustelin, onko heillä postikortteja myytävänä. Minulla on tapana lähettää reissuilta postikortteja itselleni ja säilyttää ne kansiossa. Eräänlainen postikorttimatkapäiväkirja siis (tulipa pitkä yhdyssana!). Ei ollut postikortteja. Viimeiset oli myyty edellisenä kesänä saksalaisille turisteille, joten luovuin koko ideasta tämän reissun ajaksi. Liian työlästä lähteä etsimään postikortteja pikkupaikkakunnalla. Sääli.

Ennen vanhaa oli komeita postikortteja. Ei ole enää...

Aamu meni kytätessä sopivan sateetonta rakoa pyöräilylle. Kun sellainen vihdoin tuli, lähdimme sotkemaan kohti Hartolaa ja sade saavutti meidät vartin pyöräilyn jälkeen. Sitten pyöräilimme säätermein ajoittaista sadetta -kelissä kunnes saavuimme Hartolan Jari Pekkaan ja kävimme syömässä. Tauon aikana sää kirkastui, jes! Matkanteosta tulisi nyt helpompaa.

Hartolassa on komea, arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema kirkko. Valmistunut vuonna 1913.

Paitsi että ei tullutkaan. Vähän pohjustusta aiheeseen: Pari viikkoa aikaisemmin törmäsin ystävääni Lauriin Puutossalmen kioskilla. Juttelimme kesälomasuunnitelmista ja kun kerroin meidän matkareitistä, Laurin reaktio oli:

- Älkää nyt kuitenkaan nelostietä ajako. Hartolan ja Joutsan väli on aivan hirveä! Rekkoja menee koko ajan.
- Mutta sehän on vain kahdenkymmenen kilometrin mittainen pätkä.
- Silti. Hankkikaa ainakin sivupeilit, että näette takaa tulevan liikenteen.

Toinen varoitus tuli tiistaina päivää ennen reissulle lähtöä. Miniäni Pihla kuuli meidän matkasuunnitelmasta ja vastaus kuulosti jotenkin tutulle:
- Ei kannata ajaa pyörällä nelostietä Hartolasta Joutsaan. Tiellä on ihan hirveä liikenne. Kiertäkää jotain toista kautta.

Kuva: Pixabay

Palataan tähän päivään. Olimme Hartolassa, tauko vietetty ja matka jatkui pitkin nelostietä Joutsaan. Tunnin kuluttua olimme yhä elossa mutta järkytyksestä jäykkinä. Tieosuuden piennar oli korkeintaan 20 cm leveä ja raskasliikenne paahtoi ohi vajaan metrin päästä jopa 4 - 5 rekan letkoissa. Lisäksi matkan varrella tehtiin tietyötä jolloin väylä kapeni entisestään. Ylämäessä talutimme pyöriä pientareen puolella, koska rekkojen ja tienvarsivaroitustolppien välissä ei mahtunut enää kulkemaan. 

Uskokaa siis rakkaat lukijat kun varoitan teitä:

ÄLKÄÄ AJAKO NELOSTIETÄ POLKUPYÖRÄLLÄ HARTOLAN JA JOUTSAN VÄLILLÄ.

Onnellisesti päättyneen neljänkymmenen kilometrin päiväetapin jälkeen majoituimme Joutsassa Hotelli Aatto & Elliin. Vanha 50-luvun kivitalo piti sisällään hotellihuoneita ja kellariravintolan. Ja mikä parasta: huoneessa oli sauna! Sauna napsahti päälle välittömästi ennen kuin ehdimme purkaa märät vaatteet ja matkatavarat. 

Sää aiheutti sen, ettei tehnyt mieli lähteä bongaamaan paikallisia nähtävyyksiä. Tosin kauppareissulla kävi mielessä, että liekö paikkakunnalla on oikeasti mitään nähtävää. Joutsa vaikutti pieneltä, uinuvalta 4350:nen asukkaan kunnalta. 

Joutsan keskustan sykettä torstai-iltana.

Kyllä Joutsassa jotain tapahtuu. Siitä todisteena tämä hotellin seinässä ollut juliste.

Hotellin kellariravintola oli tiiliseinäinen, holvikaarinen, pieni ja idyllinen paikka. Ennen kuin menimme syömään googlettelin paikan arvosteluita ja yksi kommentti toistui usein: hidas palvelu. No worries, meillä ei ollut kiirettä. Pyysimme ruokalistan, 0.5 litran sahtituopit ja menimme pöytään suunnittelemaan mitä syötäisiin.

Sahti on erikoinen, hiilihapoton olutjuoma josta Miksu tuumasi:

- Ihan kuin simaa johon on lisätty viinaa.

Jotain tuollaista sahdista oli aistittavissa ja 7 %:n alkoholipitoisuus aiheutti nopeasti hövelimmän olon. Mistään turhasta perinnejuomasta ei kuitenkaan ole kysymys: Sahti on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi vuonna 2002, eli se kuuluu samaan joukkoon ranskalaisen shampanjan ja kreikkalaisen fetajuuston kanssa.

Päivän päätteeksi palkitsimme itsemme tuopillisella sahtia. Kippis!

Puoli tuntia myöhemmin Miksu kävi tiskillä huomauttamassa, että me voitais sitten tilata ne ruuat. Kanatoast ja kanapizza tulivatkin sitten vartissa ja hyvää oli. Ruokailun kruunasi köyhät ritarit mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Miksi köyhiä ritareita ei tarjoilla joka paikassa? Loistava perinteinen jälkiruoka! Ruokailun jälkeen ostimme vielä tuliaisiksi 0,3 litran sahtipullot hintaan 8 € kpl.

Miksu tyytyväisenä köyhät ritarit -jälkiruuan ääressä.

Kanapizza.

Kanatoast.

Illalla tapahtui sitten jotain, mikä muutti koko matkan luonnetta: puhelimen näyttö pimeni. Ilmeisesti kostea päivä teki tehtävänsä ja aiheutti luurissa oikosulun. Nyt olimme sitten loppumatkan Miksun puhelimen varassa. Navigaattorin virka siirtyi isältä pojalle.