Hyvät Kuvat

Tiesittekö, että tänä(kin) syksynä Kuopiossa voi käydä 25 euron hinnalla katsomassa joka torstai elokuvan elokuvateatterissa kahdentoista viikon ajan? Siis 2,08 € /leffa. No nyt tiedätte.

Törmäsin Hyvät Kuvat -elokuvakerhoon 2008. Näin mainoksen Kubricin leffasta "Kellopeli Appelsiini" ja olin innoissani. Hitto, klassikko valkokankaalla! Tymistykseni oli suuri, kun lippukassalla myyjä kertoi, että leffalippu maksoi 20 € eikä korttimaksu kelvannut. Mitä helvettiä?

Selvisi, että Kellopeli Appelsiinin näytös kuului Hyvät Kuvat -elokuvakerhon kevätohjelmistoon. Esityksiin ei myydä yksittäisiä lippuja, vaan tuolla 20 €:n hinnalla sai katsoa kaikki kevään 12 esitystä. Tartuin heti tilaisuuteen ja siitä lähtien olen joka syksy ja kevät ostanut liput liikkuviin ja nauttinut erilaisista tarinoista valkokankaalla.

Leffat eivät todellakaan ole ikäloppuja klassikoita, vaan enimmäkseen uusia ja yleensä valtayleisölle tuntemattomia teoksia. Tämän syksyn ohjelmistoon kuuluvat seuraavat:

Unelmien pelikirja  http://www.imdb.com/title/tt1045658/
Rakkaus  http://www.imdb.com/title/tt1602620/
Särkynyt   http://www.imdb.com/title/tt1441940/
Koskemattomat  http://www.imdb.com/title/tt1675434/
Mestari  http://www.imdb.com/title/tt1560747/
Searching for Sugar Man http://www.imdb.com/title/tt2125608/
Vieras talossa   http://www.imdb.com/title/tt1964624/
Beasts of the Southern Wild  http://www.imdb.com/title/tt2125435/
The Place Beyond the Pines   http://www.imdb.com/title/tt1817273/
Enkelten siivu   http://www.imdb.com/title/tt1924394/
Metsän tarina   http://www.imdb.com/title/tt2066922/
Yli vuorten  http://www.imdb.com/title/tt2258281/


Tämä oli sitten sponsoroimaton mainos. Ajattelin vain, että jos pidät hyvistä kuvista, tule Hyviin Kuviin. Kino Kuvakukko itsessään on jo elämys. Teatterirakennus on vuodelta 1939. Kaikki teatterissa huokuu historiaa ja seinillä on kehystettyjä elokuvajulisteita 1930 - 1950 luvuilta. Todella hieno miljöö hienoille leffaelämyksille.

Kaivurilla baariin

Olipa kerran.. ei vaan tämä sattui ihan elävässä elämässä kymmenisen vuotta sitten.

Olimme lähiöpubin karaokessa perjantai-iltana, ja meininki oli ihan mukava. Kävin laulamassa Kolmannen Naisen "Elämän tarkoitus" ja kun palasin pöydän ääreen velipoika kehui, että hyvin vedetty.

Yhtäkkiä baarin musiikki katkesi kuin seinään ja selkämme takaa, ikkunoiden luota kuului hirvittävää kilinää ja meteliä. Istuimme sohvalla selkä ikkunaan päin ja meidän ja ikkunoiden välissä oli baaritiski, joten emme ensin tajunneet, mitä tapahtui. Joku mies heittäytyi jalkojeni juureen maahan ja huusi: "Meitä ammutaan!"

Kyykimme hetken sohvan selkänojan suojissa, kunnes veli uskalsi nostaa päätään ja kurkata, mitä tapahtui. "Ei siellä kukaan ammu. Joku on tulossa kaivurilla sisään!" Nousimme ylös ja näimme juuri, kuinka iso metallipaino heilahti ulkoa sisälle ja murskasi osan baarin seinää mennessään. Työkone oli kaivuri, jossa oli kauhan tilalla parin tonnin painoinen magneetti. Tällä moukarilla joku paukutteli baarin seinää tasaiseen tahtiin, niin että lasit helisivät ja palkit natisivat.

Ensi hölmistymisen jälkeen toinen baarimikoista ohjasi asiakkaat jonoon baari perälle ja avasi varauloskäynnin oven. Ovi oli noin metrin korkeudella maasta, eikä portaita ollut. Jonossa vallitse kaaos ja pieni paniikki eikä ollut kaukana, että koko konkkaronkka olisi purkautunut tönimällä oviaukosta alas asfalttiin. Saimme kuitenkin jengin rauhoitettua ja pari kaveria meni alas ottamaan vastaan ulostulijoita. Koko ajan taustalla kuului pauke, kun kaivuri tuhosi baaria isku kerrallaan.

Kun pääsimme ulos, jäimme sivukujalle katsomaan tapahtumaa. Kaivurikaveri oli saanut tarpeekseen, käänsi työkoneen ja pakeni tulosuuntaan reipasta 15 km tuntivauhtia. Poliisiauto tukki kaivurin tien mutta tämä puski vain tulemaan ja poliisit joutuivat peruuttamaan tieltä pois. Yksi poliisi hyppäsi ulos maijasta, juoksi kaivurin kiinni, avasi sivuoven ja kaasutti ohjaamon täyteen pippurikaasua. Kone nytkähti pysähdyksiin ja kuski tuli ulos oksentelemaan kadulle. Show was over.

Seuraavana päivänä piti vielä käydä katsomassa, että oliko se yöllinen episodi totta vai näinkö vain humalaisen unta. Kellopeli Pubin etuseinä on täysin tuhottu ja vain ulkona ollut terassirakennelma oli pelastanut ihmishenkiä. Tyhjä terassi oli nimittäin tuhoutunut ensimmäisellä iskulla ja säikäyttänyt sisällä olleet ihmiset pois ikkunan luota. Jos magneettimoukari olisi tullut kerralla ikkunasta sisään, olisi särkynyt paljon muutakin kuin vain maallista mammonaa.

MTV uutiset: Kimpaantunut asiakas rikkoi kaivinkoneella kuopiolaisravintolan seinän.

Muotiblogi

Muotiblogit tuntuvat olevan niin pinnalla, että päätin kantaa myös omat korteni kekoon aiheesta. Olenhan ollut muodin jäljessäkävijä jo vuosikymmeniä, ja persoonallinen pukeutumiseni ei ole herättänyt minkäänlaisia tunteita siellä, missä olen sattunut näyttäytymään.

Näin syksyisin suosin kumisaappaita. Ne antavat mukavan suojan jaloille loskaisella kelillä ja onhan musta kumi aika mäheän näköinen. Alusvaatteina käytän vielä boksereita ja vasta pakkasten alettua laitan pitkät alushousut, yksiväriset. Tosin värillä ei ole väliä, koska vain vaimo näkee ne.

Kotioloissa viihdyn parhaiten verkkarit + t-paita yhdistelmällä. Jalassa on milloin villasukat, milloin ei mitään. Juhlallisempina päivinä laitan päälleni bändipaidan. Tällä hetkellä pinnalla on Muse ja Tarot. Koiraa ulkoiluttaessa vedän joskus jalkaa Reinot. Reinoilla on mukava piipahtaa myös lähikaupassa.

Talven ykköshittini on Kups-pipo, paksu talvitakki, hiihtohanskat ja tuulipuvun housut. Kaupungilla käydessä voin kulkea myös farkuissa, joka toimii säällä kuin säällä. Kaulahuivia käytän aniharvoin, vain jos sää sen vaatii.

Keväällä pitkät kalsarit vaihtuvat taas boksereihin yms. (katso kohta: syksyn vaatetus). Kesällä laitan jalkaan rantasandaalit ja shortsit, päälle t-paidan (bändipaita erikoistilaisuuksiin) sekä lippisen. Näillä pärjäänkin sitten aina syksyn kylmille saakka. Voipa olla, että tarpeeksi lämpimänä päivänä laitan jalkaani uimahousut ja pulahdan järveen.

Sinun kanssasi, tähtisilmä

Pienenä poika olin kerran mummon kanssa kesämökillä risusavotassa. Kevätaurinko paistoi kirkkaasti ja pakkasta oli vain yhden sormen lukemat. Kannoimme mummon kanssa risuja mökin rantaan järven jäälle pieneksi kokoksi. Tarkoitus oli polttaa koko kokko kokonaan.

Ainoa sytytysneste, mitä mummoni löysi, oli kanisterillinen bensaa liiteristä. Sitäpä sitten hölskäyteltiin desit jos toisetkin risukansan päälle ja eikun sytyttämään. Pitkällisen rankuttamisen jälkeen mummoni antoi periksi ja päästi minut sytytyspuuhiin. Menin kasan lähelle ja raapaisin tikun. Ensimmäinen yritys meni susille, joten otin askeleen lähemmäksi ja raapaisin uudestaan.

Pamahduksen jälkeen seuraava muistikuvani on, kun juoksen shokissa pitkin järven jäätä ja mummoni huutaa perässä: "Laita kasvot lumeen! Laita kasvot lumeen!" Heittäydyin polvilleni ja kauhoin lunta naamaani, kunnes pahin polte helpotti.

Siinä kevätauringon paisteessa bensa ehti tietenkin höyrystyä ja kun raapaisin tikun, koko risukeko räjähti tuleen polttaen kasvoni, kulmakarvani, silmäripseni ja etuhiukset. Polte oli niin kammottava, että pitelin vain silmiä kiinni ja itkin. Mummo talutti minut kesämökille ja lääkitsi laittamalla rasvaa naamaan. Paha virhe. Palaneella iholla rasva alkoi kiehumaan ja kirveltämään niin, että tuska oli kahta kauhempi. Ja ei muuta kuin pihalle ja kasvot lumeen.

Kun viimein pääsimme terveyskeskukselta kotiin, jäin meidän talon taakse seisomaan, koska tuulenvire tuntui niin ihanan vilvoittavalta. Isältä kysyin, että mitenkäs huominen koulupäivä. Isä totesi, että kyllä sinä kouluun voit mennä. Ei tuo opiskelua haittaa. Maanantaina sitten laitoin reppu selkään ja ala-asteelle mars.

Sain sen koulupäivän ja kouluviikon aikana useita oudoksuvia katseita luokkakavereilta ja muilta koululaisilta. Minulta puuttuivat kulmakarvat ja silmäripset sekä otsatukka. Lisäksi palon syttyessä olin laittanut silmät kiinni niin, että silmän ympäryksen rypyt säästyivät palovammoilta. Niinpä kasvoni olivat punaisen ahavoittuneet lukuunottamatta molempia silmiäni ympäröiviä vaaleita, tähden muotoisia jälkiä. Olin kuin negatiivikuva Kiss-bändin laulajasta.

Norsupalloa

Jos ikä alkaa jo painaa eikä taidot riitä, suosittelen Norsupalloa. Itse aloitin pelaamisen pari vuotta sitten. On muuten mukavan koukuttava harrastus.

Norsupalloa pelataan periaatteessa samoin kuin jalkapalloa. Kentän koko on 30 x 40 metriä, eli puolikas jaliskenttä. Jalkapallona käytetään isoa jumppapalloa. Pelaajia on viisi per puolisko eikä maalinvahtia ole. Pallon pelaaminen kädellä on ehdottomasti kiellettyä. Maalipotkut on kuten jalkapallossakin mutta sivurajaheitot suoritetaan sivurajapotkuna. Ei paitsiosääntöä. Joukkueessa voi olla 12 henkeä ja vaihdot tapahtuvat ns "lennosta". Pelin kesto on kaksi 15 minuutin erää.

Ja sitten ei muuta kuin kaveriporukka kasaan, treeniä ja elokuussa Savonlinnaan, jossa järjestetään vuosittaiset Norsupallon maailmanmestaruuskisat. Ollaan oltu kymmenen parhaan joukossa.

Hyvä työnantaja!

Olen kiinnostunut päivän lehdessä ilmoittamastanne työpaikasta ja tarjoan Teille mahdollisuuden tulla haastatteluun 31.12. klo 13.30. Pyydän Teitä ottamaan mukaan yrityksenne viime vuoden tuloksen ja taseen, yrityshistoriatiedot ja mahdolliset suositukset nykyisiltä sekä entisiltä työntekijöiltänne. Varatkaa haastatteluun aikaa noin kolme tuntia.

Haastattelu jakautuu seuraavasti: psykologinen testi 1h, kirjallinen testi 1h ja suullinen haastattelu 1h. Haastattelua varten pyydän Teitä tutustumaan ennakkoon seuraaviin kysymyksiin:

- Mitä Teillä on tarjota hyvälle työntekijälle?
- Mitä mieltä olette työvoimasta yleensä?
- Miksi minun pitäisi tulla töihin juuri Teille?

Odotan tulevalta työnantajaltani reipasta ja rentoa otetta, luottamusta työntekijöihin ja joustavuutta työajoissa. Myös mahdollinen tarjottava auto- ja asuntoetu vaikuttaa valintaani positiivisesti. Työnantajan kielivaatimuksena pidän kommunikointikykyä alaisten kanssa. Koulutusta toivoisin työnantajalla olevan sen verran, että voimme keskustella myös työhön liittymättömistä asioista.

Koska haastateltavia on paljon, pyydän Teitä ilmoittamaan jo hyvissä ajoin, jos oheinen aika ei Teille käy. Tulen valitsemaan vain yhden työnantajan, joten kilpailu tulee olemaan kovaa ja eräs ratkaiseva tekijä on palkkatarjouksen suuruus.

Tampere aftermath

Tampereen reissu takana ja hengissä selvitty. Tulee sen verran harvemmin käytyä, että on kuin olisi ollut ulkomailla. Muutamia havaintoja:

P-Hämppi on pelottavin parkkipaikka, missä olen koskaan ollut. Valtava halli on kaivettu kilometrin syvyyteen kallion sisään. Autossa tuntui kuin olisi ollut Jules Vernen matkalla maapallon keskipisteeseen. Tuo parkkipaikan nimi hieman hymyilytti, koska kierona savolaisena aloin heti tekemään siitä sananmuunnosta. Onneksi eivät olleet kuitenkaan nimenneet sitä Pii-Hämpiksi...

Terrakottanäyttely Vapriikissa on ehdottomasti käymisen arvoinen. Jos käyt keskiviikkona, pääset veikkauksen kortilla kaksi yhden hinnalla. Eipä sillä, 13 egen lippuhinta on ihan kohtuullinen. Näyttely on kahdessa kerroksessa. Tämä jäi eräältä eläkeläispariskunnalta huomaamatta kun tulivat eka kerroksen viimeiseen huoneeseen. Rouva kailotti kovaan ääneen, että: "tässäkö tämä oli. Ei ois kannattanut tulla!!"

Koska olemme käyneet aniharvoin Tampereella (minä viimeksi 7 vuotta sitten ja vaimolla vielä kauemmin aikaa), emme tietenkään ottaneet minkäälaista karttaa mukaan. Kotona vilkaisimme Google mapsia ja totesimme, että helppohan tuolla on suunnistaan. Niinpä. Parkkihallin lipunmyyntitoimisto oli semmoisessa paikassa, että harhailimme puoli tuntia eksyksissä ennenkuin löytyi. Oikeaan hotelliin satuimme toisella yrittämällä, kun meinasimme ensin kirjautua väärään paikkaan. Pakkahuoneesta ei ollut mitään havaintoa. Yllätys oli suuri kun selvisi, että illan keikkapaikka sijaitsi hotellia vastapäätä toisella puolella katua. Matkaa oli n. 200 metriä!

Osasin odottaa Kamelotilta hyvää keikkaa, mutta bändi ylitti odotukset. Kaksi tuntia kovaa tykitystä sai hien virtaamaan ja lopussa meikäläiseltä lähti ääni. Onneksi Tommy Karevikin ääni kesti hyvin ja hän laulatti yleisöä pariin otteeseen oikein koko rahan edestä. Keikkapaikkana Pakkahuone on valtava tiilihalli, joka on pituussuunnassa jaettu kahtia. Me olimme anniskelualueen puolella, aivan lavan edessä. Vink vink kuopiolaisille keikkajärjestäjille.

Eilen ennen lähtöä etsimme vielä yhden geokätkön Tammerkosken sillan kupeesta. Kaiken kaikkiaan suosittelen Tamperetta, menitpä sinne mistä syystä tahansa.