Suomikuvaa kiillottamassa

Viikonloppuna kävimme esittelemässä perinteistä Kuopiolaistapahtumaa, Kalaryssäystä, ulkomaalaisille ystäville. Kalaryssäys järjestetään joka syyskuu satamatorilla ja tarjolla on kaikkea kalaan liittyvää ja kalasta valmistettua. Mikäs sen savolaisempaa.

Greetings from Finland

Meillä oli treffit torilla. Kolme nuorta naista, kaksi Itävallasta ja yksi Tsekeistä. Kaikki kolme ovat opiskelijavaihdossa Kuopiossa ja työskentelevät vaimoni työpaikalla. Ennen kuin lähdimme satamaan, vaimon piti ostaa postimerkkejä. Odottelimme kaupan ulkopuolella ja kohta hän palasi kädessään arkki Tom of Finland –merkkejä. Niitä siinä sitten ihmeteltiin ja vieraat vaikuttivat huvittuneilta. Vaimoni I can send You a Christmas card –lohkaisu ja merkkiarkin heiluttelu sai naiset repeämään nauruun. 

Matkalla satamaan jutusteltiin siitä, miten Suomessa on talvisin kylmää. Kallavesi jäätyy ja ihmiset hiihtävät ja luistelevat järven jäällä. Ja osa ui avannossa. Avantouinti tuntui vieraista aivan käsittämättömältä. On kai tämä hieman omituinen maa, tuumin mielessäni. Ei taida Keski-Euroopassa ihmiset uida avannoissa ja postitella toisilleen homopostimerkeillä varustettuja joulukortteja.

Do You like Fishcock?

Satamatorilla oli vilskettä ja aurinkoinen syyskeli. Tarjolla oli kaikenlaista kalaruokaa, joita yritimme parhaamme mukaan tulkata ja kääntää naisille. Kun tulimme kalakukkokojun luo totesin, että siinä on traditional Savo-food fishcock. Vaimo kiirehti tarkentamaan, että se on fishrooster. Minun versio kuulostikin hieman härskiltä. Ja ei, ruokaan ei kuulu siipikarjan lihaa missään muodossa. Kalakukko sisältää itse asiassa kalaa ja sianlihaa. Tämä oli naisille hyvin hämmentävää ja kun sitten ehdotimme, että otetaanko pala ja maistetaan, he kiittivät kauniisti ja totesivat että some other time. Ehkä minäkään en olisi ensimmäisellä kerralla maistanut kalanmulkkua, jos joku olisi sitä tarjonnut.

Suomalainen päärynä?? Kun vaimoni sanoi myyjälle, ettei ole koskaan kuullutkaan moisesta myyjä töksäytti, että missäs metsässä sinä olet elänyt. Kotimaisia päärynöitä on kuulemma myyty Kuopion torilla jo viiden vuoden ajan. No ei ole sattunut silmään.

Salmiakkihunaja oli loistavaa! Onneksi muualla maailmassa eivät tajua mitään tämän herkun päälle.

Kiertelimme ja kaartelimme ja otimme maistiaisia sieltä täältä. Haukimurekkeesta naiset totesivat, että doesn’t taste like fish at all. Kyllä se meistä maistui. Hunajakojulla oli monenlaista maustettua hunajaa mutta yksi oli ylitse muiden: Salmiakkihunaja! Kehuin vuolaasti tätä herkkua ja sain vieraat maistamaan hunajaa lusikalla. Hyviä ilmeitä. Suupielet menivät alaspäin ja tuomio oli, että taste like medicine. Tuli todistettua, että ulkomaalaiset eivät ymmärrä mitään salmiakin päälle. Minä olisin ollut valmis syömään salmiakkihunajaa lusikalla suoraan purkista, kunnes purkki olisi ollut tyhjä. Ja sitten olisin avannut uuden purkin.

Viimein löysimme jotain keskieurooppalaiseen suuhun sopivaa: Lohilautanen. Otimme vaimon kanssa herkkulautasen, johon kuului lohta ja muikkua. Tarjosimme muikkua myös vieraille. Yksi rohkea kokeili. Hän katsoi hetken muovihaarukassa olevaa kalaa ja kysyi: do I have to eat the head too? Joo joo, kaikki on syötävää. Loppu tulema oli taas kohtelias kiitos mutta ei santsausta. 

Konjakkiloimulohta.

Ruokapaikan viereisessä kojussa liekitettiin konjakkiloimulohta ja myyjä hoilotti Nami nami nam –mantraansa ja slougania: Jos lohi on tästä parempaa, sitä ei voi enää syödä. Se pitää juoda!!

Kallaveden risteilysesonki on virallisesti päättynyt elokuun lopussa, mutta laivat seilaavat vielä tilausristeilyitä niin kauan kun säät sallii.

Tässä oli taas vieraille selittämistä. Tämä on semmoinen "Kissing cottage". Voit mennä sinne jonkun kanssa ja pussailla... Aha.

Cafe Satamaan ovat koiratkin tervetulleita

Seuraavaksi vatsat täynnä kahville Cafe Satamaan, joka sijaitsee aivan satamatorin reunalla. Paikka on ollut olemassa pari vuotta, mutta jo nyt seinällä oli sertifikaatti ”Kesän paras Ravintola 2014”. Pitää varmastikin paikkansa. Cafe Satama on idyllinen, terassi siisti ja miljöö mukava. Juuri sellainen, missä vieraita kehtaa käyttää. Ja leivokset tuntuivat maistuvan paremmin kuin aikaisemmat muikut, haukimureke ja salmiakkihunaja.

Paluumatka satamasta takaisin torille on ylämäkeä ja vatsa täynnä hieman haasteellinen. Torilla kerroimme naisille uusista veistoksista, jotka oli edellisenä torstaina paljastettu kaiken kansan ihailtavaksi. Kuvanveistäjä Pekka Kauhanen on tehnyt seitsemän veistoksen sarjan, joka on sijoitettu ripotellen Kauppakadun varrelle ja Torille. Suurin niistä on noin parimetrinen Oksapoika. Kerroin, miten toriremontin aikana kauppahallin molemmissa päädyissä seisseet patsaat Veljmies (Brother) ja Siskotyttö (Sister) oli kuljetettu varastoon odottamaan remontin valmistumista. Kun tori sitten valmistui, saivatkin Brother ja Sister jälkeläisen, joka on siis tämä uusi Oksapoika. Heti tarinan kertomisen jälkeen tajusin, miten pervolle kaikki kuulosti. Kiirehdin lisäämään, että vaikuttaa varmaan vähän kummalliselle, että sisko ja veli saavat pojan. That’s not a finnish way, yritin selittää. Mutta vahinko oli jo tapahtunut, eikä tarinaa saanut kertomattomaksi. 

Oksapoika

Semmoinen oli se sunnuntaipäivä keskieurooppalaisten vieraiden kanssa Kuopiossa. Päivään kuului auringonpaistetta, sataman vilskettä, omituisia makuelämyksiä, homoerotiikkaa ja taiteellista insestiä. Mitäpä muuta sitä vieras voisi päivältään vaatia.

Tässäpä vielä Pekka Kauhasen veistokset:

Nalliainen

Kuutar ja Päivätär

Pullopostia

Reikäleipä

Juhani Ahon virsut

Sisko lisko

Vitsit vähissä: osa 2

Mitä yhteistä on benjihypyllä ja 80-vuotiaan mummon suihinotolla? Molemmat tuntuu hyvältä munissa, mutta et uskalla katsoa alaspäin.

***

Kävipä niin hassusti, että sirkuksesta karkasi elefantti. Se päätyi karjalaismummon puutarhaan, jolloin eukko soitti poliisilaitokselle.

-         Kuulkaas nyt ko meitin puutarhass on omituinen elukka. Se kaivaa hännäl meiä kaalit maasta.

-         No mitä se sitten niille tekee, kysyy päivystäjä.

-         Jos mie sanon, niin työ ette ikinä usko minnuu…

***

-         Kultaseni, jos minä nyt kuolisin, menisitkö uudelleen naimisiin?

-         Minä…kyllä. Luulen, että kyllä menisin.

-         Antaisitko sille uudelle miehelle minun vaatteitani?

-         Kyllä minä varmaankin antaisin.

-         Antaisitko sille minun golfmailani?

-         Ei, niitä minä en antaisi.

-         Miksi et?

-         No kun se on vasenkätinen.

***

Homeopatiaa

AKNE: Sekoita tölkillinen Chiquita-tuoremehua pullolliseen Koskenkorvaa. Nauti seosta, kunnes posket ovat yhtä punaiset kuin näppylät. .

IHOMADOT: Nauti Talisker-viskiä peilin edessä, kunnes ihomatoja ei enää näy.

IMPOTENSSI: Sekoita 4 cl Pernod’ta desilitraan akaasiahunajaa. Upota se seokseen ja jää odottamaan, mitä tapahtuu.

KYYNPUREMA: Avaa pakastekylmä Aalborgin akvaviitti, laita korkkiin pumpulitukko ja täytä se akvaviitilla. Aseta korkki kyynpiston päälle pumpulipuoli alaspäin. Juo loput akvaviitista.

***

Martti Ahtisaari oli valtiovierailulla Sambiassa. Hänen kävellessä meren rannalla adjutantin ja paikallisen heimopäällikön kanssa he huomasivat hiekassa ryömivän kilpikonnan. Mara innostui ja sanoi päällikölle, että siitähän saisi oivan kilpikonnaliemen. Päällikkö käski turvamiehiä ottamaan kilpikonnan kiinni ja toimittamaan sen keittiöön ruuanlaittoa varten.

Konna laitettiin pöydälle ja musta kokki alkoi tappamaan sitä. Kun hän iski keittiöveitsellään, kilpikonna väisti salamannopeasti ja piiloutui kuoren sisään. Tätä kissa-hiiri leikkiä kesti aikansa, kunnes paikalle tuli Maran adjutantti joka ehdotti seuraavaa:

-         Kun kilpikonna menee kilven sisään piiloon, työnnätte sormen sen perseeseen.

Kokki ja kokin apulainen kokeilivat neuvoa. Kokki löi veitsellään, mutta konna piiloutui jälleen kilpeen. Silloin apulainen työnsi sormen sen… ja välittömästi konnan pää pongahti ulos kuoresta. Kokki huitaisi uudestaan ja se oli siinä. Konna oli valmis keitettäväksi.

Myöhemmin seurueen syödessä keittoa kokki tuumasi adjutantille:

-         Taidat olla aikaisemminkin tappanut kilpikonnia?

-         En koskaan. Mutta minä laitan joka aamu Maralle kravatin kaulaan.

Johan on markkinat

Nimittäin Kansainväliset suurmarkkinat Kuopion torilla pari viikkoa sitten. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Miten käy savolaisen lupsakkuuden, kun se hautautuu italialaisen, virolaisen, ranskalaisen, saksalaisen ynnä muun maalaisen lupsakkuuden alle? Miten käy kalakukon, kun torin valtaa bratvurstit, pizzat, juustot ja muut herkut? Miten käy murteen, kun joka toinen vastaantulija puhuu längvitsiä? Apua?

Mukavaahan se on, että torille saatiin elämää. Kuopion tori on nimittäin nykyään semmoinen lentokenttä, että oksat pois. Kerroin tästä muodonmuutoksesta blogissani Kuopion torin evoluutio 2010 - 2014. Enää ei riitä, että paikalla päivystää Hanna Partasen kalakukkovaunu ja muutama torimyyjä. Nyt mahtuu myyjiä kuin meren mutaa ja meininki oli oikeasti kansainvälistä. Tällaisia lisää!

Anttilan rakennus on saamassa uuden päällysteen. Seuraamme tilannetta jännittyneenä. Edellistä mallia kutsuttiin kansanomaisesti "Finnjetiksi". Rakennus on top kolmosessa Kuopion rumimpien ja vihatuimpien rakennusten listalla.

 Satunnainen turisti voi saada näistä kuvista aivan väärän käsityksen, että tori on aina täynnä elämää. Todellisuus on tarua karumpaa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

Hollantilaista juustoa

Italialaisia pikkuleipiä ja kakkuja

Tämän kojun kansallisuus jäi arvoitukseksi. Minkä maan lippu tämä on?

Veljeskansan eväskoju

Nuorempana kiertelin itsekin isän kanssa markkinoita ja tulin siihen tulokseen, että kaikenlaisen syötävän myynti on ehkä ainoa kannattava bisnes torikaupassa. Muodit muuttuu, ihmiset muuttuu, tavaraa tulee ja menee mutta ihmisillä on aina nälkä. Ja tulee aina olemaan.

En sano että valkosipulia vampyyrin karkoitukseen. Liian helppo ja huono läppä.

Kuivattuja hedelmiä. Ajankohtainen aihe nyt kun makeislakko on päällä koko loppuvuoden. Joku ihmetteli minulle että miksi? En osannut sanoa mitään järkevää syytä. Kilvoittelu, itsensä koettelu, testaus, kieltäytyminen ym. shaissea. Kai sitä ylipäänsä on hyvä välillä pitää taukoa liiasta makeasta, liiasta rasvasta, liiasta alkoholista jne. Jos vaikka saisi säästettyä pari elinpäivää lisää.

Bratwurstilla oli näköä ja kokoa. Ja makua. Erittäin bueno.

Italialaista pizzaa. Slice 6 €. Kova hinta mutta kerranhan täällä käydään.

Englantilaista toffeeta. Tämä koju piti ohittaa nopeasti. Se makeislakko...

Myynnissä oli myös taidetta

Ilmapallot maksoivat 15 € kappale. Onneksi ei eletä markka-aikaa. Ostaisitko sata markkaa maksavan ilmapallon?

Nutella-banaani-kermavaahto ja Aprikoosi-kermavaahto letut. Toimii. Nämä eivät kuulu lakon piiriin.

Menetetty yksityisyys

Tämä dokumentti kannattaa katsoa. Löytyy Yle Areenalta:

Menetetty yksityisyys

Orwell 1984 ja Isoveli valvoo. Todellisuutta tänä päivänä. Internet on kaksiteräinen miekka: Toisaalta se on mahdollistanut ihmisten välisen kanssakäymisen aivan uudella tasolla ja tiedon siirtymisen nanosekunneissa kaikkialle. Toisaalta joka ikinen tavu, jonka tänne kirjoittaa, voi päätyä jonkin valvovan tahon tietoon. Sinua seurataan, hakujasi talletetaan ja persoonaasi luokitellaan nettikäyttäytymisen pohjalta. Pelottavaa.

Totta kai tällainen saa varovaiseksi. Niin kauan kun eletään demokratiassa eikä tee laittomuuksia on vaara kohtuullisen pieni. Pahinta, mitä kirjoituksillaan ja kommenteillaan voi saada aikaan on omien ihmissuhteiden ja työmahdollisuuksien torpedointi. Mutta mitä idemmäksi meiltä lähdetään, sitä dramaattisemmin tilanne muuttuu. Valtiot valvovat kansalaistensa jokaista liikettä, rajoittavat sananvapautta ja internetin käyttöä. Se, mitä täällä pidetään kansalaisoikeutena, on rangaistavaa toisaalla.

Internet elää omaa elämäänsä, eikä sille mitään voi. Ainoa, mihin voi itse vaikuttaa on se, miten nettiä käyttää. Kannattaa siis harkita, mitä verkkoon laittaa. Ettet jonain päivänä joudu tilanteeseen, missä kaikki mitä sanot, voidaan käyttää todistusaineistona sinua vastaan. 

Valehtelija valehtelija

Olin lähdössä töihin kun huomasin, ettei minulla ollut eväitä. Jääkaappi ammotti tyhjyyttä ilman vaihtoehtoja, lukuun ottamatta vaimoni eväsrasiaa. Vilkaisin rasian sisälle, sieppasin sen reppuuni ja lähdin ulos. Vaimo nousisi tunnin päästä. Siihen mennessä olisin jo kaukana.

En ehtinyt sisäpihaa kauemmas kun tunsin vihlaisun nilkassani. Vanha palloiluvamma se siinä muistutti olemassaolostaan. Kahden kilometrin kävelymatka töihin tuntui äkkiä ylivoimaiselle ajatukselle. Katsoin ympärilleni, kunnes huomasin roskakatoksen vieressä miestenpyörän, joka oli lukitsematta. Otin pyörän, hyppäsin satulaan ja lähdin matkaan kohti työmaata.

Ehdin olla tunnin töissä kun sain tekstiviestin. Vaimo kysyi, olinko ottanut hänen eväsrasiansa. Vastasin, että minulla on oma eväsrasia enkä tiennyt hänen eväistään mitään. Kohta tuli toinen viesti jonka mukana oli joukko vihaisia hymiöitä. Minä laitoin eväät illalla jääkaappiin ja tänä aamuna ne olivat poissa. Me asutaan täällä kahdestaan. Miten sinä voit sanoa, ettet ole koskenut minun eväisiin? Vastasin, että minulla on kiire töissä enkä ymmärrä, mitä vaimo tarkoittaa.

Pomo tuli iltapäivällä ja kysyi, onko projektini jo valmis. Kerroin hänelle, että projektin loppuvalmistelu on kollegani Taunon heiniä. Minä olen tehnyt osuuteni. Kun pomo lähti tapaamaan Taunoa, keräsin tavarani ja livistin takapihalle. Olin unohtanut koko projektin, mutta nyt myrskyn sai kohdata kaveri. Minä en jäänyt selittelemään, otinpahan vaan polkupyörän ja polkaisin kaupungille. Kun kännykässä piippasi pomolta saapunut tekstiviesti, laitoin puhelimen kiinni.

Loppupäivä meni lähiöpubissa ja kotiin menin vasta illalla. Ennen kotiin tuloa vein polkupyörän lähellä olevaan venerantaan ja upotin sen laiturin päästä viiden metrin syvyyteen. Paluumatkalla törmäsin pyörän omistajaan sisäpihalla. Naapurin Keijo kyseli, tiesinkö mitään hänen polkupyörästään. Joku naapurinrouva oli kuulemma nähnyt minun ottavan sen aamulla matkalla töihin. Haukuin tämän juoruämmän alkoholistiksi, joka näkee vain pikku-ukkoja. Lienee itse varastanut menopelin ja myynyt viinarahojen puutteessa.

Kotona odotti myrkyn syönyt vaimo. Hän katsoi minua silmiin ja tiukkasi ensimmäisenä, olenko juonut. Väitin häntä vainoharhaiseksi ja painelin olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Vaimo marssi perässä, paasasi minulle tovin valehtelusta ja siitä, miten hän oli saanut tarpeekseen ja aikoi hakea eroa. Minä sanoin, että me emme eroa koskaan. Naisen olisi parasta mennä terapeutille, sillä hän vaikutti selkeästi harhaiselle. Että minä muka olisin vienyt hänen eväänsä. Miksi ihmeessä? Ihan niin kuin minulla ei olisi rahaa ostaa omia eväitä. Naurettava väite. Hullu mikä hullu.

Kun vaimo lähti itkien ja jätti minut yksin, jäin kuuntelemaan naapurista kuuluvia ääniä. Laitoin tv:stä äänen pois ja olin kuulevinani puhetta. Helvetti, tämä ei käy laatuun. Nousin sohvalta, astelin eteiseen ja painelin ovesta ulos porraskäytävään. Soitin naapurin ovikelloa ja kun asunnossa asuva, kahdeksankymmentävuotias täti avasi, aloin huutamaan. Rähisin siitä, että mummelin asunnosta kuuluu meteliä ja että tätä oli jatkunut jo monta kuukautta. Uhkasin hankkivani hänelle häädön. Toinen naapuri kuuli raivoamiseni ja avasi myös ovensa. Haukun hänet samaan syssyyn. Uhkailin ja sanoin, että minulla on kavereita jotka voivat tehdä heidän elämästä helvetin. Jos naapurit eivät muuta kuun loppuun mennessä, tapahtuu jotain todella ikävää.

Vaimo ei enää palannut. Seuraavana päivänä menin taksilla töihin. Pyysin kuskia pysähtymään muutaman korttelin päähän työpaikastani automaatille, koska minulla ei ollut käteistä. Livahdin sivukujalle ja odotin piilossa, kunnes sadatteleva taksinkuljettaja luovutti ja lähti pois. Kävelin töihin ja työpaikan pihalla avasin parista polkupyörästä venttiilit. Kun asiasta kyseltiin minulta, kerroin nähneeni Taunon pyörien kimpussa. Hän on epäluotettava kaveri. Ei hoitanut edes lupaamaansa projektityötä loppuun.

Pari päivää myöhemmin pomo pyysi minut toimistoonsa. Hänellä oli minulle paperi. Paperissa luki ”irtisanominen”. Hämmästelin tätä hetken, mutta pomo käski minun sulkemaan turpani. Sitten hän näytti minulle valvontakameran kuvaa takapihalta. Kuvassa kyykin pyörätelineellä ja tyhjentelin työkavereiden renkaita. Tauno oli keskustellut myös johtajan kanssa ja selvittänyt, ettei hänellä ollut mitään tekemistä projektini kanssa. Pomo oli helakanpunainen raivosta. Hän murisi, että jos kirjoitan irtisanomispaperin ja lähden saman tien, ei asiasta tule jälkiseuraamuksia. Muussa tapauksessa hän kutsuisi paikalle poliisin.

Työttömänä kävelin kotia kohti ja huomasin venesatamassa, että joku miesporukka oli nostanut varastamani polkupyörän kuivalle maalle. Kun he huomasivat minut, alkoi takaa-ajo. Juoksukisaa kesti puoli tuntia, kunnes onnistuin eksyttämään heidät ja sivukujia pitkin kiertäen pääsin kotiini. Kotioven postiluukussa oli kirjekuori. Otin kirjekuoren, suljin oven takanani, keittelin kahvia ja istuuduin keittiöpöydän ääreen. Kuoresta paljastui taloyhtiön kirje. Taloyhtiön asukkaat olivat pitäneet kokouksen ja allekirjoittaneet häätöilmoituksen. Minulla oli kuun loppuun asti aikaa kerätä kamani ja muuttaa pois.

En ymmärrä, miten tässä kävi näin. Mitä minä tein väärin? Miten on mahdollista, että kaiken tämän jälkeen olen työtön, vihattu ja halveksittu. Olinhan valehdellut kaikille, haukkunut väärää puuta, syyttänyt syyttömiä ja käyttänyt heikompia häikäilemättä hyväkseni. Mutta sehän on toiminut ennenkin. Mitä minä siis tein väärin?

Tarvitsen apua. Minä todellakin tarvitsen neuvoja, miten tästä noustaan. Miten voin uusilla valheilla, juonitteluilla, epärehellisyydellä, toisten ylenkatsomisella ja suoranaisella henkisellä kylmyydellä ja tunteettomuudella saada muut alistettua tahtooni. Tehdä niin kuin MINÄ haluan, välittämättä kenestäkään muista. Siksipä aloin kirjoittamaan kirjettä ihmiselle, joka tietää tästä aiheesta kaiken. Nyt tarvitsen neuvoja itse mestarilta. Siispä herra Venäjän Tasavallan Presidentti Vladimir Putin. Pyydän, neuvokaa minua. Kuinka Te sen teette?

Jalkapallon maailmanmestaruuskisat 2034 Kairo, Egypti.

Skitsofreninen iltapäivä. MM-lentopallossa Suomi pelasi Etelä-Koreaa vastaan Puolassa ja samaan aikaan MM-koripallossa Suomi pelasi Turkkia vastaan Espanjassa. Pelit päällekkäin, ei muuta kuin toinen näkymään läppäriltä ja toinen töllöstä.

Lentismiehet vei suvereenisti oman matsin ja siitä olikin mukava siirtyä seuraamaan, miten Susijengi pelasi Turkkia vastaan johdossa viime sekunneille asti. Petteri Koposella kaksi vapaaheittoa aivan pelin lopussa, molemmat heitot ohi, Turkki ottaa kolmosen ja peli jatkoajalle. Sen jälkeen loppuu puhti ja Turkki vie voiton. Tuli makeaa ja karvasta saman päivän aikana.

Historiallinen päivä sinällään, niin kuin tiedotusvälineet ovat jaksaneet hehkuttaa. Seurajoukkueiden MM-kisoissa Suomen joukkueet mukana ja pelit samaan aikaan. Tätä lisää. Lisää tiukkoja pelejä, lisää hurmosta, lisää voittoja. Bilbaossa ja Katowicessa tuhannet suomalaiset pitävät sellaista meteliä, että kamerakuva tärisee. Mistä ihmeestä nämä kaikki fanit tulevat? Eikö kellään ole töitä tähän aikaa vuodesta? Näitä pohtii kotisohvalla kateudesta vihreä duunari.

Onhan näitä maailmanmestaruuksia tullut, mutta jääkiekko, jääpallo ja salibandy ovat vähän eri kaliiberia kuin lentopallo ja koripallo. Puhumattakaan jalkapallosta. Mutta ei tästä ole kuin kaksikymmentä vuotta, kun haaveiltiin vielä jääkiekon maailmanmestaruudesta. Ja kymmenen vuotta sitten haaveiltiin vielä Euroviisuvoitosta. No joo, tuo nyt ei liittynyt mihinkään. Tai ehkä haaveisiin.

Katson kristallipalloon ja näen sieltä jalkapallon MM-kisat 2034 Egyptissä. Istun kiikkustuolissa silmälasit päässä ja kuulokoje korvassa. Nurkassa tönöttää kuudenkymmenen tuuman 6D-tv, joka kolmiulotteisen kuvan lisäksi välittää lähetykseen kuuluvat hajut, ilmavirtaukset ja jopa sateen sattuessa sadepisarat olohuoneen lattialle. Suomi on kisoissa ensimmäistä kertaa.

Suomen lohkossa pelaavat Englanti, Katalonia, Karjalan tasavalta ja Tsad. Suomi on voittanut Tsadin ja pelannut Karjalaa vastaan tasapelin. Tästä pelistä liikkuu ilkeitä sopupelihuhuja, mutta Suomen joukkuetta ne eivät hetkauta. Englantia vastaan Suomi pelaa hurmoksessa, Karttunen tekee hattutempun ja lajin emämaa kaatuu 4-1. Viimeisessä pelissä Kataloniaa vastaan Suomi ei enää veny, vaan Jose Juan Josen maalilla katalaanit voittavat 1-0.

Mennään pudotuspeleihin. Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettuu Venäjä. Puoliajalla peli on Venäjälle 2-0. Toisella puoliajalla Suomi ottaa vaihdosta Jari Litmasen pojan Roope Litmasen kentälle vahvistamaan hyökkäystä. Peliä on pelattu 70 minuuttia, kun kulmapotkun jälkitilanteesta 44-vuotias Teemu Pukki puskee kavennuksen 1-2. Suomi painostaa, Venäjä vetäytyy ja vetäytyminen kostautuu. Teemu Pukki saa uuden paikan, tykittää kahdestakymmenestä metristä ja tasoittaa pelin 2-2. Mennään jatkoajalle.

Jatkoaikaa on jäljellä minuutti, kun Roope ”Jarinpoika” Litmanen murtautuu rangaistusalueelle, kaadetaan ja Suomi saa rankkarin. Roope asettaa pallon pilkulle, isä Jari seuraa silmät kosteana katsomossa, Roope keskittyy ja ampuu 3-2 maalin! Jari Litmanen hyppää Vip-aitiossa ylös ja heiluu riemuissaan niin, että hänen harmaanvalkoiset hiukset menevät sekaisin. Suomi jatkaa!!

Ollaan yhden pelin päässä finaalista. Vastaan asettuu Brasilia. Kotona Kuopiossa Yle haastattelee vanhainkodissa asuvaa Atik Ismailia (77 vuotta), joka pitää Suomen mahdollisuuksia vähäisinä mutta mahdollisina. 73-vuotias Pasi Rautiainen uskoo raudanlujan puolustuksen vievän Suomen finaaliin. 84-vuotias Juhani ”Tami” Tamminen tietää, että jos veljet keep game simple, tulee good efford ja Kanadamalja Porin ässille.

Peli on Brasilian näytöstä kaiken muun paitsi maalien osalta. Brassit kolisuttavat Suomen maalin tolppia ennätykselliset kolmetoista kertaa pelin aikana. Tolpat ovat Suomen maalivahti Reino ”Saminpoika” Hyypiän parhaat ystävät. Jatkoajalla sama ralli jatkuu, mutta Brasilia ei saa maalia. Rangaistuspotkukisassa Brasilia ei edelleenkään saa maalia, vaan Roope Litmanen ainoana onnistujana vie Suomen finaaliin!!

Finaalissa, Kairon hehkuvassa kuumuudessa, kolmesataa tuhatta henkeä vetävälle stadionille astelevat Suomi ja Ruotsi. Pohjoismaiset kiistakumppanit ratkaisevat vuoden 2034 maailmanmestaruuden. Paikalle on saapunut satatuhatta ruotsalaista ja sataviisikymmentätuhatta suomalaista. Loput viisikymmentätuhatta lippua jaetaan ilmaiseksi Kairon kaduilla, koska koko muuta maailmaa finaali ei voisi vähemmän kiinnostaa. Mutta Suomessa ja Ruotsissa liikkeet ovat kiinni, työpaikat hiljaisena ja kadut autioina, koska maiden hallitukset ovat julistaneet finaalipäivän palkalliseksi vapaapäiväksi kaikille.

Peli alkaa. Suomi pitää palloa, mutta ei pääse lähelle Ruotsin maalia. Ruotsi riistää pallon, Svensson syöttää Anderssonille, Andersson Karlsonille, Karlson Johansonille ja äkkiä edessä on tyhjä Suomen maali. Laukaus lähtee, pallo kiertää ja tömähtää tolppaa. Suomi säästyy takaiskuilta. Pohjanlahden länsipuolella kuuluu valtava, miljoonien ihmisten suusta lähtenyt huokaus. Itäpuolella kajahtaa helpotuksen huuto ja taputus. Äänimassat saavat aikaan ristiaallokon Itämerellä.

Puoliaika on 0-0. Alkaa toinen puoliaika. Heti alussa Suomi saa loistavan hyökkäyksen, Roope ”Jarinpoika” Litmanen syöttää Teemu Pukille, joka vetää saksipotkulla pallon ylähirren kautta Ruotsin maaliin. Suomi johtaa 1-0!! Maalin jälkeen hallinta siirtyy Ruotsille. Suomi painuu puolustukseen, palloa roiskitaan pois alueelta ja toivotaan, etteivät Svensson, Karlsson ja Nilson saa paikka tasoittaa. Kello on Suomen puolella, minuutit kuluvat, sekunnit vierivät. Pelataan lisäaikaa, kun Ruotsi saa kulmapotkun jälkeen myllytyksen Suomen maalille ja tasoittaa. Petterson räjäyttää Pohjanlahden länsipuolen valtavaan huutoon. Maalin jälkeen tuomari viheltää pilliin. 1-1, mennään jatkoajalle.

Jatkoajalla peli tasoittuu. Suomi saa jälleen ideasta kiinni ja pyörittää hyvin Ruotsin maalin edessä. Roope Litmanen huijaa ruotsalaispuolustajan, ajaa rangaistusalueelle ja on vastakkain maalivahdin kanssa. Pallo pomppaa, Roope potkaisee ohi, Ruotsin maalivahti koppaa pelivälineen ja avaa nopeasti. Suomi ei ole järjestäytynyt vielä puolustukseen kun Svensson, Karlsson ja Nilson pääsevät läpi. Vastassa on vain maalivahti Hyypiä ja Toni ”Jarinpoika” Sarasvuo. Nilson syöttää Svenssonille, Svensson ampuu ilmasta ja Reino Hyypiä nyrkkeilee pallon poispäin. Pallo osuu Toni Sarasvuon selkään, ottaa siitä kimmokkeen takaisin ja painuu verkkoon. Ruotsi voittaa 2-1 ja on uusi jalkapallon maailmanmestari!!

Ai miksi näin? Hoppee ei oo häppee, mutta kyllä häviäminen Ruotsille finaalissa on pahinta, mitä suomalaisille voi tapahtua. Ja sitä tapahtuu vielä kahdenkymmenen vuodenkin päästä aivan liian usein.

Venäläiset tulee?

 Ei sentään. Kuopion Korttelimuseon kulmilla on pari kadunnimikylttiä, jotka saattavat herättää tänä päivänä monenlaisia ajatuksia. Kyltit liittyvät historiaan, joten ei syytä panikoida. Kuopion Korttelimuseon nettisivut kertovat näin:

"Korttelimuseon rakennuksiin Kuninkaankadun ja Kirkkokadun kulmaukseen sekä Kuninkaankadun ja Kuopionlahdenkadun kulmaukseen kiinnitettiin vuonna 2007 uudet kolmikieliset katukyltit. Kyltit mukailevat malliltaan ja tekstityypiltään Kuopion 1900-luvun alun katukylttejä. Kylttien asentaminen pohjautuu Kuopion kaupunginhallituksen asiasta kansalaisaloitteen pohjalta tekemään päätökseen. Kylttien toteutuksesta on vastannut yhteistyössä kaupungin kunnallistekninen osasto ja Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Kolmikieliset katukyltit olivat muiden kaupunkien tapaan käytössä Kuopiossakin 1900-luvun alun venäläistämiskaudella. Itsenäistymisen myötä kyltit poistettiin. Kylteissä kadun nimi oli ensimmäisenä venäjäksi, sitten suomeksi ja ruotsiksi. Uusissa kylteissä nimi on nykyiseen lainsäädäntöön pohjautuen ensin suomeksi, sitten ruotsiksi ja venäjäksi.

Kuninkaankatu ja Kirkkokatu ovat olleet 1900-luvun alussa nykyisen nimisiä, joten myös katujen ruotsin- ja venäjänkieliset nimet ovat vanhoja. Nykyinen Kuopionlahdenkatu oli ennen itsenäistymistä nimeltään Aleksanterinkatu. Kuopionlahdenkadun uuden kyltin ruotsin- ja venäjänkielinen muoto ovat suoria käännöksiä nykyisestä suomenkielisestä nimestä."

Historia on historiaa ja jää historiaan. Hyvä niin.